Oletko koskaan käynyt trooppisella saarella kylmänä talviaamuna? Tai vieraillut Monacon kasinolla kesken työpäivän? Minä ainakin olen tehnyt molempia, ja vielä paljon muutakin, useimmiten vain mielikuvituksessani.
Mielikuvitus. Se on sana. Kuvia mielestä vaiko mielen kuvia? Miten vain, rajoittamaton ja ihan henkilökohtainen se ainakin on. Missä muualla ihminen olisi paremmin kotonaan kuin omassa mielikuvituksessaan? Ei missään kuuluu vastaus. Mielikuvituksen määritelmä voisikin olla vaikka mielen työkalu.
Mielikuvitus on arjen pikku apulainen monessa paikassa. Emme edes huomaa, kun se projektorin tapaan tuo mieleemme vastapuolen kasvot puhelinkeskustelun aikana. Jopa ihan tuntemattoman kanssa jutellessa tulee jonkinlainen kuva mieleen henkilöstä luurin toisessa päässä sama juttu sätissä ja keskustelupalstoilla. Tuttujen kanssa rupatellessa toisen kertomus hahmottuu kuin salaa omien verkkokalvojen taakse. Aivan kuin seuraisi elokuvaa johon selostus tulee nauhalta. Jokapäiväisien askareiden keskellä se tuo valonpilkahduksia. Jos kyllästyttää, voi miettiä mitä tekisi lottovoitto-rahoilla ihan ensimmäiseksi. On mahdotonta pitkästyä jos vain osaa kysyä mielikuvitukseltaan, mitä tänään leikitään. Bussia odotellessa voi tehdä vaikka millaisen seikkailun ihan missä tahansa maailman kolkassa. Surffata aurinkoisella hiekkarannalla, vaikka räntää sataakin korvaan. Voi myös hassutella ja kuvitella esimerkiksi miltä ohi ajavien autojen kuljettajat näyttäisivät, jos heillä olisi isot peikon korvat. Kyllä siinä hauskuutta riittää. Ennen kuin huomaakaan bussi jo tulee - aina liian aikaisin. Mielikuvituksen paras puoli on se, että se kulkee aina mukana. Pitää vain muistaa, että se on olemassa.
Sanovat joistain ihmisistä, että he ovat sitten mielikuvituksettomia. Onpa kamala kohtalo. En tosin usko sellaisia ihmisiä olevan olemassakaan. Määritelmä mielikuvitukseton olento tuo minun mieleeni vain ameban tai jonkun muun älyttömän olion. Ihmisellä on ja pysyy mielikuvitus ja sillä hyvä. Kaikki eivät vain osaa oikein sitä oivaltaa. Se on kyllä sääli. He jäävät paljosta osattomiksi. Pitäisi oikeastaan olla koulussa jo ihan ala-asteella sellainen oppiaine, jossa opeteltaisiin käyttämään mielikuvitusta. Annettaisiin ihan luvan kanssa unelmoida yksi oppitunti. Ja tarvittaessa jäätäisiin haaveilemaan jälki-istuntoon. Ei tarvitsisi sitten vanhempanakaan olla hapannaama ja ihmetellä, kun maailma on niin musta-valkoinen.
Ihmisen siivet ovat siis korvien välissä. Mielikuvituksissa tehdyt lentomatkat ovat melko turvallisiakin. Mikä estää meitä kaikkia lentämästä silloin, kun siltä tuntuu. Minä ainakin teen kaikkeni, jotta oma mielikuvitus pysyy hereillä. Toivon, että se pitää myös dementian ja pari muuta peikkoa vähän kauempana. Noustaan siis kaikki siivillemme. Ja jos joskus näet bussi-pysäkillä miehen, joka katsoo sinua hymyillen, älä suotta ihmettele. Voit kuvitella miltä hän näyttäisi, jos hänellä olisi vaaksan mittainen terävä nenä.
*lentäjäpoika* gloppi
Mielikuvitus. Se on sana. Kuvia mielestä vaiko mielen kuvia? Miten vain, rajoittamaton ja ihan henkilökohtainen se ainakin on. Missä muualla ihminen olisi paremmin kotonaan kuin omassa mielikuvituksessaan? Ei missään kuuluu vastaus. Mielikuvituksen määritelmä voisikin olla vaikka mielen työkalu.
Mielikuvitus on arjen pikku apulainen monessa paikassa. Emme edes huomaa, kun se projektorin tapaan tuo mieleemme vastapuolen kasvot puhelinkeskustelun aikana. Jopa ihan tuntemattoman kanssa jutellessa tulee jonkinlainen kuva mieleen henkilöstä luurin toisessa päässä sama juttu sätissä ja keskustelupalstoilla. Tuttujen kanssa rupatellessa toisen kertomus hahmottuu kuin salaa omien verkkokalvojen taakse. Aivan kuin seuraisi elokuvaa johon selostus tulee nauhalta. Jokapäiväisien askareiden keskellä se tuo valonpilkahduksia. Jos kyllästyttää, voi miettiä mitä tekisi lottovoitto-rahoilla ihan ensimmäiseksi. On mahdotonta pitkästyä jos vain osaa kysyä mielikuvitukseltaan, mitä tänään leikitään. Bussia odotellessa voi tehdä vaikka millaisen seikkailun ihan missä tahansa maailman kolkassa. Surffata aurinkoisella hiekkarannalla, vaikka räntää sataakin korvaan. Voi myös hassutella ja kuvitella esimerkiksi miltä ohi ajavien autojen kuljettajat näyttäisivät, jos heillä olisi isot peikon korvat. Kyllä siinä hauskuutta riittää. Ennen kuin huomaakaan bussi jo tulee - aina liian aikaisin. Mielikuvituksen paras puoli on se, että se kulkee aina mukana. Pitää vain muistaa, että se on olemassa.
Sanovat joistain ihmisistä, että he ovat sitten mielikuvituksettomia. Onpa kamala kohtalo. En tosin usko sellaisia ihmisiä olevan olemassakaan. Määritelmä mielikuvitukseton olento tuo minun mieleeni vain ameban tai jonkun muun älyttömän olion. Ihmisellä on ja pysyy mielikuvitus ja sillä hyvä. Kaikki eivät vain osaa oikein sitä oivaltaa. Se on kyllä sääli. He jäävät paljosta osattomiksi. Pitäisi oikeastaan olla koulussa jo ihan ala-asteella sellainen oppiaine, jossa opeteltaisiin käyttämään mielikuvitusta. Annettaisiin ihan luvan kanssa unelmoida yksi oppitunti. Ja tarvittaessa jäätäisiin haaveilemaan jälki-istuntoon. Ei tarvitsisi sitten vanhempanakaan olla hapannaama ja ihmetellä, kun maailma on niin musta-valkoinen.
Ihmisen siivet ovat siis korvien välissä. Mielikuvituksissa tehdyt lentomatkat ovat melko turvallisiakin. Mikä estää meitä kaikkia lentämästä silloin, kun siltä tuntuu. Minä ainakin teen kaikkeni, jotta oma mielikuvitus pysyy hereillä. Toivon, että se pitää myös dementian ja pari muuta peikkoa vähän kauempana. Noustaan siis kaikki siivillemme. Ja jos joskus näet bussi-pysäkillä miehen, joka katsoo sinua hymyillen, älä suotta ihmettele. Voit kuvitella miltä hän näyttäisi, jos hänellä olisi vaaksan mittainen terävä nenä.
*lentäjäpoika* gloppi
Vastaukset 35
Vanhimmat
Mielikuvituksessa olemme täysin vapaita, siellä ei ole minkäänlaisia fyysisiä rajoitteita.
Ainoat rajoitteet, jotka voisin kuvitella olisivat eettis-moraalisia. Niidenkin pitäisi olla omia, ulkoiset moraalisäännöt eivät päde omassa mielikuvitusmaailmassamme.
Mielikuvituksen mahti on mahtava. Sinne kun sukeltaa olkoonkin kuinka keholtaan sairas, vajavainen jopa raajansa menettänyt voi mielikuvituksessaan kirmata taas pitkin maita ja mantuja takaisin lapsuutensa vuosiin.
Mielikuvitus on myös parantava voima esim. syöpäsairaalle hänen saadessaan välillä levätä todellisista arkisista kauhuhetkistään, antaessaan mielikuvitusmaailmalleen vallan, jossa hän voi nähdä oman parantumisensa jo tapahtuneen.
Mielikuvitus on myös pahan mielen poistaja.
Sillä voit ohjata kiukkuista lasta rauhoittumaan, masentunutta kaveria piristymään.
Herätellä ikäkriiseilevää rakastasi sukeltamaan mielikuvitukseensa kurkkaamaan miten kriisi on jo ohitettu.
Auttamaan vanhuuden iän kehollisen rajoittuneisuuden säryissä painiskelevaa äitiäsi muistamaan mielikuvitusmaailman jossa ikää ei ole.
Voit mielikuvitusmaailmaan liehitellä kanssaihmisiäsi - ketä vain - sillä senhän sinä osaat. Sen me kaikki osaamme - niin halutessamme.
*sofi from mielikuvitusmaailma*
Ihminen on psykofyysinen. Mielellämme on todellakin uskomaton voima. Kun puhutaan mielen parantavasta voimasta puhuisin ennemminkin uskosta kuin mielikuvituksesta.
Minusta mielikuvilla ja mielikuvituksella asioita voi hyvinkin pehmentää... saada itselleen ainakin hetkeksi miellyttävä olotila, mutta uskomattomimmat asiat tapahtuvat vasta sitten, kun ihminen todella uskoo sen, mitä mieli tuottaa.
Ihmisen mieli kykenee ohjaamaan kehoa. Esim skientologi-naiselle kerrottiin, että hänen sormuksensa on "voo-doo"-nuken sisällä. Sormusta ei sisällä ollut, luotiin vain naiselle voimakas tunne. Ohjaileva mies sitoi nuken jalat, nainen ei kyennyt liikkumaan, kädet..sama juttu ja lopuksi teippasi suun. Siinä nainen mumisi ja koitti raajojaan heilutella..ei onnistunut.
Ohjailija oli Derren Brown, joka valitsee usein koekaniineikseen esim skientologian edustajia, sillä heillä valmiiksi uskova asenne siihen, että yliluonnollinen mahdollista.
Se, että ihminen todella uskoo parantuvansa esim syövästä, sillä on todella suuri merkitys. Mielikuvituksella voi hetkellistä helpotusta hakea, mutta mikäli sisimmässään ei kuitenkaan parantumiseen usko, kuinka suuri apu mielen voimasta sitten on? Jää todennäköisesti hyvin hetkelliseksi.
Itseään ei voi huijata. Kun hymyilet vaikka harmittaa, se hiukan lieventää ikävää olotilaa, sillä mieli seuraa kehoa, tässä tapauksessa kasvon lihasten lähettämiä signaaleja. Samoin mielikuvilla/mielikuvituksella voi pehmentää asioita, mutta onko mielikuvaharjotteista ja peilin edessä hoetuista "olet hyvä, olet hyvä"-mantroista mitään hyötyä, jos sisimmässään kuitenkaan niin ei usko?
Ja tämä EI ollut puhe uskontojen puolesta, sillä pakana olen...!=)
Kirjoitat:” Kun puhutaan mielen parantavasta voimasta puhuisin ennemminkin uskosta kuin mielikuvituksesta.”
Miten usko voi olla mitään ilman sisältöä, käsitystä siitä mihin uskotaan?
Miten sisältö tai käsitys luodaan uskolle?
Mielikuvilla eli mielikuvituksella – eikö niin?
Joten, jos näin asiaa tulkitaan mielikuvitus onkin osa parantumistapahtumaa – eikö
vain?
Sisältö voisi olla mielikuvalle: sairaudesta paranemisesta, rakkaistaan lähellään ja terveenä olevana tulevaisuudessa.
Käsitykseni ja ymmärrykseni mielikuvasta on, että mielikuva on keino, jota voidaan säädellä ja on yhtä kuin mielenvoima, joka taas on yläkäsite, saattaen alleen koko psyykeen voiman; ;D
Sanot: ” Se, että ihminen todella uskoo parantuvansa esim. syövästä, sillä on todella suuri merkitys. Mielikuvituksella voi hetkellistä helpotusta hakea, mutta mikäli sisimmässään ei kuitenkaan parantumiseen usko, kuinka suuri apu mielen voimasta sitten on? Jää todennäköisesti hyvin hetkelliseksi.”
Entäs, jos tuon muotoilisi näin :” Kun ihminen luo itselleen vahvan mielikuvan paranemisesta sen myötä syntyy vahva usko, joka myötävaikuttaa paranemiseen.”
Eli perustellen: ihminen luodessaan mielikuvaa herättää samalla oman mielenvoimansa tarvitsemaansa käyttöön – ja seuraamuksena on usko, jonka ihminen tunnistaa voimanansa, vaikka todelliset parantavat tekijät ovat syvemmällä hänen psyykessään ja kehon solujen muistissa.
*******
Tiedätkö lyhytterapian nimeltä
NLP=Neuro Linguistic Programming
(vapaasti suomentaen; Mielen kielellinen ohjelmointi). ?
Olen itse tuon terapian muodon kanssa ollut hiukan tekemisissä ja se osittain perustuu juuri mielikuvien eli mielikuvituksen voimaan. Tämän terapian maksimaaliselle onnistumiseen tarvitaan vilkas, laaja ja helposti käsiteltävä mielikuvitusmaailma. Tietenkään mielikuvitus ei ole ainoa millä kyseisessä terapiassa työskennellään.
Tämän terapian lievään tietämykseen perustinkin osittain kirjoitukseni alunperin mielikuvituksesta.
Kokemukseni mukaan mielikuvituksen voima ei ole vain pehmentävä vaan myös pahaa mieltä lieventävä ja jopa parantava.
Linkki.=> http://www.netikka.net/hypnoosikeskus/nlp.htm
Ettei vain ruunaritarilla ole menneet puuro ja vellit sekaisin ;DDDD
*virnii narttumaiselle tyylilleen uskollisena sofi*
Niin, kun puhuin parantavasta voimasta, niin minusta se lähempänä uskoa kuin mielikuvitusta. Tottakai mielikuvitus on osa parantumistapahtumaa, mutta jos ihminen ei usko parantuvansa, ei mielikuvitus auta.
En tiedä terapiaa, minkä mainitsit. Tuskinpa sekään auttaa, jos ei siihen usko? Eli pohjalla tai se perustava voima on mielestäni oltava usko, jonka varaan mielikuvilla rakennetaan.
Kuinkahan asian muotoilisin.. Minusta ihmistä, joka on esim syvässä kriisissä, ei mielikuvat kauheasti auta, vaan ensin hänet on saatava uskomaan, että voi parantua.
Ja tuohon nimittelyleikkiisi en lähde mukaan, se kertoo vain enemmän nimittelijästä itsestään...;)
Arvoisa palstakirjoittaja nimimerkin max-life takana
Uskon voima on näköjään, kuten niin viisaasti kirjoitat, rajaton. Sitä voi, huomaan tässä sivustakatsojana, tarpeeksi omia sanoja toistelemalla alkaa uskomaan niihin ihan sokeasti. Millään en voisi muuten uskoa, että ns. aikuisen kirjoissa kulkeva ihminen sokeutuisi niin paljon muiden mielipiteille, ettei kyseenalaistaminen koske enää omaa napaa millään muotoa. Vai lieneekö nyt kyse siitä kuka esittää niitä eriäviä näkökulmia ja mielipiteitä. Tuntuu oikein uskomattomalta uskoa niin jääräpäiseen uskoon omiin uskomuksiin, etten tiedä uskoisinko silmiäni.
Minusta keskusteluun kuuluu mielipiteitä esitettäessä se, että ne myös perustellaan jollain tavalla. Sofi mielestäni sen tekeekin. Missä on sinun perustelusi? Ellei sellaisiksi lasketa samojen asioiden toistamista eri tavalla. Tietysti on eri asia jos tarkoituksena olikin alun perin vain nokittaminen ja toisen saattaminen kyseenalaiseksi tai muuten huonoon valoon. Siinäkin kannattaa kuitenkin pitää mielessä, ettei ole viisasta ryhtyä leikkiin ellei ole varma voitostaan…
*uskon tarvitsemaan mielikuvitukseen uskova* gloppi-poika
...."pakko" palata...ei kertakaikkiaan kykene pitelemään näppejään* erossa tästä keskustelusta:-)
------teen tässä välillä tätä ammatin kautta tehtävää parntamista ja palailen kunhan on sen siunaama hetki paneutua syvemmin kirjoittamiseen:-)
En tunne koko Sofia, kerran aiemmin keskustellut täällä palstalla..muistaakseni kerran. Puhut nokittamisesta, kyseenalaistamisesta ja huonoon valoon saattamisesta? Miksi noin ajattelet?
Ja lisää.. "ei ole viisasta ryhtyä leikkiin ellei ole varma voitosta..?" Onko tuo todella asenteesi täällä.. vai jopa teidän molempien? Minulle tämä ei ole kilpailu, usko pois.
Edellisen kerran kun Sofin kanssa keskustelin, hän väitti minun koittavan muuttaa hänen tyyliään kirjoittaa, kiskoo haastehanskoja ylleen, käyttää vaaleanpunaista rautalankaa minulle selittäessään, olettaa miehisen itsetuntoni vaativan parannusta hänen jäljiltään, sanoo jotain ScoopyDoota(heh) harrastavan teintyttönsä ja sinun olevan minua parempia vastustajia, väittää minun olevan keinoton ja altavastaaja. Tämän ketjun ensi kommentissa minulle hän sortuu jo nimittelemään.
En ole tosikko ollenkaan ja tiedän, että nuo heitot voi verhoilla "huumoriksi" tai miksi lie. Mutta ihmetyttää, että näet minun olevan se, joka yrittäisi häntä jotenkin huonoon valoon saattaa? Itse en ole kirjoittanut ainuttakaan kommenttia, joka kohdistuisi Sofin persoonaan, enkä etenkään, että häntä alentaisin tai mollaisin. Lueppa keskustelumme uudelleen, huomioi heitot ja sävyt ja mieti sitten, kumpaa syyttäisit huonoon valoon saattamisesta.
Ja tämä sinun kommenttisi. Kirjoitan sinulle nyt kohdistuen enemmän persoonaasi kuin tekstiisi. Koin sen viisastelevana, vähättelevänä ja hiukan uhoavana. Puhutko samoin kasvokkainkin? Olenko mielestäsi kirjoittanut sinulle(tai Sofille) siten, että ansaitsen tuollaisen vai onko se sinulle vain luonteenomaista?
Ja yksi asia.. edellisessä Sofin ketjussa ketjua jatkoi jälkeeni rekkaamaton nikki. Jotta se tulisi selväksi, niin kirjoitan aina tällä omalla nikilläni eli en ollut minä. Ette varmaan niin ajatelleetkaan, mutta ihan varmistuksena sanon.(Paitsi tuossa hupailussa MrKaffee-kisat en ollut max...=))
Sitten itse aiheeseen ja tiivistäen..=):
1. Sofi ensimmäisessä kommentissa puhui, että mielikuvitus on se parantava voima.
2.Minä vastasin, mielestäni hyvin asiallisesti ja korrektisti, että minusta kyseessä ennemmin usko kuin mielikuvitus (puhuttiin parantavasta voimasta)
3. Sitten hän ehdotti, että jospa mielikuvilla luodaan se usko.( nimittelyt ja ym =))
4. Itsepintaisesti väitin, että usko on se parantava voima, ja mielikuvitus ei auta ilman uskoa.
Nyt mietittyäni enemmän, olen aika paljon samaa mieltä tuon kohdan kolme kanssa eli Sofin ehdottama liennytys hänen kohdan 1. mainninnastaan mielikuvituksesta parantavana voimana.
Vai onko tämä kuin kana ja muna..?
Ihmisen pitää ensin uskoa parantuvansa, jotta mielikuvia voi käyttää parantumiseen vai luodaanko mielikuvilla usko, joka parantaa?
Keskustelen kait sitten niin eri tavalla kuin te. Jokainen mielipide pitää perustella vaikka sitten mielipiteellä. Milloin on tulkintaa, milloin väitettä jne jne.. Kovin..raskasta, ainakin koen sen niin (tuo siis mielipide).
Kirjoitat kysyen:” Ihmisen pitää ensin uskoa parantuvansa, jotta mielikuvia voi käyttää parantumiseen vai luodaanko mielikuvilla usko, joka parantaa?”
Toistan vastaukseni pähkinänkuoressa:
Mielenvoima on yläkäsite.
Usko on käsite, joka tarvitsee sisälleen sisällön sille mihin uskoa.
Mielikuvat ja mielikuvitus tulevat avuksi luomaan sisältöä mihin uskoa .
Mielikuvat ovat yhtä kuin mielenvoima, jolla voidaan säädellä psyykettä ja ’varustaa’
kehon solut paranemistapahtumaan – uskon ollessa käsite, jonka ihminen itse tiedostaa.
Eli sinun sanoin ’ luodaanko mielikuvilla usko, joka parantaa’ – käsitykseni mukaan juuri niin tapahtuu.
Seuraavaksi kysy asiantuntijoilta – joksi en täällä esittäydy.
**********************
Vedätkö glopin ja sinun keskusteluun mukaan, joitain aiempaan sinun ja minun välistä keskustelua ???
Aiotko vetää koko sukusikin tähän mukaan?
Sinun, Maxi, olisi jo toivottavaa että alkaisit ymmärtämään, että jos lauseen perässä on kysymysmerkki. Se on silloin kysymys EI väite!!!
Ja koska tahtosi on pestä pyykkiä niin pestään sitten ;DDDD
Kirjoitat:” Edellisen kerran kun Sofin kanssa keskustelin, hän väitti minun koittavan muuttaa hänen tyyliään kirjoittaa, kiskoo haastehanskoja ylleen, käyttää vaaleanpunaista rautalankaa minulle selittäessään, olettaa miehisen itsetuntoni vaativan parannusta hänen jäljiltään, sanoo jotain ScoopyDoota(heh) harrastavan teintyttönsä ja sinun olevan minua parempia vastustajia, väittää minun olevan keinoton ja altavastaaja. Tämän ketjun ensi kommentissa minulle hän sortuu jo nimittelemään.”
Käydäänpäs tuo nyt oikein kohta kohdalta läpi koko syytekirjelmäsi kaltainen kirjoitus avomiehelleni sillä tulkintani (huom. minun tulkintani) mukaan on se sinua saattanut jäädä kovastikin kaivelemaan.
Syytekohta 1.
Väität minun väittäneeni sinun koittavan muuttaa minun kirjoitustyyliäni.
Tarkat sanani menevät näin:
” En tiedä huomaatko itse, mutta minä tulkitsen, että koetat minulle tyrkyttää omaa tyyliäsi kirjoittaa. (huom. ei väite vaan tulkinta ;D).”
Jos tulkitsen EN silloin väitä. Tämä pitäisi olla itsestäänselvyys – eikö vain?
Syytekohta 2.
Haastehanskojen esille ottamisessa ”olen syyllinen” *vakuuttavasti*, tosin se oli leikkimielistä, jonka kaikki hymiön (;D) tunnistavat osaisivat tulkita.
( Värikö tähän kaikkeen onkin syynä?……………hmmm)
Syytekohta 3.
Väität minun käyttäneen vaaleanpunaista rautalankaa. Tarkat sanani ovat:
” AIVAN! Tästä lauseesta voisi jo tulkita, ettei kirjoittelusi pointti niinkään ole se millä fiiliksillä minä kirjoitin. Taitanet nähdä kovasti vaivaa selvittääksesi millainen henki/fiilis MINULLA on ollut ja kuitenkin alun perin on tulkittavissa, että juuri SINÄ lähdit reagoimaan minun analyysiherkutteluuni.
*käyttäen hellämielisesti rauhoittavaa vaaleanpunaista rautalankaa ;D*”
Vaaleanpunaisen rautalangan käyttöön ”olen syyllinen” *edelleen vakuuttavasti*.
( Mutta selitä nyt itse tiiliseinälle………!)
Syytekohta 4.
Väität minun olettaneen miehisen itsetuntosi vaativan (oliko tuossa todellakin sana vaativa??) parannusta minun jäljiltäni. Tarkat sanani ovat :
” *Sofi, joka puhaltaa Maxi miehiseen itse tuntoon parantavasti tehtyään ihka oman tulkinnan rivien väliä poikkeuksellisesti lukien* ;DDD”.
En siis taaskaan väittänyt mitään vaan ihan oman tulkinnan mukaan toimin.
(On se nyt, ettei saa enää puhaltaakaan…………..!)
Tauko
Jonka aikana voi lukea pienen tietoiskun – joka perustuu vain tulkitsijan omaan tulkintaan tulkittavista sanoista ;D
Tietoisku:
#Kohtaa taitaa olla käsitekonfliktin ainekset, kun joidenkin mielestä sanat ’olettaa’ ja ’tulkita’ on synonyymejä.
Minusta ’oletus’ on lähempänä ’epäilys-sanaa’ eli tietoa ei ole juurikaan.
Tulkinnassa on saatettu asiaa miettiä jo tovin.#
Jatkuu……………
(Tarviihan sitä… hmmm käydä! *puolustautuu hätäisten lukijoitten tuimia katseita vastaan*)
Syytekohta 5.
Väität minun sanoneen, että teinityttäreni ja avomieheni ovat SINUA parempia vastustajia. (Tässä kohtaa jo kovasti ihmettelen sisälukutaitoa?)
Sinä itse esität minulle sanatarkasti näin:” Jos haastehanskoillesi tässä asiassa haluat käyttöä, joudut turvautumaan varjonyrkkeilyyn..”
Johon minä vastaan:” Han Moo Do:ta harrastaessani saan sieltä kyllä veroiseni vastustajan (vanhempi teinityttäreni) ellen jopa paremman (avomieheni), joiden kanssa hansikkaat tulevat hyvää käyttöön – joten älä huolehdi ;DDD”.
Missä kohtaa luki lauseessani väitteesi, että pidän teinitytärtäni ja avomiestäni sinua parempana vastustajana?
(Kyllä sen täytyy olla se hanskojen väristä nyt kiinni……..!)
Syytekohta 6.
Väität minun nimitelleen sinua. Tarkat sanani ovat:
” Ettei vain ruunaritarilla ole menneet puuro ja vellit sekaisin ;DDDD”.
Jos humoristimielisessä ja lempinimittely (huom. ei pilkkamielessä) on sinua loukannut ”olen syyllinen” *edelleen vakuuttavasti*.
(Mitähän se sitten sanoisi, jos käyttäisi sanaa ’siitosori’ kuten avomiehestäni….IIIIIK!!!?)
Syytekohta 7.
Väität minun väittäneen sinun olevan keinoton ja altavastaaja. Tarkat sanani ovat:
” Nakertelemalla oikeinkirjoitusvirheitä teit itsesi altavastaajaksi suhteessa minuun - sillä juuri tuo toimintamalli kertoo sen, miten ollaan jo aivan keinottomia, ettei muuhun enää kyetä. (huom. tämä ei ole väite vaan yleinen toteamus)
Ja huomaa minä EN sitä tehnyt - vaan SINÄ itse omatoimisesti.(tämä on väite, joka todentuu yllä olevasta tekstistä ollen siis tosi)”
Totta, minä tein väitteen, mutta pitänee huomioida MISSÄ lauseessa sen tein.
”Ja huomaa minä EN sitä tehnyt - vaan SINÄ itse omatoimisesti”
niin en kyllä jatkais enää noin hoopon kanssa kirjoittelua
...olekin aikas jännää, että Maxi voi minun, kuten tulkitsen,'kannella' seikkaperäisesti minun tekemisiäni avomiehelleni - mitä toimintamalleja et pidä mitä ilmeisemmin 'Hoopo'-nimityksen arvoisena?
Joten kiitän ja kummarran tästä arvostuksestasi, vaivannäöstäsi ja kauniista uudesta leimastani (heittää sen samaan koppaa missä ovat muutkin hyvin talella);DDD
*Hoopo-sofi nauraen riehakkaasti*
et se gloppi tuntuu olevan yhtä hoopo ku vetää siut mukaa sen ja maxin keskusteluihin ja vähä muihinkii
Kyllä gloppi ihan itse halusi keskusteluun mukaan, en häntä siihen vetänyt. Kommentissaan puhui sinusta, minusta ja välisistämme keskusteluista.
Että vetäisinkö sukuni tähän mukaan..? Tuota en ymmärtänyt ollenkaan.
Toki kirjoitin glopille, koska hän minulle kirjoitti. Minusta olisi ollut outoa vastata sinulle glopin vihjailujen johdosta. Varsin suoraan hän minulle vihjaa, että tarkoituksenani olisi sinua nokittaa tai saattaa huonoon valoon. Toin tuohon vihjaukseen viitaten esille oman näkemykseni.
Tuo että kirjoitan aina maxina... toin sen esille, koska sen sata kertaa olen siitä saanut epäilyjä lukea. En sitä halua sen enempää korostaa tai alleviivata, mutta se on periaate, mistä olen kiinni pitänyt.
Ei sinun sitä tarvitse uskoa, jos et halua.
...heitettäisiin tähän keitokseen hyppysellinen *naurupulveria* :-)
Jonkinasteinen *osasyyllisyys* sai minut sittenkin tarttumaan kauhaan ja hämmentämään jo ylikiehahtanutta ja monenpäivän vanhaa ja moneen kertaa keitettyä sekametelisoppaa.
Käsittääkseni tämä kaikki alkoi tuosta MielikuvaHerkuttelusta....vai olenko kovinkin väärässä?
No kysymys kuuluukin:Miten mielestäsi mielikuvat voivat mennä päin prinkkalaa? Mielikuvien synty on, jokin mille et parhaalla tahdollasikaan voi mitään.
Kun ihmiseen tutustuu paremmin , niin nämä *päässään * syntyneet kuvatkin muuttuvat. Ainakin itse ,niin koen tapahtuvaksi.
Pyysyykö edes ns. ensivaikutelma vaikkapa ihmisen nähdessään aina ja ikuisesti samana. Tuskin.
Kerronpa nyt yhden tosielämän jutun. Olin keskustellut useitakin kertoja yhden naisihmisen kanssa puhelimessa ja koska hänellä oli hyvin tyttömäinen ja jopa lapsekas ääni, ja lisäksi hän nauraa kihersi ,kuin juuri murkkuiän ohittanut.
Mielikuvani teki hänestä vaalean ja jopa laihan, ja tietyssä mielessä hupakon",positiivisessa merkityksessä. Mutta kuinkas kävikään, kun näin hänet ensimmäisen kerran. Hän olikin tumma,rintava ja napakka bisnesnainen.Vanhoja valokuvia katsellessa , sieltä löytyi yksi kuva, jossa hän oli äärettömän laiha ja hiuksetkin oli vaalennetut. Hämästykseltäni en saanut sanaa suustani. Yksi elämänvaihe hänen elämäänsä ja miksi se kuva oli välittynyt mieleeni....en kykene tuohon vastaamaan.
No tänne virtuaaliin mennäkseni.
Tuossa alkuvaiheessa , kun olin tuolla chattikeskustelu huoneessa vasta vähän aikaa kirjoitellut, niin sainkin itse kokeakseni mielikuvien kummallisuuksia.
Mäksi omassa kuvittelussaan, näki minut Idolsien Nannana, joka kokee valaistumisia ja kosketuksia.
Minähän antauduin rooliin täysin rinnoin. Mietin tietysti mitä samaa voisin itsessäni kokea.Ulkoinaisesti en mielestäni ole samannäköinen, ehkä hiukset.....ja toki voisin johonkin tilaisuuteen vaikkapa tyllihameessakin mennä. Mitäs siittä suuttua ...sai revitellä riemukkaasti. Ja olikin tosi valaistunut olo:-)
Jossakin muussa jutussa sainkin jo tekopyhän sädekehän. Millani teki yhdessä sadussaan Anonyymistä piirileikittäjän ,joka hukkasi käsikirjoituksensa. Roviot roihusivat...kun rohkenin analyzeerata sadun.*KAIHOISAA MUISTELUA*
Tämän viattoman leikkini tarkoitus oli saada ihmiset paljastamaan vähän enemmän kasvojaan, eikä suinkaan aiheuttaa mitää *Uskomus-> Sotaa* .....
Mäksi ei loukkaantunut *omasta kuvastaan* ..EIKÄPÄ JUURI KUKAAN MUUKAAN ...mutta mikä se sitten sinut, niin veti perinjuurin vastakarvaan?????
Puolustuspuheesi Gloppisi erinomaisuuden ja älykkyyden tiettäväksi julistamiseksi oli mitä liikuttavin ja toki rakastunut nainen aina omaa valintaansa puolustaa henkeen ja vereen. Niin pitääkin.
Kuten sen olen jo useita kertoja ilmaissutkin, että keskustelun aihe on mitä kiehtovin, mutta aihe on jo unohtunut ja lipsunut itse sisällöstään enemmänkin saivartelun saivartelemiseksi ja pallo sulle pallo mulle pompotteluksi.
----*huokaisee ja mene vaahtokylpyyn* -----
-----Soulmate onkin tämän illan musikaalinen *elämämykseni* ---ei niin viimeisen päälle tosissaan----******hymy*
Uskotko ihan oikeasti, että sinua varmemmin uskotaan kun vakuuttelet?
Me ihmiset(en nyt sano, että sinä)vakuuttelemme usein silloin kuin haluamme vakuuttelevamme asian olevan vakuuttelujemme mukainen vaikkei se olisikaan.
Siksi ihmettelenkin, että miksi itsestään selvyyttä pitää vakuutella!?
Muuten miten pidetään miestä jännityksessä keskustelupastalla?
- ei kerrota sille epäilläänkö sitä vaiko ei multinikkeilystä ;DDDDD
*sofin sisäinen ilkurinen pikkusofi taas valtoimenaan*
Miten kauan tämä vielä jatkuu???
Onko täällä oikeus humoristiseen kirjoittamiseen vain tietyillä ihmisillä ja muilta sitä ei ymmärretä, vaikka se väännettäisiin VR:n ratakiskosta????
Sinä kirjoitat hyvin epämääräisesti siitä mistä minun nyt omien sanojesi..."mutta mikä se sitten sinut, niin veti perin juurin vastakarvaan…”... mukaan pitäisi olla vastakarvaan vedetty.
Voisitko tarkentaa perustellen mitä tuolla tarkoitat sillä minulla ei ole siitä mitään tietoakaan.
Vai tunteeko joku minun tuntemukset paremmin kuin minä itse?
Sillä minä en parhaalla tahdollakaan tiedä miksi minun analyysiherkuttelua pidetään jonain muuna kuin huumorina - joksi sen tarkoitin.
Itse tarjosin selitystä, että se johtuu minun kömpelyydestäni kirjoittaa huumorisävytteisiä juttuja, koska olen tällä palstalla tunnetumpi asiakirjoittelijana.
Tällainen katastrofaalen vaan siitä, että minä haluan kirjoittaa muunkin tyylisiä juttuja!!??
Sitä olen kyllä saanut täällä lukea miten MUUT kertovat mitä olen kokenut ja miten olen kunkin kirjoituksen ottanut.
Etkö todellakaan osaa lukea kirjoituksistani mitään huumoriin edes viittaavaa?
Ja eikö sinulle tullut mielesikään miten monet ovat saattaneet nauraa jutuillemme( glopin ja minun)?
Glopin juttuja ei nyt ainakaan voi lukea totisella naamalla - se on taivaan tosi!
*sofi, joka on aivan ymmällänsä*
...yleensäkkin nauravat juuri silloin kun heitä naurattaa. Eikai tämäkään kaffee kirjoittelu lienee valmiiksi naurettu hupiohjelma ole...*ainakin luulisin*....pitänee miettiä:-)
Itselläni kun on ns.sopimaton* huumorintaju, niin pyrin pitelemään nauruni kurissa kunnes saa vapaasti nauraa. Minua kun pukkaa naurattaan tuo tilannekomiikka ja itsestäni yleensä ne parhaimmat naurut ovat irronneetkin. Mikäs minä nyt olisin sanomaankaan kenen juttuja saa pitää hauskana ja kenen ei. Tuo ymmärrys ei pahemmin rautakiskoillakaan tule perille. Junat ovat toisinaan myöhässä ja jotkut eivät pääse perille koskaan. Sivuraiteillekin on mahdollista joutua.
VR;n liikenne on vakava yritys ja yrittäväthän he parhaansa. Toi vastakarva oli sitä minun huulenheittoa.Se kai tuli nyt enemmän siitä , kun omassa iloittelussasi olit ilmaissut, että muut miehet kosiskelin , mutta Gloppiasi rankasin. Herttinen sentään.Enkai nyt sanallanikaan hänen älykkyysmääräänsä ollut missään kutistanut, tai edes hänen juttujensa huumoria vähätellyt.
Ja miksikäpäs minä nyt tuhlaisinkaan kovin suurta volyymiä kosiskelumielessä jo pyydystetylle miehille:-)))) Metsästysintoni* suuntautuu enemmänkin vapaaseen riistaan. Saadun saaliin viereen ei kannatta mennä kuin ampuja itse:-)))
---annetaanko nyt muiden ihan itse päättää, mikä heitä milloinkin huvittaa.....
Ei se kukkokaan käskien laula ja kukaan ei väkisten naura....
---Heps. ja nyt kylpyyn****
Olen niin jännittynyt että ihan tässä pian repeen..!! Olipa mukavasti sanottu.. siis tuo, että kuinka mies pidetään jännityksessä jne... *hymyillen*
Vaikka omalla nikillä kirjoittelu itsestäänselvyys onkin, niin joskus hyvin hyvin harvoin tuollaiseenkin ilmiöön kuin multinikkeily täällä saattaa törmätä...
*yrittää iskeä silmää.. molemmat silmät räpsähtää kiinni yhtaikaa.. uusi yritys..toinen hiukan toista pienempi..yrittää..yrittää.. suonenveto naamaan.. tuskainen irvistys..tukahdutettua huutoa... viimein toinen silmä melkein kiinni, toinen auki..* Onnistuihan se...;)))
....tämäkin vielä: ” annetaanko nyt muiden ihan itse päättää, mikä heitä milloinkin huvittaa.Ei se kukkokaan käskien laula ja kukaan ei väkisten naura”.
*huoks* Onkohan mitään itsestään selvempää, jossain keskustelupalstalla kuin, että jokainen todellakin voi täällä nauraa kun naurattaa???
Ja toinen arvon lädyn lause :” Toi vastakarva oli sitä minun huulenheittoa”.
Ymmärrän, jos molemmat arvon lädyn lauseet ovat hauskoiksi tarkoitettuja, että voipi olla hienoisia vaikeuksia todellakin saada omissa silmissä näyttävät hauskat kirjoitukset näyttämään muitten mielestä hauskoilta.
IIIIIIIIK!
HEUREKA!Toisaalta on vaikea nauraa, jos ei ymmärrä mille nauraa eli tuota ajatusta vasten voimme ainakin jostain olla varma! Omien humorististyylisten juttujemme ymmärtämisestä!!! ;DDD
*sofi iloitsee kahdesta aivoherneestään, jotka pitkästä aikaan tapasivat toisensa*
Iiiik!!!
"Musta tuntuu/oletan/uskon/väitän jne, että mä kohta vuorosanailen glopin kanssa ihan kaksistaan täällä palstalla. Kun siis mä en oikein ymmärrä, miksi muut eivät siis ymmärrä, mitä joskus oletamme ja siis jopa dialogiakin yritämme. Tai siis, eihän mun tarvinnut nyt vaan hypoteettisesti debatoida väitteeni realistisesta suhteesta spekulatiivisuuteeni? Tai siis joskushan voi niinkuin jankata, kun ei muutakaan keksi. Niinku antaa aivoherneilleen kunnon egotripin. Niinku dilemma dilemman perään. Tai projisoida paremman puutteessa. Tai jotain sinnepäin. Niinku."
* iloisee didaktiivisesta, palliatiivisesta ja imponoivasta otteesta kanssaihmisiinsä*
Hymy ja iiiik!!!
päivän paras *nauraa* jos muita ei naurata, niin epäilen tietäväni syyn
minun. *pitelee vatsalihaksistoa kaksin käsin*
suurkiitos tämä ehdottomasti tämän ketjun parasta antia!!!!
*nauraa ihan ruojana vatsaansa pidelleen ainutlaatuisessa aivoherneensä kohtaavassa egotripissä*
*****
Tarkoitit varmaan deduktiivinen?
Kyllä jossain mielessä päättelyni voisi olla "totuuden säilyttävää" päättelyä: jos oletukset ovat tosia, myös johtopäätös on tosi.
Tarkoitit varmaan palliatiivinen = oireenmukainen hoito.
No tämä kohdan sinä varmaan itse tiedät miksi mainitsit ;D( taisi lipsahtaa.....;DDD)
Kiitos, mutta en usko, että olisin tehnyt vaikutusta (imponoida), mutta jos niin välttämättä haluat..................*reps*
* iloisee didaktiivisesta, palliatiivisesta ja imponoivasta otteesta kanssaihmisiinsä*
Suomennettuna tuo olisi:
*iloitsee totuuden säilyttävästä päättelystä, oireenmukaisesta hoidosta ja vaikutuksen tehneestä otteesta kanssaihmisiinsä*
* sofi , joka suorastaan hirnuu naurusta*
google.
Deduktiivinen:
Googlesta hakemalla ensimmäinen hakutulos kertoo sen todellakin olevan "Totuuden säilyttävä", ja siis lainausmerkeissä.
Sivistyssanakirja kertoo sen olevan päättelevä, päättelyä koskeva.
Palliatiivinen
Googlesta hakemalla ensimmäiset hakutulokset johtavat terveydenhoito-alalle ja hiukan harhauttaen puhutaan hoidosta, vaikka kyseessä hiukan laajempi käsite.
Sivistyssanakirjan mukaan se on oireita helpottava, lievittävä. Sana hoito ei siis sisälly käsitteeseen.
Imponoida
Tuo oli minullekin ainoa, jonka olisin ilman apuja tiennyt. Imponoida on tehdä vaikutus eli vaikutuksen tekevä on imponoiva.
*hik-hik-hikka...barbakikka.. onpa kivaa tällainen nysvääminen..*=)
Kun laittaa hakusanaksi didaktiivinen, google antaa laihan saaliin ja ehdottaa: Tarkoititko deduktiivinen?
Eli suotta vaihdoit termiä. Didaktiivinen on kuitenkin kyllä se imaisu, jota nimimerkki summamutikassa? todella tarkoitti, eli:
Didaktiivinen(Didaktinen)= opetusopillinen; hyvien opetusperiaatteiden mukainen
*hik-hik-hikka...barbakikka...* =)
...roomalaiset etc. taisivat verbaliikan. Epäilen, ymmärsinkö oikein, ettet oikein ymmärtänyt täysin lukemaasi? Hypoteettisesti lähdit etsimään sivistysanakirjasta tekstin kannalta epörelevantimpaa deduktiivista didaktiivisen sijaan, jonka taas barbaarinaurun omaava maximus jäyhähköön tapaansa heti oikein googlaili. Josta voinen päätellä didaktiivisen otteen siis myös osaltasi ns.luonteenpiirteenäsi osuneen seriöösisti hakoteille.
Jotta debatti olisi hedelmällinen, kaipailenkin innovatiivisempia extremeperusteluja voidakseni puolestani liittää repsahtavan (vrt. reps) em. tekstini loppukaneetteihin, mitä tulee ns. otteisiin kanssaihmisestä.
*mustapartainen mies (tai nainen), joka assosioi uurastamatta ilman googleja ja on mieluummin yleensä (jos nyt yleisestikin) ottaen liukas kuin lipsahteleva*
...kirjoittamani osittain oikein. Didaktiivisesta, didaktisesta on todellakin kysymys. Muilta osin: lieneekö kyseessä ns. freud. lipsahdus, mutta tarkoitit ilmeisesti ilmaisua imaisun sijaan?
Kaikenlaista sitä...
sanoi barbaarinauruinen mies, päivää.
Nyt jopa ymmärsin jokaisen sanan ilman googlea saati sivistyssanakirjaa...=)
Ja lopuksi:
Hyvää, sanoi jäyhänoloinen mies, viikonloppua. ;)
Toivoisin todella, että kyseessä oli ennemminkin aivojen ja sormien välisen yhteistyön vajavaisuus kuin alitajunnasta esiin tunkeva syvimpien tuntojeni paljastus...;)
...epäillä, että kyse voi olla molemmista. Perusteluja em. skeptisyydelle ei ole.
Ja hyvää, (jos nyt jäyhääkin) viikonloppua myös...( hymiö)
Kas kas pitipä sinne pieni vakuuttelu heittää perään…. ”assosioi uurastamatta ilman googleja”….jo tuo paljasti, että nähtävästi todellakin käytät googlea siinä missä muutkin – näin tulkitsen vapaamuotoisesti. ;DDD
Ei tyhmä ole se, joka googlea käyttää, vaan se joka jättää sen käyttämättä – vai mitä! *kikatus*
Ja todellakin myönnän ruoto suorana, että todellakin käytin googlea eritoten juuri kirjoituksesi selventämisessä;D
Koska rohkeutesi ei riitä tulla esiin omalla nikilläsi – koetan edes auttaa sinua siinä, että pyrin ymmärtämään mitä koetat minulle sanoa;DD
Se hämmästytti minua, että miten minun vaatimaton persoonani on saanut sinun huomiosi näin täyspainoisesti, että piiloutua pitää – mutta no kaikkiahan ei ole suotu arvoilla, joihin sisältyy myös halu seistä omien huutojensa(lue: kirjoitustensa ) takana.
Ja kiitos siitä mitä se epäsuorasti minulle kertoo sinun asenteestasi minua kohtaan *HIH*
Tässä kulkee sitten minun rajani tekaistujen nikkien kanssa – vastaan normaalisti vain kerran ja sinulle poikkeuksellisesti kahdesti – joten jos vielä kirjoittelet minulle teet sen turhaan, jos et tule omalla nikilläsi.
*HanMooDo-reeneihin lantionotkistusharjoituksin potkuihin valmistuva sofi*
Ps. saittekos te minut ’ruotuun’?
*kirmaisee raikuvin nauruin tiehensä* ;DDD
Epäilen, etten epäillyt suotta sinun ymmärtämättömyyttäsi, johon lisäisin vielä naiiviuden.
En ole kyseenalaistanut googlen käyttöä missään vaiheessa; tosin minulle tekstini laatiminen keskustelupalstalle ilman googlea on luontevampaa, joten siksi tuo lausahdus, jolla lähinnä viittasin enemmänkin maksimuksen oivallisiin löytöihin ko. paikasta.
Toisekseen; olen kirjoittanut nimimerkkini sille kuuluvaan osioon laatiessani pientä verbaalista ilotteluani. Sitä sinutkin repsahtamaan saanutta. Olen ymmärtänyt, että keskustelupalstan eräs oleellinen tarkoitus nimenomaan on avauksiin ja niihin tulleisiin vastineisiin kommentoiminen, jossa henkilökohtaisilla mieltymyksillä persoonaan on pienempi merkitys kuin epäsuhteettomasti näytät uskovan.
Kysymys ei siis ole ollenkaan niin omnipotentista (jopa grandioosista) ajattelusta, että vastaisin vain huomiohakuisuuteesi. Verbaali-ilakoin ja vastailen jopa niille, joiden ns. tosikkomainen ja teennäinen kirjoitustyyli aiheuttaa itselleni suhteellisen mitättömän hymynkareen. Jos lainkaan.
Kaikenlaista se tuo mielikuvitus teettää. Huumorista nyt puhumattakaan. Ja tähän asiaan nimenomaisesti viitaten, lopetan itsekin sinulle kommentoimiseni tähän. Chandleria mukaillen: helmiä sioille.
PS. Edelleenkin tuohon repsahtamiseen liittyen: ettei vain kysymyksessä olisi lantionpohjaharjoitukset?
on sulla tuo sana hallussa!!! Heh,hyvät naurut sain.
... miten pidetään 'nainen' jännityksessä keskustelupastalla?
- ei kerrota hänelle että tiedetään hänen multinikkeilynsä. :))
Olin viime viikolla lentokentällä vastassa matkalta palaavia. Kone oli tietysti reilu puoli tuntia myöhässä. Ei muuta kuin pakaraa penkkiin ja odottelemaan.
Pidän lentokentistä! Ihmisiä saapui matkoiltaan ja oli mielenkiintoista seurata, millaisia ihmisiä matkoilta palasi, millaisia ihmisiä heitä vastassa odotteli ja kuinka he kohtasivat.
Mielikuvitukseni alkoi laukata, odottajien ja palaavien olemuksista aloin ihan huomaamattani tehdä heille elämän tarinoita, keitä olivat, miksi täällä jne. Nuo olivat tulleet syvältä maalta ja serkkupoika hoiti iltalypsyt, tuo nainen odotti hengästyneenä lomamatkalla tapaamaansa rakastajaansa, tuo mies harjoitteli mielessään puhetta arvovaltaiselle vieraalleen, sivussa lehteään muka lukeva supon tarkkailija jne..
Ei sinänsä mielikuvitukseen liity, mutta huomasin myös, että ihmiset, jotka kiinnittivät useinmiten huomioni, olivatkin ulkomaalaisia. Minut sivuuttaessaan puhuivat vierasta kieltä. Ulkonäkö ei välttämättä niin erilainen ollut, mutta jotenkin sen aistii.. tavoista, eleistä, olemuksesta..
...jos niin on, niin on oltava myös jotain, mitä kuvitella.
Tästä aiheesta vain vähäsen aikaa sitten kirjoitin artikkelin. Mitä kummallisempia ja merkillisempiä asiota tapahtuikaan sen jälkeen. Olin muutamia päiviä , niin upoutunut aiheen aikaansaamiin tuntemuksiin ja oivalluksiin , että aloin jo kuvitella* ettei mitään oikeasti totta ole olemassakaan. No tuo MielikuvaHerkuttelukin taisi syntyä tuon aikaansaamiin jälkimaininkeihin.
Työni takia tämä aihe on minulle henkilökohtaisestikkin, mitä kiinnostavin.
Olen miettinyt monestikkin, mikä ero on mielikuvituksella ja visuaalisoimisella.
Mikä ero on niillä mielikuvilla, jotka vain ikäänkuin itsekseen syntyvät ja vastaavasti niillä, joita pyrkii vahvistamaan mielessään.Syntyykö mielikuvitus siinä vaiheessa , kun jatkaa tietoisemmin jo syntyneitä kuvitelmiaan.
Visuaalisoimesessa on taas mielelle pyritty antamaan tietty harjoitus ja pyrkimyksenä on vahvistaa , ainakin terapeuttisessa merkityksessä myönteisiä ja parantavia osioita. Jos nyt asiakas (tai itse)on samaistanut minuuteensa, persoonaansa, kielteisiä tunnekuvia kuten, en ole kyllin hyvä. En ole rakkauden arvoinen.Olen kömpelö. En ansaitse tulla onnelliseksi...ja niin edelleen. Kun näitä ohjelmia" puretaan , niin ohjelmoinnin" takaa paljastuvatkin ne todelliset kasvot,jotka nämä kielteiset mallit ovat syöttäneet. Parantavien visuuaalisilla mielikuvilla on huikea merkitys.Kuinka monesti olenkaan todennut, että jos kerran negatiiviset ajattelumallit on ollut mahdollista syöttää, niin samalla energialla ne voidaan myöskin myönteisiksi vaihtaa.
Kun ihmistä kutsutaan mielikuvitusrikkaaksi, niin olisikko kysymys eläytymisestä ja siitä mitä kuvataan sanana: luovuus.
No tähän nyt jotain heittelin-------kiintoisa aihe ja mielettömän ihana keskustelun aihe----
-----*kipittää kuvittelemaan*--------