Suoran sovittaminen kolmen pisteen joukkoon

Jos pisteiden poikkeama näin määritetyltä suoralta on pieni, niin sovitus on OK. Jos taas ei, niin suora ei kuvaa hyvin pistejoukon funktiota.

Joka tapauksessa pisteitä saisi olla merkittävästi enemmän.

Kahden pisteen joukkoon suoran sovittaminen on erittäin helppoa, ja oikein suoritettuna tulos kuvaa pistejoukkoa täydellisesti. Mitä enemmän pisteitä on, sitä hatarampi on kuvaus.

Aina voi sovittaa. Yleensä sovitustehtävissä annetaan joku kriteeri, jolla sovituksen hyvyyttä arvioidaan. Sinänsä on vaikea tietää, mitä haluat laskea, ennustaa tai mitä datapisteiden ominaisuutta haluat havainnollistaa kyseisellä suoralla. Tästä riippuu, onko suoran sovittaminen järkevää vai ei.

Jos nimenomaan sovitat suoran pistejoukkoon niin kolme pistettä voi siihen riittää tai olla riittämättä. Sama koskee mitä tahansa kahta suurempaa lukumäärää pisteitä. Se kun riippuu ihan siitä, ovatko pisteet edes suunnilleen suoralla vai ei.

Jos kolme pistettä on tasakylkisen kolmion kärjissä niin minkä suoran sovittaisit niiden kautta? Piirrä tilanne paperille ja mieti.

Sovituksen kriteerinä on usein ollut pienimmän neliösumman sääntö. Yritetään sovittaa suora pistejoukkoon siten, että jokaisesta pisteestä sovitussuoraan mitatun etäisyyden neliöiden summa olisi mahdollisimman pieni.

Kuten yllä mainittu, on oltava jokin kriteeri, jolla sopivuuden hyvyyttä arvioidaan. Yleisimmin kahden muuttujan tapauksessa sovitetaan suora y=f(x) pienimmän neliösumman menetelmällä, joka painottaa suuria poikkeamia. Tässä kullekin pisteelle (xi ,yi) lasketaan poikkeama (yi - f(xi))^2 ja summataan nämä. Sovitesuoran Y=ax b vakiot a ja b valitaan siten, että summa minimoituu. Kriteerinä voidaan käyttää muutakin , kuin pienintä neliösummaa.