Haluisin vaihtaa kokemuksia niiden kanssa,jotka ovat menettäneet rakkaimpansa itsemurhan kautta...Mun ex kuoli viikko sitten ja oon ihan hajalla...
Pistäkää spostia [email protected]
Pistäkää spostia [email protected]
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
huomioni kiinnitti viestissäsi yksi pieni yksityiskohta: kuinka ex voi olla se rakkain,
kun käsite "ex" tarkoittaa sitä että se oli jo aiemmin pantu ns. kiertoon eli jossain mielessä puutteellinen?
se et olin eronnu pitkäaikaisest poikaystäväst, ei tarkoita ettenkö ois enää rakastanu häntä...hän oli mun ensirakkaus ja oltiin joka päivä tekemis erost huolimatta..
mun ex teki myös itsemurhan kuukausi sitten.Mulle jäi kaksi alaikäistä lasta siitä avioliitosta.Vaikka erosta oli jo vuosia,niin mietin päivittäin,miksi näin kävi.Paljon yhteistä hyvää oli näinä vuosina,joskin pahaakin.Mutta suru on kuitenkin läpi käytävänä.
Anteeksi,käytin äsken jonkun nimimerkkiä (tytti),mutta voinhan olla nro.2.
Olen pahoillani sinun ja lastesi puolesta. Nyt exän kuolemasta on kulunut neljä viikkoa...se pyörii koko ajan mielessä, mut pakko yrittää jotenkin jaksaa. Pahinta tässä on ikävän lisäksi itsensä syyllistäminen...jos ihminen tappaa itsensä sen takia että mä en enää seurustele hänen kanssaan, voinko olla syyttämättä itseäni. ja lisäksi sain exän isältä viestin missä hän syyttää mun tapahtuneesta. Se todella satutti. Voisinhan mäkin syyttää häntä huonosta kasvatuksesta ja lapsuudesta, mut en halua lisätä kenenkään tuskaa enää enempää.
Vaikka mulla on kauhean paha olla, ne muistot yhteisestä menneisyydestä auttaa. Kaikki asiat muistutttavat hänestä, mutta vain hyvällä tavalla. Kaikki paha mitä hän mullekin teki, on nyt niin vähäpätöistä ja merkityksetöntä.
Toivon vaan et hän tiesi kuinka paljon rakastin häntä kaikesta huolimatta...