Kuoleminen

Nostetaanpa tämä asia esinn kuolleiden muistoksi, kun sankoin joukoin käymme sytyttämässä kynttilän läheistemme haudalle.
Mitä ajattelet kuolemasta?
Nuorenahan sitä ei tietenkään paljon ajattele, mutta kun ikää tulee lisää, ja niitä elonpäiviä kun on edessä paljon vähemmän kuin takana, se asia tulee mieleen entistä useammin. Itse ajattelen niin, että kunpa sitä olisi osannut elää niin, ettei kenellekään ole eläessään mitään traumoja jälkeensä jättänyt.

"Herra, opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen".

Matti-Pekka Virtaniemi väitöskirjassaan: " Brittiläinen lääkäritutkija J. M. Hinton havaitsi kuolevia potilaita koskevassa tutkimuksessaan, että mitä vahvempana kristillinen usko ilmeni potilaalla, sitä vähemmän hänellä oli ahdistusta. Eniten huolissaan olivat ne, jotka sanoivat, että heillä on jonkin verran uskoa ja he käyvät harvoin kirkossa. He olivat huomattavasti ahdistuneempia kuin ne, jotka eivät ilmaisseet mitään kiinnostusta uskontoa kohtaan."

Kirkkohan tuottaa "hieman uskovia" nimikristittyjä, joiden kohtalo kuoleman kohdatessa näyttää olevan se karmein. Siinä siis kirkon hedelmää kerrakseen.

Sen olen huomannut että ne vuodet jotka vaelsin epäuskossa, menivät hirveän nopeasti, kuin pikakelauksella. Silloin, -ilman Kristusta elämä tuntui todella valuvan käsistä kuin hiekka sormien välistä ja toivottomuus olisi tien päässä odottanut ilman Jeesusta. Kaippa se siitä johtui että oli kuitenkin tämä tietoisuus.

Uskon että tämä sama kokemani vaivaa koko epäuskoista maailmaa joka yrittää epätoivoisesti hukuttaa tietoisuuden lähestyvästä kuolemasta täyttämällä elämäänsä kaikenlaisella turhalla juoksemisella, mikä kilpaurheilun, mikä rahan, mikä minkäkin epäjumalansa perässä. Hiljentyminen ja pysäöähtyminen on aivan kauheaa sellaiselle ihmiselle, sen takia epäuskoisllla pauhaa kaiken aikaa radiokin kovalla äänellä, televisio ja erilaiset mediavehkeet kilkuttavat ja visertävät kaiken aikaa.

Pysähtymine ja hiljaisuus tekee liian kipeää kun omatunto todistaa ettei asiat ole Jumalan kanssa kunnossa.

Itse en heitä koskaan hyvästejä Elämälle, joka on Jeesuksessa. Elän ikuisesti Jeesuksen ansiosta jos lukeudun viisaisiin neitsyihin.Jotkut puhuu että kristityn nimellä ihmisten keskuudessa kulkevat ovat varmuudella pelastuneita, joko itse julistavat näin itsestäänselvyytenä itsestään tai muista.

Esim. Keijo sanoo Jarmolle 1996jKr.: Miten ihanaa, pelastut varmasti, Jarmo!

Tulee vuosi 2012jKr. Ja Jarno menee toisen miehen kanssa samaan majaan muuttaneina unelmoimaan syntiliitosta ja luopuu Jumalasta.

Joten pelastuiko Jarmo varmasti kuten Keijo valehteli antamalla väärän todistuksen kun Jumalasta luopuneena Jarmo kuoli 2021jKr.?

Niin, lähteekö täältä Herrassa uudestisyntyneenä uskovana, Herrassa myös pysyneenä vai lähteekö ilman Jeesusta? Moni luottaa valheisiin kuten lapsikasteen "armoon", kuitenkaan ikinä tuntematta Jeesusta. Yksin Jeesus on tie iankaikkiseen elämään. Hän kutsuu ihmistä ymmärrettävässä iässä ja on ihmisen oma valinta ottaako Herran vastaan vai pysyykö ylpeydessään eikä ota. Herran armosta ihminen voi Hänet ottaa vastaan, mutta ihminen voi myös kieltää Hänet. Moni uskovakin kieltää Jeesuksen seuraamalla itseään ja/tai ihmisiä eikä Jeesusta. Ev.lut.kirkko on luopunut Jumalan Sanasta ja opettaa väärää evankeliumia. Raamattu varoittaa kuinka ihmiset seuraavat nk. "toista Jeesusta" ja vastaanottavat "toisen hengen". Kirkon jäsenyys ei pelasta. Vain Jeesus pelastaa. Armosta saarnataan väärin. Jumalan vihasta ei puhuta juuri mitään. Jumalan Sana on kuopattu ja tilalle nostettu vain yksittäisiä jakeita, niitäkään ymmärtämättä. Näin monissa paikoissa kuten ev.lut.kirkossa. Jeesuksen tie on kapea ja harva löytää elämään. Kadotuksen tie on lavea ja moni menee kadotukseen. Kumman tien sinä valitset? Tutkikaa Jumalan Sanaa ja pysykää siinä. Ottakaa Jeesus vastaan (Joh. 1:12) henkilökohtaisesti Vapahtajana ja Herrana ja seuratkaa yksin Häntä totuudessa ja Pyhässä Hengessä, Häntä totellen. Vain Jeesus voi sinut pelastaa.

Kylläpä olikin Timo Junkkaala kirjoittanut hienon ja ajatuksia herättävän kirjoituksen.
Voihan sitä kaikenlaista suunnitella oman kuolemansa varalle, vaikea on sitten sanoa, miten ne suunnitelmat toteutuvat.

"Minkälaiset nuo hyvästit olisivat?
Mitä haluaisit jättää jälkeesi? Miten haluaisit että sinua muistetaan?

Jos on aikaa, voi hyvästellä omalla tavallaan. En tiedä millainen minun tapani olisi. Luopumista se tietenkin olisi, jos olisi jokin takaraja, että sen voisi tehdä. En tiedä sitäkään mitä haluaisin jättää jälkeeni, en välttämättä mitään. Jos joku muistaa, hyvä, jos ei muista, sekin on ihan hyvä. Asia ei enää kuulu minulle, enkä saa sitä tietää. Ehkä merkittävämpää on se, millaista palautetta saan nyt. Tässä hetkessähän niitä jälkiä muodostuu ja siksi tämä hetki on se tärkeä hetki.

Toivon, että saan ottaa kuoleman ilolla vastaan. Ja nimenomaan toivon, kun tiedän ettei se ole omissa käsissäni.

Mitä tulee jäljen jättämiseen, sitäkin olen hieman pohtinut. Olen tehnyt musiikkia, julkaissut äänitteitä ja esiintynyt yleisöille. Olen myös valmistanut huonekaluja. Molemmat ovat asioita, jotka jäävät jälkeeni. Useampi vuosi sitten jo jätin molemmat luovat työt taakseni, nimenomaan aikomuksena minimoida se jälkeen jäävä jälkeni. Tein tietoisen ratkaisun, että haluan olla niin nimetön, kuin vain voin. Toki olen isä ja lapseni kautta voi olla, että jonkinlaisen jäljen jätän kuitenkin, joku saattaa minut vielä muistaa, kun olen kuollut. Mutta ajatus siitä, että pyrkimällä pyritään saamaan jotain aikaiseksi, sen koen jotenkin turhuutena tätä nykyä. En koe olevani hiekanjyvää kummempi; paikkani minullakin on, mutten kuvittele olevani vuori.

1Kor.15:51 Biblia. Katso, minä sanon teille salaisuuden, emme tosin kaikki nuku, vaan kaikki me muutetaan. Ilmeisesti täytyy, tilata muuttoauto.

en lue tai edes tule lukemaan koraania.en halua edes tietää koraanin ulkoasua.muttajumalaan uskon ja anteeksi syntien saamiseen.oon joutunu katsomaan kuolemaa silmiin ja tuli vaan niin tyyniolo et se ol nyt tässä.ei pelottanut.tunsin rauhaa ja uteliaisuutta.enkä ole mikään uskovainen.uskon vaan parempaan paikkaan.lapsen uskooko lie.

Lähdettävä? Minä pidän kyllä onnenpäivänä täältä poispääsynpäivää pahojen valehtelijoiden ulottuvilta, jotka sikiävät kuin rotat sossupummeina veronmaksajain laskuun.