Koulussa poikien pään sisään yrittävät naisopettajat, joiden oma lapsuus on keskittynyt tyttöjen hoivaleikkeihin ja kasvavan tytön kokemusmaailmaan
Peruskoulu on syvästi epäonnistunut sukupuoliin kohdentuvassa yhdenvertaisessa tehtävässään.
Peruskoulun syntyajatus 1970-luvulla tähtäsi kaikille yhteiseen mahdollisuuteen edetä koulupolulla sosiaalisesta kasvutaustasta riippumatta.
Viimeisimmät Pisa-tulokset kertovat karua kieltään suomalaisten poikalasten peruskoulutodellisuudesta.
Peruskoulu täyttää pian 50 vuotta. Koulun aikajanalla yhteisen koulun ajatusta on kirkastettu poistamalla koulun sisältä tasokurssit. Opettajakuntaa ovat muuttaneet sukupuolikiintiöiden poisto, ja eettisuskonnollista kasvatusroolia ovat vähentäneet tunnustuksellisen uskonnonopetuksen poisto.
Ihannekoulusta huolimatta tyttöjen ja poikien suoritusero ongelmanratkaisuissa on maailman huippua. Yhteiseen kouluun rakennettu järjestelmä on osoittautumassa määrätyiltä osin kuilun rakennustaidon mestarinäytteeksi ja eriarvoistavaksi instituutioksi.
Vain naisnäkökulmaisen oppimiskoodiston omaavat pojat selviävät muiden jäädessä mitaleja vaille.
Peruskoulun arkista oppimista ja opetussisältöjä koordinoivat menestyjäopettajat, joista suurin osa on naisia.
Poikien oppimisen maailmaa rakentavat akateemiset ihmiset, joilta puuttuvat seisaaltaan pissaamisen kokemukset sekä Valtteri Bottaksen tai Patrik Laineen sankariuran seuraamisen tunteet oman isän kanssa.
Kokonaan
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005461657.html
Peruskoulu on syvästi epäonnistunut sukupuoliin kohdentuvassa yhdenvertaisessa tehtävässään.
Peruskoulun syntyajatus 1970-luvulla tähtäsi kaikille yhteiseen mahdollisuuteen edetä koulupolulla sosiaalisesta kasvutaustasta riippumatta.
Viimeisimmät Pisa-tulokset kertovat karua kieltään suomalaisten poikalasten peruskoulutodellisuudesta.
Peruskoulu täyttää pian 50 vuotta. Koulun aikajanalla yhteisen koulun ajatusta on kirkastettu poistamalla koulun sisältä tasokurssit. Opettajakuntaa ovat muuttaneet sukupuolikiintiöiden poisto, ja eettisuskonnollista kasvatusroolia ovat vähentäneet tunnustuksellisen uskonnonopetuksen poisto.
Ihannekoulusta huolimatta tyttöjen ja poikien suoritusero ongelmanratkaisuissa on maailman huippua. Yhteiseen kouluun rakennettu järjestelmä on osoittautumassa määrätyiltä osin kuilun rakennustaidon mestarinäytteeksi ja eriarvoistavaksi instituutioksi.
Vain naisnäkökulmaisen oppimiskoodiston omaavat pojat selviävät muiden jäädessä mitaleja vaille.
Peruskoulun arkista oppimista ja opetussisältöjä koordinoivat menestyjäopettajat, joista suurin osa on naisia.
Poikien oppimisen maailmaa rakentavat akateemiset ihmiset, joilta puuttuvat seisaaltaan pissaamisen kokemukset sekä Valtteri Bottaksen tai Patrik Laineen sankariuran seuraamisen tunteet oman isän kanssa.
Kokonaan
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005461657.html
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mutta eihän poikia ja tyttöjä saa enää erotella! Koulussa on vain sukupuolettomia oppilaita.
Ja tytöt menestyvät loistavasti ja paljon paremmin kuin pojat. Eli pojat saa tytöistä hyviä sihteereitä ja päälliköitä, kun pojat ovat pääjohtajina eri firmoissa.
Lesbot ovat vallanneet opetustoimen.
Tuon on kirjoittanut Jukka Kujala kasvatustieteen tohtori, Turku. Joten, oletko siis hän?
Tuossa kritiikissä oli muutama kohta, joista osittain olen samaa mieltä – mutta vain osittain:
”Poikien pään sisään yrittävät opettajat, joiden oma lapsuus on keskittynyt tyttöjen hoivaleikkeihin ja kasvavan tytön kokemusmaailmaan.”
Kyllä opettajan ammattitaitoon kuuluu päästä tuollaisen yli. Joten ehkä se ei niinkään ole ongelma, että naiset ovat opettajina, vaan enemmänkin ristiriita kahden kulttuurin välillä.
”…arkista oppimista ja opetussisältöjä koordinoivat menestyjäopettajat, joista suurin osa on naisia. Poikien oppimisen maailmaa rakentavat akateemiset ihmiset…”
Kun oma maailmankuva on rakentunut hyvistä ja positiivisista kokemuksista, voi olla vaikeaa samaistua päinvastaiseen kokemusmaailmaan. Suojattu ja turvattu lapsuus ei anna niitä rakennuspalikoita, joita tarvitaan täällä raadollisemmassa maailmassa.
Toinen on, jos elää akateemisessa maailmassa ikänsä, on käsitykset hyvin erilaisia ns. duunarimaailman kanssa. Usein jo kieli saattaa olla sellaista, mikä nostaa muurin. Ei ymmärretä toisiaan puolin eikä toisin.