Tunnustuksellinen uskonnon opetus

Mikset ole töissä?

>Opetus oli siis tunnustuksellista ja osin siis jopa uskonnon harjoittamista.

Käytännössä se oli täysin uskonnon harjoittamista. En näe mitään eroa, niin kovaa oli "tunnustus".😉

En kuitenkaan saanut vahvalle sielulleni vammaa. Kaikille ei käynyt yhtä hyvin, kuten tästäkin ketjusta näkyy – enkä nyt tarkoita sinua...

Fundikset tätä tahtoo ja ne voisivatkin perustella miksi päiväkotilapsukaisten ja pienten koululaisten käännytystä pitäisi hoitaa meidän yhteisillä rahoilla. Mikseivät laita omistaan?

Hyvä aloitus tärkeästä aiheesta. On myös ironista, että patmoslaiset palstalaiset täällä ovat niin oikeistoa ja niin porvareita että, ja voi että myös kuinka heitä ketuttaa kaikenlaiset sossupummit ja tietysti heitä porvarien verorahoilla ruokkivat vihervasemmistolaiset jne. Mutta annas olla kun on kyse tuon patmoslais-oikeistolaisen väen uskomusten levittämisestä, niin se onkin kyllä heille ihan OK, että levittämistyötä täytyy tehdä KAIKKIEN verorahoilla, ei vain patmoslaisten. Eli onhan tuo nyt silkkaa röyhkeyttä ja kaksinaismoralismia!

”Eli opetus on tällöin tunnustuksetonta. Tiedon jakamista. Sivistämistä.”

Tästä olen aivan samaa mieltä. Lapsille on hyvä jakaa tietoa niin kristinuskon yleisistä tiedoista ja myöhemmin sen eri näkemyksistä, kuten muistakin uskonnoista. Ne ovat meidän ympäröivää todellisuuttaa.

Koulun tehtävä on tosiaan ottaa kaikki lapset huomioon ja antaa eväitä kullekin aikuisuutta varten, minkä avulla jokainen muodostaa sen maailmankuvansa.

”Minun aikaani oli toisin. Ala-asteella kerrottiin Jumalasta ikään kuin faktana…”

Tunnustuksellinen uskonto lähtee tietysti aina sen uskonnon sisältä. Siksi ne ovat tosiasioita, joita ei lähdetä kiistämään.

Minulle ei sattunut oikeastaan yhtään sellaista uskovaa opettajaa, joka olisi fanaattisesti aihetta opettanut. Ihan sellaisia tavallisia kristittyjä taisivat kaikki olla. Murrosikäisenä, kun kiihkeästi suhtauduin näihin asioihin, tosin sain ussanmaikan monta kertaa hermoromahduksen partaalle.

Kun omat lapseni olivat koulussa, he aluksi osallistuivat uskonnon tunneille, vaikka tuolloin olimme ateisteja. Katsoin että hyvä on lasten ymmärtää uskonnostakin jotain. Kotona sitten käsittelimme näitä tarkemmin.

Ymmärrän kyllä toisaalta tuon käännyttämisen halunkin – jota erheellisesti evankelioinniksi kutsutaan. Kun asiaa tarkastelee uskon sisältä, sitä toivoo, että voisi kertoa juuri niistä itselleen tärkeistä asioista. Mutta kuten olen jo usein painottanut, tämänkin on ongelmallista näiden eri suuntausten painotuserojen vuoksi antaa kaikille yhteisenä. On erilaista kaste, ehtoollis ym. käsitystä.

Kyllähän koulu olisi melkoinen ”taistelu” kenttä, kun sinne pölähtäisi helluntailaisia, Jehovan todistajia, viidesläisiä, körttejä, lestadiolaisia, eri luterilaisia, karismaattisia liikkeitä, adventisteja, katolisia, ortodokseja jne. – puhumattakaan muiden uskontojen sisällä olevista suuntauksista.

Pelkän tieteellisen maailmankuvan syöttäminen lapsukaisille, tekee heistä onnettomia aikuisia. Myös lapsellisten uskontojen tuputtaminen pitää kieltää. Koulun pitäisi kehittää ihmistä kaikilla osa-alueilla. Emme voi hylätä uskomista kokonaan, mutta teismi tai ateismi eivät ole vastauksia. Jäljelle jää panteismi. Panteismiakaan ei pidä koulussa opettaa, henkisyyttä kyllä, jonka kautta ihminen voi kasvaa kokonaiseksi ihmiseksi.

"Miksemme voi yksinkertaisesti hylätä uskontoa, tieteen eduksi?
Koska pelkkä tiede ei riitä tyydyttämään syvempiä tarpeitamme.

Kaupungistuneessa maailmassa, jossa eristäytyminen on niin kovin tavallista, meillä on tarve uskoa johonkin itseämme suurempaan. Johonkin vähemmän eroittelevaan, kuin etninen tai kansallinen identiteettimme. Johonkin laajemmin meitä ympäröivään, kuin pilkkoutuneet naapurustomme. Johonkin pysyvämpään, kuin mieletön globaali sirkuksemme.

Tarvitsemme lähteen elämän arvolle ja tarkoitukselle. Tiede selittää asioita - mutta se ei voi antaa asioille arvoa tai tarkoitusta. Jotkut tiedemiehet todella ilmaisevat selityksensä - erityisesti elämästä ja tieteestä - tavalla, joka vähentää niiden arvoa ja tarkoitusta. Ihmiset eivät silti ole tyytyväisiä joutuessaan alennetuiksi pelkiksi mekanismeiksi, tai edes sokean itsekkäiden geenien palvelijoiksi. Eivätkä nämä selitykset ole edes tieteellisesti tarkkoja.

Tarvitsemme kiinteämmän perustan moraalijärjestelmillemme. Tiede käsittelee faktoja, ei etiikkaa. Monet filosofit ovat yrittäneet luoda moraalijärjestelmiä, jotka perustuisivat valistuneelle omanvoitonpyynnille. Mutta omanvoitonpyynnin on tarkoitus hallita maailmaa, houkutus valistumattomalle omanvoitonpyynnille tulee aina olemaan voimakas.

Vaikkakin jotkini eläimet, kuten norsut, näyttäisivät olevan tietoisia muiden perheenjäsenten kuolemasta, me ihmiset olemme luultavasti ainoat eläimet, jotka ovat tietoisia omasta vääjäämättömästä kuolemastamme. Tarvitsemme keinon tulla toimeen kuoleman kanssa, sekä toivoa siitä, että edes osa meistä eläisi kuolemamme jälkeen.

Meidän täytyy etsiä jotain keinoa näiden syvempien tarpeittemme tyydyttämiseksi, joita myös perinteiset uskonnot yrittävät tyydyttää.

Meidän tulee silti samalla säilyttää kaikki tieteellisen lähestymistavan ankaruus. Emme milloinkaan saa luopua todisteiden ja järjen käytöstä. Kun aikakautemme oli nuori, uskoimme ja ajattelimme kuten lapset ajattelevat. Olemme nyt aikuisia, on aika panna lapselliset jutut pois. On aika löytää uskonto, joka tyydyttää uskonnolliset tarpeemme, joka toivottaa avaruus-aikakauden tervetulleeksi, joka tukee rakkauttamme luontoon ja pyrkimyksiämme maapallon suojeluun täysin ottein. Tuo uskonto on panteismi. Jos uskot luontoon, jos rakastat taivasta, jos näet jumalallisuuden kaikissa luonnollisissa asioissa, olet panteisti.

http://www.nic.funet.fi/~magi/metsola/arkisto/panteismi/scipan-perusteet.html