”Kuvittelepa, että ettet eräänä aamuna heräisikään. Tietävätkö kaikki läheisesi, että rakastat heitä? Onko olemassa haavoja, jotka tarvitsisivat hoitoa? Kaipaako jokin ystävyys uudistamista? Pitäisikö sinun sanoa jollekulle kolme tärkeää sanaa 'Minä rakastan sinua'?”
”Monissa asioissa rakkaudesta kertominen sanoin tai teoin eheyttää ja rohkaisee. Anna ystäviesi tietää, että välität heistä. Vaikkeivät kaikki sinun mielestäsi ansaitsisikaan rakkautta, tulet hämmästymään, mitä kaikkea siitä kertovat sanat, teot ja hymy saavat aikaan. Ihan vain siltäkin varalta, että huomenna olisi liian myöhäistä...”
Löysin edellä olevan tekstin Ajatusten aamiainen -sivulta. Se on julkaistu ensimmäisen kerran 23.3.2004. Edellisenä päivänä oli tapahtunut Konginkankaan onnettomuus, jossa 23 ihmistä sai surmansa, kun paperirullia täynnä ollut rekka osui linja-autoon.
Onnettomuuden jälkeen kirjoitettu teksti on yhä edelleen ajankohtainen ja pysäyttävä. Se on sitä meidän jokaisen kohdalla ja jokaisena päivänämme. Koskaan emme tiedä nimittäin tiedä, mikä niistä jää viimeiseksemme.
---
Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho, hän kukoistaa niin kuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille, niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä. Psalmi 103:15-18
Reijo Telaranta.
”Monissa asioissa rakkaudesta kertominen sanoin tai teoin eheyttää ja rohkaisee. Anna ystäviesi tietää, että välität heistä. Vaikkeivät kaikki sinun mielestäsi ansaitsisikaan rakkautta, tulet hämmästymään, mitä kaikkea siitä kertovat sanat, teot ja hymy saavat aikaan. Ihan vain siltäkin varalta, että huomenna olisi liian myöhäistä...”
Löysin edellä olevan tekstin Ajatusten aamiainen -sivulta. Se on julkaistu ensimmäisen kerran 23.3.2004. Edellisenä päivänä oli tapahtunut Konginkankaan onnettomuus, jossa 23 ihmistä sai surmansa, kun paperirullia täynnä ollut rekka osui linja-autoon.
Onnettomuuden jälkeen kirjoitettu teksti on yhä edelleen ajankohtainen ja pysäyttävä. Se on sitä meidän jokaisen kohdalla ja jokaisena päivänämme. Koskaan emme tiedä nimittäin tiedä, mikä niistä jää viimeiseksemme.
---
Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho, hän kukoistaa niin kuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille, niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä. Psalmi 103:15-18
Reijo Telaranta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.