Paras kaverini kuoli jo yli 5 vuotta sitten, enkä ole päässyt yli siitä. Tuntuu kuin olisin edelleen lähtökohdassa ylitsepääsemisen kanssa. Monet sanoo, että asiasta puhuminen auttaa, mutta en pysty puhumaan asiasta. En ole koskaan puhunut siitä hirveemmin ja kaverinikin tietävät olla puhumatta siitä aiheesta. Alkaa jo niin turhauttamaan, en tiedä mitä teen ja jos joillaki olisi antaa vinkkejä niin saa laittaa.
Kuinka päästä yli?
Tarvitsenapua79
398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun todella läheinen kuolee tai rakastettu, niin ei siitä helpolla pääse. Kun kuolemasta on jo noinkin kauan, niin tulee ajatus että jokin surussa on jumittunut paikalleen. Haittaako suru ratkaisevasti elämääsi ja koetko sietämätöntä tuskaa. Kerro miten se suru sinussa tuntuu, onko ystävä koko ajan mielessä, aamulla herätessä, ajatteletko omaa kuolemaasi, ym. Oletko käynyt haudalla, olitko hautajaisissa, ym.
Yritän yleensä tehdä mahdollisimmin paljon asioita, jotta en miettisi häntä. Hän on jokapäivä mielessäni. Oon kuullu monesti "aika parantaa haavat" mut must tuntuu et aika on pysähtyny täs tapaukses. On päivii jolloin ei vaan pysty tekee mitään ja masentaa kun mietin kaveriani ja on niitä ok päiviä myös. Hänen haudalla kävin viimeksi 2 vuotta sitten, en vaan pysty menemään sinne se on liian tuskallista. Olin myös hautajaisissa. Jotkut kaverini ehdotti terapialla käymistä, mutta en halua mennä sinne.
Hei Tarvitsenapua79,
Kaverisi kuolema on selvästi koskettanut sinua hyvin syvältä. Se kertoo ehkä siitä, kuinka tärkeä hän oli sinulle.
Jäin miettimään sitä, että kerroit miten et halua puhua kaverisi kuolemasta, etkä myöskään mennä terapiaan puhumaan aiheesta. Ymmärsin, että toisaalta haluaisit päästä kuolemasta eteenpäin, toisaalta kuitenkin välttelet kaverisi kuolemasta puhumista tai aiheen käsittelyä. Saan vaikutelman, että suru on ikään kuin koteloitunut sisällesi. Olenko tulkinnut oikein?
Surusta pääsee ylitse viime kädessä niin, että kohtaa kuolemaan liittyvät tunteet sekä toisen ihmisen menettämiseen liittyvän kivun.Noita asioita käsitellessä samalla käsittelee omaa suhdettaan kuolleeseen ihmiseen. Suruprosessi on usein vaikea juuri sen takia, että tunteita sekä kipua on vaikeaa kohdata.
Sanoit, että et halua mennä terapeutille puhumaan surusta. Ehdotan, että kuitenkin harkitsisit asiaa. Kaverisi kuolemaan selvästi liittyy niin paljon kipua, että se voisi olla helpompaa kohdata ammatti-ihmisen kanssa. Uskon, että ei välttämättä ole helppoa kertoa toiselle ihmiselle surusta, mutta hänen tehtävänsä on auttaa.
Yksi mahdollisuus on myös kirjoittaa paperille tai kertoa videolle kaverisi kuolemaan liittyvät tapahtumat ja ajatukset. Ajatuksena on se, että kirjoittaminen sekä kertominen videolle pakottavat jäsentämään omia muistoja sekä ajatuksia ja sen kautta pääsee käsittelemään surua.
Toivottavasti jaksat eteenpäin,
Vilppu H.
pappi