Kävin työmatkalla Wolfsburgissa ja pääsin tutustumaan Volkswagenin jättimäiseen tehdaskompleksiin.
Tehtaalla pisti silmiin työntekijöiden synkkämielisyys ja turhautuneisuus - jossain määrin jopa ahdistuneisuus. Työnteko näytti väkinäiseltä, olosuhteet olivat likaiset ja työn jälki oli vähintäänkin ala-arvoista. Vaikka varusteita tungettiinkin korin sisään, tuli jotenkin tunne, ettei tuollaista uskaltaisi ostaa.
Vihdoin saavuimme kierroksellamme tehtaan pohjoispäähän, jossa lattiat oli päällystetty sinivalkoisin klinkkerein ja katossa roikkui juhannusmeijuja. "Das Finnland-Auto Departement", tehtaan opas kuiskasi minulle ylpeänä. Ja toden totta - huhut osoittautuivat todeksi! Tehtaan Suomi-linjalla seisoi hymyileviä työläisiä valkoisissa haalareissaan. Steriilissä ympäristössä ahkerat kädet taittoivat käsin penkinlämmittimien vastukset, kaivoivat tiskin alta huippulaatuiset kennot ja laturit ja kruunasivat taideteoksen kiiltävällä jättiakulla, jota ympäröi sinivalkoinen rusetti. Pultitkin kiristettiin huolellisemmin kuin muilla osastoilla. Taustalla naisvoimistelijat esittivät äärimmilleen hiottua ryhmäesitystään ja ilta-auringon kuulaus heijastui tähän autotehtaan vähän tunnettuun paratiisiin. Opas esitteli ylpeänä meille suomalaisille suunniteltua VW:n omaa pölykapselimallia.
Liikutuksen kyynel nousi silmäkulmaani ja opas kertoi murteellisella englannillaan minulle sen, minkä olin jo vuosia tiennytkin: "Zö Finnland-cars are zö best in the vorld! Ve vill alvays make the best Volkswagens for our northern friends!"
On totisesti onni olla etuoikeutettu Suomi-autoilija!
Tehtaalla pisti silmiin työntekijöiden synkkämielisyys ja turhautuneisuus - jossain määrin jopa ahdistuneisuus. Työnteko näytti väkinäiseltä, olosuhteet olivat likaiset ja työn jälki oli vähintäänkin ala-arvoista. Vaikka varusteita tungettiinkin korin sisään, tuli jotenkin tunne, ettei tuollaista uskaltaisi ostaa.
Vihdoin saavuimme kierroksellamme tehtaan pohjoispäähän, jossa lattiat oli päällystetty sinivalkoisin klinkkerein ja katossa roikkui juhannusmeijuja. "Das Finnland-Auto Departement", tehtaan opas kuiskasi minulle ylpeänä. Ja toden totta - huhut osoittautuivat todeksi! Tehtaan Suomi-linjalla seisoi hymyileviä työläisiä valkoisissa haalareissaan. Steriilissä ympäristössä ahkerat kädet taittoivat käsin penkinlämmittimien vastukset, kaivoivat tiskin alta huippulaatuiset kennot ja laturit ja kruunasivat taideteoksen kiiltävällä jättiakulla, jota ympäröi sinivalkoinen rusetti. Pultitkin kiristettiin huolellisemmin kuin muilla osastoilla. Taustalla naisvoimistelijat esittivät äärimmilleen hiottua ryhmäesitystään ja ilta-auringon kuulaus heijastui tähän autotehtaan vähän tunnettuun paratiisiin. Opas esitteli ylpeänä meille suomalaisille suunniteltua VW:n omaa pölykapselimallia.
Liikutuksen kyynel nousi silmäkulmaani ja opas kertoi murteellisella englannillaan minulle sen, minkä olin jo vuosia tiennytkin: "Zö Finnland-cars are zö best in the vorld! Ve vill alvays make the best Volkswagens for our northern friends!"
On totisesti onni olla etuoikeutettu Suomi-autoilija!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja tietysti vain näihin omaa linjaansa kulkeviin Suomiautoihin asennetaan lämmityslaite.Muualla se on hyvin kallis ja harvinainen lisävaruste.
rupea kirjailijaksi,tuommoista soopaa ei usko kukaan,scheisse
Mukava kuulla, että huhut maahanuojan toimesta Suomeen tuoduista autoista eivät olleet tuulesta temmattuja. Oman Suomi-autoni arvo vain nousee mahdollisten yksityis-ostajien ja merkkiliikkeen myyjien silmissä! kiitos sinulle tästä ilo-uutisesta vielä kerran! Annanpa olla sen fin-tunnuksilla olevan rekisterikilven edelleenkin paikoillaan.