Vanha Liitto Uuden esikuvana

Exodus on mitä todennäköisemmin legendaa, mutta niin on Mooseskin. Hän on hyvin tärkeä henkilö Vanhan testamentin tarinoissa, sillä hänet mainitaan niissä yli 800 kertaa. Vanha Testamentti kertoo, että Israelin kansa polveutuu kantaisä Aabrahamista, hänen pojastaan Iisakista ja Iisakin pojasta Jaakobista.

Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen heitä ruvettiin kutsumaan juutalaisiksi. Jaakobilla oli 12 poikaa, joista toiseksi nuorin oli Joosef. Kateelliset veljet myivät Joosefin orjaksi Egyptiin, missä hän kuitenkin ennustajan taitonsa ansiosta kohosi faaraon mahtavaksi hallitusmieheksi. Joosef kutsui isänsä ja veljensä Egyptiin, jossa Israelin kansa kasvoi uskomattoman tehokkaasti. Jo kahden sukupolven kuluttua pelkästään miehiä oli 600 000 (4.Moos 1:45-46), 2.Moos 12:37), joten kansa oli paisunut n. 2 miljoonaiseksi. Jokainen nainen joutui siis synnyttämään satoja lapsia.

Raamattu ilmoittaa tämän tapahtuneen aikana, jolloin Egyptin yhteenlasketun väestön määrä, juutalaiset mukaan lukien, on arkeologisten tutkimusten nojalla arvioitu olevan alle 1,5 miljoonaa henkeä. Kuitenkin myöhäisemmässä vaiheessa miljoona väestö oli huvennut 7000 henkeen :”Niin hän katsasti herrain palvelijat, ja niitä oli kaksisataa kolmekymmentä kaksi. Niitten jälkeen hän katsasti kaiken väen, kaikki israelilaiset, joita oli seitsemäntuhatta” 1 Kun. 20:15.

Egyptiläisistä lähteistä on yritetty etsiä viitteitä Israelin kansan elämisestä siellä, joukkopaosta ja ennen muuta Joosefista. Olisi ollut hyvin todennäköistä, että edes ihmeellinen joukkopako olisi säilynyt myös Egyptin historiassa, mutta niin ei ole. Egyptiläisen rajavirkailijat ja sotilaat ovat kuitenkin kirjanneet tiedonantoja paljon pienemmistä tapahtumista 1200 eKr. Pienten seemiläisten paimentolaisryhmien liikkeet Niilin suistossa on raportoitu, muttei kokonaisen 2 miljoonaisen kansan olemassaolosta mainita mitään. Faarao Ramses II:n tiedetään käyttäneen rakennustöissään erilaisia heimoja ja kansallisuuksia, ehkä myös israelilaisia.

MUUTAMIEN EGYPTISTÄ TULLEIDEN ISRAELILAISTEN VAELTAMISESTA KANAANIN MAAHAN, TULI KUITENKIN KOKO KANSAN YHTEISTÄ MYYTTISTÄ HISTORIAA.

Daavidin perustaessa vuoden 1000 eKr tienoilla israelin valtion, ryhdyttiin kirjoittamaan muistiin suullisena perintönä säilynyttä historiaa (=myyttejä) israelin kansan menneistä vaiheista ja Jumalan eli Jahven välisestä liittosuhteesta.

TÄSTÄ MYYTTISYYDESTÄ ON SELVÄNÄ OSOITUKSENA MM. SE SEIKKA, ETTÄ VANHAN TESTAMENTIN VANHIMMAT PROFEETTAKIRJAT JULISTAVAT JUMALAN VALINNEEN KANSANSA JO EGYPTISSÄ, MUTTA MOOSEKSEN KIRJOJEN PERUSTEELLA VASTA MOOSES SAI TIETÄÄ KUKA JAHVE OLI, KUN TÄMÄ ILMESTYI HÄNELLE PALAVASSA PENSAASSA.

Mistä sitten myyttinen tarina Mooseksesta on peräisin? Jäljet johtavat Eufrat ja Tigris jokien alueelle, aivan kuten Raamatun useissa muissakin kertomuksissa, juutalaiset ovat ”lainanneet” hänet mesopotanialaisesta tarustosta. Babylonian suurvallan kuningas Sargonin (n. 2300 eaa.) syntymälegenda muistuttaa niin tarkoin Mooseksen syntymäkertomusta, ettei se voi olla pelkkä sattuma. Sargonista nimittäin kerrotaan, että hänen äitinsä oli ylipapitar, mutta isä tuntematon.

Koska ylipapittarella ei ollut lupa saada lapsia, hän jätti vastasyntyneen poikansa ruokovasuun virran vietäväksi. Palmutartarhan hoitaja, nimeltään Aqqi, pelasti hänet ja kasvatti hänet kuin oman lapsensa. Nimi Aqqi merkitsee ”nostin vettä”, kun taas Mooseksen nimen kerrotaan merkitsevän ”nostin hänet vedestä”. Eräässä tekstissä kerrotaan Sargosin päivittäin syöneen leipää 5400 miehen kanssa (vrt. Mark 8:19-20). Vanhan Testamentin kaanon vastaa läheisesti muodoltaan ja sisällöltään mesopotamialaista uskonnollista kirjallisuutta.

Kun esim. Megiddossa tehtyjen löytöjen perusteella tiedetään varmasti, että Gilgames-eepos tunnettiin Palestiinassa jo 1500-luvulla eaa., eli yli 500 vuotta ennen Salomon aikaa, ei voi olla epäilystäkään kumpi oli ennen Nooa vai Utnapistim.

Jeesus uskoi Mooseksen eläneen ja siihen, että Herra oli luvannut herättää toisen hänen kaltaisensa profeetan (5Moos 18:18), joka on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Tämä on taas selvä osoitus siitä, että hän uskoi väärään tietoon. Jumalan Poika ei varmaankaan tekisi näin helppoa virhettä. Jeesuksen kerrotaan sanoneen; ”Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut. ”(Jh 5:46). Lisäksi kuviteltu Jeesus ei tuntenut Pyhiä kirjoituksia niin hyvin kuin väitetään.

Moosekseen liittyvistä legendoista on varsin helppo löytää sadoittain virheitä ja ristiriitaisuuksia. Pelkästään niistä syntyisi paksu kirja. Voidaan ihmetellä mikseivät uskovaiset herää harhoistaan niitä päivittäin lukiessaan. Esim. seuraavat ristiriidat osoittavat millaisista saduista on kysymys:

 Kuinka Mooses saattoi nähdä Jumalan ”kasvoista kasvoihin”, sillä sanotaanhan Joh. 1:18:” Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt”? Lisäksi eihän kenenkään, joka on nähnyt Jumalan kasvot, pitänyt jäädä henkiin (2Ms 33:20).

 Kuinka Mooses saattoi päästä taivaaseen, olihan hän murhamies (2Ms2:12)? Eihän kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi (1Joh2:15).

Kristillinen mytologia ja sen mukanaan roikottamat juutalaiset kirjoitukset voidaan yhdistää naapurikansojen ja koko Lähi-idän kulttuurien perinteeseen. ”Oikeiden uskontojen” synty alkoi, kun kirjoitustaito keksittiin Eufrat- ja Tigrisjokien suistossa n. 3200 eaa.. Sinne oli syntynyt ensimmäisen korkeakulttuuri, jonka luojina olivat suistoalueelle 5000-luvulla eaa. idästä muuttaneet sumerilaiset. He taasen sulauttivat kulttuuriinsa alueella aiemmin eläneiden seemiläisten kulttuurien aineksia. Kirjoitus-taidon siellä synnyttyä alkoi mesopotamialaisen sekakulttuurin leviäminen ympäröivään maailmaan. Tämän kulttuuriaines levisi nopeasti ja jo n. 2500 eaa. voidaan pu-hua yhtenäisestä Lähi-idän kulttuuripiiristä, joka ulottui Välimereltä aina Intiaan asti. Tällä alueella eli lukuisia kansoja jakaantuneina pieniin kaupunkivaltioihin, joista muutamat paisuivat ylikansallisiksi suurvalloiksi. Mesopotamiaan syntyi ensimmäiset suurvallat 3. vuosituhannen alkupuolella eaa.. Niin kaupunkivaltioissa kuin suurvalloissa uskonnoilla oli merkittävä osuus inhimillisen elämän kaikilla alueilla. Kuninkaat hallitsivat kansojaan jumalan maanpäällisinä edustajina. Lähi-idän uskonnollinen kartta oli jatkuvassa muutostilassa, kun suuret uskonnot nielaisivat pieniä. Vaikka pienempi uskonto saattoi samalla hävitä, siitä saattoi jäädä aineksia, jotka suurempi uskonto liitti omiin uskomuksiinsa. Tapahtui siis jatkuvaa uskontoevoluutiota.

Israelin kansaksi muotoutuneet kanaanilaisheimot palvoivat vielä Salomon aikoina useita jumalia, kuten Eliä, Baalia ja naispuolista Aseraa. Vanha testamentti on saanut nykyisen kirjallisen muotonsa keskeisimmiltä osiltaan vuosina 550 – 150 eaa.. Tällöin monoteistinen Jahve-usko oli jo voitolla monijumalaisuudesta ja uskottiin vahvasti vapauttajan pikaiseen saapumiseen. Jahve on löydöistä päätellen kulkeutunut seudulle myöhemmin etelästä Siinain niemimaalta joidenkin paimentolaisheimojen mukana.

VT on ikään kuin vanhan myyttisen, enimmäkseen suullisena säilyneen, perimätiedon kirjoittamista ”viralliseen” muotoon.

Vanhoja tekstejäkin tulkittiin ja muokattiin senhetkistä maailmankuvaa ja aatteita vastaaviksi.

JUMALA TEKI LIITON ”VALITUN KANSANSA” KANSSA SAMOIN SANAMUODOIN KUIN ASSYRIAN SUURKUNINGAS VASALLIKUNINKAIDENSA KANSSA.

Pitää myös muistaa, että Juudaan kuninkaat VT:ia uudelleen muotoiltaessa olivat samoin Assyrian alaisia vasallikuninkaita. Poliittinen sopimuskäytäntö siirrettiin näin VT:n liitto-käsitteeseen. Lähes kaikille Vanhan Testamentin kirjoille ja niiden osille on mesopotanialaiset vastineensa, esim. Saarnaaja, Jobin kirja, Salomon sananlaskut. Sumerilainen rakkauslyriikka on ollut esikuvana Vanhan Testamentin Korkea veisulle, jonka nimi on uudessa raamatunkäännöksessä madallettu Laulujen lauluksi.

Raamattu on aivan vain ihmisten kirjoittama kirja. Se joka hakee ja löytää siitä "jumalan ilmaisemaa totuutta" syyllistyy taikauskon "syntiin".