Olen hyvin masentunut, mutta en vielä ole tehnyt ratkaisevaa viimeistä tekoa.
tähän on monta syytä:
- En ole varma mihin sitten joudun, ateistille ja uskovaisellehan tämä on selvä juttu, tosin uskovainen ei tapa itseän koska se syntiä.
- Järkeni, ei välttämmättä enää tunteeni, kertoo minulle, että olisi suuri suru monille jos poistuisin oman käden kautta. (Ateisteina tätä tuskin miettisin, koska ihmisen elämä silloin täällä maan päällä olisi kuin tomuhiukkanen maailmankaikkeudessa, surevista omaisistakaan ei tule jäämään mitään merkkiä mihinkään. hautakivet ovat miljardin vuoden päästä jo kadonneet.
- Entä jos jumala on olemassa? Millainen hän on?
- Helposti tulee mieleen että hän on maailmankaikkeuden kaikkien sadistien jumala. Elämä täällä maan päällä on vain pientä esileikkiä tulevia muita kohtaloita ajatellen.
toisaalta tulee mieleen, se merkitsee jatkuvaa sotaa, se näkyy täällä maan päällä, kaikki haluavat paljon nyt heti, ja julmimmat ja ahneimmat uskovaiset; Bush etunenässä levittää vapautta. Kauhistuttava ajatus. Mutta valta ja sadistinen nautinto voittaa kuulemma monin verroin lähetyssaarnaajapanon.
- Entä jos kuitenkin tämä pieni maamme onkin vaan yksi koulu, jossa opimme kantapään kautta, sitä kautta oppi parhaiten tarttuu ihmiseen.
Silloin kyllä tarvavitaan lukemattomia elämiä,
eli joku idän uskonto, samoim kuulemma kristinusko alun perin opetti jälleensyntymää, kokemukset kasvattavat sielua ja opettavat kantamaan huolta myös muista.
Kristinskosta tuo lause poistettiin, että ihmisellä ei ole muuta toivoa kuin totella ylempää, Herraa, joka kekiajalla oli papisto. Helvetinkuvat täyttivät silloin kirkkojen seinät.
Olen vuosikymmeniä pohtinut näitä kysymyksiä, mutta vastausta en tiedä. Sen tiedän että pyyteetön toisen auttaminen, mistä ei seuraa mitään palkintoa eikä hyvää mieltä, se on vaan pakko tehdä, koska sydänsanoo niin. Se on mielestäni RAKKAUTTA, jos sitä olisi riittävästi, kaikki vain haluisivat toisoleen hyvää.
Kerropa mihin kategoriaan sinä kuulut, mieluummin hiukan perustellen.
tähän on monta syytä:
- En ole varma mihin sitten joudun, ateistille ja uskovaisellehan tämä on selvä juttu, tosin uskovainen ei tapa itseän koska se syntiä.
- Järkeni, ei välttämmättä enää tunteeni, kertoo minulle, että olisi suuri suru monille jos poistuisin oman käden kautta. (Ateisteina tätä tuskin miettisin, koska ihmisen elämä silloin täällä maan päällä olisi kuin tomuhiukkanen maailmankaikkeudessa, surevista omaisistakaan ei tule jäämään mitään merkkiä mihinkään. hautakivet ovat miljardin vuoden päästä jo kadonneet.
- Entä jos jumala on olemassa? Millainen hän on?
- Helposti tulee mieleen että hän on maailmankaikkeuden kaikkien sadistien jumala. Elämä täällä maan päällä on vain pientä esileikkiä tulevia muita kohtaloita ajatellen.
toisaalta tulee mieleen, se merkitsee jatkuvaa sotaa, se näkyy täällä maan päällä, kaikki haluavat paljon nyt heti, ja julmimmat ja ahneimmat uskovaiset; Bush etunenässä levittää vapautta. Kauhistuttava ajatus. Mutta valta ja sadistinen nautinto voittaa kuulemma monin verroin lähetyssaarnaajapanon.
- Entä jos kuitenkin tämä pieni maamme onkin vaan yksi koulu, jossa opimme kantapään kautta, sitä kautta oppi parhaiten tarttuu ihmiseen.
Silloin kyllä tarvavitaan lukemattomia elämiä,
eli joku idän uskonto, samoim kuulemma kristinusko alun perin opetti jälleensyntymää, kokemukset kasvattavat sielua ja opettavat kantamaan huolta myös muista.
Kristinskosta tuo lause poistettiin, että ihmisellä ei ole muuta toivoa kuin totella ylempää, Herraa, joka kekiajalla oli papisto. Helvetinkuvat täyttivät silloin kirkkojen seinät.
Olen vuosikymmeniä pohtinut näitä kysymyksiä, mutta vastausta en tiedä. Sen tiedän että pyyteetön toisen auttaminen, mistä ei seuraa mitään palkintoa eikä hyvää mieltä, se on vaan pakko tehdä, koska sydänsanoo niin. Se on mielestäni RAKKAUTTA, jos sitä olisi riittävästi, kaikki vain haluisivat toisoleen hyvää.
Kerropa mihin kategoriaan sinä kuulut, mieluummin hiukan perustellen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
.. :D
mene töihin ja nauti elämästä!
Mistä niin päättelet etten ole töissä? Tällä hetkellä kylläkin sairaslomalla. Ihminen ei ole kone. Onnea sinun töistä nautiskelulle, olet hunajaa markkinatalouden rattaissa. Porvari kiittää sinua.
Jos noin ajattelet ja tekisit sen ratkaisevan viimeisen teon, niin kyllä kokisit sen jälkeen yllätyksen.
eli mistä sulla on tietoa?
"tosin uskovainen ei tapa itseän koska se syntiä."
Jotenkin minulle on jäänyt käsitys, että suurin osa itsemurhan tehneistä olisi nimenomaan uskovaisia.
kotisivuni juttuja. En saa nyt kirjoitettua kunnon vastausta. ja/tai hae Immoralisti:n
kirjoituksia täältä suomi24.fi:stä.
http://www.iki.fi/manninen/
Mutta ei kannata ainakaan henkisistä syistä tehdä itsemurhaa, ei vaikka joutuisi seitsemän kertaa seitsemänkymmentä koukkaamaan sairaalan kautta.
ateismi on henkinen itsemurha.
Minä näen asian täsmälleen päin vastoin - usko jumalaan on henkinen itsemurha.
Niin, tämä Telluksemme on multiversumien yksi oppimispaikka.
Miksi jättäisit oppimistasi kesken kriisiin joutuessasi.
Jos et "tutkintoasi" läpikäy tässä elämässäsi, palaat tälle planeetalle ja käyt sen läpi joka tapauksessa.
Opi ja ELÄ.
tämä taisi olla ainoa asiallinen vastaus täällä. Kysympä vaan perustuuko sinun käsityksesi pelkkään uskoon tai teoriaan tai lukeemiisi kirjoihin, Itsehin aikoinani luin paljon teosofiaa, mutta ajatuksen jälleensyntymästä luin jostain lehdestä, sen pohjalta kehittelin ajatustani, einsteinin suhteellisuusteoria sai minut "ymmärtämään" että Jumala/jumaluus on itse luonut itsensä, kaikki uskonnot puhuvat ajasta ja ikuisuudesta, eli jos on niin että henki/tajunta ei tarvitse materiaa, tämä kaikki on mahdollista.
Kaikki ilkeät ihmiset, koettakaa miten vaan loukata, haluan nähdä valuuko kaikki kirjoituksenne kuin vesi hanhen selästä. Sana on vapaa
Einstein osoitti suhteellisuusteoriallaan, että aine on tiivistynyttä energiaa.
Nykykosmologian mukaan tätä ainetta on maailmankaikkeudessa 4 % ja ns. pimeää energiaa 96 %, josta ei vielä mitään tiedetä.
Sitä Alkuperäisestä (esim. kristinuskon nimittämä Jumala) on syntynyt kaikki olemassaoleva ja siihen alkuperäiseen palaa kaikki, kun aika on täysi.
Tätä Ikiolevaa voi hyvällä syyllä nimittää myös Itse Elämäksi.
Kysyit minulta perustuuko käsitykseni pelkkään uskoon tai teoriaan tai lukemiini kirjoihin?
Usko on luottamusta. Koemme päivittäisessä elämässämme ihmissuhteissammeluottamuksen notkumista. Toimimme myös itse tämän luottamuksen "notkuttajina" ja siitä meidän on päästävä eroon huolimatta siitä mitä muut tekevät. Emme saisi aloittaa kostonkierrettä, eli käynistää syyn ja seurauksen lakia.
Se, mitä syyn ja seurauksen laki, joko aikaisempien elämämme kiertojen ja jopa tämänhetkisenkin elämämämme toimintan aiheuttamana, polttopisteenä nykyhetki, meidän tulisi kantaa pitkämielisyydellä ja kärsivällisyydellä eli ottaen opiksi.
Sanoivathan esi-isämmekin: kärsi, kärsi, kirkkaaman kruunun saat.
Itse Suuri Elämä kantaa meitä kaiken aikaa. Näin kantapään kautta koettuna, jonka vahvistaa ikivanha uskonnollisfilosofinen tieto.
Älä keskeytä opintojasi elämän suhteen, kun sen oppilaaksi olet päässyt. Jos keskeytät, läpikäyt sen jälleen tulevassa elämässäsi.
on murheen karkoitus. Kukin tekee sen tavallaan.
Ei Jumala ole sadistien, vaan syntisten, sairaitten ja vähäväkisten Jumala! (Tosin sadistitkin voivat katuessaan saada anteeksi.)
Vaikket sinä ehkä uskokaan Häneen, niin Hän näkee sinut ja tietää, mitä rauhaasi nytkin sopii. Sanoohan Raamattukin: "Hänessä me elämme, liikumme ja olemme."
Voit koetella myös hänen todellisuuttaan vaikka epäilystenkin ja ahdistusten keskellä: Jos Sinä olet olemassa, niin auta minua!
Sillä jokainen sydämen syvyyksistä lähetenyt huuto (tai kuiskauskin) kuullaan!
Taivaan Isän siunausta sinulle!