Eskareissa ja kouluissa ei ole pakko aivopesua

Olisihan tuohon muuten voinut vielä laittaa, vaikka en tiedäkkään mihin kohtaan, että ne joulujuhlat rakenteeltaan joka vuos samanlaisia. Ensin oli rehtoreiden puhe, sitten vanhempain yhdistyksen puhe, sitten oli ysiloukkalaisten puheita ja lopuka ain pari lyhyttä jouluaiheista näytelmää. Lisäksi sinne tänne oli ripoteltu niitä tunnetuimpia joululauluja joita kaikki on laulanut. Minusta ne juhlat oli tylsiä, mutta vielä ala-asteella sai osallistua niihin nätelmiin esim kerran yhessä näytelmässä esitettiin peikkojen joulua, toinen taas tais kuvata Ruuneberin elämää, kerran oli kohtaus seitsemästä veljeksestä ja yks näytelmä taas kertoi muistinsa menettäneestä joulupukista. Harmi ettei niistä näytelmistä ole mittään tallenteita itsellä, tyylilaji oli lähinnä komedia. Harmi ettei sillo ollut mitään teatteri kerhoa. Ainoat kerhot koulunjälkeen oli 4H ja muskari.

Voin vastata viissikymmentäluvulla syntyneenä.
Kansakoulussa meillä oli uskovainen opettaja ja kyllä siellä uskonto oli laulutunneista alkaen kaikkialla mukana. Maallisia lauluja ei juurikaan laulettu.
Yhteiskouluajoiltani lukiosta puhumattakaan en muista opetuksen olleen tunnustuksellista, mutta toisaalta en muista että silloin uskonnonopetukselle olisi ollut vaihtoehtojakaan. Voi olla, että olen väärässä.
Itseäni kristinuskon opettaminen ei häiritse. Se vaan voitaisiin tehdä historian tai yhteiskuntaopin ohessa. Vaatimus kristinuskon perusteiden opetuksen poistamisesta on mielestäni korni, niin ateisti kuin nykyään olenkin. Vaatimus on mielestäni vähän sama kuin pasifisti vaatisi, ettei Suomen käymistä sodista saa opettaa historiassa. Kristinuskolla on ollut varsin suuri merkitys yhteiskuntamme muotoutumisessa ja yhteiskuntaamme on melko vaikea ymmärtää ilman että ymmärtää kristinuskon vaikutuksen.
Toki nykyisen moniarvoisuuden ymmärtäminen vaatisi, että muidenkin maailmanuskontojen opetukseen panostettaisiin. Itse en muista, että esimerkiksi isalminuskoa tai juutalaisuutta olisi minun kouluaikanani käsitelty kuin hyvin pintapuolisesti.

Toki entisenä uskiksena minun näkökantani poikennee keskiverto aten näkökannasta, mutta kun aloittaja mielestäni jopa vähän peräsi fiftarin näkemystä, niin tässä yksi versio.

Avaajan tarina ei anna oikeaa kokonaiskuvaa tilanteesta. Koulut ovat sitä paitsi kulkeneet vasavirtaa yleisen sekularisaaation virrassa, kun kirkkon on tiivistänyt otettaan.

Julkaisemme Helsingin seudun vapaa-ajattelijain kehittämisesityksen Helsingin kaupungin kasvatus- ja koulutuslautakunnalle seuraavassa kokonaisuudessaan:
”Helsingin kaupungin peruskouluissa leimataan syrjivästi ”osallistumattomiksi” oppilaita, jotka osallistuvat koulussa uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitoutumattomaan toimintaan. Oppilaita nimitetään ”osallistuviin” ja ”osallistumattomiin” lomakkeessa, jossa käytännössä markkinoidaan koulupäivään liitettyjä evankelis-luterilaisia jumalanpalveluksia.
Syrjivä menettely käynnistyy jo koteihin lähetettävän lomakkeen otsikossa ”Koulun uskonnolliset tilaisuudet ja juhlat”. Kun lomakkeessa sanotaan uskonnollisiin tilaisuuksiin ”osallistumattomille” järjestettävän vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa, miksi siitä ei ole lomakkeen otsikossa mitään? Miksi otsikkona ei ole koulun tilaisuudet ja juhlat? Miksi mielekkään, uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamattoman toiminnan sisällöstä ei kerrota?
Miksi kahta vaihtoehtoista ohjelmaa ei esitetä tasavertaisina, vaan toinen on selvästi ensisijaisena ja toinen toissijaisesti sen vaihtoehtona, vaikka pitäisi olla kaksi yhtä arvokasta ohjelmaa? Tai jos yhden ohjelman pitää olla ensisijainen, eikö silloin normaali, uskonnollisesti sitouttamaton tilaisuus ole ensisijainen ja tunnustuksellinen evankelis-luterilainen jumalanpalvelus sille vaihtoehtoinen extra? Koulun toiminnanhan pitäisi olla uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta.
Uskonnollisen tilaisuuden, kuten jumalanpalveluksen liittäminen kunnallisen koulun toiminnan osaksi ja sellaisen ensisijaiseksi nostava tarjoaminen on uskonnollista painostusta kohteenaan perheet, joita ei kiinnosta lapsensa osallistaminen uskonnonharjoitukseen koulupäivän yhteydessä. Tarjonta-asetelma myös pakottaa perhettä vastentahtoisesti tuomaan julki suhtautumistaan uskonnollisiin tai uskonnottomiin katsomuksiin, mikä rikkoo arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojaa.
Mielestämme perusratkaisu tuohon syrjivään asetelmaan ei ole kahden rinnakkaisen ohjelman tarjonnan kehittäminen, vaan se, että koulu ei enää liitä ja tarjoa toimintansa kuuluvana minkään uskontokunnan jumalanpalveluksia, hartauksia ja muuta uskonnonharjoitusta. Kun tilastojen mukaan valtaosa vanhemmistakaan ei vie lapsiaan kirkon jumalanpalveluksiin, koulun ei pidä olla kirkollisempi kuin perheet itse. Eihän kaupungin suurimmalle puolueellekaan järjestetä yksinoikeudella omia koululaistilaisuuksiaan. Katsomusten ja puolueiden esittely tulee hoitaa muulla tavalla. Liitämme mukaan Reykjavikin kaupungin ohjeen.

Helsingin seudun vapaa-ajattelijat ry”

LIITE
Reykjavikin kaupungin ohjeet kouluille

”Reykjavikin kaupungin säännöt yhteistyöstä uskonnollisten ja katsomuksellisten yhdistysten kanssa kouluissa, tarhoissa ja kerhoissa. (Alla materiaaleilla tarkoitetaan painettua tekstiä, kuvia ja elokuvia.)

1. Koulun tehtävä on opettaa uskonnoista ja katsomuksista opetussuunnitelmien ja oppikirjojen mukaan
2. Uskonnolliset ja katsomuksellisten yhdistysten eivät saa harjoittaa toimintaansa koulu- ja työaikana. Tämä koskee kaikkia käyntejä ja materiaalin jakamista.
3. Opettajat ja ohjaajat voivat pyytää kouluihin uskonnollisia ja katsomuksellisia järjestöjä osana opetusta. Se tulee olla opettaja/ohjaajavetoista ja opetussuunnitelman mukaista.
4. Tutustumis- ja muut käynnit kirkoissa ja vastaavissa tulevat olla opettaja/ohjaajavetoisia ja opetussuunnitelman mukaisesti.
5. Oppilaat voivat seurata mutta ei osallistua rituaalisiin seremonioihin eikä saa olla kyse indoktrinaatioista tai materiaalin jakamisesta.
6. Uskonnolliset ja katsomukselliset järjestöt eivät saa järjestää konfirmaatioita ja siihen liittyvää opetusta kouluaikana, ettei se häiritse koulutyötä.
7. Koulujen tulee sopia vanhempien kanssa mitä kriisipalveluja voidaan käyttää. Lähiympäristössä voi olla kyse asiantuntijoista, uskonnollisten ja katsomuksellisten yhdistysten edustajista tai muita ammattiryhmiä. Jumalanpalvelukset ja rukoilut järjestetään kouluajan ulkopuolella.
8. Perinnelaulut ja tiettyihin vuodenaikoihin kuuluvat virret ja kuvaelmat katsotaan kuuluvan yleissivistykseen ja perinteisiin.

Näillä säännöillä halutaan varmistaa, että kaikkiin uskonto- ja katsomuskuntiin kuuluvat voivat osallistua koulutyöhön. Kristinuskosta ja maailmanuskonnoista, filosofiasta, filosofeista, etiikasta ja islantislaisesta kulttuurista opettaminen on kaikkien kaupungin koulujen tärkeä tehtävä. Indoktrinointi ja vain jostakin yhdestä uskonnosta opettaminen ei kuulu julkisen koulun tehtäviin. Vanhempien tehtävänä on opettaa omaa uskontoaan ja filosofiaansa. Reykjavikin kaupungin henkilökunnan kuuluu toimia Islannin hyväksymien ihmisoikeussopimusten ja konventioiden mukaan.