Mannerheim johti sotaa 1918 kokonaisuutena varsin hyvin. Tosin hän ei tuntenut Suomen oloja, eikä ihmisiä juuri ollenkaan ja pyrki kaikessa työntämään senaatin sivuun.
Hänen sotapäällikön taitojaankin kritisoitiin vähäisiksi, joskin kiittelijöitä oli enemmän.
Pahan arviointivirheen Mannerheim teki pitäessään punaisia sotavankeina ja halutessaan heidät taistelujen päätyttyäkin jäävän armeijan vastuulle. Ilmeisesti hän pelkäsi siviilien olevan liian lempeitä ja siten mahdollistavan uuden kapinan.
Niinpä hän piti vankileirit armeijan vastuulla työkalunaan VATO eli Valloitettujen Alueiden Turvaamisosasto.
Hän antoi varsin ylimalkaiset ohjeet vallattujen alueiden puhdistamisesta, mikä johti monessa tapauksessa paikalliseen mielivaltaan. Tämä täydensi strategista virhettä.
Mannerheim joutui 11.5. 1918 käskemään teloitukset lopetetaviksi ja punavangit luovutettaviksi valtionrikosoikeuksille.
Silloin oli kuitenkin jo myöhäistä, sillä toukokuussa ammuttiin vielä noin 4400 punaista eli noin puolet teloitetuista ( 8 342).
Syyskuun puolivälissä vankileirit sitten nimettiin valtion pakkotyölaitoksiksi ja ne siirtyivät vankeinhoitolaitokselle. Vankeja oli tällöin jäljellä noin 23 000. Määrää ( 74 000) olivat vähentänet armahdukset ja leirikuolemat, joiden määrä kesä-elokuussa oli noin 8 300.
Syyskuusta alkaen määrät laskivat.
Hänen sotapäällikön taitojaankin kritisoitiin vähäisiksi, joskin kiittelijöitä oli enemmän.
Pahan arviointivirheen Mannerheim teki pitäessään punaisia sotavankeina ja halutessaan heidät taistelujen päätyttyäkin jäävän armeijan vastuulle. Ilmeisesti hän pelkäsi siviilien olevan liian lempeitä ja siten mahdollistavan uuden kapinan.
Niinpä hän piti vankileirit armeijan vastuulla työkalunaan VATO eli Valloitettujen Alueiden Turvaamisosasto.
Hän antoi varsin ylimalkaiset ohjeet vallattujen alueiden puhdistamisesta, mikä johti monessa tapauksessa paikalliseen mielivaltaan. Tämä täydensi strategista virhettä.
Mannerheim joutui 11.5. 1918 käskemään teloitukset lopetetaviksi ja punavangit luovutettaviksi valtionrikosoikeuksille.
Silloin oli kuitenkin jo myöhäistä, sillä toukokuussa ammuttiin vielä noin 4400 punaista eli noin puolet teloitetuista ( 8 342).
Syyskuun puolivälissä vankileirit sitten nimettiin valtion pakkotyölaitoksiksi ja ne siirtyivät vankeinhoitolaitokselle. Vankeja oli tällöin jäljellä noin 23 000. Määrää ( 74 000) olivat vähentänet armahdukset ja leirikuolemat, joiden määrä kesä-elokuussa oli noin 8 300.
Syyskuusta alkaen määrät laskivat.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Yleensä vangin kuoleman aiheuttaminen ja puolueettoman oikeudenkäynnin estäminen ovat sotarikoksia. Suojeluskunnat olivat passiivisempia, jääkäriupseerit ovat syyllisiä. Ylipäälliköt tietenkin ovat vastuussa, mutta ajan henkeä kuvaa näiden teloituksia toimeenpanneiden henkilöiden ylennykset mm. uskovainen kenraali Wilkama. Eivät teloitukset sen ajan mielialojen vallitessa mikään virhe ollut, päinvastoin.
Viime sodissa teloitettiin tai näännytettiin nälkään ja sairauksiin suuret määrät sotavankeja eri vaiheissa ja lähes kaikissa maissa.
Suomi lienee ainoita, jossa edes joku joutui vastuuseen.
Vuonna 1918 Suomi oli hyvin sekaisin kapinan jäljiltä. Normaali toiminta olisi vaatinut aivan erilaiset asenteet myös Mannerheimilta ja hänen lähimmiltä alaisiltaan.
Suojeluskuntien jäsenet toimivat tuomioistuimissa ja jotkut teloittivatkin.
Jääkäriupseerien rooli oli vähäinen Tampereen ja Viipurin teloitukset pois lukien.
Wilkama ei toimeenpannut teloituksia. Hän oli rintamakomentaja. Sodan jälkeen hän oli ylimmissä sotilastehtävissä eroonsa asti 1924.
Mutta teloitukset olivat hänen vastuullansa, koska alaisensa niitä toimeenpanivat.
Ja montakohan 'puolueetonta oikeudenkäyntiä' punikkien aseistajat, kouluttajat ja rintamatoverit venäläiset pitivät. Pidettiinkö esimerkiksi 'Viiåurin uimakouluun' päässeille 'puolueeton oikeudenkäynti'. Sisällisdodasta nostetun ruikutuksen ansiosta Suomen tuhoamiseen tähdännyt stalinistien asiamies Toivo Antikainen sai sellaisen oikeudenkäynnin josta Vyshinskin syytettyjenpenkillä istuvat entiset punikkien johtajat pystyivät vain haaveilemaan.
Onko se Suomessa kulkeva maanteitä kiertävä Lenin. Vai onko se Rolling Stones?
Tuomioistuimissa saatettiin punavanki jopa armahtaa, mutta tavattaessa ase kädessä punikki ammuttiin paikalla.
Slaavien tuomioistuimissa suomalainen oli syyllinen jo pelkän syntyperänsä takia. Punikit saivat nsuttia tästä 'lahtari-Suomea' paremmasta oikeuskäytännöstä, vaikka osa tapettiin Antikaisen tavoin vasta 41.
Antikainen piti valkosuomea pilkkanaan, mutta kuoli lento-onnettomuudessa. Oli muuten erään poliitikon näköinen.
Mannerheimin kostomielialan lietsontaa on yritetty painaa villaisella massiivisella oikeiston uus-historiankirjoituksella. Hovitaustallaan ko. liukas herra hankkiutui aina taka-alalle kun julmuudet niin sisällissodan jälkeen kuin myöhemmin Itä-Karjalassakin pantiin toimeen. Oksettava valheiden vyyhti ja salailu Mannerheimin todellisesta luonnosta on ollut kanssarikollisten ja heidän jälkeläisten valta-aseman turvana vuosikymmenet. Läheiset suhteet natseihin Saksassa ja Ruotsissa yritetään peitellä esim. raivokirjoituksilla päivystävien nasutrollien toimesta. Oikeisto on jopa perustanut Mannerheimin nimeä kantava lasten järjestön vaikka ainoa tunnettu kommentti aiheesta hänen taholtaan on vaatimus kieltää sosialistien lapsilta oikeus koulunkäyntiin.
Milloin Mannerheim vaati lasten koulunkäynnin kieltämistä? Tarkka sitaatti ja lähdetiedot, kiitos!
Ammutaan paikalla -julistus on Mannerheimin tuoma innovaatio länsimaiseen sodankäyntiperinteeseen.
Sillä luotiin Lapuanliikkeen kyyditys- ja murhatraditio, olihan se "jumalan" oma määräys.
Neuvostoliitto ei olisi pelkästään kyydittänyt Suomen ensimmäistä presidenttiä. Kustaa Rovio olisi ampunut sitä päähän tai valvonut sen tappamista pakkotyöllä.
Kuinka moni Itä-Karjalassa asuva oli mukana sodassa Suomea vastaan 1939. Neuvostoliittohan jätti talvisodassa haavoittuneen petroskolaisen jalkapuoli musikan suomalaisten käsiin. Sellaista on venäläinen nazismi vielä tänäkin päivänä. Suomalaisille muistaakseni suututtiin esimerkiksi siitä miten elokuvassa Rukajärven tie kuvattiin musikoiden kohtelevan haavoittunutta musikkaa kuin ihmisjätettä. Neuvostoliitto jätti suomalaisille Itä-Karjalaan mukuloita, nuorta pimpottia ja invalideja. Ei suomalaisella ollut mitään velvollisuutta kohdella Suomea vastaan tapellutta liikuntarajoitteista musikkaa 'Geneven soppari' mukaisesti. Musikka ei suomalaisia kohdatessaan vedonnut ihmisoikeuksiinsa, koska sillä ei sellaisia ollut muutenkaan lamikkoon kuolleen Isäntänsä valtakunnassa.
Mannerheimin luomat Euroopan ensimmäiset keskitys(tuhoamisleirit) ei ollut innovaatio. Sen olivat aiemmin toteuttaneet britit buurisodassa Afrikassa.
Mutta Mannella oli vuodesta 1918 alkaen tiivis yhteydenpito ruotsalaisiin ja saksalaisiin tahoihin jotka yhdessä kehittivät natsi-opit ja saavuttivat vallan Saksassa. Von Rosen ja sukulaisensa Hermann Göring olivat kantavia kansallissosialismin voimia . Arjalaisuus ja herrakansaoppi on ruotsalais-saksalais-suomalainen juuriltaan. Mannerheimin 1918 tuhoamisleirit olivat Euroopan ensimmäinen veto natsismin tiellä.
Marskilla ei ollut mitään yhteyksiä natseihin.
Hän vieraili 1934 Saksassa tutustumassa lentokoneteollisuuteen ja tapasi ensi kerran Göringin.
Natseja hän inhosi.
Tuhoamisleirit kehitettiin Neuvostoliitossa elokuusta 1918 alkaen. Lähtökohtana oli Leninin murhayritys.
Oikeassahan nuo olivat, 'itäinen vaara' oli todella tulossa raiskaamaan ja murhaamaan marraskuussa 39 pohjolan väestö. Marski piti tietenkin 'ryssänupseerina' musikoita uhreina eikä ihmissaastana. Mannerheimin väittäminen pangermanistiseksi nordistiseksi slaavofoobiksi on tyhmää. Marski oli usealle suomalaiselle liberaalillekin liian ryssämielinen. Se jukolauta pyyteli Göringiä päästämään sen puolalaisia hienostokavereita pois keskitysleireiltä. Neuvostosotavsngeissa oli myös muistaakseni joitain hienohelmoja jotka kirjoittivat 'Arvon Marsalkalle haluavansa palvella Suur-Suomen asiaa'. Kreivi von Rosen kannatti Leningradin hävittämistä ja armotonta slaavien 'ammutaan paikallaan' tuhoa.
Edelleen odotellaan niitä lasten koulunkäyntikiellon sitaatteja ja lähdetietoja.
Saat odottaa kauan. Kun hurahtaa stallariksi, ei tarvi tietoa. Riittää kunhan on fanaattinen, iskulauseita suoltava ääliö. Mitä siinä tylsillä faktoilla tekee? Toistoa toistoa, tuumaa Annikin. Samat sloganit ja avaukset kymmeniä kertoja päivässä.
"Ammutaan paikalla -julistus on Mannerheimin tuoma innovaatio länsimaiseen sodankäyntiperinteeseen. "
Tarkoitus oli painottaa vain selustassa häärivien sabotöörien tuhoamista.
Sanamuoto jäi epäselväksi ja johti väljiin tulkintoihin.
Sitä edisti, että vankeja oli alettu ampua molemmin puolin alusta alkaen.
Siihen käsittettiin nyt saadun virallinen valtiutus.
Mannerheim kielsi vankien ampumisen moneen kertaan.
Kyllä yhteen kertaan ampuminen on parempi. Säästyy patruunoitakin muihin kohteisiin. Näin se vaan on!