Uusi objektiivi

niin ja ei mitään yyberkallista

Canonilla on edullinen 55-250 mm zoom. Maksaa jotain 300 euroa. Valovoimassa toki on toivomisen varaa, mutta valovoimaset zoomit sitten maksavat kunnolla. 70-200 f/4:n saa n. 800 eurolla ilman vakainta ja 500 € kalliimmalla vakaajalla.

Urheilukuvaus ja lintukuvaus heikossa valossa vaatii kyllä järjettömän kalliit välineet, mutta hyvässä (auringon)valossa tuo nimimerkin okaro ehdottama Zoomi 55-250 kelpaa täysin.

Muinoin kinofilmirungolla kuvatessa, eräs yleisimmin käyttämiäni objektiiveja oli Canon EF 75-300 /4-5,6. Teoriassa sen ei olisi pitänyt toimia käsivaralta, eikä varsinkaan Canonistin suttutsuumiteorioiden mukaan edes tarkentua ollenkaan telepäässä. Mutta objektiivipa toimi erittäin hyvin, ja harjaannuin käyttelemään sitä melko paljon monenlaisiin aiheisiin, pääasiassa päivänvalossa ulkona. Onnistuipa kuvata myös kauppakeskuksella sisätiloissa, keinovalaistua areenaa, nopealle negatiivifilmille (400 ASA). En tosin kokeillut sitä koripallon kuvaamiseen ym. nopeatempoiseen poukkoilevaan sisäurheiluun - jonka kuvaamiseen tarvitaan ehkä nopeita suljinaikoja, tai salamaa. Riippuu, halutaanko kuvaan hiukan liike-epäterävyyttä mukaan, vai ei.

APS-C kennon koko: 25.1×16.7 mm
https://en.wikipedia.org/wiki/APS-C

Tuossa mainostetaan Canonin tsuumeja PDF-tiedostomuodossa:
http://software.canon-europe.com/files/documents/EF_Lens_Work_Book_4_EN.pdf

75-300 ei ole hirvittävän painava verrattuna tsuumiin 55-200, mutta painavampana saattaa tuntua vakaammalta ja pidempänä on mahdollinen pidellä useammanlaisella otteella. Perinteinen neuvo lyhyille putkille on, että peukalon tyven ja kämmenen väliseen haarukkaan tuetaan objektiivi kuvatessa. Mutta pidemmällä ja painavammalla teletsuumilla voi olla kaukoputkimaisempi ote sopiva: putken paino lepää vasemman kouran päällä, ranne ehkä vähän taakse/alas taivutettuna. On käytännöllistä myös, jos teletsuumin tsuumauskierä on leveä ja vähän kuvioitu karkeaksi. Joissakin putkissa polttoväli kasvaa vastapäivään, toisissa myötäpäivään. Joissakin on erittäin krouvi tarkennus, paljon veivattavaa, kuin olisi käsin tarkennukseen suunniteltu. Mutta Canonin 75-300 mallin tsuumeissa on ollut melko jyrkkä, nopea tarkennuskierä (tarkoittanee nopeampaa autofokusta).

Pikkuteletsuumi saattaa lyhyenä töpönä tuntua siltä, ettei saada aina kunnon tukevaa otetta sekä pysty- että vaakakuviin - heti tsuumailun jälkeen tai mieluummin sen aikana. Mieluummin aikana, kun on tilannekuvista kyse. Jos on tukeva runko (kilon?), jonka saa tungettua kouran perälle, ja kohtuullisen pitkä teletsuumi (puoli kiloa?), niin tällainen yhdistelmä voi tuntua melko vakaalta - ilman vakaajatoimintoja. Sitä jos heiluttelet ja kuljet se kourassa ympäriinsä muutamia tunteja päivittäin, niin johan kasvaa voima sormissa.

Tosin oli minulla myös vakaajaversio tuosta 75-300 tsuumista. Mutta mielestäni se oli kömpelömpi, hitaampi ja painavampi kuin tuo tavallisempi, jolla sai monet terävän näköiset kuvat kevyemmin ilman vakaajaa. - Niin useita, että niihin on kyllästynytkin ja haikaillut harrastaa laajakulmapuolta enemmän.

Usein kuvaajilla - itsellänikin on ollut - ikävä taipumus kuvata liian kaukaa, tsuumata liian tiivis rajaus, liian pitkällä telellä, kuvata liian pieniä yksityiskohtia, osia, pätkiä, lajikuvia. Mielestäni tämä näkyy monenlaisissa kuvausaiheissa. Televisiossa puhuvia päitä, urheilijoiden ruumiinosia, jne. Monesti kokonaisempi, laajempi näkökulma olisi parempi. Siinä mielessä tuo Okaron ehdotus 55-200 oli erinomainen.

Vielä yksi huomio. Jos ostat himmeähkön 4-5,6 valovoimaisen teletsuumin, ja jos myöhemmin valovoimaisemman tsuumin, niin himmeämpää voi toki edelleen käyttää esim. lähikuvaukseen tai kevytvaihtoehtona päivänvalossa. Näissä himmeissä on usein suurempi kuvaussuhde lähikuvaukseen mahdollinen, verrattuna valovoimaisempaan teletsuumiin. Ainakin tuossa mainoksessa näkyi sellainen trendi.

Asia riippuu myös siitä, mitä objektiiveja sinulla jo on, ettei tule liikaa päällekkäisyyksiä.
Tuohon runkoon sopii kaikki EF ja EFs-kiinnitteiset objektiivit eli vaihtoehtoja on n. pari sataa erilaista.

Ikävä kyllä halpaobjektiivien 5,6-6,3 valovoima ei ole hyvä liikkuvien kohteiden kuvauksessa, mutta suurempi valovoima vähintään kaksinkertaistaa hinnan.
Kannattaa kiinnittää huomio myös objektiivin tarkennusmoottoriin, mikä vaikuttaa paljon rungosta riippumatta tarkennusnopeuteen. Kalliimmat rungot ei ole ollenkaan nopeampia tarkentamaan, jos niihin lyö vanhalla tarkennussysteemillä varustetun objektiivin.

Riippuu urheilusta miten nopeatempoista on aikomus kuvata, mutta pääsääntöisesti runko ei oikein ole urheilukuvaukseen sopiva, mutta hyvällä optiikalla sekin paranee jonkin verran. Urheilussa tarvitsee lyhyttä suljiaikaa ja valovoimainen optiikka mahdollistaa sen ja kun runko ei kestä nostaa ISOa kovin korkealle, niin mitään noita 55-250mm jne heikkovalovoimaisia ja terävyydeltään heikkoja laseja ei kannata laittaa. Kun hinnasta ei ollu puhetta, eikä optiikan tarvitse olla Canon, niin yksi sopiva hyvä vaintoehto on Tamron 70-200mm f/2.8 Di VC USD, tarkentaa nopeasti, ottaa hyviä kuvia, toki kuvaajan pitää osata ottaa hyviä kuviäa, optiikka ei sitä yksin tee ja hinta on kohtuullinen verrattuna Canonin vastaavaan.

Minulla on ollut sekä Canonin että Nikkorin 135mm f/2 kakkulat, aivan erinomaisia esimerkiksi lätkän kuvaamiseen.

Kannattaa tarkistaa, voiko telejatketta käyttää a.o. optiikoitten kanssa ennen kuin tyhjentää kukkaronsa moiseen.

Jos mä saan rahnoo, niin ostan sulle sellaisen kun haluat.