Punikki: "Papit valitsi puolensa 1918 ja unohtivat toisen puolen kokonaan. Ei siis ihme kun kansa erosi kirkosta sankoin joukoin heti kun se oli mahdollista uskonnonvapauslain myötä 1923"
Olikohan noin?
Papisto kannatti tietysti laillista hallitusta. Siksi noin 50 pappia toimi kenttäpappeina valkoisessa armeijassa.
Tiettävästi vain yksi meni selkeästi punaisten riveihin.
Miksi noin?
Yksi syy oli varmaan punaisten julistama uskonnonvastaisuus.
Se purkautui kirkkojen häpäisynä ja noin kymmenen papin murhana.
Toisaalta papit kuuluivat sivistyneistöön, josta noin 99 % oli laillisen hallituksen kannalla.
Työväestössä oli kyllä paljon uskovasta väkeä, varsinkin naisissa.
Olikohan noin?
Papisto kannatti tietysti laillista hallitusta. Siksi noin 50 pappia toimi kenttäpappeina valkoisessa armeijassa.
Tiettävästi vain yksi meni selkeästi punaisten riveihin.
Miksi noin?
Yksi syy oli varmaan punaisten julistama uskonnonvastaisuus.
Se purkautui kirkkojen häpäisynä ja noin kymmenen papin murhana.
Toisaalta papit kuuluivat sivistyneistöön, josta noin 99 % oli laillisen hallituksen kannalla.
Työväestössä oli kyllä paljon uskovasta väkeä, varsinkin naisissa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sait itkettyä avauksen poistoon. Helpottiko?
että käytännössä jähes koko koulutettu väestö kannatti laillista hallitusta.
Se oli myös yksi syy hallituksen joukkojen voitolle.
"käytännössä jähes koko koulutettu väestö kannatti laillista hallitusta"
Koska olivat sen ajan hyväpalkkaista, hallitsevaa, eliittiä. Silloin tasa-arvo pelotti.
Nooh oli suomalaisilla punikeillakin venäläisiin tovereihinsa nähde se etu, että ne sentään osasivat lukea.
Mannerheimin julistuksen on jopa tulkittu antaneen luvan suorittaa teloituksia oman harkinnan mukaan.
”Kapinallinen, joka avoimessa taistelussa laskee aseensa ja antautuu vangiksi, vangittakoon päällikön harkinnan mukaan”, julistuksessa todetaan.
-
Päällikön harkinnan mukaan useimmat ammuttiin PAIKALLA.
Tästä syystä punaisten kaatuneiden lukemat on ihan älyttömiä taistelutilanteisiin verrattuna. Jos he erehtyivät antautumaan, niin heti ammuttiin ja raadot sisällytettiin taistelussa kuolleisiin.
Lääkärin elämäntaipaleelta -kirjasta eräs tapaus
Tässä tapauksessa ammuttiin aseettomia, tiellä vastaan tulleita "punikkeja", ilman mitään varsinaista syytä!
Suosittelen lukemaan vuoden 1918 tapahtumakuvauksia Janne Klemolan kirjoista. Klemola mm. kertoo kirjassaan Lääkärin elämäntaipaleelta useaan otteeseen ruotsalaisten vapaaehtoisten olleen erityisen julmia ja verenhimoisia suomalaisia punikkeja kohtaan vuoden 1918 kahinoissa.
"Åtminstone denhär långa karlen kan inte vara rödgordist, han talar ja svenska"
Janne Klemola kertoo muistelmakirjassaan tapauksen, jossa punikki pelasti itsensä ja 2 kaveriansa ruotsalaisraakimusten teloittaessa heti muut samasta 10 punikin porukasta vangiksi jäänyttä. Vain yksi armahdettiin kotipaikkansa vuoksi. Usein on väitetty ruotsin kielen osaamisen pelastaneen jopa hengen. Eräissä jutuissa on viitattu vuoden 1918 tapahtumiin ja sanottu ruotsia puhuneiden säästyneen jopa teloitukselta. Nyt on sitten vastaava tapaus kerrottuna Klemolan muistelmissa.
Janne Klemola, joka lääkärinä oli mukana kaikissa sodissamme, kansalaissodassa jopa rintaman molemmilla puolilla, on kirjoittanut mm. kirjan Lääkärin elämäntaipaleelta.
Tapahtumapaikka on siis Koskella. Vangit hän saa matkallaan Heinolasta Koskelle. Siellä Klemolan ottamat 10 punaista vankia pikatuomitaan ja vain 1 armahdetaan koska hän oli Lempäälästä. Turusta, Porista ja Varsinais-Suomesta olevat vangit ammutaan heti paikalla navetan seinää vasten.
Tuossa kirjassa, sivuilla 111-113 hän kertoo tapauksesta, jossa 3 punavankia tuotiin kuulusteltavaksi. Paikalla oli ruotsalaisten joukkojen upseereita ja jokunen suomalainen jääkäri ja Klemola, joka oli pyydetty molempia kieliä puhuvana tulkiksi. Suomalainen jääkäri olisi halunnut antaa vangeille lopullisen tuomion välittömästi, mutta jostain syystä vangit tuotiinkin elävinä kuultaviksi ja tuomiolle. Tilanne näytti jo pahalle punaisten kohdalta, mutta äkkiä eräs vangeista alkoikin puhumaan ruotsia ohi tulkin ja kertomaan tarinaa, kuinka heidät oli väkisin pakotettu mukaan punaisten joukkoihin. Hän sanoi olevansa työnjohtaja jostakin kartanosta ja Helsingin pitäjästä. Tämä "työnjohtaja" puhui toiset kaksi punikkia vapaiksi. Klemola sanoo hämmästyneensä vankien neuvokkuutta ja ruotsalaisen upseerin tuomio oli lyhyt: EIVÄT he VOI olla punikkeja kun he puhuvat ruotsiakin!
"Åtminstone denhär långa karlen kan inte vara rödgordist, han talar ja svenska"
Lääkärillä oli naurussa piteleminen ja Jääkäri kihisi kiukusta tilanteen selvittyä hänelle. Hetken perästä tämä neuvokas hurri olikin puolta vaihtaneena hevosmiehenä ja burchina ruotsalaisella komentajalla, joka hänet armahti kielensä takia!. Ne 2 muutakin pelastuivat.
Tampereella tapahtuneeseen punaisten sairaalaan kohdistuneeseen joukkoteloitukseen vuonna 1918 liittynee sellainen episodi, jossa yksi hoitajana ollut nainen pelastui alkaessaan hädissään puhumaan ruotsia. Tämä juttu kerrottaneen muistaakseni Heikki Ylikankaan kirjassa Tie Tampereelle.
Klemolan kirjoja kannattaa lukea jos erikoiset tapahtumat kiinnostaa.
Klemola J. K. Lääkärin elämäntaipaleelta, WSOY, 1966 Klemola J.K. Kahden tulen välissä, Karisto, 1970 Klemola, J Kenttäsairaalan lääkäri, Karisto Hämeenlinna 1971
Kas kun tuo käsky sattuukin puuttumaan Puhtain asein -kokoelmasta...
Kaskimies Einari (toim.) Puhtain asein - Suomen Marsalkan päiväkäskyjä vuosilta 1918-44
Kustannus Oy Artikkeli, 1970, 215 s., painos: 1
Mannerheimin irvokas tunnus lause, jonka mukaan hän pyrki lahtauttamaan punikkeja: Candida pro causa ense candido - puhtain asein puhtaan asian puolesta.
-
Suomen painettu asetuskokoelma 165/1918 s. 1.
Korkeimman vallan haltijan päätös valtiorikoksiin syyllisten henkilöiden armahtamisesta.
Annettu Helsingissä, 7 päivänä joulukuuta 1918.
Erikoisesti kohta 5:
5) Henkilöt, jotka maan laillista järjestystä vastaan nostetun kapinan kukistamisen tarkoituksessa tahi estääkseen kapinan levenemistä taikka palauttaakseen järjestystä ovat teoissaan menneet yli sen, mitä mainittujen tarkoitusten saavuttamiseksi olisi ollut tarpeen, jätättäkööt niistä syytteeseen panematta ja rankaisematta.
-
Paljon ennen tuota joulukuun 7. 1918 "Pilatuslakia" oli Suomen valtion ylimmille oikeusviranomaisille tehty valtavasti kanteluita, tutkintapyyntöjä ja rikosilmoituksia lukuisista murhista, vangitsemisista yms. väkivallanteoista. Tilanne kävi valkoisille lahtareille hyvin kiusalliseksi, koska he hyvinkin tarkkaan tiesivät mitä olivat KOSTOSSAAN jo tehneet punaisille tai punaisiksi väitämilleen ihmisille. Tuohon 1918 kostoonhan liitettiin mukaan kaikki vanhat kaunatkin ja niinpä isännät ammmutti veemäisiä torppareitaan ja työmiehiään.
Lahtareiden irvokasta menettelyä kuvannee parhaiten päälahtarin nimeä kantava "Lastensuojeluliitto". Valkoiset tuhosivat ensin punaisten lapsilta vanhemmat ja joskus jopa useimmat aikuiset sukulaisetkin. Sitten nämä tuhannet orpolapset otettiin laitoksiin aivopestäväksi, ettei tulevaisuudessa tarvitse pelätä kostoa heidän varttuessaan aikuisiksi.
http://www.mannerheim.fi/08_sivil/s_mll.htm
"Päämääränä oli imeväiskuolleisuuden vähentäminen ja nuorison auttaminen aikuiselämän alkuun."
Valkoisten hurmejuhlat kera korppien:
"Valkoisella terrorilla tarkoitetaan Suomen sisällissodassa valkoisen osapuolen sodan punaiseen osapuoleen ja Venäjän kansalaisiin kohdistamaa, taistelutoiminnan ulkopuolista poliittista väkivaltaa ja siihen liittyneitä rankaisu- ja kostotoimenpiteitä. Näistä merkittävimpiä olivat välittömästi taisteluiden päätyttyä toimeenpannut teloitukset ja valkoisten paikallisten kenttäoikeuksien langettamat kuolemantuomiot."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Valkoinen_terrori
"Suomen sotasurmat -sivustolla todetaan punaisten puolelta 7 370:n henkilön tulleen teloitetuksi, ammutuksi tai murhatuksi. Näistä osa on tapahtunut välittömästi sotatoimien jälkeen, mutta lukuun sisältyy myös kenttäoikeuksien kuolemaan tuomitsemat ja teloitetut punaiset vangit"
Armahduslaki
"7. joulukuuta 1918 annettiin armahduslaki, joka johti käytännössä siihen, että valkoisten tekemiä rikoksia ei koskaan tutkittu saati ketään asetettu syytteeseen. Näin ollen myöskään ketään valkoiseen terroriin osallistunutta ei tuomittu mistään asiaan liittyvästä rikoksesta. Merkittävää on siis se, että mainittu laki katsottiin ylipäätään tarpeelliseksi laatia."
Nykyaikaisen oikeuskäsityksen ja myös kansainvälisen oikeuden mukaan vuoden 1918 valkoisessa terrorissa kyseessä olivat lähinnä sotarikokset, rikokset ihmisyyttä vastaan tai kansanmurha.
Aiheesta lisää:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Huruslahden_arpajaiset
http://fi.wikipedia.org/wiki/Harmoisten_sairashuoneen_veriteot
Täällä viimeisteltiin "jälkihoito" eloonjääneille
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tammisaaren_vankileiri
Punaiset surmasivat hallitsemillaan alueilla 1 400–1 650 siviilihenkilöä. Teloituksia oli tammikuun lopun ja helmikuun lopun välisenä aikana runsaasti, noin 700. Maaliskuussa teloitukset vähenivät noin 200 uhriin. Terrori yltyi huhtikuussa ja toukokuun alussa 1918 punaisten tappion varmistuessa; surmattuja oli noin 700. Poliittisen väkivallan motiivina oli vastapuolen johtavassa asemassa olevien henkilöiden tuhoaminen, sekä paikoin myös henkilökohtainen aggressio. Pääosa teloitetuista oli aktiivisia suojeluskuntalaisia, kartanonomistajia, talollisia, poliitikkoja, poliiseja, opettajia ja ylempiä virkamiehiä sekä teollisuuden johtajia ja omistajia. Terrorin uhrien joukossa oli myös noin 90 punaiseksi tai (maltilliseksi) sosialistiksi luettavaa henkilöä.
Vaikka punainen terrori ei kohdistunut erityisesti Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa vastaan, punaiset surmasivat kaikkiaan kymmenen pappia (seurakunnissa yhteensä noin 1 200 pastoria). Murhat tehtiin osin aatteellisistakin syistä, mutta erityisesti maaseudulla papisto edusti yhteiskunnan perinteistä valtajärjestelmää.
laillista yhteiskuntaa ylläpitävä voima. Se todistettiin myös 1918.
Punikkeja asia jurppii vieläkin, kuten kaikki muukin Suomessa ja sen historiassa. Punikkien yrityksistä huolimatta Suomella menee hyvin. Tietysti se harmittaa.
Itärajan takana asiat onneksi ovat ja ovat aina olleet paremmin. Se hieman helpottaa punikkien ja stallarien tuskaa ja antaa pontta valehteluun.
Mitä nyt jos ortodoksinen kirkko lopulta nuoli bolsuja, siunaili tunkiossa talvisodan ja oli lähellä ettei Suomessa kehottanut jäseniään käytännössä loikkaamaan Puna-Armeijaan. Suomessa oli oikeastaan harvoja Euroopan kirkkoja joissa ei siunailtu kulakkien ja juutalaisten vainoamista sen enempää kuin muihin maihin hyökkäömistä. Kreikan ortodoksinen kirkko oli oikeastaan yhtä tasa-arvoinen ja demokraattinen kuin Suomen lutikat, vaikka menikin aariaan Dresdenin pommituksista. Sitä en tiedä mitä arkkipiispa ajatteli Leningrad tuhoamisesta tai punikeiden kurittamisesta.
luotiin Suomen armeijaan sotilaspappijärjestelmä, joak on säilynyt nykypäiviin.
Punikeillaon aina jotain sitäkin vastaan. Se on hyvä todiste järjestelmän tarpeellisuudesta.