Hän oli aina ihmellinen,
aina niin ihmeen kärsivällinen,
aina niin ihmeen pitkämielinen,
aina niin ihmeen ystävällinen,
aina niin ihmen tutaavallinen,
aina niin ihmeen tavallinen,
aina niin ihmen lepeä,
aina niin ihmeen laupias,
aina niin ihmeen iloinen,
aina niin ihmeen rauhaisa,
aina niin ihmeen hyvä,
aina niin ihmeen uskollinen,
aina niin ihmeen itsensähillitsevä,
aina niin ihmeen rehellinen,
aina niin ihmeen rakkaudellinen,
aina niin ihmeen täydellinen,
eikä ollut koskaan katellinen.
Hän on kaikkiea tätä vieläkin,
ja paljon paljon muuta suuruutaa hengessä,ja elämässä.
Hän on täynnä armoa ja totuutta,
ei ollut Hälessä Saatanalla osuutta.
Hän on Valo, ja pyhyydessä Jalo!
Hän on Jumalan Poika,
mutta myös Ihmisen Poika.
Kuningasten Kuningas ja herrain Herra.
Nyt ja aina,eikä vaan silloin kerran.
Hän on tie totuus ja elämä!
Jumalan määräämä.
Häntä ei vaivannut koskaan avuttomuus,
aina oli Sana uus,
vaikka ei ollut suinkaan koppavuus,
Hänen ominaisuus.
Oli tullut aika uus,
siksi oli Hänell aina Sana uusi suus.
Hän oli itse tuo aika uss,
siinä oli juuri sen suuruus.
Hän puhui aina yksinkertaisesti,
ei koskaan pintapuolisesti,
eikä vaikeatajuisesti.
Omavanhurskaille kyllä,
mutta ei sille kellä Henki on yllä.
Hänen Sanansa olivat aina:
-Syvyyttä
-Pituutta
-Leveyttä
-Korkeutta
Hänen sanasa saavutti,
niin ylhäisen kuin lahaisen,
mutta ylpeän Hän suututti.
Omavanhurskasta nolotti.
Syntisen ja ja kurjan Hän aina koroitti,
langenneen ja masentuneen aina uudisti.
Hän antoi köyhän annille arvon arvaamattoman,kun köyhä antoi Jumalale rovon.
Hengessä köyhät Hän ravistsi,
itsessä rikkaat Hän lähetti tyhjänä pois,
että Jumala ainoastaan hyvä ois.
Hän ihmiselle ainoastaan hyvää sois,
tahtois ottaa synnin pois,
Ihmis-sydän mustan,limi valkeaksi lois.
Pesis viimeisenkin synnin tahran pois,
näin uuden luomuksen lois! Jatkuu....
aina niin ihmeen kärsivällinen,
aina niin ihmeen pitkämielinen,
aina niin ihmeen ystävällinen,
aina niin ihmen tutaavallinen,
aina niin ihmeen tavallinen,
aina niin ihmen lepeä,
aina niin ihmeen laupias,
aina niin ihmeen iloinen,
aina niin ihmeen rauhaisa,
aina niin ihmeen hyvä,
aina niin ihmeen uskollinen,
aina niin ihmeen itsensähillitsevä,
aina niin ihmeen rehellinen,
aina niin ihmeen rakkaudellinen,
aina niin ihmeen täydellinen,
eikä ollut koskaan katellinen.
Hän on kaikkiea tätä vieläkin,
ja paljon paljon muuta suuruutaa hengessä,ja elämässä.
Hän on täynnä armoa ja totuutta,
ei ollut Hälessä Saatanalla osuutta.
Hän on Valo, ja pyhyydessä Jalo!
Hän on Jumalan Poika,
mutta myös Ihmisen Poika.
Kuningasten Kuningas ja herrain Herra.
Nyt ja aina,eikä vaan silloin kerran.
Hän on tie totuus ja elämä!
Jumalan määräämä.
Häntä ei vaivannut koskaan avuttomuus,
aina oli Sana uus,
vaikka ei ollut suinkaan koppavuus,
Hänen ominaisuus.
Oli tullut aika uus,
siksi oli Hänell aina Sana uusi suus.
Hän oli itse tuo aika uss,
siinä oli juuri sen suuruus.
Hän puhui aina yksinkertaisesti,
ei koskaan pintapuolisesti,
eikä vaikeatajuisesti.
Omavanhurskaille kyllä,
mutta ei sille kellä Henki on yllä.
Hänen Sanansa olivat aina:
-Syvyyttä
-Pituutta
-Leveyttä
-Korkeutta
Hänen sanasa saavutti,
niin ylhäisen kuin lahaisen,
mutta ylpeän Hän suututti.
Omavanhurskasta nolotti.
Syntisen ja ja kurjan Hän aina koroitti,
langenneen ja masentuneen aina uudisti.
Hän antoi köyhän annille arvon arvaamattoman,kun köyhä antoi Jumalale rovon.
Hengessä köyhät Hän ravistsi,
itsessä rikkaat Hän lähetti tyhjänä pois,
että Jumala ainoastaan hyvä ois.
Hän ihmiselle ainoastaan hyvää sois,
tahtois ottaa synnin pois,
Ihmis-sydän mustan,limi valkeaksi lois.
Pesis viimeisenkin synnin tahran pois,
näin uuden luomuksen lois! Jatkuu....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Herramme omat sanat itsestään; MINÄ OLEN HILJAINEN JA NÖYRÄ SYDÄMMELTÄ.
Taitaa olla ainoat itsestään annetut merkit?