Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    rakas päiväkirja

    Tänään on kaunis aamu ja mukava olo.
    Yhtäkkiä jostain ajatusten syövereistä
    pulpahtaa yksi pieni mielikuva, lämmin
    tunne. Muuta ei tarvitakaan, ikävä valtaa,
    täyttää päivän, tavallaan pilaa sen.
    Kaivo on niin täynnä, täynnä tunteita, joita
    en saa tuntea, joita ei saa olla olemassa ja
    joita en missään nimessä saa kertoa. Olen ja
    elän kuin niitä ei olisikaan.. Tätä on jatkunut
    jo liian pitkään, loppua ei näy.
    Mistähän löytyisi kaivolle tyhjentäjä, näyttää
    siltä, että tunteiden kohde ei halua tietääkään niistä. Hänkin elää kuin niitä ei olisikaan.
    Joskus toivon, että saisinpa maistaa edes muutaman tipan hänen viiniään, jaksaisin paremmin odottaa.
    Hyvää viiniä kannattaa odottaa pitempäänkin.
    Mutta hänen viinipullonsa korkki on paremmin kiinni kuin minun tunteitteni kaivon kansi.
    Tai mistä minä tiedän, jos minulle ei kerrota.
    niinpä..
    4388
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    Mukavasti tunteellinen kuvaus, mutta..

    Miksi et saa keroa tunteistasi?
    Miten voit odottaa vastakaikua kertomatta?
    Miten voit avata korkin tarttumatta pulloon?

    Äänestä

    Joskus kielletyt tunteet katoavat ihmeellisesti pois, kun ne suoraan kohteen kanssa puhuu läpi. Vai haluatko kuitenkin piinata itseäsi ihanassa ikävässä?

    Äänestä

    Elämässä on vaikeita asioita, kuten nämä kielletyt tunteet.
    Mikä ne tekee kielletyiksi ja miksi niitä ei saisi olla.
    Ei minua ainakaan kukaan pysty kieltämään, jos tunnen, niin tunnen...
    Niin, mikä on oikein, mikä on väärin...
    Onko väärin tuntea jotain toista kohtaan...
    Sanoisin...anna tunteiden tulla...

    Äänestä

    Ota minua kädestä niin lähdetään!

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    tänään kirjoitti:

    Tänään on kaunis aamu ja mukava olo.
    Yhtäkkiä jostain ajatusten syövereistä
    pulpahtaa yksi pieni mielikuva, lämmin
    tunne. Muuta ei tarvitakaan, ikävä valtaa,
    täyttää päivän, tavallaan pilaa sen.
    Kaivo on niin täynnä, täynnä tunteita, joita
    en saa tuntea, joita ei saa olla olemassa ja
    joita en missään nimessä saa kertoa. Olen ja
    elän kuin niitä ei olisikaan.. Tätä on jatkunut
    jo liian pitkään, loppua ei näy.
    Mistähän löytyisi kaivolle tyhjentäjä, näyttää
    siltä, että tunteiden kohde ei halua tietääkään niistä. Hänkin elää kuin niitä ei olisikaan.
    Joskus toivon, että saisinpa maistaa edes muutaman tipan hänen viiniään, jaksaisin paremmin odottaa.
    Hyvää viiniä kannattaa odottaa pitempäänkin.
    Mutta hänen viinipullonsa korkki on paremmin kiinni kuin minun tunteitteni kaivon kansi.
    Tai mistä minä tiedän, jos minulle ei kerrota.
    niinpä..

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu