Olen huomannut, että adventistit meuhkaavat mielellään sapatin levosta ja lainaavat ahkerasti Vanhan testamentin puolelta siihen liittyviä käskyjä ja kehotuksia. Kuitenkin Uudenkin testamentin puolella on Jeesuksen kehotus lepoasiaan liittyen, mutta en muista nähneeni juuri koskaan adventistien lainaavan näitä Jeesuksen sanoja.
Matt.11:29
Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. [Matt. 21:5 | Jer. 6:16]
Mistä mahtaa johtua tämä lepoasian tarkastelu näin yksipuoliselta kannalta adventistien taholta, vaikka heidän juuri pitäisi olla tämän lepoasian "asiantuntijoita"?
Onko ylipäätään mahdollista saavuttaa "sapatinlepo" ottamatta huomioon tätä henkistä/hengellistä näkökulmaa, jonka Jeesus tuo esiin?
Matt.11:29
Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. [Matt. 21:5 | Jer. 6:16]
Mistä mahtaa johtua tämä lepoasian tarkastelu näin yksipuoliselta kannalta adventistien taholta, vaikka heidän juuri pitäisi olla tämän lepoasian "asiantuntijoita"?
Onko ylipäätään mahdollista saavuttaa "sapatinlepo" ottamatta huomioon tätä henkistä/hengellistä näkökulmaa, jonka Jeesus tuo esiin?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mistäpä luulet tietäväsi, ettei tuota raamatunpaikkaa huomioitaisi. Se mitä tällä palstalla näkee on vain yksittäisten uskovien, ehkä 2-4 adventistin mielipiteitä. Ei kaikkien adventistien, eikä missään nimessä valtaosan ajatuksia.
Sinäkin siis kuulut noihin "ehkä 2-4 adventistiin", joten mistä johtuu, että Sinäkään et ole ottanut tätä asiaa esiin näissä tämän palstan "sapattievankelioimisissa" eli väittelyissä ja korjannut yksipuolista näkemystä?
No kun minä en ole täällä puhumassa sapatti-asioita vaan muita asioita. Puhukoot ne sapatista, kenen sydämelle se on laitettu. Minun sydämelleni on laitettu armosta puhuminen.
Jess.
Se on ihan oikea asia puhua.
No mutta eikö sekin ole armoa, jos kertoo, että todellinen lepo tulee lempeästä ja nöyrästä sydämestä, eikä pelkästään jonakin tiettynä päivänä lepäämisestä?
Nyt aika moni asioista tietämätön pitää tämän palstan perusteella adventisteja hyvin itseriittoisina ja omavanhurskaina. Jos se ei pidä paikkaansa, niin eikö olisi hyvä oikaista tämä väärä näkemys ja kertoa totuus asiasta?
"Jos se ei pidä paikkaansa, niin eikö olisi hyvä oikaista tämä väärä näkemys ja kertoa totuus asiasta?"
Hyvä ajatus. Sanonpa siis totuuden: OSA adventisteista ei ole itseriittoisia ja omavanhurskaita.
Osa ei myöskään höpötä sunnuntaipedonmenrkistä, ei hurskastele lepopäivästä vain-.sapattina, eikä ole sitä mieltä että Ellu on profeetta. Valitettavan pieni osuus, mutta osa kuitenkin.
Jer. 6:16 Näin on Herra sanonut: "Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne." Mutta he vastasivat: "Emme vaella."
2.Joh. 1:6 Ja tämä on rakkaus, että me vaellamme hänen käskyjensä mukaan. Tämä on käsky, että teidän, niinkuin olette alusta kuulleet, tulee siinä vaeltaa.
rakastakaa toisianne
Synnissä vaeltaminen ei tuo lepoa, tai voi tuoda näennäistä lepoa.
Kyse on siis vähän eriasiasta, mutta kuitenkin Jeesuksesta.
Sapatti on Jeesuksesta.
Sovitus on Jeesuksesta.
Jos on ottanut vastaan sovituksen synneileen, niin synnit eivät enää paina. Jeesus tie on keveä, eikä tarvitse Jumalan käskyjä kumota.
Sydämen lempeys ja nöyryys on Jeesuksesta.
Sapatista kiihkoileminen ei.
Eikä juhlakalenterista.
Hyvä huomio aloittajalta ja olen pahoillani, että tällä palstalla olemme niin huonosti tuoneet Jeesuksen rakkautta ja iloa ja rauhaa muille.
Onko tämän rakkauden, ilon ja rauhan tuominen onnistunut sitten jossain muualla paremmin?
Eivät adventistit lepää lauantaina, vaan sunnuntaina.
Lauantai on adventistille kiireisin päivä viikossa.
Pastorteiden paskanjauhannan kuunteleminen lauantaiaamuna surakuntrasalissa on hyvin rasittavaa, joten on hyvä, että sunnuntaina voi adventistikin levätä.