Kopio Anna Kontulan plogista:
AVOIN KIRJE SAK:LAISILLE AY-JOHTAJILLE
Joitakin viikkoja sitten jätin eräiden muiden kansanedustajien kanssa lakialoitteen saatavuusharkinnan poistamiseksi. Kyse on EU/ETA -alueen ulkopuolelta tulevien työlupaprosessin osasta, jolla ei ole juurikaan yleistä merkitystä työmarkkinoiden toiminnan kannalta, mutta joka eräissä tapauksissa näyttää heikentävän työntekijän autonomiaa ja pitävän ihmisiä kohtuuttomissa olosuhteissa.
Etukäteen oli selvää, että SAK:n johdossa ei aloitteestamme pidettäisi. Siksi valmistauduin reippaaseen keskusteluun tutustumalla huolellisesti kaikkeen olemassa olevaan tietoon ja informoimalla keskeisiä liittoja aloitteestamme etukäteen. Näin demokratiassa yleensä toimitaan: pannaan argumentit vastakkain ja katsotaan, mikä niistä on vahvin.
Asiakeskustelun sijaan Suomen palkansaajajärjestöjen kirkas kärki valitsi linjakseen panettelun, vääristelyn ja leimaamisen. Tähän en ollut varautunut. Monet näistä toimijoista tunnen vuosikymmenten takaa. Monen kanssa olen tehnyt yhteistyötä. Tältä pohjalta otin reilun pelin itsestäänselvyytenä.
Maanantaina 11.8. Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kyösti Suokas avaa keskustelun blogilla, jossa hän erinäisten asiavirheiden ja alatyylisen kielen lisäksi syyttää minua ja Tytti Tuppuraista ”kumartamisesta pakolaisille” ja, jos oikein tulkitsen, myös ”sumutuksesta”. Lisäksi hän vihjailee uskollisuusvelvoitteesta rahoittajia kohtaa. Hän jatkaa teemaa 19.9. blogissa, jossa megalomaanisten uhkakuvien ja asiavirheiden lisäksi arvelee koko aloitteen taustalla olevan tarve ”pysyä lööpeissä”.
Kolmannessa, 27.9. päivätyssä blogissaan Suokas asettuu uhrin asemaan ”duunaritaustaisena ikääntyneenä ay-miehenä”, jolle ei ei enää kotipuoluetta löydy. Hän esittää aloitteen perusteluista väitteitä, jotka eivät pidä paikkaansa. Suokas jatkaa 10.10. päivätyssä blogissaan (otsikoitu ”Leikkitotta”), että aloitteen tekijöitä ”Suomessa asuvien mahdollisuus työllistyä omassa maassaan tai pysyä työpaikassaan elämiseen riittävällä palkalla ei kiinnosta pennin vertaa.”
Koin tämän kirjoittelun aika vaivalloisena, koska jouduin väitteitä tietysti oikomaan. Suokas on aikaisemminkin tehnyt heikosti perusteltuja ulostuloja ja politiikassa on aika tavallista, että jokin asia menee niin ihon alle, että siihen ei pysty ottamaan järkevää etäisyyttä. Siksi en Suokkaan reaktiota ihmeemmin miettinyt, vaan ajattelin, että tämä nyt on yksittäistapaus.
Vaan ei ollut.
Eilen käsiini eksyi vahingossa SAK:n hallituksen teettämä muistio oman kannanmuodostuksen pohjaksi. Teksti on ilmeisesti toiminut pohjana hallituksen kokouksessa, jossa suuri ja mahtava SAK on vetänyt linjaansa saatavuusharkintaan. (Valitettavasti teksti on minulla vain paperiversiona, joten en voi sitä tänne linkittää. Tarvittaessa se on kuitenkin kopioitavissa kiinnostuneille.)
Muistiossa on useita asiavirheitä. Lähteitä ei juuri ole käytetty, ja niiltä osin kuin on, on niitä käytetty virheellisesti ja/tai valikoiden. Muistiosta puuttuu asian ymmärtämisen kannalta oleellisia tietoja, kuten se, että kolmannes saatavuusharkinnan alaista työlupaa hakevista on jo Suomessa. Tai että kaikki olemassa oleva tutkimus- ja tilastotieto on sitä mieltä, että saatavuusharkinnan poistolla ei olisi merkittävää vaikutusta kolmansista maista tulevien työryhmien määrään.
Näiden ongelmien lisäksi tekstistä puuttuu kokonaan se argumentaatio, jolla me vasemmistolaiset poliitikot olemme lakialoitetta perustelleet: kysymykset ihmisoikeuksista, työsuhdeturvasta, palkkaturvasta ja työntekijän autonomiasta. Ilman näitä näkökulmia on ymmärrettävästi hyvin vaikea käsittää, miksi vasemmistolaiset poliitikot aloitteen ovat liikkeelle laittaneet. Ilman näitä näkökulmia on myös ay-liikkeen mielestäni mahdotonta muodostaa kestävää kantaa asiaan.
Tiedonsaannin vaikeudesta ei tässä ole kyse. Perustelut olisi nimittäin ollut helppo löytää kotisivuiltani tai face-seinältäni, jossa asiasta on käyty keskustelua useita viikkoja. Myös itse lakialoitteesta löytyy hyödyllisiä lähteitä, minkä ainakin muistion kirjoittajan täytyy tietää, koska hän on kopioinut testiä aloitteesta suoraan omiin nimiinsä.
Lisäksi käytettävissä on tietysti puhelin ja sähköposti. Elämme kommunikaation kultakautta.
Vastapuolen perusteluihin tutustumisen sijaan muistiossa on päädytty keksimään ne itse: ”Kontulan tekemän lakiehdotuksen yhtenä tavoitteena on helpottaa kaikkien kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden kolmansien maiden kansalaisten tilannetta”. Tätä muistiossa pidetään ongelmallisena ”turvallisuusnäkökulmasta” ja koska siihen sisältyy ”työehtojen täydellisen alasajon riski”.
Ensinnäkin, lakiehdotuksemme tavoitteena ei tietenkään ole ”helpottaa kaikkien kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden tilannetta”, jo siksi, että tämä olisi epärealistista. Lakiehdotuksesta käydyn keskustelun yhteydessä on toki noussut esille, että saatavuusharkinnasta aiheutuu kohtuuttomia tilanteita myös joillekin turvapaikanhakijoille. Se on eri asia.
Toiseksi, ...
AVOIN KIRJE SAK:LAISILLE AY-JOHTAJILLE
Joitakin viikkoja sitten jätin eräiden muiden kansanedustajien kanssa lakialoitteen saatavuusharkinnan poistamiseksi. Kyse on EU/ETA -alueen ulkopuolelta tulevien työlupaprosessin osasta, jolla ei ole juurikaan yleistä merkitystä työmarkkinoiden toiminnan kannalta, mutta joka eräissä tapauksissa näyttää heikentävän työntekijän autonomiaa ja pitävän ihmisiä kohtuuttomissa olosuhteissa.
Etukäteen oli selvää, että SAK:n johdossa ei aloitteestamme pidettäisi. Siksi valmistauduin reippaaseen keskusteluun tutustumalla huolellisesti kaikkeen olemassa olevaan tietoon ja informoimalla keskeisiä liittoja aloitteestamme etukäteen. Näin demokratiassa yleensä toimitaan: pannaan argumentit vastakkain ja katsotaan, mikä niistä on vahvin.
Asiakeskustelun sijaan Suomen palkansaajajärjestöjen kirkas kärki valitsi linjakseen panettelun, vääristelyn ja leimaamisen. Tähän en ollut varautunut. Monet näistä toimijoista tunnen vuosikymmenten takaa. Monen kanssa olen tehnyt yhteistyötä. Tältä pohjalta otin reilun pelin itsestäänselvyytenä.
Maanantaina 11.8. Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kyösti Suokas avaa keskustelun blogilla, jossa hän erinäisten asiavirheiden ja alatyylisen kielen lisäksi syyttää minua ja Tytti Tuppuraista ”kumartamisesta pakolaisille” ja, jos oikein tulkitsen, myös ”sumutuksesta”. Lisäksi hän vihjailee uskollisuusvelvoitteesta rahoittajia kohtaa. Hän jatkaa teemaa 19.9. blogissa, jossa megalomaanisten uhkakuvien ja asiavirheiden lisäksi arvelee koko aloitteen taustalla olevan tarve ”pysyä lööpeissä”.
Kolmannessa, 27.9. päivätyssä blogissaan Suokas asettuu uhrin asemaan ”duunaritaustaisena ikääntyneenä ay-miehenä”, jolle ei ei enää kotipuoluetta löydy. Hän esittää aloitteen perusteluista väitteitä, jotka eivät pidä paikkaansa. Suokas jatkaa 10.10. päivätyssä blogissaan (otsikoitu ”Leikkitotta”), että aloitteen tekijöitä ”Suomessa asuvien mahdollisuus työllistyä omassa maassaan tai pysyä työpaikassaan elämiseen riittävällä palkalla ei kiinnosta pennin vertaa.”
Koin tämän kirjoittelun aika vaivalloisena, koska jouduin väitteitä tietysti oikomaan. Suokas on aikaisemminkin tehnyt heikosti perusteltuja ulostuloja ja politiikassa on aika tavallista, että jokin asia menee niin ihon alle, että siihen ei pysty ottamaan järkevää etäisyyttä. Siksi en Suokkaan reaktiota ihmeemmin miettinyt, vaan ajattelin, että tämä nyt on yksittäistapaus.
Vaan ei ollut.
Eilen käsiini eksyi vahingossa SAK:n hallituksen teettämä muistio oman kannanmuodostuksen pohjaksi. Teksti on ilmeisesti toiminut pohjana hallituksen kokouksessa, jossa suuri ja mahtava SAK on vetänyt linjaansa saatavuusharkintaan. (Valitettavasti teksti on minulla vain paperiversiona, joten en voi sitä tänne linkittää. Tarvittaessa se on kuitenkin kopioitavissa kiinnostuneille.)
Muistiossa on useita asiavirheitä. Lähteitä ei juuri ole käytetty, ja niiltä osin kuin on, on niitä käytetty virheellisesti ja/tai valikoiden. Muistiosta puuttuu asian ymmärtämisen kannalta oleellisia tietoja, kuten se, että kolmannes saatavuusharkinnan alaista työlupaa hakevista on jo Suomessa. Tai että kaikki olemassa oleva tutkimus- ja tilastotieto on sitä mieltä, että saatavuusharkinnan poistolla ei olisi merkittävää vaikutusta kolmansista maista tulevien työryhmien määrään.
Näiden ongelmien lisäksi tekstistä puuttuu kokonaan se argumentaatio, jolla me vasemmistolaiset poliitikot olemme lakialoitetta perustelleet: kysymykset ihmisoikeuksista, työsuhdeturvasta, palkkaturvasta ja työntekijän autonomiasta. Ilman näitä näkökulmia on ymmärrettävästi hyvin vaikea käsittää, miksi vasemmistolaiset poliitikot aloitteen ovat liikkeelle laittaneet. Ilman näitä näkökulmia on myös ay-liikkeen mielestäni mahdotonta muodostaa kestävää kantaa asiaan.
Tiedonsaannin vaikeudesta ei tässä ole kyse. Perustelut olisi nimittäin ollut helppo löytää kotisivuiltani tai face-seinältäni, jossa asiasta on käyty keskustelua useita viikkoja. Myös itse lakialoitteesta löytyy hyödyllisiä lähteitä, minkä ainakin muistion kirjoittajan täytyy tietää, koska hän on kopioinut testiä aloitteesta suoraan omiin nimiinsä.
Lisäksi käytettävissä on tietysti puhelin ja sähköposti. Elämme kommunikaation kultakautta.
Vastapuolen perusteluihin tutustumisen sijaan muistiossa on päädytty keksimään ne itse: ”Kontulan tekemän lakiehdotuksen yhtenä tavoitteena on helpottaa kaikkien kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden kolmansien maiden kansalaisten tilannetta”. Tätä muistiossa pidetään ongelmallisena ”turvallisuusnäkökulmasta” ja koska siihen sisältyy ”työehtojen täydellisen alasajon riski”.
Ensinnäkin, lakiehdotuksemme tavoitteena ei tietenkään ole ”helpottaa kaikkien kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden tilannetta”, jo siksi, että tämä olisi epärealistista. Lakiehdotuksesta käydyn keskustelun yhteydessä on toki noussut esille, että saatavuusharkinnasta aiheutuu kohtuuttomia tilanteita myös joillekin turvapaikanhakijoille. Se on eri asia.
Toiseksi, ...
Vastaukset 1
Vanhimmat
SAK:n hallitus ei edistä työllisyyttä Suomessa. Edistävät omaa etuaan, joka on kunnon kahvit ja pullat ja muhkea kokouspalkkio. Toivovat, että "jämäkkyydellään" ja "ärinällään", kun uskaltavat haukkua työntanatajia ja hallitusta, heidät kukin valittaisiin uudelleen siihen pöytään. Ymmärrtyksestä ei ole kysymys. Herää kuitenkin kysymys, miten he edistävät työntekijöiden etua???