Mitä tähdet ovat

Tähdet ovat aurinkomme kaltaisia. Eli voitaisiin sanoa että oma aurinkomme on tähti ja sieltä pienimmästä päästä. Useilla tähdillä on havaittu olevan planeettoja ympärillään. Tähdet sijaitsevat eri etäisyyksillä toisistamme. Valovuosien päässä lähin tähti aurinkokuntaamme sijaitsee 4.5 valovuoden päässä.

Niin ja tähti on painovoimansa koossa pitämä plasmapallo jossa tapahtuu fuusio reaktiota

Astronomien mukaan tähdet on samantyylisiä taivaankappaleita kun meidän aurinko, mutta todellisuudessahan kukaan ei ole käynyt toisen tähden lähellä katsomassa että onko ne yhtään samanlaisia kun meidän aurinko, niin se on vain oletus/uskomus että ne on samanlaisia.

Jos tähdet olisi auringonkaltaisia, luulisi että astronomit olisi ottanut lähikuvan lähimmästä tähdestä, ja näyttänyt että se on samankaltainen, koska astronomit väittää että ne on kuvannut tähtiä jotka on miljoonien valovuosien päässä.

http://media.npr.org/assets/img/2016/08/25/star-19ccc34690ea1370e9dafe670bbcf4e60e6e6486-s900-c85.jpg

samankaltaisuuden voi erottaa joten pliis elä trollaa

tehokkaammalla teleskoopilla tähdistä saa käsityksen..niitten etäisyys on vain niin valtava ja ilmakehä vääristää kuvaa monesti.Tehottomilla laitteilla ne näyttävät juuri tuollaisilta

Lähin tähti, jolla saattaa olla sellainen planeetta, millä teoriassa voisi olla maan kaltaista elämää, on tietääkseni noin 4,5 valovuoden päässä. Korjatkaa jos muistan väärin. Toisin sanoen ei ihminen tule pitkään aikaan,jos koskaan, matkustamaan sinne.

Kaikki tähdet eivät todellakaan ole Auringon kaltaisia. Niiden ominaisuuksin vaikuttaa mitä aineita niihin on kertynyt ja tärkeämpänä kokonaismassa joka määrittelee tähden elinkaaren pituuden. Se voi olla hyperjättiläistähden (esim Eta Carinae) muutama miljoona vuotta tai punaisen kääpiön (esim Proxima Centauri) 4 biljoonaa vuotta.
Sen sijaan kemia ja fysiikka toimivat etäisyydestä riippumatta kaikkialla maailmankaikkeudessa samalla tavalla, ja se voidaan päätellä tähtien spektriviivoista. Niistä löytyy samoja aineita kuin Auringosta.
Eksoottisempia tähtiä ovat hiilitähdet, zirkoniumtähdet, ja supertiiviit neutronitähdet sekä valkoiset kääpiöt. Mustat aukot ovat oma juttunsa, eivätkä ne eivät säteile omaa valoa.

Tuo ressu1:n kuva ei kerro tähden todellista kokoa optiikan diffraktiopiikkien takia. Optiikka levittää kuvan todellista suuremmaksi. Todellisuudessa kuvan tähti on pistemäinen kohde, ja yksityiskohtien näkeminen vaatii valtavan telekoopin ja jättiläistähden. Aurinkoa lukuunottamatta ainoastaan Betelgeuzen ja Antareksen pinta on kuvattu suoraan ja nekin läheisyytensä takia.

https://en.wikipedia.org/wiki/Stellar_chemistry
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hiilitähti
https://www.avaruus.fi/uutiset/tahdet-sumut-ja-galaksit/tahden-kaasukehasta-loytyi-zirkoniumpilvia.html
https://en.wikipedia.org/wiki/Antares
https://en.wikipedia.org/wiki/Betelgeuse

Mitä ne sitten oli ennen kuin niihin alkoi jotain kertymään? Ja miksi ne tuikkivat taivaalla?

Lähin tähti misä voi olla elämää on Andromedan galaksissa. Noin 2,5 valovuoden päässä. Sinne päässä, Pitää nyt muistaa että yhdestäkään planeetSTA ei ole saatu kuvia. Jokaisella tähdellä kuitenkin on planeettoja ja niillä elämää. Aurinkokunnassa on maan lisäksi ollut venuksessa ja marsissa ainakin.

no niin tossa kun sanoin tähtien olevan samankaltaisia tarkoitin niiden olevan siis käytännössä fuusioreaktoreita.....totta kai tähtiä löytyy erikokoluokista ja fyysiset ominaisuudetkin ovat erilaisia....ja terveterveterve..kirjoittaa täyttä roskaa

Jos aurinko on tosiaan niin suuri että sen sisään mahtuisi 1.3 miljoona Maapalloa, mutta se pienee kahdeksassa valominuutissa noin paljon siitä, kuinka mitään aurinkoa pienempää voisi nähdä yli 4.5 valovuoden päästä? Jos tuon auringon etäisyyden tuplaisi kuuteentoista minuuttiin, mitä siitä enää näkyisi..

Wikipedia kertoo että Epsilon Eridani on 10.522 valovuoden päästä paljain silmin näkyvä, aurinkoa pienempi tähti. Aurinkokunnan kuuluisin fiktiivinen asukas on Mr. Spock. Jep.

Eksoplaneettoja on saatu suoraan kuvattua, mutta ne ovat kaasujättiläisiä ja kaukana emotähdestään. Mielekiintoisimmat planeetat on pakko tutkia muilla keinoin. .Kuvaamisen suurin ongelma on tähden kirkkaus joka peittää himmeän planeetan, mutta edes 2024 valmistuvan 40 metrisen E-ELT:n resoluutio ei riitä kuvaamaan maapallon kokoisia eksoplaneettoja. Sen sijaan sillä voidaan saada mitattua niiden kaasukehän koostumus, josta voi päätellä melko tarkasti mitä (ja mikä) pinnalla puuhailee.


http://www.google.fi/search?q=eksoplaneetta kuva&prmd=ivns&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ved=0ahUKEwiy9oer_IjXAhUMMJoKHeIUBkYQsAQICw#mhpiv=2

Missä tähdet ovat?

Tähdet ovat galakseissa el kiekkomaisissa tähtipilvissä. Meidän galaksimme onneton nimi on Linnunrata tai jopa Milky Way, koska se sisällä olevan planeetan, Maan, pinnalta katsottuna näyttää vyöltä taivaan kannella - jos nyt heti lähdetään runoilun tielle.

Galaksin läpimitta noin sata tuhatta valovuotta, ja *Aurinko*-tähtemme on noin 30 000 päässä keskustasta, eli hieman ulkoreunalla.

Muiden galaksien yksittäisiä tähtiä emme vielä nykyinstrumenteilla erota normaatilassaan. Lähivuosikymmenet ovatkin kiintoisaa uusien tähtikarttojen aikaa.

Toivottavasti jaksoit hypätä edeltävien exo- ja epsilon -ihmettelijöiden yli tämän adekvaatin vastauksen saamiseksi kysymykseesi.

Mitä tähdet ovat?

Fysikaalisen maailmankuvani vuoksi tulkitsen kysymyksen melkein kuin "missä minä olen, mistä tullut ja mihin menossa", joten koetan antaa kattavan ja tasapainotetun vastauksen oman harrastajatietouteni ja - näkemkskeni perusteella , ilman epäolennaisia detaljeja.

Nykyuniversumimme ensimmäisen tähtipolven jäsenet, sanokaamme niitä alkutähdiksi, olivat ainoan käytettävissä olevan alkuaineen, vedyn, paikallisten tiivistymien muodostamia "fuusioreaktoreita".

Tähden synnyttää siis painovoima pääasiassa kaasusta. Kun valtavat kaasumäärät - vaikkapa tuo 16 miljoonaa Maan massaa - puristuvat kokoon, aine kuumenee kymmeniä miljoonia asteita, jolloin fuusio käynnistyy. Fuusio tuottaa laajan säteilyspektrin, joka tarjoaa erilaisia lämpö- ja valaistusolosuhteita mahdollisesti lähistöllä oleville pienemmille, "pimeille" ainekokkarerille ( planeetat ja näiden kuut kuten Kuu).

Suurimpien alkutähtien fuusiotuotteena (ydinjätteenä) ovat syntyneet kaikki muut alkuaineet, planeettojen ja tähtienvälisen aineen (kaasut ja tomupilvet) - ja tietenkin planeettain asukkaiden raaka-aineet ympäri maailmankaikkeutta.

Kun tähden kaikki kaasu on fuusioitu suuriatomisemmiksi aineiksi, reaktio loppuu ja tähti enemmän tai vähemmän sammuu, mistä seuraa yllättävän laaja skaala erilaisia "kuolinkamppailuvaiheita" ja lopputuloksia, pääasiassa tähden koosta (massasta) riippuen. Pienimmät tähdet "oikeasti" sammuvat jääden mustiksi kääpiöiksi (mielikuvitus periytyi vielä 1800-luvun astronomeille), suuremmat paisuvat punaisiksi jättiläisiksi (Auringon ulkoreuna lähelle Marsia), ja suurimmista tulee räjähtelevien välivaiheiden kautta nova- ja supernovatähtiä sekä ydinfysiikan "epäainemaisia" erikoistuotteita kuten neutronitähtiä, mustia aukkoja yms .

Tähtien elämä kulkee edellä kuvattuja säännöllisiä ratoja vain galaksin rauhallisessa matalagravitaatioisessa kehässä. Galaksin ytimessä, sankan pölypilven verhoamana vietetään jättiläisgravitaation juhilia, ja ne ovat rajut. Juhlakaluina ovat tähdet ja mustat aukot, jotka gravitaatio saa lähentymään keskenään, kunnes ne joutuvat keskinäiseen kiertoliikkeeseen, jonka tuloksena ennemmin tai myöhemmin on yhtyminen toisiinsa supermassiviseksi mustaksi aukoksi. Suuri osa galaksin säteilemästä energiasta voi olla peräisin tällaisesta keskuksesta.Toivomme, että galaksikeskustan tähdet riittävät tyydyttämään tämän ruokahalut, eikä pahenpia ylipaino-ongelmia ilmene. Saanee kyllä epäillä...

Tähtivaloja tutkaavat (ensimmäisenä tuomari josta tuli astronomi) arvelevat galaksien olevan kiihtyväisellä pakomatkalla . . . (emme sanoa alkupisteesSTÄ koska tämä on nykyuniversumimme- siis alkupiste isona) synnyinuniversumiSSAan (tai sitten aika-avaruus lajenee - mene tiedä). Maailmankylämme ylle siis ennen pitkää laskeutuisi melko täydellinen pimeys, kylmyys ja autius. Vaikka näin olisi, tulee nähtävää ja opittavaa riittämään ihan kunkin omassa galaksissa. Aika yleistä täälä alkuruuhkassa mm. on ollut ja on vieläkin se, että lähimmät galaksit törmäilevät toisiinsa, toisistaan melko riippumattomien liikeratojen vuoksi. Mm. me linnunratalaiset saame seuraksemme puoli triljoonaa andromedalaista tähtöstä, mustaa aukkoa jne. n. 5 miljardin v. kuluttua. Mutta ei siis mittän uutta Auringon ( tai siis alkupisteen) alla: tähtitihentymien parveilu ja törmäily galaksit ovat muodostaneet alun perinkin.

"Toivomme, että galaksikeskustan tähdet riittävät tyydyttämään tämän ruokahalut, eikä pahenpia ylipaino-ongelmia ilmene. Saanee kyllä epäillä..."

"Tähtien elämä kulkee edellä kuvattuja säännöllisiä ratoja vain galaksin rauhallisessa matalagravitaatioisessa kehässä. Galaksin ytimessä, sankan pölypilven verhoamana vietetään jättiläisgravitaation juhilia, ja ne ovat rajut"

Elämän (meidänkin) kannalta olisi parempi, ettei sinne mustan aukon lähelle menisi tähtiä. Supermassiivinen (ja vähän pienempikin) musta aukko kykenee generoimaan sellaisen määrän energiaa tähtien ja kaasun syömisellä (accretion event) että mahdollisella elämällä on tukalat oltavat hyvinkin kaukana tapahtumasta, eikä esim. Linnunradan etäisyydet välttämättä riitä.

MS 0735.6 7421 on ääriesimerkki siitä, mitä tapahtuu kun noin 600 miljoonan auringon massa putoaa melko nopealla tahdilla 10 miljardin auringon massaiseen mustaan aukkoon. Räjähdys on tirvaissut emogalaksiinsa 2 säteilevää onteloa joiden läpimitta on 600 000
valovuotta.
https://en.wikipedia.org/wiki/MS_0735.6 7421

Toinen ääriesimerkki mustan aukon voimasta on ASASSN-15lh, jonka kirkkaus vastasi 570 miljardia Aurinkoa.

Ensin luultiin, että kyseessä on supernova jossa on muodostunut magnetar, mutta ilmeisesti se olikin "tidal disruption event" pyörivä musta aukko tuhosi pieni_massaisen tähden.
https://www.eso.org/public/news/eso1644/

Linnunrata pikkuruisine mustine aukkoineen on näihin verrattuna kuin nuokkuva pikkukylä keskellä erämaata. Melko läheltä naapurista löytyy jo esimerkkejä paljon väkivaltaisemmista asuinympäristöistä. Ehkäpä juuri Sgr A* takia me olemme täällä olemassa. Ihmiskunta on muutenkin ilmaatunut tänne Maapallon elinkaaren loppupäässä, kun suurin pauke ja rytinä on ympärillä rauhoittunut.

Se aina ihmetyttää miksi esimerkiksi tässäkin viestiketjussa mainitun Betelgeuse tähden osalta edes tähden etäisyyttä ei tunnuta tietävän oikein sinnepäinkään tarkkuudella. Massakin on availujen varassa. Miten nämä tutkijat luulevat voivansa sanoa maailman pimeän aineen määrän tarkasti, kun näkyvästäkin aineesta on vain arvailuja.
Wikipediasta poimittuna arvailua massasta: A novel method of determining the supergiant's mass was proposed in 2011, arguing for a current stellar mass of 11.6 M☉ with an upper limit of 16.6 and lower of 7.7 M☉