Jokainen tekee sitä, mitä itse haluaa

Jumala on antanut joitakin selviä käskyjä, joiden rikkomisen voi itse kukin tuntea omassatunnossaan rikottuaan sitä käskyä.

Tottele vanhempiasi.
Älä murhaa.
Älä tee aviorikosta.
Älä varasta.
Älä valehtele.

Itse kukin tietää, että noiden käskyjen rikkominen on syntiä - rikos Jumalaa ja lähimmäistä vastaan sitä kautta, että lähimmäistä vastaan rikkominen on samalla myös rikos ihmisen luojaan vastaan. Näin siis kristityt ajattelevat...

Käskyt eivät lopu tähän ja itse asiassa tuosta jäi neljä tärkeintä alusta pois, jotka teroittavat suurinta eli Jumalan rakastamisen käskyä: Jumalaa tulee rakastaa enemmän kuin ketään tai mitään muuta.

Uuteen liittoon on näiden lisäksi annettu eristyisesti pornon karttamisen kielto ja myös juopottelu tuomitaan ankarasti syntinä, puhumattakaan siitä, että homoseksuaalisuus ja siihen liittyvät ajatukset tuomitaan rikoksina lähimmäistä ja Jumalaa vastaan.

Kuka voi siis sanoa olevansa puhdas synnistä? Jo pelkkä toisen oman himoitseminen on syntiä.

"Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa." 2Moos. 20:17

Sielun pelastumiseen riittää tietysti se, että synnin saa anteeksi, mutta entä sen jälkeinen elämä, kun synti on saatu anteeksi Jumalan elämä (Kristus) tulee asumaan ihmisen sydämeen? Mitä sitten?

Vain ne voivat todella noudattaa Jumalan käskyjä ja elää hänen tahtonsa mukaan, jotka ovat kokeneet mielenmuutoksen, jonka kautta he ajattelevat samalla tavalla kuin Jeesus kristus, Jumalan poika, meidän herramme. Monet ihmiset voivat totella Jumalaa ja noudattaa hänen käskyjään vasten tahtoaan, vaikka mieli tekisi syntiä tehdä, mutta vain ne ovat todellisesti vapaita, joilla on Kristuksen mieli sitä kautta, että Jumala on asettunut asumaan heidän sydämiinsä ja saanut synnyttää heidät uudesti ylhäältä Jumalan hengestä ja hänen sanansa kautta. Heitä on todella vähän näinä viimeisinä aikoina aivan niin kuin heitä vähän on kaikkina aikoina ollut.

Jeesuksen sanojen mukaan ne pelastuvat, jotka tekevät hänen taivaallisen isänsä tahdon. Jumalan tahdon voi tehdä joko mielihalusta tai pakosta, sikäli kun katsotaan Jumalan tahdoksi ulkonaista käskyjen noudattamista ja pahoista teoista pidättymistä.

Raamatun kirjoitusten mukaan ulkonainen käskyjen noudattaminen ja pahoista teoista pidättyminen ei ole merkki Jumalan lapseudesta. Sen sijaan sydämen mielihalusta Jumalan tahdon tekeminen on merkki Jumalan hengen asumisesta ihmisen sydämessä. Se johtaa "käskyjen pitämiseen", eivätkä ne käskyt ole raskaat. (1Joh 5:1ss., yms.)

Moni nimeltään kristitty voi luulla olevansa Jumalan lapsi, koska pidättyy näkyviä syntejä tekemästä ja noudattaa ulkoisesti tarkoin Jumalan käskyjä. Hän voi siitä huolimatta elää erossa Jumalasta, koska ei ole syntynyt Jumalan hengestä ja hänen sanansa kautta hänen lapsekseen. Hän on vain nimeltään kristitty, mutta ei sydämeltään.

Vaikka ihminen on ulkoisesti hurskas, voi hän olla sisäisesti täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa. Sellainen ihminen on itsekäs, ylpeä, rakkaudeton, vihamielinen, rahanhimoinen, ahne, omaa kunniaa tavoitteleva ja kärkäs tuomitsemaan muita ihmisiä sanoillaan ikuiseen kärsimykseen tulijärvessä (helvetissä). Kylmän ja pahan sydämen voi tunnistaa, kun sellaisen kohtaa, vaikka se pukeutuisi uskonnolliseen tekohurskaaseen kaapuun.

Parasta, mitä ihminen voi kokea, on Jumalan antamassa mielenmuutoksessa vaeltaminen. Silloin on mahdollista rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään, vieläpä niin, että kaikki se tapahtuu epäitsekkäästi ja Jumalan kunniaa tavoitellen. Tällaisia ihmisiä on valitettavan vähän seurakunnassa; maailma ei usko evankeliumia, koska ns. seurakunnan jäsenien väliltä puuttuu se rakkaus, joka Kristuksella oli opetuslapsiaan kohtaan aina ristinkuolemaan asti.