Kun Jumala, taivaallinen ISÄ - meitä opettaa käyttämään meitä kanssakäymisissämme arvonimeä - niin seurakunnallisesti - olemme veljiä ja seurakunnan "vanhin".
Eli tarkoitan tällä sitä, että kelle annamme "vallan" olla välimiehiämme Uudessaliitossa.
Jotkut pokkuroivat pappien edessä, kirkkokäsikirjojen pyhyys tulee välioppaaksi, jossa perinnäisopit julistaa ihmisen sydämeen väärät pyhyydet. Se on synti, koska elätetään vääriä välimiehiä Jumalan, eli Isän ja lunastetun välissä.
Matt. 23 luku, sen säkeissä ohjeistetaan kirjoituksissa
säe 7 ---- ihmiset kutsuvat heitä nimellä ‘rabbi’. 8 Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä.
Ymmärrämmekö me tätä? Vain YKSI on opettaja - hän on Jeesus, sijaisemme, Ylimmäinen pappimme.
9 Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.
10 Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus. 11 Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne.
"Suomen kielen sana pappi on lainasana, joka tarkoittaa isää. Arvonimeä 'isä' käytetään yleensä roomalais-katolisista ja ortodoksisista papeista; nimitys korostaa papin roolia seurakunnan isällisenä huolehtivana hahmona.
laina Wikidstä päättyy.
Eli käsite pappi - tarkoittaa epäraamatullisesti ISÄ, joka johtaa perinnäisoppien lähteelle. Eli pappi olisi ISÄ, ei näin.
Näin epäraamatullisiin kirkollisiin oppeihin on väärä pappeus ja jopa kasteet ko. kirkon oppeihin sitoutumista, ei Jeesukseen. Ja tästä syystä nousee näitä miekka-uskovia, että meidän kaste, ja sitä vastaan on sitten se väärä kaste. Jos meidänkasteella on luvatta kastettu ihminen, ja hän menee raamatulliselle kasteelle, se "demonisoidaan" uudelleen kastetuksi.
Mutta, ei se näin mene. Jos pappeus on väärä, epäraamatullinen, rakennettu väärälle kulmakivelle srk. näköala, niin sen kirkon kaste ei ole mikään uskovien kaste. Vaan se on rituaali, jossa annetaan yhteiskunnan lainmukainen nimi- lapselle ja muotouskonnollisesti liitetään siihen uskonnolliseen menoon, mitä ko. kirkossa kirkkokäsikirjan mukaan touhutaan ja toimitetaan ja hyvänpuun idealla katolinen sakramenttinimellä mukamas luodaan sanalle harhauttava pyhä ajatus.
Tässäkohtaa huomauttaisin, että en ole minkään kirkkokunnan jäsen.
Olen kylläkin "luvattomasti" lapsena kastettu. En ole siinä käsittänyt uskon merkitystä ja ohjeita, enkä ole ollut ns. ymmärryksen tilassa. Olen ollut tietämättömyyden ajassa, jonka Herra lukee omana aikakautena ihmisen elämään.
Raamattuun on muistiinmerkitty Filippuksen ja Kandaken hoviherran kertomus.
Siinä opastettiin, Filippus oli julistamassa Sanaa, hän julisti evankeliumia ja tämä evankeliumin lopputulos johti hoviherran samanmieliseksi Jumalan pelastussuunnitelman kanssa.
Ja kun pelastus on Jumalan työn tulosta, hoviherra halusi siihen Jumalan seurakuntaan, jonka nimi on Elämänkirjassa, niin tämä tahtuma on tarkoitushakuisesti meille opiksi ja ohjeeksi annettu. Se on Sanan totuus.
Hoviherra sanoi. "Katso - tässä on vettä.... MIKÄ estää kastamatta minua?" Eli oli Sana - sana sai aikaiseksi tahdon, jossa on lupaus elämästä Jumalan kansalaisena, niin kyse oli Hoviherran valinnasta. Mikä estää? Ja ei estänyt mikään.
Ja he ASTUIVAT veteen, siis ei vihmottu, ei valeltu, vaan kasteen kautta haudattiin veteen ja uusi luomus nousi ylös Herrassa.
Filippos kastoi hänet. Ja kun he olivavat astuneet YLÖS vedestä, tempasi Herran Henki Filippoksen pois, eikän näinollen hoviherra häntä enää nähnyt. Ja lopputuloksena hän jatkoi matkaa iloisin mielin.
Meillä on luterilaisten raamatunkäännös, ja Marttilaiset ovat tarkoitushakuisesti jättäneet säkeen 37 pois, ettei totuus paljastuisi.
Kreikkalaisen sanatekstipuolen Textus Receptus kertoo, Filippoksen sanoista, JOS USKOT koko SYDÄMESTÄSI on luvallista kastaa. Siis kaste edellytti uskoa ja kun on usko - on lupa kastaa.
Minun kohdallani vauva- kaste tapahtui perinnäisoppikaavan mukaan. Siksi uskovaisuus oli maailmallista, lihallista, muotouskonnollista, jopa niin, että hoin jotain liturgista kaavaa, ymmärtämättä sisällöstä. Eli eihän sellainen on Kristuksen ruumis - raamatullinen seurakunta.
Kuten eräs työntekijä, "kävin RYYPPÄÄMÄSSÄ syntini anteeksi" ja vanha elämä jatkui.
Sekin on kirjoitusten mukaan aivan pöyristyttävää Isän edessä.
Kirjoitukset UT- puolella sanovat, että joka ehdointahtoi rikkoo - ei ole enää sovitusta.
Siis luterilainen lapsikasteoppi, joka pappien suulla julistaa sunnuntaisin, että kaste pelastaa on harhaa. Siinä Eenokkilaiset on erehdytetty muotomenoon ja ihmisoppiin, kiivailemaan harhansa puolesta. Siksi väärä ISÄT - papit eivät voi olla välimiehenä Jumalan ja ihmisen välissä, he tekevät muotomenoisia kirkkoja ja Eeenokkeja, jotka sokeana kiivailevat ja hokevat uudestikastamisista.
Jaa- lähden pizzalle.
Eli tarkoitan tällä sitä, että kelle annamme "vallan" olla välimiehiämme Uudessaliitossa.
Jotkut pokkuroivat pappien edessä, kirkkokäsikirjojen pyhyys tulee välioppaaksi, jossa perinnäisopit julistaa ihmisen sydämeen väärät pyhyydet. Se on synti, koska elätetään vääriä välimiehiä Jumalan, eli Isän ja lunastetun välissä.
Matt. 23 luku, sen säkeissä ohjeistetaan kirjoituksissa
säe 7 ---- ihmiset kutsuvat heitä nimellä ‘rabbi’. 8 Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä.
Ymmärrämmekö me tätä? Vain YKSI on opettaja - hän on Jeesus, sijaisemme, Ylimmäinen pappimme.
9 Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.
10 Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus. 11 Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne.
"Suomen kielen sana pappi on lainasana, joka tarkoittaa isää. Arvonimeä 'isä' käytetään yleensä roomalais-katolisista ja ortodoksisista papeista; nimitys korostaa papin roolia seurakunnan isällisenä huolehtivana hahmona.
laina Wikidstä päättyy.
Eli käsite pappi - tarkoittaa epäraamatullisesti ISÄ, joka johtaa perinnäisoppien lähteelle. Eli pappi olisi ISÄ, ei näin.
Näin epäraamatullisiin kirkollisiin oppeihin on väärä pappeus ja jopa kasteet ko. kirkon oppeihin sitoutumista, ei Jeesukseen. Ja tästä syystä nousee näitä miekka-uskovia, että meidän kaste, ja sitä vastaan on sitten se väärä kaste. Jos meidänkasteella on luvatta kastettu ihminen, ja hän menee raamatulliselle kasteelle, se "demonisoidaan" uudelleen kastetuksi.
Mutta, ei se näin mene. Jos pappeus on väärä, epäraamatullinen, rakennettu väärälle kulmakivelle srk. näköala, niin sen kirkon kaste ei ole mikään uskovien kaste. Vaan se on rituaali, jossa annetaan yhteiskunnan lainmukainen nimi- lapselle ja muotouskonnollisesti liitetään siihen uskonnolliseen menoon, mitä ko. kirkossa kirkkokäsikirjan mukaan touhutaan ja toimitetaan ja hyvänpuun idealla katolinen sakramenttinimellä mukamas luodaan sanalle harhauttava pyhä ajatus.
Tässäkohtaa huomauttaisin, että en ole minkään kirkkokunnan jäsen.
Olen kylläkin "luvattomasti" lapsena kastettu. En ole siinä käsittänyt uskon merkitystä ja ohjeita, enkä ole ollut ns. ymmärryksen tilassa. Olen ollut tietämättömyyden ajassa, jonka Herra lukee omana aikakautena ihmisen elämään.
Raamattuun on muistiinmerkitty Filippuksen ja Kandaken hoviherran kertomus.
Siinä opastettiin, Filippus oli julistamassa Sanaa, hän julisti evankeliumia ja tämä evankeliumin lopputulos johti hoviherran samanmieliseksi Jumalan pelastussuunnitelman kanssa.
Ja kun pelastus on Jumalan työn tulosta, hoviherra halusi siihen Jumalan seurakuntaan, jonka nimi on Elämänkirjassa, niin tämä tahtuma on tarkoitushakuisesti meille opiksi ja ohjeeksi annettu. Se on Sanan totuus.
Hoviherra sanoi. "Katso - tässä on vettä.... MIKÄ estää kastamatta minua?" Eli oli Sana - sana sai aikaiseksi tahdon, jossa on lupaus elämästä Jumalan kansalaisena, niin kyse oli Hoviherran valinnasta. Mikä estää? Ja ei estänyt mikään.
Ja he ASTUIVAT veteen, siis ei vihmottu, ei valeltu, vaan kasteen kautta haudattiin veteen ja uusi luomus nousi ylös Herrassa.
Filippos kastoi hänet. Ja kun he olivavat astuneet YLÖS vedestä, tempasi Herran Henki Filippoksen pois, eikän näinollen hoviherra häntä enää nähnyt. Ja lopputuloksena hän jatkoi matkaa iloisin mielin.
Meillä on luterilaisten raamatunkäännös, ja Marttilaiset ovat tarkoitushakuisesti jättäneet säkeen 37 pois, ettei totuus paljastuisi.
Kreikkalaisen sanatekstipuolen Textus Receptus kertoo, Filippoksen sanoista, JOS USKOT koko SYDÄMESTÄSI on luvallista kastaa. Siis kaste edellytti uskoa ja kun on usko - on lupa kastaa.
Minun kohdallani vauva- kaste tapahtui perinnäisoppikaavan mukaan. Siksi uskovaisuus oli maailmallista, lihallista, muotouskonnollista, jopa niin, että hoin jotain liturgista kaavaa, ymmärtämättä sisällöstä. Eli eihän sellainen on Kristuksen ruumis - raamatullinen seurakunta.
Kuten eräs työntekijä, "kävin RYYPPÄÄMÄSSÄ syntini anteeksi" ja vanha elämä jatkui.
Sekin on kirjoitusten mukaan aivan pöyristyttävää Isän edessä.
Kirjoitukset UT- puolella sanovat, että joka ehdointahtoi rikkoo - ei ole enää sovitusta.
Siis luterilainen lapsikasteoppi, joka pappien suulla julistaa sunnuntaisin, että kaste pelastaa on harhaa. Siinä Eenokkilaiset on erehdytetty muotomenoon ja ihmisoppiin, kiivailemaan harhansa puolesta. Siksi väärä ISÄT - papit eivät voi olla välimiehenä Jumalan ja ihmisen välissä, he tekevät muotomenoisia kirkkoja ja Eeenokkeja, jotka sokeana kiivailevat ja hokevat uudestikastamisista.
Jaa- lähden pizzalle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Rabbi. juut, lainoppineiden ja opettajien arvonimi: opettaja mestari.
Tervetyisikö seurakunta, jos vanhimman hoidossa seurakunta jakaisi Sanan oppia kirjoituksista. Eli kukin vuorollaan, mitä Henki seurakunnalle on antanut. Tämähän pitäisi olla Uudentestamentin tapa esiintuoda sanomaa.