Kyllä. Rakkaudesta kirjoitan. Näyttää tuo olevan niin tärkeä ja aina vaan uudelleen esiin tuleva aihe, vaikka sitten käännetään pää maailmaan tai Jumalan kuningaskuntaan päin. No, maailman ”rakkaudesta” nyt ei liene tarvetta puhua sen enempää kuin, ettei sillä ole juurikaan yhtymäkohtia siihen rakkauteen, jonka raamattu niin useassa kohdassa mainitsee.
Raamattu on Jumalan ILMOITUS ihmiskunnalle, samoin kuin Jumala itsekin Jeesuksessa Kristuksessa. Kun Jumala lähestyy ihmistä, luotuaan, Hän tekee sen Rakkautena. Hän ilmoittaa itsensä Rakkautena ja Hän ON Rakkaus. Tartumme nyt tähän raamatun sanaan: Siis: JUMALA ON RAKKAUS.
Tiedän HYVIN, että tämä aihe saattaa vaikuttaa kalutulta luulta, josta ei parhaallakaan tahdolla irtoa enää mitään suuhun pantavaa. Mutta NÄIN EI OLE. Koska Jumala Sanassa ilmoittaa olevansa Rakkaus ja koska ihminen ei milloinkaan kykene luotaamaan Jumalan syvyyksiä, niin kuinka voisimme ajatella tai sanoa, että aihe, siis Jumala, olisi meille kalutun luun vertainen. No minähän niin kirjoitin, jotta tulisin paremmin ymmärretyksi. Ei siinä ole mitään halventavaksi tarkoitettua, kyllä jumalanpelkoni siitä pitää huolen. Rakastan Jumalaa koko sydämestäni, kaikella sillä potentiaalilla mikä minulla on. Onko se paljon tai vähän, kuka sen mittaa? Kuinka sitten voin osoittaa rakastavani Häntä? Ja kuinka SINÄ siihen kykenet?
-”Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa, mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle." (Joh.14:21)
-”Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan”. (Joh.15:10)
-”Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut” 1.Joh.2:5)
-”Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä” (1.Joh.5:2-3).
Rakkauden ”kaksoiskäsky” on meille tuttu. Jeesus KÄSKEE meitä rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistämme. Kuinka ja millä mitalla? KAIKELLA sillä potentiaalilla, joka meille on annettu. Nämä ovat omia sanojani mutta voinemme olla samaa mieltä siitä RAAMATUN JA JUMALAN SANAN tärkeimmästä käskystä, että meidän on rakastettava ja myös OSOITETTAVA rakkautemme käytännössä pitämällä Hänen käskynsä.
Mutta sehän on mahdotonta! Sen me tiedämme. Tämän tosiasian tunnistaminen ja tunnustaminen vievät uskovan (ainakin tulisi viedä) pienelle paikalle, jotta Jumalan armo pääsee tekemään sen, mitä varten se meille on Jeesuksessa Kristuksessa (Pyhässä Hengessä) annettu. Vain armo välikappaleena ihmisen on mahdollista kohdata ne velvoitteet (käskyt mm.) ja tavoittaa KAIKKI ne sanan lupaukset, jotka ovat meitä varten annettu ja jotka ovat kaikki Kristuksessa niin ja aamen.
Jumalan/lähimmäisemme rakastaminen sekä armo, joka annetaan vain NÖYRILLE, nivoutuvat yhdeksi kokonaisuudeksi, jonka pitää koossa maailmanhistorian kiistatta mullistavin tapahtuma, jossa Jumalan Poika osoitti ihmiskunnalle rakkauttaan tavalla, jonka ei pitäisi jättää ketään kylmäksi. Jumala antoi elämänsä, jotta meillä olisi elämä ja yltäkyllin - rakkauttakin.
Toisin sanoen: Jumalan käskyt, niiden pitäminen = mahdottomuus. Armo syntien anteeksianto/sovitus ristillä = rakkauden kaksoiskäskyn tuleminen lihaksi Jeesuksessa.
Jeesus sijaiskuolemallaan teki meille mahdolliseksi periä ja myös toteuttaa KAIKKI se, mikä ihmiselle muutoin on mahdotonta; sanan lupauksien toteutuminen Jeesuksessa. Hän on täyttänyt lain, jotta meidän ei tarvitse sitä enää yrittää tehdä. Me voimme ja meidän tulee pyrkiä kaikin tavoin pitämään Hänen käskynsä, mutta emme siihen kykene. Kuinka siis voisimme osoittaa rakastavamme Häntä? Emme mitenkään! Eikö ole helpottavaa tietää se. Tämän käsittäminen vie ihmisen armonistuimen, Jeesuksen eteen, NÖYRTYMÄÄN. Siinä saamme armon osaksemme juuri silloin kun sitä tarvitsemme: Joka päivä!
Me emme kykene ilman Jeesusta rakastamaan ketään niin kuin tulisi rakastaa, emme edes itseämme. Ja ellemme kykene rakastamaan itseämme, emme kykene rakastamaan lähimmäistäkään, saati Jumalaa.
Jeesus: ”ILMAN MINUA TE ETTE VOI MITÄÄN TEHDÄ!”
Teksti Timo Pauni
Raamattu on Jumalan ILMOITUS ihmiskunnalle, samoin kuin Jumala itsekin Jeesuksessa Kristuksessa. Kun Jumala lähestyy ihmistä, luotuaan, Hän tekee sen Rakkautena. Hän ilmoittaa itsensä Rakkautena ja Hän ON Rakkaus. Tartumme nyt tähän raamatun sanaan: Siis: JUMALA ON RAKKAUS.
Tiedän HYVIN, että tämä aihe saattaa vaikuttaa kalutulta luulta, josta ei parhaallakaan tahdolla irtoa enää mitään suuhun pantavaa. Mutta NÄIN EI OLE. Koska Jumala Sanassa ilmoittaa olevansa Rakkaus ja koska ihminen ei milloinkaan kykene luotaamaan Jumalan syvyyksiä, niin kuinka voisimme ajatella tai sanoa, että aihe, siis Jumala, olisi meille kalutun luun vertainen. No minähän niin kirjoitin, jotta tulisin paremmin ymmärretyksi. Ei siinä ole mitään halventavaksi tarkoitettua, kyllä jumalanpelkoni siitä pitää huolen. Rakastan Jumalaa koko sydämestäni, kaikella sillä potentiaalilla mikä minulla on. Onko se paljon tai vähän, kuka sen mittaa? Kuinka sitten voin osoittaa rakastavani Häntä? Ja kuinka SINÄ siihen kykenet?
-”Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa, mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle." (Joh.14:21)
-”Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan”. (Joh.15:10)
-”Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut” 1.Joh.2:5)
-”Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä” (1.Joh.5:2-3).
Rakkauden ”kaksoiskäsky” on meille tuttu. Jeesus KÄSKEE meitä rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistämme. Kuinka ja millä mitalla? KAIKELLA sillä potentiaalilla, joka meille on annettu. Nämä ovat omia sanojani mutta voinemme olla samaa mieltä siitä RAAMATUN JA JUMALAN SANAN tärkeimmästä käskystä, että meidän on rakastettava ja myös OSOITETTAVA rakkautemme käytännössä pitämällä Hänen käskynsä.
Mutta sehän on mahdotonta! Sen me tiedämme. Tämän tosiasian tunnistaminen ja tunnustaminen vievät uskovan (ainakin tulisi viedä) pienelle paikalle, jotta Jumalan armo pääsee tekemään sen, mitä varten se meille on Jeesuksessa Kristuksessa (Pyhässä Hengessä) annettu. Vain armo välikappaleena ihmisen on mahdollista kohdata ne velvoitteet (käskyt mm.) ja tavoittaa KAIKKI ne sanan lupaukset, jotka ovat meitä varten annettu ja jotka ovat kaikki Kristuksessa niin ja aamen.
Jumalan/lähimmäisemme rakastaminen sekä armo, joka annetaan vain NÖYRILLE, nivoutuvat yhdeksi kokonaisuudeksi, jonka pitää koossa maailmanhistorian kiistatta mullistavin tapahtuma, jossa Jumalan Poika osoitti ihmiskunnalle rakkauttaan tavalla, jonka ei pitäisi jättää ketään kylmäksi. Jumala antoi elämänsä, jotta meillä olisi elämä ja yltäkyllin - rakkauttakin.
Toisin sanoen: Jumalan käskyt, niiden pitäminen = mahdottomuus. Armo syntien anteeksianto/sovitus ristillä = rakkauden kaksoiskäskyn tuleminen lihaksi Jeesuksessa.
Jeesus sijaiskuolemallaan teki meille mahdolliseksi periä ja myös toteuttaa KAIKKI se, mikä ihmiselle muutoin on mahdotonta; sanan lupauksien toteutuminen Jeesuksessa. Hän on täyttänyt lain, jotta meidän ei tarvitse sitä enää yrittää tehdä. Me voimme ja meidän tulee pyrkiä kaikin tavoin pitämään Hänen käskynsä, mutta emme siihen kykene. Kuinka siis voisimme osoittaa rakastavamme Häntä? Emme mitenkään! Eikö ole helpottavaa tietää se. Tämän käsittäminen vie ihmisen armonistuimen, Jeesuksen eteen, NÖYRTYMÄÄN. Siinä saamme armon osaksemme juuri silloin kun sitä tarvitsemme: Joka päivä!
Me emme kykene ilman Jeesusta rakastamaan ketään niin kuin tulisi rakastaa, emme edes itseämme. Ja ellemme kykene rakastamaan itseämme, emme kykene rakastamaan lähimmäistäkään, saati Jumalaa.
Jeesus: ”ILMAN MINUA TE ETTE VOI MITÄÄN TEHDÄ!”
Teksti Timo Pauni
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.