Euromaidanin 4. vuosipäivänä ensi-iltansa sai Italian Canale 5 kanavan (Matrix -sarjassa) Italialainen dokumenttielokuva 'Ukraine: The Hidden Truth', jonka tuotannosta ja ohjaustyöstä vastaa entinen sotajournalisti Gian Micalessin. Hän on vieraillut lähes kaikissa meneillään olevissa sotavyöhykkeissä maailmassa, kuten Afganistanissa, Irakissa ja Syyriassa,
Dokumenttielokuvassa esiintyvät georgialaiset sotilaat Alexander Revazishvili, Koba Nergadze ja Zalogi Kvaratskhelia, jotka oli rekrytoitu toteuttamaan "erityinen tehtävä" Kiovassa Mamuka Mamulashvilin toimeksiannosta, joka on entisen Georgian presidentti Mikhail Saakashvilin sotilasneuvonantaja ja puolustusministeri Bacho Akhalaian läheinen apulainen. He väittävät, että 15. tammikuuta 2014 he laskeutuivat Kiovaan väärennetyillä passeilla ja siirrettiin Maidanille. Kulukorvauksia miehille oli maksettu etukäteen 1000 dollaria, ja tehtävän suorittamisen jälkeen heille oli luvattu maksaa 5000 dollaria lisää. Heidän tehtävänään oli valmistella ampuma-asemia Hotelli Ukrainan ja konservatorion rakennuksissa, jotka hallitsevat Maidan-aukiota.
Gianin haastattelussa Koba Nergadze ja Zalogi Kvaratskhelia jakavat sensaatiomaisia yksityiskohtia työstään Kiovassa vuoden 2014 alussa.
Dokumenttielokuvassa esiintyvät georgialaiset sotilaat Alexander Revazishvili, Koba Nergadze ja Zalogi Kvaratskhelia, jotka oli rekrytoitu toteuttamaan "erityinen tehtävä" Kiovassa Mamuka Mamulashvilin toimeksiannosta, joka on entisen Georgian presidentti Mikhail Saakashvilin sotilasneuvonantaja ja puolustusministeri Bacho Akhalaian läheinen apulainen. He väittävät, että 15. tammikuuta 2014 he laskeutuivat Kiovaan väärennetyillä passeilla ja siirrettiin Maidanille. Kulukorvauksia miehille oli maksettu etukäteen 1000 dollaria, ja tehtävän suorittamisen jälkeen heille oli luvattu maksaa 5000 dollaria lisää. Heidän tehtävänään oli valmistella ampuma-asemia Hotelli Ukrainan ja konservatorion rakennuksissa, jotka hallitsevat Maidan-aukiota.
Gianin haastattelussa Koba Nergadze ja Zalogi Kvaratskhelia jakavat sensaatiomaisia yksityiskohtia työstään Kiovassa vuoden 2014 alussa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Koba Nergadze:
"Ei ollut mitään väliä, ampuiko puuhun, barrikadeihin tai niitä, jotka heittivät Molotovin cocktaileja."
Gian Micalessin:
"Mielenkiintoinen osa haastattelusta oli, että nämä miehet olivat Georgiasta. He tulivat Kiovaan Georgiasta ja osallistuivat tähän vallankumoukseen, ja he kertoivat meille, että he olivat entiseen presidentti Saakashviliin sidoksissa olevan järjestön jäseniä.
Myöhemmin Gian haastatteli Alexander Revazishviliä, hän osallistui myös vallankumouksiin ja uhreihin.
Kertoja:
Georgian palkkasoturit kertoivat yksityiskohtaisesti, kuinka he päätyivät Maidaniin. Mamuka Mamulashvili lähetti heidät tälle matkalle vuoden 2013 loppupuolella. Myöhemmin hänestä tuli yksi Georgian legioonan komentajista taistelussa Donbassissa Ukrainan asevoimien rinnalla.
Alexander:
Mamuka kysyi minulta, olinko todella kouluttautunut tarkka-ampuja, vastasin myöntävästi.
Kertoja:
Koba ja Zalogi eivät tunne toisiaan, mutta he saapuivat Kiovaan noin samaan aikaan joulukuun puolivälissä 2013 ja molemmat käyttivät väärennettyä passia.
Zalogi:
Vasta kun olimme lentokoneessa, meille annettiin passit, joissa oli väärennetyt nimet.
Haastattelija:
Mikä oli sinun nimesi passissa?
Zalogi: David Kabanadze.
Kertoja:
18. helmikuuta 2014, tapahtui yhteenotto Institutskaya St.:n kanssa. Yhdestä autosta, joka oli jäänyt parkkiin tulilinjalle, mielenosoittajat löysivät tarkkuuskiväärin. Pian yksi oppositiojohtajista Sergei Pashinsky ilmestyi auton viereen. Tänään Pashinsky on osa uuden hallituksen johtajistoa, mutta silloin hän oli yksi Georgian palkkasotureiden järjestäjistä.
Alexander:
"Pashinsky tuli luokseni ja kysyi, tulitammeko Berkutia siitä pisteestä, jossa olimme, koska Berkut oli vastakkaisella puolella meistä, mutta me näimme heidät. Lähellä oli nuori kaveri, jonka myöhemmin tunnistin olevan Parasyuk, hänellä oli Saiga. "
Georgialaiset palkkasotilaat eivät koskaan saaneet luvattua 5000 dollaria, jonka johdosta päätyivät antamaan haastattelun Gian Micalessinille.
Miksi entisen Georgian presidentti Mikhail Saakashvilin yhteys ampujiin on mielenkiintoinen?
Eduard Shevardnadzen hallinnon ulkomainen tuki romahti vuosina 2000-2003, ja huomattavat rahamaailman figuurit vaativat Georgian siirtymistä avoimeen demokratiaan. Heihin kuului mm. George Soros, USA:n Georgian suurlähettiläs Richard Miles ja useat Bushin hallinnon liittolaiset, mukaan lukien Georgiassa vieraillut James Baker (entinen Yhdysvaltain ulkoministeri), joka painosti Shevardnadzea hyväksymään rinnakkaisen äänestystaulun (PVT) vaalitarkkailumetodiksi ja vaati vapaata vaalimenettelyä.
Kanava on Putinin kaverin, Berlusconin, kanava. Se siitä uskottavuudesta.
Kolme vuotta ennen ruusuvallankumousta(2003) hallinnon ulkomainen taloudellinen tuki laski. Sen sijaan ulkomaiset valtiot ja järjestöt antoivat rahoitustukea Georgian kansalaisjärjestöille ja oppositiopuolueille, mikä heikensi Shevardnadzen hallituksen epätoivoista budjettiesitystä. Yhdysvallat ilmoitti tuen vähentämisestä ja samanaikaisesti Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) teki päätöksen Georgiaa koskevan tuen keskeyttämisestä, koska kansainvälinen tukijärjestelmä heikentyi (erityisesti lännessä) ja julkiset käsitykset Shevardnadzen poliittisesta heikkoudesta lisääntyivät.
Valtiosta riippumattomille järjestöille ja vaalitarkkailujärjestöille myönnettiin huomattava rahoituslähde ulkomaisilta hallituksilta ja yksityishenkilöiltä. Yhdysvaltojen ja Euroopan maiden hallitukset antoivat (Soros rahoituksella korruptoituneelle) ETYJille (Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö) varoja ulkomaisten vaalitarkkailijoiden tukemiseen. USA:n kansainvälinen kehitysjärjestö (USAID) käytti 1,5 miljoonaa dollaria tietokoneistettuun ääntenlaskentajärjestelmään Georgiassa.
George Sorosin rahoittama Open Society Institute (OSI) tuki Mikheil Saakashviliä ja demokraattisten järjestöjen verkostoa. OSI maksoi lisäksi useita aktivisti opiskelijoita Serbiaan oppimaan serbeiltä, jotka olivat auttaneet Slobodan Milosevicin hallinnon sortumisessa vuonna 2000. Länsi-demokratian edistäjät levittivät epäluotettavia ’yleisiä mielipidemittauksia’ ja väärensivät äänestystietoja koko Georgian alueella.
Selkokielellä: Juutalaisten operaatio, siinä kuin kaikki muutkin terroriteot lähihistorian aikana ..
Median rooli
Ruusuvallankumoksen tärkeä tekijä oli itsenäinen tv-kanava Rustavi-2, joka toimi vuosia opposition liikkeen liittolaisena. Se oli erittäin kriittinen hallitukselle ja tuki avoimesti oppositiota. Georgian laaja tiedonvälityksen vapaus antoi tiedotusvälineille oikeudellisen suojan kritisoida hallitusta, mikä teki siitä edelläkävijän entisen itäblokin joukossa. Kuitenkin hallitus yritti toistuvasti sulkea Rustavi-2 alas. Asema toimi Tbilisin toimesta ja onnistui selviämään hallinnon häirinnästä ja pelottelusta. Rustavi-2 oli osittain taloudellisesti tuettu, koulutettu ja joskus suojattu USAID:llä ja Eurasia-säätiöllä, joka usein kustansi mielenosoituksia ja hankki kansainvälistä näkyvyyttä estääkseen hallituksen puuttumisen aseman raportointiin. Rustavi-2: n lähetykset olivat keskeisessä asemassa opposition rakentamisessa ja rohkaisemassa mielenosoituksiin.
Picture
Georgen Ruusuvallankumous ja Etelä-Ossetian ja Abhasian sota
Kolme kuukautta ennen vallankaappausta, Amerikassa Yliopistonsa käynyt ja ruhtinaallisesti kestitty Saakashvili ilahtui Yhdysvaltain ulkoministeriön erinomaisesta kohtelusta ja laajasta positiivisesta palstatilasta tiedotusvälineissä. Edellisenä kesänä Soros oli lennättänyt Saakashvilin ja hänen seuraajansa "vallankumouksen koulutusseminaariin” Serbian Belgradiin.
Vuosi Sorosin Belgradissa järjestämän koulutuksen jälkeen Saakashvili johti tuhannet mielenosoittajat, tuoreet punaiset ruusut kädessään kohti presidentin palatsin valloitusta Georgiassa. Tämä tapahtui Georgian kylmenevässä marraskuussa, kun tuoreita ruusuja ei ollut saatavilla. Lopulta ruusut lennätettiin Georgiaan George Sorosin rahoilla, joka oli käyttänyt 42 miljoonaa dollaria hänen uuteen georgialaiseen sätkynukkeen. Eduard Shevardnadze syöstiin vallasta (Pyhän Georgen päivänä) 23. marraskuuta 2003.
Heti ensimmäiseksi kun Saakashvili aloitti presidentin toimensa, hän vaati Venäjän tukemien Etelä-Ossetian ja Abhasian alueiden palauttamista Georgian hallintaan. Alueita missä Venäjän ja Yhdysvaltain taistelua Kaspian meren öljystä on käyty. Samaan tapaan kuin Euromaidanin Urkainassa.
Soros ja Yhdysvaltain ulkoministeriö julkisesti sitoutuivat tukemaan Georgian anti-venäläistä presidenttiä Mikhail Saakashviliä, jota monet pitivät autoritäärisenä rikollisena. Tilanne eskaloitui Venäjän ja Yhdysvaltojen vastakkainasetteluuun, kun Georgian teki mielivaltaisia operaatioita Etelä-Ossetiassa. Lopulta päätyen Georgian sotaan, taisteluihin Etelä-Ossetiassa ja Venäjän väliintuloon vuonna 2008.
Värivallankumoksien jälkeisille ajoille tuttuja etnisiä puhdistuskampanjoita väitettiin tapahtuneen Etelä-Ossetialaisten tekemänä georgialaisille, joka on asiaan tutustuneille tuttu toimenpide saman rahoittaja ryhmän aikaisemmissa vallankaappauksissa mm. entistä Jugoslaviaa pilkkoessa tai tämän hetken Burmassa,
Eturyhmistä erillinen yksityinen tutkimusryhmä perustettiin tutkimaan faktat Georgian sodasta. Ryhmä koostui ETYJ:n (ODIHR), Euroopan Neuvoston ja UNHCR jäsenistä sekä järjestöistä kuten Amnesty International, Human Rights Watch, International Crisis Group, jotka kaikki ovat Soros rahoitteisia. Ryhmä tapasi useamman kerran myös Punaisen ristin kansainvälisen komitean jäseniä.
Sorosin rahoittaman Amnesty Internationalin 'sateliittikuvat' paljastivat, että Georgian Tskhinvalia ympäröineet kylät olivat tuhoutuneet sodan päätyttyä. Ja saman järjestön mukaan 192 000 ihmistä oli lähtenyt evakkoon, koska monet eivät voineet palata kotiinsa sodan jälkeen. Vuotta myöhemmin noin 30 000 etnistä georgialaista oli edelleen evakossa. Etelä-Ossetian johtaja Eduard Kokoity kertoi Kommersantissa julkaisemassa haastattelussa, että hän ei sallisi paluuta Georgian vallan alle.
Monet Usan operoimat värivallankumoukset noudattelevat tätä kaavaa jossa ammutaan väkijoukkoja, poliiseja, sotilaita ja kiistelevien osapuolten siviilejä. Syyriassa tätä harjoitettiin vuosina 2006-2008 hyvinkin paljon.
Nykyisin tiedetään sekin että Myanmarin rakhine-kapinallisilla on yhteyksiä mm Saudi-Arabiaan. Tästä kirjoitti Reuters vuosi sitten.