Ateistit vetoavat usein "tietämättömyyteen" maailmankaikkeuden synnyssä, kuitenkin he ns, tietävät, että syy on naturalistinen
Kun olen keskustellut ateistien, agnostikkojen ja itseään uskonnottomina pitävien kanssa siitä, onko kaikilla ihmisillä "uskonnollinen" maailmankatsomus, niin monilla on ollut todella vaikeuksia käsittää sitä miten esimerkiksi ateisti voisi olla uskovainen ja harjoittaa uskontoa. Tämän vuoksi pyrin nyt lyhyesti vielä kiteyttämään sen, miksi ateisti on uskovainen ja ateismi on uskonto.
Kristinusko määritellään yleisesti uskonnoksi, koska se sisältää yliluonnollisen selityksen maailmankaikkeudelle, se sisältää absoluutin joka ei muutu, sekä siihen sisältyy jumalanpalvelusmenot. Monille voi tulla nyt yllätyksenä se, että esimerkiksi ateismi sisältää nämä kaikki samat ulottuvuudet! Ateismi sisältää yliluonnollisen selityksen maailmankaikkeudelle, se sisältää absoluutin joka ei muutu, sekä siihen sisältyy jumalanpalvelusmenot. Katsotaanpa nyt lyhyesti perusteet esittämälleni.
1) ATEISMIN YLILUONNOLLINEN SELITYS MAAILMANKAIKKEUDELLE
Ateistinen naturalismi perustuu uskoon, että kaikki on syntynyt ja kehittynyt, vain luonnollisten tekijöiden kautta. Maailmankaikkeuden olemassaololle on vain kaksi mahdollista vaihtoehtoa. Sillä on joko alku tai sitten se on iankaikkinen (aina olemassa ollut). Kun ateistinen naturalismi pyrkii selittämään näitä kahta vaihtoehtoa maailmankaikkeudelle, niin se joutuu kummassakin tapauksessa olettamaan yliluonnollisen (luonnonlakien vastaisen) tapahtuneen.
Jos maailmankaikkeudella on alku, niin se rikkoo termodynamiikan ensimmäistä lakia. Termodynamiikan ensimmäinen pääsääntö (laki) sanoo, että energiaa/materiaa ei voida luoda eikä hävittää. Ainoastaan muuttaa muodosta toiseen. Termodynamiikan ensimmäisen lain mukaan materiaa ei voi luoda tyhjästä luonnollisten prosessien kautta. Tämän vuoksi energia/materian syntyminen tyhjästä on yliluonnollinen (luonnonlakien vastainen) tapahtuma. Jos maailmankaikkeus on saanut joskus alkunsa, niin sen on täytynyt olla yliluonnollinen tapahtuma, koska elotonta luontoa tutkivien tieteiden olennaisin laki sanoo, ettei luonnolliset prosessit voi luoda materiaa.
Kristinusko selittää tämän yliluonnollisen tapahtuman tuonpuoleisen Luoja Jumalan luomisena, kun taas ateismi lukee tämän yliluonnollisen kyvyn (luoda materiaa) maailmankaikkeudelle, eli aineelle itselleen. Näin ateismi lukee aineelle ominaisuuksia (kykyjä), jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle. Lisäksi ateistinen käsitys, jonka mukaan maailmankaikkeus synnytti itsensä tyhjästä, on logiikan vastainen, koska sen tarvitsisi olla ensin olemassa, ennen kuin se voisi aiheuttaa itsensä.
Jos maailmankaikkeus on ikuinen, niin se rikkoo termodynamiikan toista lakia. Termodynamiikan toinen pääsääntö (laki) sanoo, että maailmankaikkeuden työhön hyödynnettävissä olevan energian määrä laskee, asiat menevät alamäkeä → entropia kasvaa. Entropia on epäjärjestyksen määrä. Termodynamiikan toisen lain mukaan järjestelmä rapistuu tai kuluu ja sillä on taipumus mennä kohti epäjärjestystä → kaikki ajautuu järjestyksestä kaaokseen.
Koska energiaa ei voida luoda tunnettujen lakien mukaan ja massa-energian kokonaismäärä on vakio, sekä työhön hyödynnettävän energian määrä vähenee (lopuksi kaikkialla maailmankaikkeudessa olisi sama lämpötila ja enempi työ ei olisi mahdollista), niin tämä osoittaa sen, että maailmankaikkeudella täytyy olla alku, jolloin käyttökelpoisen energian määrä oli suuri ja se on nyt kulumassa loppuun. Koska maailmankaikkeuden käyttökelpoinen energia on kulumassa loppuun, niin se osoittaa ettei maailmankaikkeus ole iankaikkinen. Käsitys iankaikkisesta maailmankaikkeudesta on näin uskoa yliluonnolliseen (termodynamiikan toisen lain vastaiseen) näkemykseen. Jos ateistit sanovat, että maailmankaikkeus on iankaikkinen, niin he lukevat energia/aineelle yliluonnollisia ominaisuuksia, jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle.
Olipa siis maailmankaikkeus saanut alkunsa tyhjästä tai iankaikkinen, niin kummassakin tapauksessa ateistinen naturalismi joutuu lukemaan aineelle yliluonnollisia (jumalallisia) ominaisuuksia, jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle. Näin ateismi sisältää yliluonnollisen selityksen maailmankaikkeudelle.
Kun olen keskustellut ateistien, agnostikkojen ja itseään uskonnottomina pitävien kanssa siitä, onko kaikilla ihmisillä "uskonnollinen" maailmankatsomus, niin monilla on ollut todella vaikeuksia käsittää sitä miten esimerkiksi ateisti voisi olla uskovainen ja harjoittaa uskontoa. Tämän vuoksi pyrin nyt lyhyesti vielä kiteyttämään sen, miksi ateisti on uskovainen ja ateismi on uskonto.
Kristinusko määritellään yleisesti uskonnoksi, koska se sisältää yliluonnollisen selityksen maailmankaikkeudelle, se sisältää absoluutin joka ei muutu, sekä siihen sisältyy jumalanpalvelusmenot. Monille voi tulla nyt yllätyksenä se, että esimerkiksi ateismi sisältää nämä kaikki samat ulottuvuudet! Ateismi sisältää yliluonnollisen selityksen maailmankaikkeudelle, se sisältää absoluutin joka ei muutu, sekä siihen sisältyy jumalanpalvelusmenot. Katsotaanpa nyt lyhyesti perusteet esittämälleni.
1) ATEISMIN YLILUONNOLLINEN SELITYS MAAILMANKAIKKEUDELLE
Ateistinen naturalismi perustuu uskoon, että kaikki on syntynyt ja kehittynyt, vain luonnollisten tekijöiden kautta. Maailmankaikkeuden olemassaololle on vain kaksi mahdollista vaihtoehtoa. Sillä on joko alku tai sitten se on iankaikkinen (aina olemassa ollut). Kun ateistinen naturalismi pyrkii selittämään näitä kahta vaihtoehtoa maailmankaikkeudelle, niin se joutuu kummassakin tapauksessa olettamaan yliluonnollisen (luonnonlakien vastaisen) tapahtuneen.
Jos maailmankaikkeudella on alku, niin se rikkoo termodynamiikan ensimmäistä lakia. Termodynamiikan ensimmäinen pääsääntö (laki) sanoo, että energiaa/materiaa ei voida luoda eikä hävittää. Ainoastaan muuttaa muodosta toiseen. Termodynamiikan ensimmäisen lain mukaan materiaa ei voi luoda tyhjästä luonnollisten prosessien kautta. Tämän vuoksi energia/materian syntyminen tyhjästä on yliluonnollinen (luonnonlakien vastainen) tapahtuma. Jos maailmankaikkeus on saanut joskus alkunsa, niin sen on täytynyt olla yliluonnollinen tapahtuma, koska elotonta luontoa tutkivien tieteiden olennaisin laki sanoo, ettei luonnolliset prosessit voi luoda materiaa.
Kristinusko selittää tämän yliluonnollisen tapahtuman tuonpuoleisen Luoja Jumalan luomisena, kun taas ateismi lukee tämän yliluonnollisen kyvyn (luoda materiaa) maailmankaikkeudelle, eli aineelle itselleen. Näin ateismi lukee aineelle ominaisuuksia (kykyjä), jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle. Lisäksi ateistinen käsitys, jonka mukaan maailmankaikkeus synnytti itsensä tyhjästä, on logiikan vastainen, koska sen tarvitsisi olla ensin olemassa, ennen kuin se voisi aiheuttaa itsensä.
Jos maailmankaikkeus on ikuinen, niin se rikkoo termodynamiikan toista lakia. Termodynamiikan toinen pääsääntö (laki) sanoo, että maailmankaikkeuden työhön hyödynnettävissä olevan energian määrä laskee, asiat menevät alamäkeä → entropia kasvaa. Entropia on epäjärjestyksen määrä. Termodynamiikan toisen lain mukaan järjestelmä rapistuu tai kuluu ja sillä on taipumus mennä kohti epäjärjestystä → kaikki ajautuu järjestyksestä kaaokseen.
Koska energiaa ei voida luoda tunnettujen lakien mukaan ja massa-energian kokonaismäärä on vakio, sekä työhön hyödynnettävän energian määrä vähenee (lopuksi kaikkialla maailmankaikkeudessa olisi sama lämpötila ja enempi työ ei olisi mahdollista), niin tämä osoittaa sen, että maailmankaikkeudella täytyy olla alku, jolloin käyttökelpoisen energian määrä oli suuri ja se on nyt kulumassa loppuun. Koska maailmankaikkeuden käyttökelpoinen energia on kulumassa loppuun, niin se osoittaa ettei maailmankaikkeus ole iankaikkinen. Käsitys iankaikkisesta maailmankaikkeudesta on näin uskoa yliluonnolliseen (termodynamiikan toisen lain vastaiseen) näkemykseen. Jos ateistit sanovat, että maailmankaikkeus on iankaikkinen, niin he lukevat energia/aineelle yliluonnollisia ominaisuuksia, jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle.
Olipa siis maailmankaikkeus saanut alkunsa tyhjästä tai iankaikkinen, niin kummassakin tapauksessa ateistinen naturalismi joutuu lukemaan aineelle yliluonnollisia (jumalallisia) ominaisuuksia, jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle. Näin ateismi sisältää yliluonnollisen selityksen maailmankaikkeudelle.
Vastaukset 53
Vanhimmat
2) ATEISMIN ABSOLUUTTI
Ateismin absoluutti on usko naturalismiin, eli siihen, että kaikki on syntynyt vain luonnollisten tekijöiden kautta (ei ole yliluonnollista). Ateistit sanovat usein, että heidän käsityksensä eivät ole kiveen hakattuja, niin kuin uskonnoissa, mutta samalla he eivät ole valmiita luopumaan heidän omasta absoluutistaan naturalismista, joka on heidän kiveen hakattu absoluutti, joka ei muutu. Heidän teoriansa voivat muuttua, mutta vain heidän absoluuttinsa eli naturalismin (käsitystä, että kaikki on syntynyt vain ja ainoastaan luonnollisten tekijöiden kautta) sisällä ja rajoissa. Sekulaarit tutkijat eivät ole valmiita hylkäämään heidän absoluuttiaan, eli naturalismia.
Esim, evoluutiobiologi Professori Richard Lewontin toteaa:
”Me olemme tieteen puolella siitä huolimatta, että jotkut sen ajatusrakennelmat ovat selvästi järjettömiä, siitä huolimatta, että se on epäonnistunut täyttämään monia sen liioiteltuja lupauksia terveydestä ja elämästä, siitä huolimatta, että tiedeyhteisö sietää toteen näyttämättömiä ‘se nyt vaan on niin’ -tarinoita, koska meillä on ennakkositoutuminen, sitoutuminen materialismiin. Kyse ei ole siitä, että tieteen menetelmät tai vakiintuneet tavat jotenkin pakottavat meidät hyväksymään aineellisen selityksen ilmiömaailmasta, vaan päinvastoin me olemme jo ennakkoon aineellisiin syihin sitoutumisemme johdosta pakotettuja luomaan tutkimuskoneiston ja käsitekokonaisuuksia, jotka tuottavat aineellisia selityksiä, siitä huolimatta miten vasta-intuitiivisia, siitä huolimatta miten hämmentäviä maallikoille. Sitä paitsi materialismi on ehdoton, sillä emme voi päästää Jumalan jalkaa oven väliin.” Richard Lewontin, ‘Billions and billions of demons’, The New York Review, January 9, 1997, p. 31.
Näin ateistinen naturalismi on itsessään uskonnollinen näkemys, koska luonnontieteellisesti ei pystytä todistamaan sitä, että kaikki olisi syntynyt vain ja ainoastaan luonnollisten tekijöiden kautta, sekä se sisältää uskonnollisen absoluutin, juuri samoin kuin esimerkiksi kristinusko.
3) ATEISMIN JUMALANPALVELUSMENOT
Ralp Shallis kirjoittaa näin:
”Koska ”luonto” on itseasiassa ”jumala” (kyvyssään luoda aine, elämä ja älykkyys) voidaan kysyä, mistä koostuu tämän jumaluuden palvonta. Koska ihminen on elämän kaikkein kehittynein muoto tällä planeetalla, ihminen on luonnon eli jumaluuden kaikkein kehittynein muoto. Toisin sanoen, jos luonto on ”jumala”, ihminen on kaikkein ”jumalallisin” olento, ihminen on itse itselleen jumala.” (Shallis 1983: 108)
Kun ateismi liukuu panteismiin jumalallistamaan luonnon (lukee luonnolle kykyjä, jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle) ja ihminen on tämän jumalallisen luonnon kehittynein muoto, niin se johtaa siihen, että ihminen on itselleen jumala. Sekulaarin humanismin, joka on ateismin jatkumo, todellisuuskäsitys vahvistaa tämän.
Wikipedia kertoo sekulaarista humanismista näin:
”Kansainvälisen humanistisen ja eettisen liiton IHEU:n määritelmän mukaan ”humanismi on kansanvaltainen eettinen elämänkäsitys, joka väittää, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen. Se ei ole jumalauskoinen, eikä se hyväksy yliluonnollista todellisuuskäsitystä.”
Sekulaari humanismi on elämänkäsitys, joka ei hyväksy tuonpuoleista Luoja Jumalaa selitykseksi todellisuudelle. Tällä perusteella tämä elämänkäsitys väittää, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen. Toisin sanoen, kun sekulaari humanismi kieltää tuonpuoleisen Luoja Jumalan todellisuuden alkuperänä, niin se jumalallistaa luonnon, ja antaa sen kehittyneimmälle muodolle → ihmiselle oikeuden määrittää elämän merkitys ja muoto. Kristinuskon mukaan tämä oikeus kuuluu, vain ja ainoastaan Jumalalle! Näin ateistinen elämänkäsitys lukee ihmiselle niitä oikeuksia, jotka kristinuskon mukaan kuuluvat vain Jumalalle.
Raamattu kertoo kristillisestä jumalanpalveluksesta näin:
”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room.12:1-2)
Kristillinen jumalanpalvelus on sitä, että ihminen antaa koko ruumiinsa (elämänsä) Jumalalle sitä kautta, että hän hylkää tämän maailmanajan muotomenot ja muuttuu mielen uudistuksen kautta, Jumalan armosta, elämään Jumalan tahdon mukaista elämää. Toisin sanoen, kristillinen jumalanpalvelus lähtee siitä, että ihminen kuuntelee sitä, mikä on Jumalan sanan mukaan hyvää ja otollista ja täydellistä ja pyrkii sitten elämään ja vaeltamaan sen mukaan.
Ateistinen jumalanpalvelus vastaa muuten kristillistä, mutta se vaihtaa tuonpuoleisen Jumalan tilalle ihmisen määrittämään sen,
Heino oivallus että ateismi onkin uskonto.
Sittenhän se saadaan uskonnonvapauslain mukaan koulujen uskontotuntien oppiaineeksi tasavertaisessi kristinuskon kanssa.
Ja samoin tietysti myös päiväkoteihin.
Kiitos
niinpäniin.
ok.
Ateistinen jumalanpalvelus vastaa muuten kristillistä, mutta se vaihtaa tuonpuoleisen Jumalan tilalle ihmisen määrittämään sen, mikä on hyvää ja otollista ja täydellistä ihmiselle, koska ateistisen elämänkäsityksen mukaan ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen. Näin ateistinen jumalanpalvelus vastaa rakenteensa puolesta kristillistä jumalanpalvelusta, mutta niiden palvonnan kohteet eroavat. Kun kristityt palvelevat elämällään yliluonnollista Luoja Jumalaa, toteuttaen Hänen tahtoaan, niin ateistit palvelevat elämällään luonnollista ihmistä, toteuttaen ihmisen tahtoa!
SUMMA SUMMARUM
Ateismi on "uskonto", koska se sisältää yliluonnollisen selityksen maailmankaikkeudelle, sekä absoluutin (naturalismi), josta ei olla valmiita luopumaan ja jumalanpalvelusmenot. Kun kuulet seuraavan kerran ateistin sanovan, että ateismi on yhtä paljon uskonto, kuin postimerkkien keräilemättä jättäminen on harrastus, niin voit edellä mainittujen esimerkkien kautta osoittaa hänelle, miksi ateisti on tosiasiassa fundamentalistinen "postimerkkien keräilijä".
http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236155-ateismi-on-rakenteellisesti-uskonto
ok--
se on siinä. aamen.
Agnostismi ja ateismi ovat "uskontoja"
Kaikki ihmiset tulkitsevat todisteita (havaittuja tosiasioita). Meillä kaikilla on tiedostamaton "uskomusjärjestelmä" jota käytämme todisteiden tulkitsemiseen. Se mitä todisteet näyttävät ilmoittavan meille riippuu niistä ”uskomuslaseista” joiden läpi katselemme (tulkitsemme) todisteita. Ilman maailmankatsomuksestamme nousevia ennakko-oletuksia olisi ainoastaan päämäärätön tieteellisten toisistaan riippumattomien tulosten keräily mahdollista. Ennakkoasenne ratkaisee sen mitä teet tieteellisille todisteille.
Ootko käynny kattomassa esim videota: https://www.youtube.com/watch?v=9HG0yH6Jtp0
ok..
ok..
ok...
Agnostikolla on sataprosenttinen "uskomuksellinen" ennakkoasenne. Hän "uskoo" että mitään ei voi tietää varmasti. Vaikka hän kuulee miten paljon todisteita tahansa hän voi silti sanoa: "en tiedä". Heti kun hän tietää hän ei ole agnostikko.
Agnostikoilla on siis oma uskonnollinen kantansa. Se mitä he tekevät sitten todisteilla riippuu heidän oletuksistaan (uskomuksistaan) ja uskonnollisesta kannastaan.
Koska agnostikko ei voi tietää varmasti niin hän ei myöskään oman todistuksensa mukaan pysty silloin sanomaan ettei toinen joka sanoo tietävänsä tietäisi.
Kuitenkin agnostikot yleensä ovat "tietävinään" etteivät kristityt oikeasti tiedä että Jumala on Luonut maailman. Näin agnostikot paljastavat heidän agnostismiinsa sisään rakennetun "uskomusjärjestelmän" jonka kautta he tulkitsevat todisteita.
Agnostikko on siis uskovainen jolla on uskoon perustuva maailmankatsomus ja ennakkoasenne jonka pohjalta agnostikko tulkitsee tosiasioita.
Siinä määritelmä.
Joskus voitaisiin kaikki käydä kattomassa sivustolla http://www.atheist-experience.com/
Ateistilla on myös on sataprosenttinen "uskomuksellinen" ennakkoasenne. Hän "uskoo" että ei ole Jumalaa. Vaikka hän kuulee miten paljon todisteita tahansa hän voi silti sanoa: "en usko". Heti kun hän uskoo hän ei ole ateisti.
Teismo on uskoa vähintään yhteen jumalaan.
Ateismi on vain uskon puutetta jumalaan.
Eli kaikki muu toun määritelmän lpäälle kerrot on täyttä puppua.
Toki ateisti voi olla uskonnollinen, mutta ateismia ei määritellä uskonnollisuuteen liittyen. Esimerkiksi budhalaiset ovat uskonnollisia ateisteja.
Itse ajattelen olevani uskonnoton joka pitää jumalien olemassa oloa epätodenäköisenä.
Maailman synnystä minulla ei täydellistä tietoa.
Nykyinen tiede ei näe singulariteetin taakse.
Eli käytän järkeäni, arvioin todennäköisyyksiä ja pidän mieleni avoinna.
Uskonto on jotain muuta..
Annat väärän todistuksen ateistista.
Ja uskonto ja ateismi eivät edes ole suoraan keskenään verrattavia käsitteitä.
Ateismi eli jumalattomuus tarkoittaa jumalauskon puuttumista tai käsitystä, jonka mukaan jumalia tai jumalaa ei ole olemassa. Ateismin vastakohta on jumalausko eli teismi. Wikipedia
Uskonto tarkoittaa Kielitoimiston sanakirjan mukaan uskoa jumalan tai muun yli-inhimillisen mahdin olemassaoloon ja siihen liittyvää pyhyyden kokemusta. Usein uskonto on muotoutunut oppijärjestelmäksi ja ilmenee erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina.
Eli ateismi ei ole:
- uskoa jumalaan tai muuhun yli-inhimillisen mahdin olemassa oloon
- edelliseen liittyvän pyhyyden kokemusta
Ateisti voi silti olla uskonnollinen. Vrt. budhalaiset.
Ateisteilla on siis oma uskonnollinen kantansa jonka pohjalta he tulkitsevat tosiasioita. Tämä uskonnollinen kanta sulkee Jumalan pois vaihtoehtona vaikka kaikki todisteet johtaisivat Luojaan. Ateisti on siis uskovainen jolla on "uskoon" perustuva maailmankatsomus ja ennakkoasenne jonka pohjalta ateisti "tulkitsee" tosiasioita.
Ateisteilla on siis oma uskonnollinen kantansa jonka pohjalta he tulkitsevat tosiasioita. Tämä uskonnollinen kanta sulkee Jumalan pois vaihtoehtona vaikka kaikki todisteet johtaisivat Luojaan. Ateisti on siis uskovainen jolla on "uskoon" perustuva maailmankatsomus ja ennakkoasenne jonka pohjalta ateisti "tulkitsee" tosiasioita.
Eli kun ihmisen maailmankatsomus perustuu uskomuksiin menneisyydestä joita ei voida tieteellisesti (kokeellisesti) todistaa (testata/toistaa) niin hänen maailmankatsomuksensa on uskomusjärjestelmä joka perustuu uskoon. Tässä valossa jokainen ihminen on uskovainen maailmankatsomukseltaan. Tällainen "usko" voidaan Websterin sanakirjankin mukaan luokitella uskonnoksi. Raamatullisella "uskolla" ja uskonnolla on kuitenkin suuri ero. Websterin määritelmän mukaan kristillisyyskin on uskonto mutta kuitenkin kristillisyys eroaa täysin kaikista uskonnoista koska kristillisyydessä maailman Luoja pelastaa (katuvan) ihmisen "elävään uskoon" joka perustuu "tietoon" näistä uskonnoista (ateismi/agnostismi).
Lue myös kirjoitukseni: "Tieteen luonne ja rajoitukset" - jossa tuon esille sen ettei "evoluutio" ole tieteellinen tosiasia vaan uskomusjärjestelmä!
Tässä video jossa tuodaan hyvin esille se että ateismi on uskonto:
aamen, aamen.
Itse agnostikkona yritän olla puolueeton, mutta ei se aina onnistu. On totta, että ateismi on sikäli "uskonto" että siihen liittyy liiallinen varmuus Jumalan olemattomuudesta. Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa tieteen keinoin. Uskovaisten ongelmana taas näyttää olevan se, että varmuus Jumalan olemassaolosta johtaa tieteen täydelliseen kieltämiseen. Logiikka menee näin: Koska Jumala on olemassa, niin raamattu on absoluuttista Jumalan sanaa, maapallo on siis 6000 vuotta vanha ja vedenpaisumus on totta jne.... Eli usko Jumalaan tuo uskon hölynpölyyn. Ateistien uskonnollinen väittämä on: "Jumalaa ei ole olemassa"!. Uskovaisten uskonnollinen väittämä kuuluu: "Jumalan on olemassa, raamattu on absoluuttinen totuus, vedenpaisumus on tota, Jeesus käveli veden päällä ja teki ne kaikki ihmeet joissa raamatussa kerrotaankin jne...." Eli vaikka ateistit syyllistyvät "uskomiseen", niin uskovaiset syyllistyvät siihen paljon enemmän!
Kiitos harvinaisen selventävästä kirjoituksesta.
Sovimmeko, että ateismi on uskonto samoilla määreillä kuin uskonnot yleensäkin.
aamen.
Kuten huomaatte niin ateismi on uskonto-
Vahvasti uskovat, että Jumalaa ei ole. Ovat siis uskovia.
Ok.
Vapaa-ajattelijat pyrkivät uskonnon ja ateismin vapauteen. Keskustele vapaa-ajattelusta.
https://keskustelu.suomi24.fi/yhteiskunta/uskonnot-ja-uskomukset/vapaa-ajattelu
Niinpäniin.
Useimmiten usko ja tiede eivät puhu asioista samoista näkökulmista. Lainaan tässä osittain lyhennettyinä ajatuksia Stefan Gustavssonin kirjasta "Perusteltu usko":
"Kristilliseen uskoon sisältyy mahtava näkemys tiedon olemuksesta! Voimme tiivistää sen neljään kohtaan:
- Jumala on totuuden lähde. Hänellä on kaikki tieto, ja hän tuntee kaikki tosiasiat. On olemassa joku, jolla on ehdoton, yleispätevä ja kaikenkattava tieto. Jumala on totuuden perimmäinen ankkuri.
- Maailmankaikkeus on todellinen ja käsitettävissä oleva. Einsteinin kerrotaan sanoneen: "Käsittämättömintä maailmankaikkeudessa on se, että se on käsitettävissä!" Viimeisten sadan vuoden aikana olemme korjanneet fantastisia hedelmiä saamalla todellista tietoa maailmankaikkeudesta.
- Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, ja hänellä on kyky saada tietoa ympäröivästä maailmasta. Hänen aistinsa ja hänen ajatuksensa ovat sopusoinnussa hänen ulkopuolellaan olevan todellisuuden kanssa. Hän on yhteydessä todellisuuteen!
- Jumala on ikuisesta näkökulmastaan käsin ilmoittanut totuuksia sekä itsestään että maailmankaikkeudesta ja saattanut ne ihmisen ulottuville.
Kristillisestä näkökulmasta tarkasteltuina Jumalan teot luomakunnassa ovat sopusoinnussa sen kanssa mitä Jumala on ilmoittanut Raamatussa. Ilmaistakseni asian teologisesti: luomakunta eli yleinen ilmoitus ja Raamattu eli erityinen ilmoitus pitävät yhtä. Niillä on sama lähde. Mutta tiede ja teologia eivät aina ole sopusoinnussa keskenään. Miksi? Meidän on erotettava toisistaan luomakunta (Jumalan teko) ja tiede (ihmisten tulkinta luomakunnasta) sekä Raamattu (Jumalan sana) ja teologia (ihmisten tulkinta Raamatusta). Kun tiede ja teologia törmäävät, voi olla kyse ihmisten tekemistä virhetulkinnoista: tiede on voinut tulkita väärin luomakuntaa, teologia on voinut tulkita väärin Raamattua, tai sitten molempia täytyy oikaista."
Kristillinen usko lähtee siitä, mitä 1 Moos. 1-2 luvuissa kerrotaan ihmisestä ja hänen tehtävistään:
1) Ihminen luotiin Jumalan "kuvaksi". Olen muualla maininnut, että meidänkin tulisi heijastaa jotain Jumalan ominaisuuksista: rakkaus, pyhyys (harmonia) ja oikeudenmukaisuus. Mutta siihen sisältyy varmasti, että meidän tulisi toimia eräänlaisena Jumalan sijaishallitsijana tässä maailmassa.
2) Ihmisen ensimmäinen tehtävä on viedä elämä eteenpäin; "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää!"
3) Ihmisen tulee toiseksi hallita luomakuntaa: "... ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu"
4) Eräs tehtävä on varjella luomakuntaa; hänet on asetettu "viljelemään ja varjelemaan sitä". Hänellä on vastuu siitä, eikä hän saa kuluttaa loppuun eikä tuhota sitä, minkä Jumala on hänen käsiinsä uskonut.
5) Ihmisen tehtävä on nimetä luomakunnan osa-alueet ja samalla myös ymmärtää niitä.
Näiden tehtävien voidaan sanoa olevan koko luomakunnan kattavan hallintatehtävän sovellutuksia. Vallita, varjella ja nimetä - Jumala haastaa tekemään työtä, tutkimaan, kehittämään tekniikkaa ja tiedettä... Yksikään elämänkatsomus ei anna tieteelle korkeampaa asemaa kuin kristillinen usko. Jumala itse on kutsunut meidät hallitsemaan luomakuntaa. Näin tiede ja tutkimus ovat sidoksissa olemassaolomme merkitykseen.
Gustavsson kiteyttää hienosti:
"Ei ole sattumaa, että moderni tiede syntyi kristillisessä länsimaailmassa! Kristillisen maailmankuvan merkitys luonnontieteiden synnylle voidaan tiivistää seuraavasti:
- Jumala on järjestyksen Jumala - siksi luonnossa on lainalaisuuksia
- Jumala on ainoa Jumala - siksi lait ovat johdonmukaisia
- Ihminen on Jumalan kuva - siksi Jumalan maailmaa on mahdollista ymmärtää
- Maailmankaikkeus on luotu eikä välttämätön - siksi havaintojen tekeminen on välttämätöntä
- Maailmankaikkeus ei ole jumalallinen eikä sillä ole sielua - siksi kokeiden tekeminen ei ole vaarallista"
(Lainaus loppuu)
Ihminen on siis saanut tehtäväkseen vallita tätä luomakuntaa ja niin ollen pyrkiä varjelemaan sitä. Tässä suhteessa voimme vain todeta, että paljon on mennyt pieleen. Maailma saastuu yhä enemmän. En puutu siihen tässä sen enempää.
Mutta ihminen on myös saanut kykyä hankkia tietoa, selvittää monenlaisia elämäämme kuuluvien sektoreiden toimintamalleja ja niitten avulla parantaa elinolosuhteitamme. Tässä suhteessa tiede on tehnyt suuria harppauksia varsinkin viimeisten vuosikymmenien aikana. tästä saamme nykypäivän ihmisinä olla kiitollisia.
Taustani pohjalta olen yleensä suhtautunut myönteisesti tieteeseen ja tutkimukseen. Valitettavasti olen törmännyt alueisiin, jossa on mielestäni rikottu erittäin röyhkeästi tärkeitä periaatteita. Tästä syystä on tutkimus, tai oikeammin tutkimustulosten analysointi, johtanut täysin virheellisiin päätelmiin, joita on kuitenkin yleisesti omaksuttu tietyistä syistä. Ikävintä näissä tapauksissa on että:
1) sivuutetaan tai mitätöidään selkeitä todisteita toiseen suuntaan
2) suhtaudutaan erittäin ylimielisesti ja halveksivasti niihin, jotka ovat eri mieltä
Kritiikki liikkuu kahdella tasolla:
a. Periaatteellisella tasolla väitetään, että tiede korvaa kristinuskon.
Väitetään, että sitä mukaan kun tiede menee eteenpäin, tarve uskoa Jumalaan vähenee. Jotkut jopa kuvittelevat, että tiede voi täysin vastata kaikkiin ihmisen kysymyksiin. Kuten myöhemmin selviää, asia tosin ei ole niin. Tiede ei pysty selvittelemään ihmisen olemassaolokysymyksiä. Nämä sekä Jumala ovat kokonaan tieteen ulottumattomissa, kuten olen monessa kohdassa tuonut esille.
Vaikka tiedämme paljon luonnonlakien periaatteista sekä ihmisen ja muun luomakunnan toiminnasta, tiede ei pysty selvittelemään näitten luonnonlakien ja monenlaisten toimintojen alkuperiä. Mistä ja miten kaikki on kehittynyt? Teorioita toki on, mutta niitä ei voi kokeellisesti todistaa oikeiksi.
Maallikko voi usein vain turvautua terveeseen talonpoikaisjärkeen. On paljon alueita ja ilmiöitä, joita ei hallita. Olen pannut merkille, miten monet innokkaasti hyväksyvät melkein mitä vaan, mutta samalla hylkäävät kylmästi ei mieluisia käsityksiä. Monilla on utopistinen usko tieteen mahdollisuuksiin. Saattaa olla, että tiedemiehillä yleensä on realistisempi käsitys. Monet tekijät voivat toki viedä tiedettä harhaan, esim. projektien rahoitus tai väärin asetetut kriteerit.
b. Usein asetetaan usko ja tiede vastakkain.
Tuodaan usein esille esimerkkejä, jotka kuulemma vahvistavat tällaista vastakkaisasettelua. Lähemmin tarkasteltuna ne usein kuvaavat käsityksiä, joilla eivät itse asiassa kuulu perusasiaan, vaan ovat joidenkin ihmisten tai ryhmien omia tulkintoja tietyistä ilmiöistä. Esimerkkinä mainittakoon käsitys, että kristinuskon mukaan maailma olisi litteä. Tämä esim. koostuu kahdesta seikasta:
1) Jossakin vaiheessa kirkko omaksui sen ajan tieteen käsityksiä, jotka myöhemmin ovat osoittautuneet vääriksi.
2) Ei ole ymmärretty, että Raamatussa on sanontoja, jotka lähtevät sen ajan ihmisten tavasta tarkkailla ympäröivää maailmaa ihmisen näkökulmasta. (Tällaisia sanontoja on vielä jopa tänä päivänä allakassa, kun puhutaan, että aurinko nousee tai laskee tiettynä päivän hetkenä.) Näitten sanontojen kohdalla meidän tulisi ymmärtää se totuus, joka näitten takana häämöttää.
Tässä en ryhdy yksityiskohtaisemmin käsittelemään niitä kohtia, joissa on väitetty vastakkaisuutta. Niistä on paljon selvityksiä muualla, eikä erilaisista lähtökohdista johtuen ole aina päästy yhteisymmärrykseen. Lisäksi käsitykset puolin ja toisin saattavat muuttua melkoisesti. Paljon hyödyllisempää on lyhyesti ottaa esille joitakin yleisiä periaatteita, joiden pohjalta tulisi lähestyä näitä ongelmia.
2. Mistä on sitten kysymys?
Useimmiten usko ja tiede eivät puhu asioista samoista näkökulmista. Lainaan tässä osittain lyhennettyinä ajatuksia Stefan Gustavssonin kirjasta "Perusteltu usko":
"Kristilliseen uskoon sisältyy mahtava näkemys tiedon olemuksesta! Voimme tiivistää sen neljään kohtaan:
- Jumala on totuuden lähde. Hänellä on kaikki tieto, ja hän tuntee kaikki tosiasiat. On olemassa joku, jolla on ehdoton, yleispätevä ja kaikenkattava tieto. Jumala on totuuden perimmäinen ankkuri.
- Maailmankaikkeus on todellinen ja käsitettävissä oleva. Einsteinin kerrotaan sanoneen: "Käsittämättömintä maailmankaikkeudessa on se, että se on käsitettävissä!" Viimeisten sadan vuoden aikana olemme korjanneet fantastisia hedelmiä saamalla todellista tietoa maailmankaikkeudesta.
- Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, ja hänellä on kyky saada tietoa ympäröivästä maailmasta. Hänen aistinsa ja hänen ajatuksensa ovat sopusoinnussa hänen ulkopuolellaan olevan todellisuuden kanssa. Hän on yhteydessä todellisuuteen!
- Jumala on ikuisesta näkökulmastaan käsin ilmoittanut totuuksia sekä itsestään että maailmankaikkeudesta ja saattanut ne ihmisen ulottuville
Kristillisestä näkökulmasta tarkasteltuina Jumalan teot luomakunnassa ovat sopusoinnussa sen kanssa mitä Jumala on ilmoittanut Raamatussa. Ilmaistakseni asian teologisesti: luomakunta eli yleinen ilmoitus ja Raamattu eli erityinen ilmoitus pitävät yhtä. Niillä on sama lähde. Mutta tiede ja teologia eivät aina ole sopusoinnussa keskenään. Miksi? Meidän on erotettava toisistaan luomakunta (Jumalan teko) ja tiede (ihmisten tulkinta luomakunnasta) sekä Raamattu (Jumalan sana) ja teologia (ihmisten tulkinta Raamatusta). Kun tiede ja teologia törmäävät, voi olla kyse ihmisten tekemistä virhetulkinnoista: tiede on voinut tulkita väärin luomakuntaa, teologia on voinut tulkita väärin Raamattua, tai sitten molempia täytyy oikaista."
Useimmiten usko ja tiede eivät puhu asioista samoista näkökulmista. Lainaan tässä osittain lyhennettyinä ajatuksia Stefan Gustavssonin kirjasta "Perusteltu usko":
"Kristilliseen uskoon sisältyy mahtava näkemys tiedon olemuksesta! Voimme tiivistää sen neljään kohtaan:
- Jumala on totuuden lähde. Hänellä on kaikki tieto, ja hän tuntee kaikki tosiasiat. On olemassa joku, jolla on ehdoton, yleispätevä ja kaikenkattava tieto. Jumala on totuuden perimmäinen ankkuri.
- Maailmankaikkeus on todellinen ja käsitettävissä oleva. Einsteinin kerrotaan sanoneen: "Käsittämättömintä maailmankaikkeudessa on se, että se on käsitettävissä!" Viimeisten sadan vuoden aikana olemme korjanneet fantastisia hedelmiä saamalla todellista tietoa maailmankaikkeudesta.
- Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, ja hänellä on kyky saada tietoa ympäröivästä maailmasta. Hänen aistinsa ja hänen ajatuksensa ovat sopusoinnussa hänen ulkopuolellaan olevan todellisuuden kanssa. Hän on yhteydessä todellisuuteen!
- Jumala on ikuisesta näkökulmastaan käsin ilmoittanut totuuksia sekä itsestään että maailmankaikkeudesta ja saattanut ne ihmisen ulottuville.
Kristillisestä näkökulmasta tarkasteltuina Jumalan teot luomakunnassa ovat sopusoinnussa sen kanssa mitä Jumala on ilmoittanut Raamatussa. Ilmaistakseni asian teologisesti: luomakunta eli yleinen ilmoitus ja Raamattu eli erityinen ilmoitus pitävät yhtä. Niillä on sama lähde. Mutta tiede ja teologia eivät aina ole sopusoinnussa keskenään. Miksi? Meidän on erotettava toisistaan luomakunta (Jumalan teko) ja tiede (ihmisten tulkinta luomakunnasta) sekä Raamattu (Jumalan sana) ja teologia (ihmisten tulkinta Raamatusta). Kun tiede ja teologia törmäävät, voi olla kyse ihmisten tekemistä virhetulkinnoista: tiede on voinut tulkita väärin luomakuntaa, teologia on voinut tulkita väärin Raamattua, tai sitten molempia täytyy oikaista."
Kristillinen usko lähtee siitä, mitä 1 Moos. 1-2 luvuissa kerrotaan ihmisestä ja hänen tehtävistään:
1) Ihminen luotiin Jumalan "kuvaksi". Olen muualla maininnut, että meidänkin tulisi heijastaa jotain Jumalan ominaisuuksista: rakkaus, pyhyys (harmonia) ja oikeudenmukaisuus. Mutta siihen sisältyy varmasti, että meidän tulisi toimia eräänlaisena Jumalan sijaishallitsijana tässä maailmassa.
2) Ihmisen ensimmäinen tehtävä on viedä elämä eteenpäin; "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää!"
3) Ihmisen tulee toiseksi hallita luomakuntaa: "... ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu"
4) Eräs tehtävä on varjella luomakuntaa; hänet on asetettu "viljelemään ja varjelemaan sitä". Hänellä on vastuu siitä, eikä hän saa kuluttaa loppuun eikä tuhota sitä, minkä Jumala on hänen käsiinsä uskonut.
5) Ihmisen tehtävä on nimetä luomakunnan osa-alueet ja samalla myös ymmärtää niitä.
Miksi Jeesus valehteli kun lupasi tulla pian ja vuosituhannet ne vain toisiksi vierähtävät?
Mutta hitaitapa ne ovat herrojen kiireet muutenkin.