Mietin tuossa taannoin hautausmaalla kulkiessani, miksi kivissä on ristit. Ja miksi tämä vaiva elämässä, kun tulee nälkä, jano, kylmyys, kuumuus, seksuaalinen halu, ruumiillinen ja henkinen kipu.
Iloitkaamme kuitenkin aina(tietysti surkaa ja rohkaiskaa surevien kanssa) ja tehkää hyvin hyville ja pahoille. Eli yleisesti pitäisi olla kaikille kaikkea, niin kuin Jeesuksesta on kirjoitettu, että hän täyttää kaiken kaikessa. Se on Raamatun sanoma, joka pitää tulkita Kristuksesta käsin, kuten Luther opetti.
Maailmassa on paljon hyvääkin. Maailmaa ja mitä siinä on saa käyttää tasapuolisesti omaksi ja veljensä hyödyksi ja sillä on tarkoituksensa, mutta siihen ei saa mieltyä liikaa, koska se katoaa lopulta. Joka sanoo rakastavansa Jumalaa, mutta vihaa veljeään, on valehtelija.
Ihmiselle on säädetty yksi kuolema, koska "kaikki ovat syntiä tehneet ja vailla Jumalan kirkkautta" " Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. " Jeesus tosi ihmisenä ja tosi Jumalana on Jumalan, Isän tahto, totuus ja elämä kaikille, jotka häneen uskovat. Saatana ja Perkele ovat suuri, mutta Jeesus ja se mikä häneen sydämessään uskovissa on, on paljon suurempi.
Usko ja pelastus ovat yksin lahjoja. Uskosta seuraa rakkaus lähimmäisiin niillä mahdollisuuksilla, mitä ihmisellä on. Joka hiuskarva on jo otettu huomioon. Ei vaadita kauhalla, jos on annettu lusikalla. Totuus ei ole yli eikä ali, vaan se on juuri se. Lopulta yleensä melko kohtuullinen, eikä kohtuuttoman raskas kuorma.
Vaikka kaikkien pitää toki ottaa ristinsä kannettavakseen, vastata pahaan hyvällä, sovitella paljon ennemmin kuin haastaa oikeuteen, hoitaa perheensä, työnsä, itsensä, tukea esivaltaa ja rakastaa lähimmäisiä. Vaikka ne ovatkin eri tavoin vääristyneitä, kuitenkin kaikki ovat yksin Jumalan asettamia, lopulta ihmisten parhaaksi, rakkauden järjestykseksi, ja ovat siis todellista Jumalan palvelusta. Kuitenkin ennemmin pitää totella Jumalan tahtoa eli Jeesusta kuin ihmistä.
Usko on kuitenkin lapsen jatkuvaa kasvua, ja aikuisuus saavutetaan vasta, kun taivaassa lopulta näemme Herran sellaisena kuin Hän oikeasti on. Mutta Vaikka ihminen on edelleen vajaa ja tekee syntiä, se on kasteessa saadun uskon lahjan tähden anteeksiannettu, jos ei ole rikkonut pysyvästi katumatta kasteen liittoa. Mutta se ei silti tietenkään tarkoita, että syntiä saisi tehdä, olla tekemättä hyvää tai käyttää armoa väärin.
Kukaan ei voi itse päättää uskovansa tai hyödyttää Jumalaa omilla hyvilläkään teoilla, koska koko maailmankaikkeus on Hänen jo alusta asti. Mitä ihminen voisi Hänelle enää antaa? Muutenhan Jumalan ainoa Poika Jeesus olisi nöyryytetty turhaan ihmisten tähden ja se on tietysti mahdotonta.
Meidän, jotka sydämessä uskomme, pitää siis odottaa, että tapaamme vielä kerran kasteen liiton pitäneet vainajat taivaan ilossa sellaisina, täysissä oikeuksissaan, millaisiksi heidät oli alun perin luotu ja tarkoitettu, ilman vääryyden heikennystä.
Iloitkaamme kuitenkin aina(tietysti surkaa ja rohkaiskaa surevien kanssa) ja tehkää hyvin hyville ja pahoille. Eli yleisesti pitäisi olla kaikille kaikkea, niin kuin Jeesuksesta on kirjoitettu, että hän täyttää kaiken kaikessa. Se on Raamatun sanoma, joka pitää tulkita Kristuksesta käsin, kuten Luther opetti.
Maailmassa on paljon hyvääkin. Maailmaa ja mitä siinä on saa käyttää tasapuolisesti omaksi ja veljensä hyödyksi ja sillä on tarkoituksensa, mutta siihen ei saa mieltyä liikaa, koska se katoaa lopulta. Joka sanoo rakastavansa Jumalaa, mutta vihaa veljeään, on valehtelija.
Ihmiselle on säädetty yksi kuolema, koska "kaikki ovat syntiä tehneet ja vailla Jumalan kirkkautta" " Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. " Jeesus tosi ihmisenä ja tosi Jumalana on Jumalan, Isän tahto, totuus ja elämä kaikille, jotka häneen uskovat. Saatana ja Perkele ovat suuri, mutta Jeesus ja se mikä häneen sydämessään uskovissa on, on paljon suurempi.
Usko ja pelastus ovat yksin lahjoja. Uskosta seuraa rakkaus lähimmäisiin niillä mahdollisuuksilla, mitä ihmisellä on. Joka hiuskarva on jo otettu huomioon. Ei vaadita kauhalla, jos on annettu lusikalla. Totuus ei ole yli eikä ali, vaan se on juuri se. Lopulta yleensä melko kohtuullinen, eikä kohtuuttoman raskas kuorma.
Vaikka kaikkien pitää toki ottaa ristinsä kannettavakseen, vastata pahaan hyvällä, sovitella paljon ennemmin kuin haastaa oikeuteen, hoitaa perheensä, työnsä, itsensä, tukea esivaltaa ja rakastaa lähimmäisiä. Vaikka ne ovatkin eri tavoin vääristyneitä, kuitenkin kaikki ovat yksin Jumalan asettamia, lopulta ihmisten parhaaksi, rakkauden järjestykseksi, ja ovat siis todellista Jumalan palvelusta. Kuitenkin ennemmin pitää totella Jumalan tahtoa eli Jeesusta kuin ihmistä.
Usko on kuitenkin lapsen jatkuvaa kasvua, ja aikuisuus saavutetaan vasta, kun taivaassa lopulta näemme Herran sellaisena kuin Hän oikeasti on. Mutta Vaikka ihminen on edelleen vajaa ja tekee syntiä, se on kasteessa saadun uskon lahjan tähden anteeksiannettu, jos ei ole rikkonut pysyvästi katumatta kasteen liittoa. Mutta se ei silti tietenkään tarkoita, että syntiä saisi tehdä, olla tekemättä hyvää tai käyttää armoa väärin.
Kukaan ei voi itse päättää uskovansa tai hyödyttää Jumalaa omilla hyvilläkään teoilla, koska koko maailmankaikkeus on Hänen jo alusta asti. Mitä ihminen voisi Hänelle enää antaa? Muutenhan Jumalan ainoa Poika Jeesus olisi nöyryytetty turhaan ihmisten tähden ja se on tietysti mahdotonta.
Meidän, jotka sydämessä uskomme, pitää siis odottaa, että tapaamme vielä kerran kasteen liiton pitäneet vainajat taivaan ilossa sellaisina, täysissä oikeuksissaan, millaisiksi heidät oli alun perin luotu ja tarkoitettu, ilman vääryyden heikennystä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.