Näitä voi luokitella karkeasti kolmeen alueeseen.
a. Tieteellisen työskentelyn alue on rajallinen.
Se ei voi vastata tarkoitus- tai arvokysymyksiin, vaan ainoastaan kysymyksiin siitä miten jokin toimii.
Se voi tutkia luonnontieteellisiä lainalaisuuksia. Siten se esim. voi tutkia ihmisruumiin toimintaa, mutta se ei voi antaa vastausta siihen:
- mikä on ihminen
- mikä on moraali ja sen alkuperä
- perustella ihmisen arvoa
- ratkaista kysymystä elämän tarkoituksesta
- ratkaista kysymystä ihmisen itsekkyydestä
Voidaan sanoa, että tiede ja elämänkatsomus täydentävät toisiaan. Kristinusko ei puhu siitä, miten kaikki fyysisesti tai biologisesti toimii - ihminen on saanut luomisen yhteydessä tehtäväkseen ottaa siitä selvää. Toisaalta tiede ei voi sanoa mitään fyysisten ja biologisten tapahtumasarjojen tarkoituksesta tai arvosta - nimenomaan niistä alueista, joista usko puhuu!
b. Tieteellisen työskentelyn alue on ajallisesti rajallinen.
Normaalisti tieteessä pyritään tutkimaan luonnon toimintoja reaaliajassa. Siinä työskennellään säännönmukaisten ilmiöiden parissa, ja se on määritelmältään empiiristä ja kokeellista. Kun tullaan kysymyksiin alkuperästä, pelisäännöt muuttuvat jyrkästi. Kysymykset siitä, kuinka maailmankaikkeus, maapallo tai elämä on syntynyt, eivät kuulu säännönmukaisiin ilmiöihin, eikä niitä voida tutkia empiirisesti tai kokeellisesti. Ne ovat menneisyyteen kuuluvia kertakaikkisia tapahtumia. Eikä kukaan meistä ollut paikalla niiden tapahtuessa! Siksi kysymykset alkuperästä jäävät empiirisen tutkimuksen ulkopuolelle.
Ajatus, että kaikki olisi tapahtunut yhtenäisessä pitkässä tapahtumasarjassa syyn ja seurauksen periaatteella, on vain pelkkä olettamus. Naturalistinen näkemys on, ettei ole mitään yliluonnollista. Mutta jotain on joskus tapahtunut. Kristilliseen uskoon sisältyy useita tapahtumia, jotka ovat ainutlaatuisia. (Lisää Gustavssonin ajatuksia on osiossa "Elämänkatsomusten viidakossa").
c. Tieteen tulokset ovat rajallisia.
Tiede ei maineestaan huolimatta ole neutraalia! On oikeastaan väärin sanoa: "Tiede sanoo, että...". Tiede ei osaa puhua, se on abstraktio. Ainoastaan yksittäiset tiedemiehet ja tiedenaiset voivat sanoa jotakin. Tiede on aina riippuvainen ihmisistä, heidän maailmankuvastaan ja lähtökohdistaan.
Meihin ovat vaikuttaneet tapaamamme ihmiset, lukemamme kirjat ja se yhteiskunta, jossa olemme varttuneet. Ja se maailmankuva ja ne arvot, jotka olemme omaksuneet, vaikuttavat väistämättä tutkimukseemme. Ne ratkaisevat, millaisia kysymyksiä asetamme, miten niitä arvioimme, millaiseen arvojärjestykseen asioita asetamme ja miten asioita tulkitsemme. Siksi tiede ei koskaan ole täydellistä eikä lopullista. Tiede on aina matkalla, aina avoinna uudelleenmäärittelylle ja uusille näkö kulmille - tai ainakin sen pitäisi olla.
Jälleen siis korostuu se, miten suuri merkitys on lähtökohdillamme. Kuten Thomas Kuhn osoitti klassisessa teoksessaan, kaikki tutkimus riippuu paradigmoista, perusmalleista, joista tiettynä ajankohtana lähdetään liikkeelle. Paradigma sinänsä ei ole tiedettä, vaan se edeltää tieteellistä toimintaa ja vaikuttaa sen tuloksiin. Toisin sanoen se on nöyrästi omalla paikallaan tieteen tulosten edessä. Uusien löytöjen ja uuden paradigman valossa vanhat tulokset eivät kenties enää olekaan niin kovin varmoja.
Eräs suuri ongelma on, että hallitsevana paradigmana on jo kauan ollut naturalismin suljettu maailmankaikkeus. Tämä paradigma on asteittain saanut tieteessä itsestään selvän ja neutraalin lähtökohdan aseman. Mutta Jumalan pois sulkeminen ei ole neutraalia, se on elämänkatsomuksellinen kannanotto. Walter Moberly osuu oikeaan kirjoittaessaan tästä ongelmasta:
"Perustavan uskonnollisen kysymyksen suhteen modernin yliopiston tarkoituksena on olla neutraali, ja neutraali se katsoo olevansakin, mutta sitä se ei ole. Uskoa Jumalaan ei missään nimessä oteta huomioon eikä sitä myöskään avoimesti suljeta pois. Se tapahtuu paljon petollisemmin kuin avoimesti kieltämällä; Jumalaa ei oteta huomioon... Tässä mielessä nykyinen yliopisto on ateistinen... Erehdytään, jos oletetaan, että jättämällä jokin aine kokonaan pois opetuksesta siitä ei opeteta mitään. Silloinhan päinvastoin ilmaistaan, että se pitää jättää pois ja että se on siksi merkitykseltään vähäinen. Ja tätä ei sanota avoimesti ja selvästi siksi, että silloin jouduttaisiin kritiikin kohteeksi; asiaa pidetään yksinkertaisesti selviönä, ja siihen vihjataan sanattomasti, itsestään selvästi ja vastustamattomasti."
http://lindell.netmission.fi/102006/uskotiede.htm
a. Tieteellisen työskentelyn alue on rajallinen.
Se ei voi vastata tarkoitus- tai arvokysymyksiin, vaan ainoastaan kysymyksiin siitä miten jokin toimii.
Se voi tutkia luonnontieteellisiä lainalaisuuksia. Siten se esim. voi tutkia ihmisruumiin toimintaa, mutta se ei voi antaa vastausta siihen:
- mikä on ihminen
- mikä on moraali ja sen alkuperä
- perustella ihmisen arvoa
- ratkaista kysymystä elämän tarkoituksesta
- ratkaista kysymystä ihmisen itsekkyydestä
Voidaan sanoa, että tiede ja elämänkatsomus täydentävät toisiaan. Kristinusko ei puhu siitä, miten kaikki fyysisesti tai biologisesti toimii - ihminen on saanut luomisen yhteydessä tehtäväkseen ottaa siitä selvää. Toisaalta tiede ei voi sanoa mitään fyysisten ja biologisten tapahtumasarjojen tarkoituksesta tai arvosta - nimenomaan niistä alueista, joista usko puhuu!
b. Tieteellisen työskentelyn alue on ajallisesti rajallinen.
Normaalisti tieteessä pyritään tutkimaan luonnon toimintoja reaaliajassa. Siinä työskennellään säännönmukaisten ilmiöiden parissa, ja se on määritelmältään empiiristä ja kokeellista. Kun tullaan kysymyksiin alkuperästä, pelisäännöt muuttuvat jyrkästi. Kysymykset siitä, kuinka maailmankaikkeus, maapallo tai elämä on syntynyt, eivät kuulu säännönmukaisiin ilmiöihin, eikä niitä voida tutkia empiirisesti tai kokeellisesti. Ne ovat menneisyyteen kuuluvia kertakaikkisia tapahtumia. Eikä kukaan meistä ollut paikalla niiden tapahtuessa! Siksi kysymykset alkuperästä jäävät empiirisen tutkimuksen ulkopuolelle.
Ajatus, että kaikki olisi tapahtunut yhtenäisessä pitkässä tapahtumasarjassa syyn ja seurauksen periaatteella, on vain pelkkä olettamus. Naturalistinen näkemys on, ettei ole mitään yliluonnollista. Mutta jotain on joskus tapahtunut. Kristilliseen uskoon sisältyy useita tapahtumia, jotka ovat ainutlaatuisia. (Lisää Gustavssonin ajatuksia on osiossa "Elämänkatsomusten viidakossa").
c. Tieteen tulokset ovat rajallisia.
Tiede ei maineestaan huolimatta ole neutraalia! On oikeastaan väärin sanoa: "Tiede sanoo, että...". Tiede ei osaa puhua, se on abstraktio. Ainoastaan yksittäiset tiedemiehet ja tiedenaiset voivat sanoa jotakin. Tiede on aina riippuvainen ihmisistä, heidän maailmankuvastaan ja lähtökohdistaan.
Meihin ovat vaikuttaneet tapaamamme ihmiset, lukemamme kirjat ja se yhteiskunta, jossa olemme varttuneet. Ja se maailmankuva ja ne arvot, jotka olemme omaksuneet, vaikuttavat väistämättä tutkimukseemme. Ne ratkaisevat, millaisia kysymyksiä asetamme, miten niitä arvioimme, millaiseen arvojärjestykseen asioita asetamme ja miten asioita tulkitsemme. Siksi tiede ei koskaan ole täydellistä eikä lopullista. Tiede on aina matkalla, aina avoinna uudelleenmäärittelylle ja uusille näkö kulmille - tai ainakin sen pitäisi olla.
Jälleen siis korostuu se, miten suuri merkitys on lähtökohdillamme. Kuten Thomas Kuhn osoitti klassisessa teoksessaan, kaikki tutkimus riippuu paradigmoista, perusmalleista, joista tiettynä ajankohtana lähdetään liikkeelle. Paradigma sinänsä ei ole tiedettä, vaan se edeltää tieteellistä toimintaa ja vaikuttaa sen tuloksiin. Toisin sanoen se on nöyrästi omalla paikallaan tieteen tulosten edessä. Uusien löytöjen ja uuden paradigman valossa vanhat tulokset eivät kenties enää olekaan niin kovin varmoja.
Eräs suuri ongelma on, että hallitsevana paradigmana on jo kauan ollut naturalismin suljettu maailmankaikkeus. Tämä paradigma on asteittain saanut tieteessä itsestään selvän ja neutraalin lähtökohdan aseman. Mutta Jumalan pois sulkeminen ei ole neutraalia, se on elämänkatsomuksellinen kannanotto. Walter Moberly osuu oikeaan kirjoittaessaan tästä ongelmasta:
"Perustavan uskonnollisen kysymyksen suhteen modernin yliopiston tarkoituksena on olla neutraali, ja neutraali se katsoo olevansakin, mutta sitä se ei ole. Uskoa Jumalaan ei missään nimessä oteta huomioon eikä sitä myöskään avoimesti suljeta pois. Se tapahtuu paljon petollisemmin kuin avoimesti kieltämällä; Jumalaa ei oteta huomioon... Tässä mielessä nykyinen yliopisto on ateistinen... Erehdytään, jos oletetaan, että jättämällä jokin aine kokonaan pois opetuksesta siitä ei opeteta mitään. Silloinhan päinvastoin ilmaistaan, että se pitää jättää pois ja että se on siksi merkitykseltään vähäinen. Ja tätä ei sanota avoimesti ja selvästi siksi, että silloin jouduttaisiin kritiikin kohteeksi; asiaa pidetään yksinkertaisesti selviönä, ja siihen vihjataan sanattomasti, itsestään selvästi ja vastustamattomasti."
http://lindell.netmission.fi/102006/uskotiede.htm
Vastaukset 2
Vanhimmat
4. Tutkimuksen periaatteita:
Näitä en ryhdy laajemmin selvittelemään. Lainaan joitakin omia ajatuksia vuosikymmenien takaa:
Olen itse vuosikymmeniä puuhannut tutkimuksen parissa. Tosin alueeni on ollut kemiallinen prosessitekniikka. Siksi tuon esille jotain tutkimuksen periaatteista, ehkä osin kantapään kautta opittuna. Esitän erittäin lyhyesti eräitä tutkimuksen perusasioita :
1. Tutkimuksessa on huomioitava kaikki kohteeseen liittyvät asianhaarat. Jos jätetään jotain, joko tahallisesti tai tietämättäkin, pois, voi tutkimustulos vääristyä pahoin ja koko tutkimus menee "pieleen". (Jos "tutkimusta" tehdään vain tietyn lopputuloksen saavuttamiseksi, esim. jonkin teorian tai väitteen kumoamiseksi tai omien mielipiteiden tukemiseksi, joudutaan usein luopumaan tästä periaatteesta, eikä silloin saisi edes puhua tutkimisesta.)
2. Edellä mainittu periaate merkitsee perusteellista paneutumista ja tutustumista kaikkiin vaihtoehtoihin.
3. On löydettävä oikea tutkimus- (mittaus-) menetelmä , jotta saataisiin luotettavia tuloksia. Tämä on usein vaikea tehtävä, ja siihen monet tutkimukset kompastuvatkin.
4. Ellei tietojen tai menetelmien puutteen vuoksi voi esittää varmoja tuloksia, on vähimmäisvaatimus, mitä voi vaatia rehelliseltä tutkijalta, että hän ilman omia ennakkoluuloja esittää a) kohteen liittyvät teoriat ja vaihtoehdot b) eri mittausmenetelmien luotettavuudet c) tulokset tai eri johtopäätökset puolesta ja vastaan.
Näistä voidaan olla jokseenkin yksimielisiä silloin, kun on kysymyksessä teknillisiä ja luonnontieteellisiä tutkimuksia. Edellytyksenä on, että löytyy yhteisesti sovittuja tutkimusmenetelmiä instrumentteineen.
Kun on kysymys olemassaolomme perimmäisistä syistä, elämänkatsomuksista ja nk. yliluonnollisista ilmiöistä on tilanne paljon vaikeampi, koska näitä alueita ei voi kokeellisesti lähteä rekonstruoimaan. Niissä uskon ja tieteen välinen kuilu voidaan mielivaltaisesti paisuttaa. Kysymys on kuitenkin eri alueilta. Niiden tulisi pikemmin täydentää toisiaan. Käytävä jatkuva kinastelu on useimmiten aika hyödytön.
Aamen.