Miksi Porvoon puukotusta ei voitu estää?

Vieläkin karvat pystyssä ja suuri järkytys siitä, että oma isä on mennyt murhaamaan oman pienen puolustuskyvyttömän lapsensa. Vielä suurempi järkytys, siitä ettei isä edes osoita mitään katumuksen merkkejä. Ja kaikkein suurin järkytys siitä, että näin on edes päässyt käymään, vaikka tiedossa oli aiempaa rikostaustaa, vanhemman tyttären pahoinpitelyä. Järkyttymisellä tai muulla päivittelyllä ei kuitenkaan ole kovinkaan paljon merkitystä siihen mitä ympärillämme tapahtuu yhä enemmän ja useammin, yhä julmemmin ja yhä raaemmin, miten virkakoneistomme ja lakimme toimivat. Ne tuntuvat tragedia toisensa jälkeen olevan aina ja ensisijaisesti rikoksen tekijän puolella. Aina kun jotain kauheaa tapahtuu, aletaan etsiä julkisuudessa syitä siihen miksi tekijä teki jotain niin kauheaa. Milloin on kyse päihteistä, milloin mielenterveysongelmista, milloin ajauduttu tilanteeseen, että koko muu yhteiskunta ei ole ollut tarpeeksi kiltti rikollista kohtaan. Mielestäni nämä kaikki ovat tekosyitä. Toki varmasti saattaa toimia laukaisevana tekijänä. Meillä jokaisella on ongelmia, toisilla pienempiä ja toisilla suurempia. Luulen, että suurin osa ihmisistä, joilla on ongelmia ja ihan vakaviakin ongelmia eivät päädy tällaisiin tekoihin ikinä. Jäljelle syyksi näihin tekoihin on yksinkertaisesti pahuus. Tällainen ihminen on paha ja virkakoneistomme ja oikeuslaitoksemme on koulutettu ja valjastettu käsittelään vain tapauksia, joissa rikoksen tekijä on hyvä ihminen, mutta joka jollakin "syrjäytymispäihderiitaymstekosyyllä" on tehnyt jotain hirveää.

Mediassa on nostettu esiin paljolti sitä, että lastenvalvonnassa ei ole tarpeeksi resursseja jne. Pitää varmasti paikkansa, mutta entä jos resursseja olisi? Yhdellä virkailijalla olisi valvonnassa sen 80 lapsen sijaan vain yksi. Mikä silloin olisi toisin? Olisiko lapsi voitu pelastaa? Olisiko murhaajaisä otettu säilöön? Pistetty pois maasta? Äiti ja lapsi laitettu eri paikkakunnalle eri identiteetillä? Jatkuva 24h poliisiseuranta isän osalta? Epäilen suuresti. Oltaisiin edelleen tilanteessa, että vaikka miten tiedetään ja vihjeitä tullut niin mitään ei voida tehdä, koska on ne yksilönoikeudet ja ihmisoikeudet ja isän oikeudet jne. Lähestysmieskieltojakin rikotaan jatkuvasti tässä maassa ja mistään ei seuraa mitään, koska on ne käsittömättömät ihmisoikeudet joiden takia mihinkään ei pysty puuttumaan, koska mltään ei ole VIELÄ tapahtunut. Ei saa epäillä, saati toimia, jos ei ole näyttöä. Tässä tapauksessa , vaikka näyttöä oli niin ei saanut tehdä mitään , koska pelättiin sen olevan jollain tavalla rasistista. Sitten kun jotain tapahtuu niin ihmetellään et oho, mitenkä tässä pääsi näin käymään ja syytetään resursseja. Kun tällaista tapahtuu ja jollain ihmeellä henkilö saadaa telkien taa, alkaa taas rummutus siitä mitä kaikkia oikeuksia vangeilla pitää olla. On oikeus sitä ja tätä, mutta velvollisuuksia ei ole edes mainittavaksi. Pelkkiä oikeuksia oikeuksien perään. Sitten muutama vuosi täysihoidossa ja sitten ollaan niin yhteiskuntakelpoista että.

Entä niiden ihmisten oikeudet elää turvassa ilman näitä pahoja ihmisiä, niiden, jotka kaikesta elämän kurjuudesta ja kärsimyksestä huolimatta jaksavat eteenpäin ilman väkivaltaista kajoamista toiseen ihmiseen? Ai niin sellaista ihmisoikeuttahan ei ole, eikä tule. Oikeuslaitoksen ja virkakoneiston pääpaino on aina keskittyä parantamaan rikoksen tekijän asemaa ja vaikka ihminen olisi miten paha tahansa on tärkeää käyttää kaikki resurssit siihen, että rikoksen tekijä saisi elää sitä normaalia elämää niiden keskellä jotka jaksavat ponnistella vaikeuksista huolimatta.

Kertoisiko joku miten tämä olisi voitu estää jos lastenvalvonnalla olisi enemmän resursseja? Voiko tässä yhteiskunnassa suojata lapsia tai aikuisiakaan, koska mihinkään ei saa puuttua ilman jykevää näyttöä ja sitten kun sitä näyttöä on niin se on jo myöhäistä?
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Niisku17 kirjoitti:

Vieläkin karvat pystyssä ja suuri järkytys siitä, että oma isä on mennyt murhaamaan oman pienen puolustuskyvyttömän lapsensa. Vielä suurempi järkytys, siitä ettei isä edes osoita mitään katumuksen merkkejä. Ja kaikkein suurin järkytys siitä, että näin on edes päässyt käymään, vaikka tiedossa oli aiempaa rikostaustaa, vanhemman tyttären pahoinpitelyä. Järkyttymisellä tai muulla päivittelyllä ei kuitenkaan ole kovinkaan paljon merkitystä siihen mitä ympärillämme tapahtuu yhä enemmän ja useammin, yhä julmemmin ja yhä raaemmin, miten virkakoneistomme ja lakimme toimivat. Ne tuntuvat tragedia toisensa jälkeen olevan aina ja ensisijaisesti rikoksen tekijän puolella. Aina kun jotain kauheaa tapahtuu, aletaan etsiä julkisuudessa syitä siihen miksi tekijä teki jotain niin kauheaa. Milloin on kyse päihteistä, milloin mielenterveysongelmista, milloin ajauduttu tilanteeseen, että koko muu yhteiskunta ei ole ollut tarpeeksi kiltti rikollista kohtaan. Mielestäni nämä kaikki ovat tekosyitä. Toki varmasti saattaa toimia laukaisevana tekijänä. Meillä jokaisella on ongelmia, toisilla pienempiä ja toisilla suurempia. Luulen, että suurin osa ihmisistä, joilla on ongelmia ja ihan vakaviakin ongelmia eivät päädy tällaisiin tekoihin ikinä. Jäljelle syyksi näihin tekoihin on yksinkertaisesti pahuus. Tällainen ihminen on paha ja virkakoneistomme ja oikeuslaitoksemme on koulutettu ja valjastettu käsittelään vain tapauksia, joissa rikoksen tekijä on hyvä ihminen, mutta joka jollakin "syrjäytymispäihderiitaymstekosyyllä" on tehnyt jotain hirveää.

Mediassa on nostettu esiin paljolti sitä, että lastenvalvonnassa ei ole tarpeeksi resursseja jne. Pitää varmasti paikkansa, mutta entä jos resursseja olisi? Yhdellä virkailijalla olisi valvonnassa sen 80 lapsen sijaan vain yksi. Mikä silloin olisi toisin? Olisiko lapsi voitu pelastaa? Olisiko murhaajaisä otettu säilöön? Pistetty pois maasta? Äiti ja lapsi laitettu eri paikkakunnalle eri identiteetillä? Jatkuva 24h poliisiseuranta isän osalta? Epäilen suuresti. Oltaisiin edelleen tilanteessa, että vaikka miten tiedetään ja vihjeitä tullut niin mitään ei voida tehdä, koska on ne yksilönoikeudet ja ihmisoikeudet ja isän oikeudet jne. Lähestysmieskieltojakin rikotaan jatkuvasti tässä maassa ja mistään ei seuraa mitään, koska on ne käsittömättömät ihmisoikeudet joiden takia mihinkään ei pysty puuttumaan, koska mltään ei ole VIELÄ tapahtunut. Ei saa epäillä, saati toimia, jos ei ole näyttöä. Tässä tapauksessa , vaikka näyttöä oli niin ei saanut tehdä mitään , koska pelättiin sen olevan jollain tavalla rasistista. Sitten kun jotain tapahtuu niin ihmetellään et oho, mitenkä tässä pääsi näin käymään ja syytetään resursseja. Kun tällaista tapahtuu ja jollain ihmeellä henkilö saadaa telkien taa, alkaa taas rummutus siitä mitä kaikkia oikeuksia vangeilla pitää olla. On oikeus sitä ja tätä, mutta velvollisuuksia ei ole edes mainittavaksi. Pelkkiä oikeuksia oikeuksien perään. Sitten muutama vuosi täysihoidossa ja sitten ollaan niin yhteiskuntakelpoista että.

Entä niiden ihmisten oikeudet elää turvassa ilman näitä pahoja ihmisiä, niiden, jotka kaikesta elämän kurjuudesta ja kärsimyksestä huolimatta jaksavat eteenpäin ilman väkivaltaista kajoamista toiseen ihmiseen? Ai niin sellaista ihmisoikeuttahan ei ole, eikä tule. Oikeuslaitoksen ja virkakoneiston pääpaino on aina keskittyä parantamaan rikoksen tekijän asemaa ja vaikka ihminen olisi miten paha tahansa on tärkeää käyttää kaikki resurssit siihen, että rikoksen tekijä saisi elää sitä normaalia elämää niiden keskellä jotka jaksavat ponnistella vaikeuksista huolimatta.

Kertoisiko joku miten tämä olisi voitu estää jos lastenvalvonnalla olisi enemmän resursseja? Voiko tässä yhteiskunnassa suojata lapsia tai aikuisiakaan, koska mihinkään ei saa puuttua ilman jykevää näyttöä ja sitten kun sitä näyttöä on niin se on jo myöhäistä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu