Väinö Linna antoi jo 1950-luvulla haastattelussa oman kantansa että tosisasiassa se joukko-osasto jossa hän palveli sodassa ei ollut millään tavalla erityisen innostunut koko sotaan. Ei edes alkuvaiheessa myöhemmästä ajasta puhumattakaan. Linna mainitsi vielä että "sanon tämän heidän kunniakseen".
V.Linna: "sotilaat ei innostuneita sotaan"
cvbxcvbx
30284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kirjoittamansa romaanin ensimmäisessä luvussa hän kyllä kertoi jotain aivan muuta.
Tuntematton sotilaan alun hyökkäyksessä bunkkerilinjaa vastaan Linna lausuu seuraavasti:
"nähtiin pelkoa ja hurjanrohkeittta näytelmiä. Toista vuotta oli suuri osa Suomen kansaa hiljaa hatonutt kostoa, taskussa oli puserrettu nyrkkiä. Hyökkäyksessä oli voimaa."
Ilmeisesti Väinö Linna suomettui hieman kirjan menestyksen jälkeen?
Ainahan se oli neukuun päin, vai meinaako sen olleen hurja. Yksi hyvä asia mikä kirjassa oli ja jäi vähemmälle elokuvissa oli Lahtisen syvä pettymys kommunismin hedelmiin Itä-Karjalassa. Lahtinen ei muistaakseni ainakaan kirjassa ymmärtänyt miksi työväen paratiisissa tiet olivat sontaa, vaatteet likaisia ja talot rähjäisiä. Linna ei koskaan korjannut Lahtisen näkemyksiä. Vasurien yleinen mielipide oli sellainen, että stalinilainen Neuvostoliitto oli joka tapauksessa 'lahtari Suomea' efistynermpi Lahtisesta huolimatta. Ydinreaktorit Neuvostoliitosta tilattiin esimerkiksi sillä perusteella, että jos diellä on kaikki kehittyneempää, niin ydinreaktoritkin ovat kehittyneempiä.
Niinpä niin. Oli aika, jolloin uskottiin (ja väitettiin), että N-Liittto ainoana maana maailmassa on ratkaissut kaikki ympäristöongelmansa ja ettei maassa ole mitään etnisiä ongelmia!
Tunnetusti siellä ei myöskään ollut lainkaan rikollisuutta.
Linna luki liikaa lehtijuttuja itsestään ja alkoi luulla olevansa suuri näkijä.
Ainakin veteraanit ihmettelivät kirjan purnaamista ja ja jatkuvaa arvostelua ja esimiesten kanssa kinaamista kun tosipaikassa henki oli kyseessä ja saumaton yhteistyö kun kaverinkin henki kyseessä.Oikeasti pahimmat purnaajat olisi sitten siirretty ja pelotteena sitten rangaistusosasto jos yhteistyöhenki ei sitten olisi parantunut.
Jostain ihmeen syystä ei ole sallittua sanoa että sota voisikin olla osin ihan siisti juttu. Kyseessä on väkisin oikeaksi väännetty tabu, mikä muokkaa ihmisten lausuntoja todella vahvasti koska kukaan ei halua tulla leimatuksi sotahulluksi. Samasta syystä on yritetty muovata sellaista ainoaa oikeaa mielipidettä, että sotaelokuvan tai kirjan on oltava pasifistinen ja sotaa vastustava. Valitettavasti tähän muottiin joutuu pakottumaan niin katsojat kuin tekijätkin...
Eroa on tietenkin siinä, onko sotaan joutunut pakosta vai omasta halusta. Ei siinä mitään. 2. maailmansodan varusmiehistä ja ressuista ei varmasti monesta tuntunut kovinkaan hääviltä. Mutta esim. ammattisotilaista suurin osa voi olla asiasta hyvinkin innoissaan, mikä nykyaikana välittyy selvästi niistä sotilaiden itsensä kuvaamista Irakin ja Afganistanin taisteluvideoista mitä mm. Youtube on pullollaan. Niistä näkyy ihan aito innostus ja sota näyttäytyy hyvinkin "coolina" juttuna.
Linnalle neukku edusti sitä hyvää ja 'Suomen huonot poliitikot' olivat syynä kaikkeen. Heh! Tolvana tosiaan kuvitteli, että olisi saanut tsushana neuvostotunkiossa väsätä paskaa.
Suomessa pitää vaalia varusmiesten uhrivalmiutta. Vähän niin kuin kusettaa palvelemaan ilmaiseksi ja uhraamaan itsensä niiden puolesta, joiden ei tarvitse itseään riskeerata, siksi sodista ei saa sanoa pahaa.
Ei kai kukaan niin hullu etulinjan rintamamies ollut, että olisi sodasta oikeasti innostunut, sitä intoa oli ehkä ihan muilla tahoilla.
Nämä elokuvat ja kirjat antavat kaunistellun kuvan etulinjojen elämästä, kyllä siellä on vitutus ollut suurta, olot muutenkin kaikin puolin vittumaiset. Etulinjoilla tulen alla, samoin kuin partiossa vihollinen kintereillä, ei voinut edes ajatella riulle paskalle menoa, tarpeet oli tehtävä housuihin, vaihtovaatteita ei ollut, eikä pesumahdollisuutta, tähän lisättynä usein pilaantunut ruoka ja lika, sitä seuranneet hallitsemattomat ripuliepidemiat. Korsussa luteita, ahtautta, tunkkaisuutta, paskaa, ainainen kuolemanvaara.
Ei ihme, että veteraanit eivät paljon halunneet sotien jälkeen kertoa noista ajoista.
moni moderni ihminen tuijottelee 2 kertaa päivä, tai enemmänkin, kun koiransa paskantaa, osa tolloimmista kerää paskat muovipussiin ja hypistelee paskaa ,,, --- että vielä inhottavampaa on rauhan ajan mitätön kuluttajan elämä !!!
Romaanissa miehet olivat jatkosodan alussa 18-20 vuotiaita. Sen ikäiset menevät sotimaan ihan vain siksi koska muutkin menevät, eikä kukaan halua olla huonompi kuin muut. Erityisen innostuneita sodan ajatuksesta ei kirjassa oltu, koska olihan se tietysti pelottava asia, kuten se on varmasti oikeastikin sen ikäisille ollut.
Sinänsä sotaan lähdettiin Saksan aseveljinä paremmin varustautuneina kuin talvisotaan, mutta kirjassa kuvattu yksikkö ei talvisodassa ollut ollut. Näin ollen heillä ei ollut käsitystä paremmasta varustuksesta talvisotaan verrattuna, eikä siis sellaisen tuomaa innostusta. Innostusta löytyi lähinnä poliitikoilta ja upseereilta, joista varsinkin poliitikot tekivät parhaansa saadakseen myös kansan sotaintoiseksi. Tätä kuvastaa varsinkin radiossa pidetty puhe.
Upseerit olivat sotaintoisia, mutta niinhän heidän kuuluikin olla. Koskelasta haluttiin tehdä kansanmies ilmeisesti siksi, että saatiin parempi kontrasti kansan mielialan ja niin saksaa taitavien kuin sotaintoistenkin upseerien välille.
Tässä mielessä Linna kuvaa kirjassaan, ettei sotaan oltu erityisen innostuneita edes alkuvaiheessa. Ja jos sitä intoa kasarmilla vielä olikin, karisi se miehistön osalta viimeistään, kun piti ylittää suo juoksemalla konekiväärituleen kranaattien räjähdellessä ympärillä.
Perusteeksi riittää opintomatka Petroskoihin, Viipuriin tai Murmanskiin.
Mitä olet ottanut?
Stallari ei kestä totuutta!
Linna oli neukkuun päin kallistuva, vaikka hölmö kansa ihailee sitä. Lotathan kuvataan tuntemattomassa käytännössä huorina. Urjalan marisijan itsekeskeistä parkua koko paska.
Linna tuskin aavisti, että hänen teoksensa suurimmaksi "näkijäksi" osoittautuisi stm A. Honkajoki lauseellaan"kommunismi tulee kukistumaan omaan mahdottomuuteensa".
Se kai yritti sanoa höpötyksissään neukun olleen jotain muuta kuin 'aitoa sosialismia'.
Ja missäs sitä aitoa on kokeiltu? EI missään!
Suomessa ja Skandinaviassa sekä kansallissosialistisessa Saksassa oli eräs sosialismin muoto joka oli "hyvinvointivaltio". Tuhottiin pankki-koukkunokkien toimesta.
Ja mikä se on sitä aitoa!? Marxin ja Engelsin ajatus kai oli sellainen, että Amerikan tapaisissa riittä jaettavaa orjille. Venäjän tapaisessa paskaläävässä ei riitä kunnolla edes tsaarille. Stalinhan ei homannut sinne amerikkalais teollisuutta jakaakseen hedelmät myöhemmin musikoille. Amtorgin tarkoitus oli ostaa sotokoneistoa varten tekniikkaa.
Ovatpa lankkipojat äärimmilleen kiihoittuneet Väinö Linnan sotaromaanin äärellä kuin paremmatkin. -Osaatteko lukeakin vai katseletteko vain kiinnostavat kuvat?
Ehkä niin! Bupi itse ei saa turvotusta aikaan muilla kuin neukkulan sotamuistelmilla?
Täysin paska koko tuntematon sössijä...
JR 8 oli varsin kehno rykmentti ja irtaantui usein taistelusta.
Tätä perinnettä KarPr suuresti kunnioitti ja muistutti siitä Vekaralla 1969.
Kaverit ei oikein tykkää, kun sanon Kakarajärvellä...
No voi vttu kamala juttu. nhl-kausi on käynnissä ja te jauhatte jostain sodasta LOL!
Järjetön aloitus !
Ei kukaan viisas voi olla innostunut sotaan.
Se ei kuitenkaan tarkoita etteivätkö Suomalaiset olisi nähneet sotaa välttämättömyytenä. Talvisodan arvet olivat syvällä kansan mielessä.
Suomalaiset lähtivät sotaan koska se oli heidän mielestään ainut oikea ratkaisu siinä tilanteessa.
Valittavina olivat orjuus tai vapaus, onneksi Suomi valitsi oikein.
Leevi Laakio: Kaikki eivät juosseet, Tammi 1995
Sivut 403-404
"Tulemajoen yli menevän maantiesillan suunnalta, noin kilometrin päässä Vannisen asemista alkoi kuulua kovaa taistelun melskettä, ensin kova tykistökeskitys ja sitten jalkaväen aseiden ammuntaa. Sitä ei kestänyt kauan, kun tietä pitkin alkoi tulla juoksevia suomalaisia sotilaita, jotka hokivat tai huusivat: - Ryssä tulee, tankit tulevat. Näitä juoksevia miehiä riitti. He olivat JR 8:n miehiä, joiden tehtävänä oli pysäyttää maantien suunnassa hyökkäävä vihollinen. Tankkien ilmestyminen ja tykkituli oli ilmeisesti liikaa miehille. Yksi toisensa jälkeen irtautui asemista, ja pian suurin osa puolustajista oli juoksemassa. Tällä rintamalohkolla tiedettiin yleisesti, että tästä rykmentistä oli kadonnut kuri jo sodan alkuvaiheessa. Siihen syyllisenä pidettiin heikoa rykmentinkomentajaa. Komentajia vaihdettiin useaan kertaan, mutta kun taistelumoraali ja kuri oli kerran kadonnut, niitä oli vaikea saada takaisin. Miehistö ei varmastikaan ole keskimäärin ollut sen huonompaa kuin muissakaan joukko-osastoissa.
Oli enemmän kuin valitettavaa, että niin lahjakas kirjailija kuin Väinö Linna palveli tässä rykmentissä ja kirjoitti sen pohjalta kuuluisan kirjansa. Jos Linna olisi tuntenut yhtä hyvin jonkin muun joukko-osaston, hänen kirjansa olisi varmasti ollut toisenlainen ja suomalainen sotilas olisi säilyttänyt maailmanlaajuisen ihailun, jonka se Talvisodan aikana hankki."
"Tulemajoen yli menevän maantiesillan suunnalta, noin kilometrin päässä Vannisen asemista alkoi kuulua kovaa taistelun melskettä..."
Tämä Vanninen olikin erikoinen mies. Hän oli ylennyt luutnantiksi käymättä RUK:a. Hän oli se mies, joka Tulemajoen sillan taistelussa meni sillan läheisyyteen ja panssarikauhunsa kanssa tuhosi neljä niistä viidestä panssarivaunusta, jotka aiheuttivat JR 8:n miesten pakokauhun. Viides panssari onnistui ampumaan niin lähelle, että Vannisen ase meni mutkille. Ja tämä Vanninen ei todellakaan ollut JR 8:n miehiä...