Näin meille valehdellaan jättämällä

Noistakin tapahtumista lie aikaa kulunut
- nykyajassa 6-7 v pikkulapsetkin voivat naamakirjasts ostella amfetamiinia ittelleen ja kavereilleenkin - ketkäpä heitäkin sitten hyödyntävät bsneksiinsä
- koko maa ollut vuosikymmeniä pelkkää poliittista oksennus- ja örveltäjien armoilla elokenttää - mun mielestä mitkään vastakkainasettelut millekään jumalat-vastaan saatanat ei johda muuhun kuin lisääntyviin juopponarkkien hirmutekoihin yhteiskunnassa. Vanhemmat ovat jonkun sukupolven ajan olla työtätekeviä ja verojakin makselleita kansalaisia, mutta seuraavan sukpolven kohdalla aina poliittisen radikalismin seurauksina kaikenmaailman riippuvuus- ja tautiongelmat väkivallan ohella ryöpsähtäneet pintaan - velkaantuneita määrätyissä urheilija- ja taiteilijapiireissä paljon ja nuoriso "hoitaa" ongelmakenttää tekemällä ryöstöretkiä vanhojen ihmisten koteihin.

Mitä sitten. Sotaa käyvässä maassa on turvauduttava koviin keinoihin. Punaiset eivät olleet sen armollisempia eteenkään venäläisten alaisuudessa..

"Se kohta tuossa julistuksessa oikeutti vankien silmittömän tappamisen."

Sellaista kohtaa ei julistuksessa ole. Punavankeja oli leireillä yli 4 000 jo maaliskuun puolivälissä.

"Punaisilla oli päinvastoin käsky, että vankeja tulee kohdella hyvin."

Silkkaa valetta. Punikit aloittivat vankien ampumisen jo ennen sotatoimien alkamista.. Valkoiset kostivat.

Papeilla oli aika tylyt saarnat siihen aikaa... Ammutaan paikalla

Suomenniemen entisen pappilan ostanut Veijo Jääskeläinen teki arvokkaan löydön talon ulkovarastoa siivotessaan.

Vanhassa puulaatikossa oli alkuperäinen Carl Gustaf Emil Mannerheimin ammutaan paikalla -julistus, joka luettiin kirkoissa sisällissodan aikana, kevättalvella 1918.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005426997.html

-

Ylipäällikön kuulutus 25.2.1918:

Tiedoksi ja ehdottomasti noudatettavaksi ilmoitetaan:

Henkilöt, jotka armeijan selän takana tavataan hävittämässä teitä, siltoja, kulkuneuvoja, sähkölennätin ja puhelinjohtoja, ammutaan paikalla. Samoin myös henkilöt, jotka tekevät aseellista vastarintaa maan laillista sotavoimaa vastaan, niin myös sala-ampujat ja murhapolttajat.

Jokainen jolta 8 päivää sen jälkeen kun tämä kuulutus on luettu maan kaikissa kirkoissa, löydetään ilman asianomaista lupaa säilytettyjä aseita tai jotka tavataan armeijan selkäpuolella aseistettuna, ammutaan paikalla.

Henkilöt, joiden oleskelu vapaalla jalalla on vaaraksi meidän sotatoimillemme, vangitaan.

Vangitsemismääräyksen antaa asianomainen suojeluskunnan päällikkö, jonka siitä on viipymättä komentoteitse ilmoitettava. Kiireellisissä tapauksissa on kuitenkin suojeluskuntalainen oikeutettu omalla vastuullaan ryhtymään vangitsemiseen, mutta on hänen siitä viipymättä ilmoitettava lähimmälle sotilaspäällystölle.

Vangitun kanssa on viipymättä toimitettava alustava kuulustelu joko vangitsemispaikalla tai missä rikos on tapahtunut. Kuulustelun toimittaa joku lakimies tai poliisiviranomainen tai muu siihen pätevä henkilö, kahden todistajan läsnä ollessa.

Jollei vangittua vastaan ilmene mitään raskauttavaa, on hänet viipymättä laskettava vapaaksi.

Kun toiselta paikkakunnalta oleva henkilö on epäilyksen alaisena vangittu, on hän vartioituna lähetettävä kotipaikalleen, jossa hänen kanssaan on toimitettava kuulustelu ja meneteltävä edellä määrätyllä tavalla.

Kun vanki vartioituna lähetetään paikkakunnalta toiselle, pitää kirjallinen passitus ynnä tutkintopöytäkirja seurata mukana.

Jos syytä siihen on, voidaan epäilyksen alainen henkilö määrätä oleskelemaan osoitetulla seudulla, uhalla että joka tätä määräystä vastaan rikkoo, hänet viipymättä vangitaan.

Erittäin tärkeissä tapauksissa valvonnan alaiseksi asetetun henkilön on määräaikana ilmoittauduttava asianomaisen siihen määräämälle viranomaiselle.

Jos rikos todistettavasti on tapahtunut vihollisen pakotuksesta, on tämä katsottava lieventäväksi asianhaaraksi.

Henkilö, joka todennäköisillä syillä katsotaan sotatoimille vaaralliseksi, voidaan sotilaspäällystön toimesta siirtää sopivaan paikkaan rintaman taa. Siitä on komentoteitse ilmoitus viipymättä tehtävä. Erityisen tarkasti on vartioitava vakoilusta epäiltyjä henkilöitä kuin myös niitä, jotka johtajina tai agitaattoreina ensi sijassa ovat syypäät nykyiseen kapinaan maan laillista hallitusta vastaan, ja niinikään ne, jotka ovat olleet mukana tekemässä päätöstä murhien, ryöstöjen tai murhapolttojen toimeenpanemisessa.

Mitään lupausta tai kunniasanaa älköön missään tapauksessa otettako murhaajilta ja maanpettureilta.

Kun asianomainen sotilaspäällystö ei katso voivansa laskea vangittua vapaalle jalalle, vaikka tutkinnossa häntä vastaan suorastaan sitovia asianhaaroja ei olekaan ilmennyt, on asia jätettävä lähinnä ylimmän sotilasviranomaisen ratkaistavaksi.

Muistettava on, että persoonallinen viha ja hetkellinen kiihtymys tai muu ajattelemattomuus ei saa aiheuttaa väärinkäytöksiä.

Kapinallinen, joka avoimessa taistelussa laskee aseensa ja antautuu vangiksi, vangittakoon päällikön harkinnan mukaan.

Myös on muistettava, että tässä minun kuulutuksessani, joka on laadittu minun ja Päämajassa olevain suojeluskuntain edustajien välillä tapahtuneen yhteisen neuvottelun jälkeen, määrätyt toimenpiteet eivät ole katsottavat tuomion täytäntöönpanoksi, vaan hätäpuolustukseksi.

Seinäjoki, helmikuun 25 päivänä 1918.

G. Mannerheim.

Lähde: Yrjö Raevuori: Kaupungin kohtalokas kevät ja kesä. WSOY, 1960.

http://www.histdoc.net/historia/1917-18/mannerheim1918-02-25.html

"Punaisilla oli päinvastoin käsky, että vankeja tulee kohdella hyvin."

Ja mittä se auttoi?

Punaiset surmasivat hallitsemillaan alueilla 1 400–1 650 siviilihenkilöä. Teloituksia oli tammikuun lopun ja helmikuun lopun välisenä aikana runsaasti, noin 700. Maaliskuussa teloitukset vähenivät noin 200 uhriin. Terrori yltyi huhtikuussa ja toukokuun alussa 1918 punaisten tappion varmistuessa; surmattuja oli noin 700. Poliittisen väkivallan motiivina oli vastapuolen johtavassa asemassa olevien henkilöiden tuhoaminen, sekä paikoin myös henkilökohtainen aggressio. Pääosa teloitetuista oli aktiivisia suojeluskuntalaisia, kartanonomistajia, talollisia, poliitikkoja, poliiseja, opettajia ja ylempiä virkamiehiä sekä teollisuuden johtajia ja omistajia. Terrorin uhrien joukossa oli myös noin 90 punaiseksi tai (maltilliseksi) sosialistiksi luettavaa henkilöä.

Vaikka punainen terrori ei kohdistunut erityisesti Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa vastaan, punaiset surmasivat kaikkiaan kymmenen pappia (seurakunnissa yhteensä noin 1 200 pastoria). Murhat tehtiin osin aatteellisistakin syistä, mutta erityisesti maaseudulla papisto edusti yhteiskunnan perinteistä valtajärjestelmää.

Merkittävä osa punaisesta terrorista toteutettiin Kouvolan-Kymenlaakson ja Toijalan seudun ns. terrorikeskuksissa. Niissä teloitettiin kaikkiaan 300–350 uhria]. Punaisten huomattavia väkivallantekoja olivat myös mm. Suinulan verilöyly 31. tammikuuta Kangasalla, jossa ammuttiin 15 suojeluskuntalaista, Kuurilan junamurhat 19. huhtikuuta ja 23 vangitun valkoisen teloitus Lappeenrannassa 25. huhtikuuta sekä 30 valkoisen vangin surmaaminen Viipurin lääninvankilassa 27. huhtikuuta 1918. 1. helmikuuta Vihdistä Nummelaan johtavan tien varrella - Ojakkalan tienhaarassa - punaiset teloittivat 10 henkeä sekä pienemmän ryhmän seuraavana päivänä Nummelassa. 6. helmikuuta Satakunnassa, Porin kaupungin lyseolla teloitettiin 11 valkoista, sekä Koliahteella, Porin ja Noormarkun rajalla, ammuttiin 16 A. Ahlström Oy:n toimihenkilöä 10. maaliskuuta 1918.