IHMEPARANTUMINEN

IHMEparantuminen jatkuu! En ollut koskaan ollut vielä Helluntaikonferensissa, eli kesäjuhlilla. Katsoin Ristin Voitto-lehdestä, siellä oli jo tietoa juhlista. Silloin oli helmikuu ja juhlat olivat elokuussa.
Minulle tuli raamatusta sanat: Sentähden Minä sanon teille: mitä te ikinä anotte ja etukäteen kiitätte uskokaa saaneene sen. Isäni antoi raamatunkohdasta tietämättä minulle luettavaksi kirjan, jossa kehotettiin kiittämään etukäteen terveydestä. Siinä oli muutama esimerkkikin. Aluksi asia ärsytti, mutta sitten syntyi usko, että minun tulisi nyt alkaa kiittämään terveydestäni. Kun katsoin Markus 11:24 uudestaan, niin näin ilmestyksessä ylhäältä laskettyuna eteeni valkoisen köydenpätkän. Vaistomaisesti ojensin kättäni sitä kohti, mutta se hävisi ennen kosketusta. Hebrealaisille 11.1 Usko on ojentautumista sen mukaan, mikä ei näy. Sain valtavan ilon sydämmeeni ja kerroin äidille asian. Äitini kehotti minua noudattamaan Taivaasta annettua kehotusta ja menemään elokuussa Hämeenlinnan Katinalaan konferessiteltalle!

Kivut alkoivat silloin hellittämään ja pääsin ulkonakin käymään.
Sitten tuli pitkät räntäsateet ja uskoani koeteltiin kaksiviikkoa. Kivut palasivat. En syönyt mitään, join vai vettä. olin olohuoneen sohvalla ja pyysin lisää tyynyjä, joilla voin tukea itseäni eri asentoihin. Isäni lähti matkalle ja ainoastaan äitini kesti kuunnella minun valituksiani. Aina iltapäivisin, kun siskoni ja veljeni tuli koulusta, niin he kysyivät äiduiltä vointiani ja menivät ulos pelaamaan tai menivät kavereittensa luo. Kerrqan siskoni tenttasi minua, että olenko lukenut tosiaan raamattua. Kerroin hänelle ulkoa muutaman parantumistapauksen, eikä enää senjälkeen epäilyt.

Noniin nyt menen siihen parantumiskohtaan!
Olin harjoitellut autolla ajamista ja lähdin menemään punaisella Fiat 850-autolla kohti Hämeenlinnaa elokuussa (en muista päivämäärää). Matkaa oli 200km.
Saavuin Katinalaan lauantaina klo n.13.15. Lämpötila oli vain n. 13c ja oli piklvistä. Pysäköin autoni järjestysmiehen ohjaamalle paikalle. Avasin oven, mutta sain vai toisen jalan ulkopuolelle, mutta en päässyt nousemaan autosta pois.Koitin yhä uudestaan ja uudestaan, ei nouse!??
Alon rukoilla, että minun on päästävä autosta ulos, mennäkseni teltalle. Järjestysmies oli seurannut minua, mutta ei tullut kysymään, enkä minä häntä viitonnutkaan apuun. Rukoilin sydämeni pohjasta monta keraa, viellä 15minuutinkin jälkeen, että Herra auttaisi.
Yhtäkkiä nousin autostya, niinkuin olisin aivan terve, lukitsi oven ja senjälkeen olin taas yhtäsairas. Pystyin silti vaivalloisesti kävelemään n.20cm.n askeleilla. Järjestysmies tulee vastaan ja soimasi itseään, ettei hän tullut aikaisemmin, vaikka aavistikin jotain. Annoi hänen taluttaa vähänmatkaa, mutta n.30m ennen telttaa halusin kävellä itse. Iloitsin siitä, että Herra antoi maistaa terveyttä autoni ovella ja siitä tiesin, paranevani täällä teltassa.
Istuin teltan perälle keskikäytävän vasemmalle puolelle. Penkeissä ei ollut selkänojaa, joten selkäni puutui jo vajaassa kymmenessä minuutissa. En päässyt enää ylös ja odotin pikaista paranemista! Telttoja oli kaksi ja niistä tuli 8.n numero. Lavalle oli matkaa n. 120m. Siellä oli romanikokous menossa. En pystynyt oikein keskittymään siihen ja laskin aikanikuluksi ihmiset n. 600 henkeä. Klo 14 alkoi toinen kokous. Romaneita jäi vai muutama ja väkeä oli muistaakseni 3000-4000 henkeä. Klo n. 15.30 tuli virvoiketauko. Jotkut eroi henkilöt tulivat minulta kysymään, että haluanko jotain suuhunpantavaa kahvioteltasta? En halunnut, enkä voinut ajatellakkaan mitään sellaista. Olin jo istunut täällä 13.30-15.30, enkä ollut vielä parantunut. Enkä tietyenkään päässwyt edes wc.n.

Sori, taas loppui aika, jatkan huomenna. Tulethan palstalle takaisin. Kiitos!

Väliajalla oli raju sadekuuro ja heti senjälkeen tuli hyvin kirkas auringonpaiste. Järjestysmiehet nostivat telttakepeillä telttakankaasta, niin että lojumaan jäänyt vesi tuli pois. Samalla takimmaisen teltan sivuverhot, koska kansaa tuli niinpaljon, etteivät mahtuneet telttaan. Vanhemmille ihmisille tuoteen penkkejä ja tuolia, muut seisoivat teltan ympärillä.
Heikki Lahti aloitti kjokouksen ilmoiottamalla, että teltassa on väkeä 12000 ja teltan ympärillä 6000 ihmistä. Yhdistetty suurkuoro lauloi ja sitten muutamaa veljeä pyydettiin rukoilemaan yleisön joukosta. Pyytäjä tunsi kaikki hyvät rukoilijat ympäri Suomea. Siihenaikaan rukoiltiin myös paljon kielillä ja ainakin tuhat ihmistä rukoili kielillä, sekä miehet että naiset. Pyhän-Hengen läsnäolo lisääntyi nopeasti kokoajan. En ole koskaan aikaisemmin ollut, niin voimakkaassa Jumalan läsnäolossa. Kansa seisoi n.30min. rukouksien ajan. Minä istuin perällä. Yhtäkkiä näin ilmestyksen!! Edessäseisovan naisen selkä avautui ja siitä lähti eteenpäin kovaa vautia aukeamaan niinkuin torpeedoväylä tai putki. Se teki mutkan oiklealle telttojen välissä ja meni taas suoraan puhujalavalle asti. Näin siellä kuorolaiset. Mutta sitten zoomattiin kuorolava siihen mutkakohtaan, eli n.60m. päähän. Katsoin laulajia ja puhujia. Tunsin vain muutaman. Eräs sisar nousi ja meni mikkiin ja alkoi profetoida samalla kielellä, kuin oma äitinikin. Hän toi Herngensaqnoman:" Täällä on eräs mieshenkilö, jonka JEESUS tahtoo selän parantaa, täällä on nainen, jonka sydämen Jeesus tahtoo parantaa, täällä on eräs mies, jonka Jeesus tahtoo korvan parantaa. Nainen palasi takaisi. ja samassa Hengen putki meni pois. Naisen selkä oli normaali, eikä nainen liikkunut yhtään, eli hän ei tiennyt mitä tapahtui! Olin menettänyt kokouksen kulun, mutta vielä joku rukoili...Yhtäkkiä päälleni satoi suuria pisaroita niinkuin vettä. Katsoin, että telttakangas on ehjä kohdaltani. Kun sitä ihmettelin, niin kuulin äitini sanovan, että on olemassa Hengensadetta. Äitini oli silloin oikasati n,200km. päässä. Jumala puhui minulle selvästi, että nyt se paraminen vihdoinkin alkaa. Olin istunut siinä piinaspenkissä neljä ja puolituntia!!!! Senjälkeen joku laittoi kätensä selkäni sisään ihan rankaan. Katsoin taakseni, näin valkoisen käden ja osan valkoistya hihaa. Samalla vilkaisin takana olevia ihmisiä, he eivät tieneet , eivätkä nähneet mitä tapahtui...

Taas loppui aika, jatkan huomenna!

Ihmeparantumisen viimeinen jakso
Lämpöä tuli paljon ristiselkään samalla kun käsi otti pois ne neljä hermoa. Suoristuin jonkinverran ja suurin kipu hellitti. Jeesus kosketti myös muita vauriopaikkoja. Koko operaatio kesti minuutin ja huomasin seisovan suorassa ilman kipuja. Hetkinen, kuka nosti minut pystyyn, itse en noussut?? Jeesus senkin teki aivan huomaamattani.
Seuraavaksi kaikki ihmiset istuutuivat, eli rukoukset loppuivat. Minä seisoin ja hoipertelin vähän joka suuntaan. Ympärilläolevat ihmiset pitivät minua pystyssä. Istuin ja kerroin lyhyesti kakdelle ihmiselle jotain.
Lähdin teltasta nopeasti ulos, koska sain tehtävän Parantajantani. Minua kehotettin etsimään vihrteäpukuinen mies. Löydettyäni hänet, niin kerroin asian. Tämä saarnamies vei minut rukouskammioon rukoiltavaksi. Kammio oli tyhjä kellari tai vilja-aitta. Siellä oli muutamia rukoiltavana. Mies ei rukoillutkaan puolestani, vaan puhui kielillä. Minua harmitti se että, miksei tuo saarnamies uskonut minua. Minäkin puhuin kielillä aikanikuluksi.
Uhtäkkiä häneltä oli kadonnut kaikki arvokkuus ja hän takertui hihaani nopeasti. Hän sanoi: nuorempana minä uskoin parantuymisiin, mutta viimeaikoiona en ole enää uskonut. Herra lähetti sinut ihan selvästi minulle kertomaan, että Hän parantaa vielä nykyaikanakin. Tee kuitenkin pieni näyttö. Laita seisoessasi kädet maahan. Hyvä, hypi vähän, hyvä,tee pieni juoksulenkki. Kiitos Herralle!! Palasin juosten autolleni. Siellä oli työvuorossa sama järjestysmies. Kun lähdin autolla nopeasti, niin hän katsoi minua kokoajan kuin aavetta. ..Kuulin neljän vuoden jälkeen, että juuri tämän saarnamiehen kautta oli parantunut monta sairasta!! .Tätä tekee Yläsnoussut elävä Jeesus!! Kunnia Jumalalle!!!!! p.s Olen vieläkin selästäni terve ja ole töissä!

Kiitos kertomastasi kokemuksesta! Aikamoisen prässin läpi olet kulkenut.
Kirjoitat ilmeisesti kirjastossa tms. jossa on aikaraja jonka verran koneella saa olla.
Upeata että olet parantunut ja hienoa että työelämässä, tosi siistiä!

Pakko minunkin oli tulla tänne kirjoittamaan, että minäkin olen kokenut ihmeparanemisen. Minulla todettiin vähän yli 20-vuotiaana erittäin vakava ja harvinainen silmäsairaus. Kun lääkäriltä tämän uutisen ensimmäisen kerran kuulin, niin tunsin että taju lähtee ja menin shokkiin järkytyksestä. Tuntui että elämäni loppuu ennen kuin kerkisi alkaakaan. Muut kaverini nauttivat elämästään ja minusta tuntui että kohta joudun kulkemaan sokeain kepin kanssa.
Pitkä asia lyhyesti, kävin monissa rukouskokouksissa - ja kyllä oli outoa mennä yksin niihin, en juuri tuollaisissa ollut aiemmin käynyt. Mutta minut otettiin hyvin vastaan.
Eräänä iltana kuuntelin radio Deitä ja sieltä sanottiin että lähettäkää rukouspyyntöjä, no minä laitoin samantien sinne ja sieltä rukoiltiin minun puolestani. Koin rukouksen aikana että kasvojeni alueelta meni tulikuuma aalto, nimenomaan silmien kohdalta, enkä tuollaista pysty itse kuvittelemaan itselleni. Oloni meni rennoksi ja tuli sellainen sisäinen rauha että nyt on kaikki ok. Kyllähän se silti vähän jännitti mennä silmälääkärille sairaalaan tsekattavaksi, mutta uskoin silti että nyt on kaikki ok. Lääkäri totesi että silmäni ovat terveet ja ei täällä mitään sairautta enää ole. Hän ei osannut sitä selittää. Kerroin kokemastani, enkä usko että hän uskoi varmaan sitä ilmeestä päätellen, mutta minä tiesin ja en voi kuin kiittää Jumalaa että Hän paransi minut ja tänä päivänä minulla on näkökykyni ja saan elää kuten muutkin näkevät ihmiset :)

Kiitos kertomuksestasi!
Jeesuksen sanat:Minä olen sama eilen, tänään ja iankaikkisesti!, ovat totta <3

Pari viikkoa sitten Jeesus paransi kaatumisessa rikkoutuneen ranteeni! Kiitin vain: Kiitos, Jeesus, että teet ranteeni terveeksi. Muutaman päivän kuluttua tohdin jo roikkua rekillä :)

Tyttäreni korkea kuume lähti heti, kun "komensin": Jeesuksen nimessä kuume lähde lapsestani!

Meidän tulisi enemmän kertoa kokemistamme paranemisihmeistä! Ne kertovat Jumalan toiminnasta tänäänkin.

Tärkeää on myös jokapäiväinen kiittäminen; jokainen päivä ja hetki on meille lahjaa! Kiitetään lahjan Antajaa!!!

90v sotaveteraani oli syntymäpäivänään kuullut äänen, joka sanoi: Minä rakastan Suomen kansaa, mutta se kiittää minua liian vähän!

Siunausta jokaiselle lukijalle: JEESUS on HERRA!

Todella VOIMAKAS kertomus! Kiitos että jaoit sen kanssamme.



Itse välillä ihmettelen kun kuulen näitä "tuomittu kuolemaan alle nelikymppisenä" tarinoita.



https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/hannan-32-lapset-tietavat-etta-heidan-aitinsa-kuolee-pian-ystavilta-viimeiseksi-lahjaksi-muistometsa-toivotaan-etta-uusi-paiva-tulee-ja-se-on-hyva-ja-kivuton/6785312



Kuinka paljon Jumala voisi tehdä elämässäme, jos vain antaisimme sille mahdollisuuden!



Tiedän omasta kokemuksesta...ei minun tässä elävien kirjoissa todellakaan enää pitäisi olla! Joka aamu herään kiittämään siitä armosta ja terveydestä ,jota yhä nautin. Sukulaisia on menehtynyt sekä diabetekseen että syöpään huomattavasti minua nuorempana(ole nyt 36-vuotias)



Kiitos vielä kertomujksestasi!

Esko Laaksosen tapaus jatkuu: Kun Eskoa lämmitettiin lampuilla (huom; v.1960), niin samalla hän kertoi kokoajan Taivaskertomustaan. Hän oli lyhyen kuolemansa aikana Taivaassa. Valitettavasti olen unohtanut, mitä hän siellä näki, mutta lopuksi hänelle sanottiin, että hänen on nyt palattava takaisin maanpäälle!
Olin monta kertaa Eskon kanssa kokouksissa ja aina kun Esko kertoi Taivaskokemuksestaan, niin hänen kasvoistaan loistivat sisäinen valo. Silloin kukaan ei kyseenalastanut hänen kertomustaan. Aluksi hänellä oli kuolintodistus mukanaan, mutta muutossa se meni hukkaan, senjälkeenkin ihmiset uskoivat häntä!!
Senjälkeen Esko eli vielä n.10v. Kerran hän näki unta että hän meni Taivaan Paratiisiin, mutta minut pysäytettiin niinkuin näkymättömään seinään. Se oli enneuni, että ei vielä ollut minun aikani.

Uskovaiset on niitä kovimpia valehtelijoita.

Kiitos uskoa vahvistavasta kertomuksestasi! Eilisen rukouksen ja öljyllä voitelun jälkeen poskontelotulehdus hellitti niin, että pystyin tänään taas tänään laulamaan kokouksessa. Kiitos Herralle!