https://yle.fi/uutiset/3-9876673
Aimo Karppinen on kerännyt toista tuhatta ämpärillistä marjoja vanhuksille – "Mieluummin annan hyväntekeväisyyteen kuin myyn"
Raahelaisen Aimo Karppisen harrastus sai alkunsa, kun hänen oma isänsä päätyi vanhainkotiin.
12.10.2017 klo 11:15
Raahe
Raahelaisen Aimo Karppisen, 69, auton peräkontti täyttyy marjoista tälle syksylle viimeistä kertaa. Puhdistetut puolukat matkaavat tutun matkan läheiselle vanhusten palvelutalolle.
Karppinen on poiminut vanhuksille tänä syksynä 109 ämpärillistä puolukoita ja 30 ämpärillistä mustikoita. Satavuotiaan Suomen kunniaksi tavoitteena oli kerätä 100 ämpärillistä puolukoita, mutta määrä ylittyi reilusti, sillä marjavuosi oli hyvä.
Karppinen ei ole asialla ensimmäistä kertaa. Hän aloitti marjojen poimimisen vanhusten käyttöön, kun miehen oma isä päätyi vanhainkotiin 2000-luvun alussa. Hän toivoo marjojen tuovan iloa vanhusten arkeen.
Aimon marjoilla pärjätään hoivakodissa pitkään
Salonkartanon hoivayksikössä Karppinen marjaämpäreineen otetaan ilolla vastaan. Ravitsemustyöntekijä Raili Leskelä kauhoo tuoreista puolukoista tehtyä rahkaa pienempiin kuppeihin. Ne ovat menossa vanhuksille iltapalalle.
– Sydämellä otan vastaan Aimon marjat. Aimohan on tuonut puolukoita ja mustikoita tänne tosi paljon, ja viime talvenakin mentiin pitkälle Aimon marjoilla.
Ilman Karppisen keräämiä marjoja myös marjaruokia olisi tarjolla vähemmän. Marjat tilattaisiin tukusta, eikä niiden alkuperästä olisi varmuutta, Leskelä sanoo. jne.
//// leike päättyy
Tuosta mietittävää uskovaisuuden sydämiin, eli mitä teet lähimmäiselle, sen tekee Herralle.
Eli viimeisellä tuomiollahan se tuli esiin. Milloin me teimme?? Siis sydämen teko on pyyteetön.
No, mikä sitten on tämän päivän uskovaisuus???? Aika pitkälti sohvalla istuen, että mitä minä tänään teen, kun on niin tylsää. Oletko kotona, tulisin kahville, tulee soitto eräältäkin herransa omalta. Ei ole mitään tekemistä. Ja kun on sitten tekemistä, se on kulkea kauppaa tekemässä, kun on pakko ostaa. On talo täynnä rihkamaa, on kelloja, sitä ja tätä kamaa, mutta sydän on rakastunut muuhun, kuin puolukanpoimimiseen.
Monella vanhuksella on nurmikon leikkuuta, lumityötä, kauppareissua, jota voi naapurista kysyä, että kävisikö, ja en pyydä palkkaa, Isäni maksaa.
Olisiko siinä evankelioimistehtävää, joka nähtäisiin Ylhäällä ja puhuttelisi lähimmäistä.
Moni tarvitsisi apua pienissä asioissa. Leikkurin perässä saisit kuntokävelyä, kun lähimmäisesi kaivelee vähemmästäkin nitropurkkia taskusta, jota voisit auttaa.
Onko sitten päiväsi pitkä, ettei kerkeä? Niin, se on valinta kysymys.
Pitäähän netissäkin keritä kirjoittamaan ja mittaamaan toisten uskoa, ei sitä kerkeä naapuriin.
Yrittäköön se vanha mies itse selvitä. jne.
Tuo Raahen tapaus, en tiedä kaverin sydämen tilaansa Ylös, eikä ole tarpeenkaan, mutta hänellä on oikea asenne. Tätä esimerkkiä kannattaa kunnioittaa ja miettiä, onko minun suhteeni lähimmäiseen samanlainen, onhan hän Jumalan luoma ja Jumala lupasi hänelle katsellessaan luomakuntaa, ---- kaikki oli sangen hyvää--- . Onhan se, kunhan kenttä tekisi jotain.
Kun kenttä tekee, se vanha mies sitten nukahtaa ambulanssiin aikanaan, sai asua kotonaan, kun sinä autoit, voi vaikkapa poika, tai vävy - jotka asuvat pidemmällä. "Kiitos, kun autoit isääni, tai pappaa - hän sai olla kotona."
Miltä tuntuisi tuo kiitos, kun hyvällä mielellä muistelet, oli välillä joinakin talvina paljon lunta.
Putsasit pihasi, toisen ja kolmannen työsi päälle, jota teet 100 km. päässä. Kuntoilit, vaihdoit välillä hikisen paidan ja jatkoit hommaa. Vaikka on omat lapset ja vaimo siinä.
Siis teet rakkaudesta kaiken sen, ja mistä se aika on pois? Tyhjänpäiväisyydestä, eli mitä minä teen, kun ei ole mitään tekemistä. Lähden tuonne muualle kahville, että saa rupatella.
Niin, tekemisiä on monta - auttaminen, tai sen lihallisen halun täyttäminen ajassa.
Hiplata kiiltävää käsissä ja ostaa - kun on pakko. ??? Siis lihassa pakko, kun liha käskee.
Vai -- olla tässä ajassa lähimmäiselle tuki. Jumalan luomassa ajassa. Ja kun sen teet, et roiku netissä, tyhjänpäiväistä opettamassa. Miksi niin sanon? Siksi, kun raamattu sanoo, että kukaan täällä ei ole opettamisemme tarpeessa, kukin lukee sitä sanaa.
Eli risti muutti tuon näköalan. Sana on se avain, ei se, että siihen harhoja lisätään ja perinnäissääntöjä ja sitä selitellään. Se on tyhjänpäiväistä sekin.
Ennemmin ruohonleikkuuseen ja lumitöihin, aidanleikkuuseen, kauppaan jne. Hommaa riittää evankeliumin kentällä
Aimo Karppinen on kerännyt toista tuhatta ämpärillistä marjoja vanhuksille – "Mieluummin annan hyväntekeväisyyteen kuin myyn"
Raahelaisen Aimo Karppisen harrastus sai alkunsa, kun hänen oma isänsä päätyi vanhainkotiin.
12.10.2017 klo 11:15
Raahe
Raahelaisen Aimo Karppisen, 69, auton peräkontti täyttyy marjoista tälle syksylle viimeistä kertaa. Puhdistetut puolukat matkaavat tutun matkan läheiselle vanhusten palvelutalolle.
Karppinen on poiminut vanhuksille tänä syksynä 109 ämpärillistä puolukoita ja 30 ämpärillistä mustikoita. Satavuotiaan Suomen kunniaksi tavoitteena oli kerätä 100 ämpärillistä puolukoita, mutta määrä ylittyi reilusti, sillä marjavuosi oli hyvä.
Karppinen ei ole asialla ensimmäistä kertaa. Hän aloitti marjojen poimimisen vanhusten käyttöön, kun miehen oma isä päätyi vanhainkotiin 2000-luvun alussa. Hän toivoo marjojen tuovan iloa vanhusten arkeen.
Aimon marjoilla pärjätään hoivakodissa pitkään
Salonkartanon hoivayksikössä Karppinen marjaämpäreineen otetaan ilolla vastaan. Ravitsemustyöntekijä Raili Leskelä kauhoo tuoreista puolukoista tehtyä rahkaa pienempiin kuppeihin. Ne ovat menossa vanhuksille iltapalalle.
– Sydämellä otan vastaan Aimon marjat. Aimohan on tuonut puolukoita ja mustikoita tänne tosi paljon, ja viime talvenakin mentiin pitkälle Aimon marjoilla.
Ilman Karppisen keräämiä marjoja myös marjaruokia olisi tarjolla vähemmän. Marjat tilattaisiin tukusta, eikä niiden alkuperästä olisi varmuutta, Leskelä sanoo. jne.
//// leike päättyy
Tuosta mietittävää uskovaisuuden sydämiin, eli mitä teet lähimmäiselle, sen tekee Herralle.
Eli viimeisellä tuomiollahan se tuli esiin. Milloin me teimme?? Siis sydämen teko on pyyteetön.
No, mikä sitten on tämän päivän uskovaisuus???? Aika pitkälti sohvalla istuen, että mitä minä tänään teen, kun on niin tylsää. Oletko kotona, tulisin kahville, tulee soitto eräältäkin herransa omalta. Ei ole mitään tekemistä. Ja kun on sitten tekemistä, se on kulkea kauppaa tekemässä, kun on pakko ostaa. On talo täynnä rihkamaa, on kelloja, sitä ja tätä kamaa, mutta sydän on rakastunut muuhun, kuin puolukanpoimimiseen.
Monella vanhuksella on nurmikon leikkuuta, lumityötä, kauppareissua, jota voi naapurista kysyä, että kävisikö, ja en pyydä palkkaa, Isäni maksaa.
Olisiko siinä evankelioimistehtävää, joka nähtäisiin Ylhäällä ja puhuttelisi lähimmäistä.
Moni tarvitsisi apua pienissä asioissa. Leikkurin perässä saisit kuntokävelyä, kun lähimmäisesi kaivelee vähemmästäkin nitropurkkia taskusta, jota voisit auttaa.
Onko sitten päiväsi pitkä, ettei kerkeä? Niin, se on valinta kysymys.
Pitäähän netissäkin keritä kirjoittamaan ja mittaamaan toisten uskoa, ei sitä kerkeä naapuriin.
Yrittäköön se vanha mies itse selvitä. jne.
Tuo Raahen tapaus, en tiedä kaverin sydämen tilaansa Ylös, eikä ole tarpeenkaan, mutta hänellä on oikea asenne. Tätä esimerkkiä kannattaa kunnioittaa ja miettiä, onko minun suhteeni lähimmäiseen samanlainen, onhan hän Jumalan luoma ja Jumala lupasi hänelle katsellessaan luomakuntaa, ---- kaikki oli sangen hyvää--- . Onhan se, kunhan kenttä tekisi jotain.
Kun kenttä tekee, se vanha mies sitten nukahtaa ambulanssiin aikanaan, sai asua kotonaan, kun sinä autoit, voi vaikkapa poika, tai vävy - jotka asuvat pidemmällä. "Kiitos, kun autoit isääni, tai pappaa - hän sai olla kotona."
Miltä tuntuisi tuo kiitos, kun hyvällä mielellä muistelet, oli välillä joinakin talvina paljon lunta.
Putsasit pihasi, toisen ja kolmannen työsi päälle, jota teet 100 km. päässä. Kuntoilit, vaihdoit välillä hikisen paidan ja jatkoit hommaa. Vaikka on omat lapset ja vaimo siinä.
Siis teet rakkaudesta kaiken sen, ja mistä se aika on pois? Tyhjänpäiväisyydestä, eli mitä minä teen, kun ei ole mitään tekemistä. Lähden tuonne muualle kahville, että saa rupatella.
Niin, tekemisiä on monta - auttaminen, tai sen lihallisen halun täyttäminen ajassa.
Hiplata kiiltävää käsissä ja ostaa - kun on pakko. ??? Siis lihassa pakko, kun liha käskee.
Vai -- olla tässä ajassa lähimmäiselle tuki. Jumalan luomassa ajassa. Ja kun sen teet, et roiku netissä, tyhjänpäiväistä opettamassa. Miksi niin sanon? Siksi, kun raamattu sanoo, että kukaan täällä ei ole opettamisemme tarpeessa, kukin lukee sitä sanaa.
Eli risti muutti tuon näköalan. Sana on se avain, ei se, että siihen harhoja lisätään ja perinnäissääntöjä ja sitä selitellään. Se on tyhjänpäiväistä sekin.
Ennemmin ruohonleikkuuseen ja lumitöihin, aidanleikkuuseen, kauppaan jne. Hommaa riittää evankeliumin kentällä
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.