Mustavalko ja vallitseva valo

Muutamia konsteja vallitsevassa valossa kuvaamiseen. Keskustelusta voi tulla ideariihtä, mitä kaikkea vippaskonstia löytyy. Onko muilla paljon neuvoja lisätä luettelon jatkoksi?
- Tässä ensin joitakin monelle tuttuja perusasioita, ja sitten mustavalkokuvauksesta:

Lyhyempi polttoväli. Kamera näyttää tärähtelevän käsissä vähemmän, jos kuvataan laajakulmaisemmin. Pitkä polttoväli suurentaa, korostaa tutinan vaikutusta.

Valovoimaisempi objektiivi. Siinä missä aukkoarvon 4 tsuumilla pystyy kuvaamaan vain suljinajalla 1/30 sekuntia, valovoimaisempi aukon 2 objektiivi mahdollistaisi suljinajan 1/125 sekuntia. Sitä kautta mahdollisia pidemmät polttovälit ja/tai terävämmät kuvat käsivaralta.

Kameran tukeminen tai ote. Jalustalla mahdollisia pitkät valotukset. Myös kameran pitelyn tekniikkaa voi harjoitella. Omiin kameroihin sopivilla tavoilla. Miten ote saadaan tukevaksi, ja miten valotusarvojen lukitus pysyy kameran muistissa. Nappulatekniikkaa: Nikonin järjestelmäkameroissa on ollut mahdollisuutta lukita valotus ja tarkennus peukalolla. Kompaktikameroissa on yleisempää, että laukaisunäppäimen toimintaan on kytketty erottamattomasti myös tarkennus ja valon mittaus, ja niiden arvojen lukitus, laukaisijaa painettaessa puoliväliin.

Laukaisutekniikka. Sormen kärki mieluummin laukaisunapin viereen, ja laukaisu ojentamalla /pusertamalla sormea suoremmaksi. Myös vitkatoiminto voi edesauttaa tärähtämättömän kuvan saamista, varsinkin jalustalla.

Tarkennus. Yömaisemakuvissa ääretön tarkennus, tai taskulampulla lähikohteen valaisu, jos halutaan säätää tarkennus lähemmäksi.

Vakaajatoiminnoista itselläni on huonoja kokemuksia. Yleensä vakaajalla on tullut suttuisempi kuva kuin käsivaralta. Kaikissa kameroissa ei ole mahdollisuutta valita itse rajaa, miten pitkäksi suljinaika saattaa venyä. Vakaajatoiminto saattaa pakottaa suljinaikaa niin pitkäksi, että käsivaralta tottunut kuvaaja saa terävämmän kuvan hämärässä.

Onko moniin kuvausongelmiin näppäränä ratkaisuna mustavalkoisuus?

Jos kamera nostaa ISO-lukemaa hämärässä, kuvaan saattaa tulla värillisiä pisteitä, kohinaa. http://www.mikkosaari.fi/iso-herkkyys/
Mustavalkokuvasta kohinaa ei huomaa yhtä helposti kuin värikuvasta, jos ollenkaan. Päinvastoin, mustavalkokuvauksessa kohina saattaa joskus olla hyödyllistäkin: varjokohdissa sävyt vaalenevat hieman, kontrasti loivenee.

Tahallinen alivalottaminen. Valotuksen korjailun toiminnolla -1 tai 2- aukkoa. Joskus oli tilanne se, että värikuvauksessa oli syytä mieluummin hiukan ylivalottaa, kuin alivalottaa. Tai riippui filmimerkistä, mitkä värit korostuivat ali- tai ylivalotuksissa. Mutta mustavalkokuvissa minun mielestäni voi usein alivalottaa aukon tai kaksi. Normaalisti kameran antama automaattinen valotusarvo tekisi mielestäni mustavalkokuvasta turhan vaalean, kuin olisi maitomainen kalvo tai sumuverho kuvassa. Olen sitä mieltä, että mustavalkokuvauksessa saattaa monesti tulla paljon paremman näköistä lopputulosta pienellä alivalotuksella. - Ovatko muut havainneet jotain samankaltaista?

Sekavalosta. Keinovalot saattavat olla kovin erilaisia väreiltään ja sävyiltään. Nykyään kun on monenlaisia polttimoita ja lamppuja, sävyjä on ehkä liikaakin joissain tilanteissa. Värien sekamelska ei aina näytä kauniilta. Mustavalkokuvaus saattaa siitäkin syystä nousta uudelleen ajankohtaisemmaksi, tai jatkua edelleen.

Miten paljon kuvaatte mustavalkoista? Vai mieluummin jälkikäsittelyllä värikuvista uudet versiot, mustavalkoisia?
Ilmianna
Jaa

24 Vastausta


Kuvaamalla suoraan kamerassa mustavalkoista menetetään sävyjä. 8 bitin mv-jpegissä on 256 harmaan sävyä, kun 24 bittisessä värikuvassa on yli 16 mijoonaa väriä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
8 VASTAUSTA:
Montako sävyä voi olla yhdellä värillä? Luokitteletko violetin tummaksi lilaksi, tai purppuran tummaksi roosaksi? Varsinkin filmille kuvaamisen aikakaudella oli tapana, että käytettiin värisuotimia aiheen mukaan, saadakseen tietyn värin sävyt paremmin mustavalkokuvaan.
Eikö mustavalkokuvan ideana juuri ole, että vaalea vihreä saattaa kuvassa näyttää aivan samalta kirkkaudeltaan kuin vaalea sininen?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ainakin omasta mielestäni kamerassa tehdyssä mv-kuvassa on yleensä taivas puhki ja varjot tukossa. Itse ainakin säädän Lightroomissa taivaalle sävyjä ja vaalennan varjokohtia, jolloin kuva näyttää paremmalta 256 harmaasävyllä esitettynä. Tietysti LR:llä voi kokeilla eri filtterienkin vaikutusta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Tsuumiko kirjoitti:
Montako sävyä voi olla yhdellä värillä? Luokitteletko violetin tummaksi lilaksi, tai purppuran tummaksi roosaksi? Varsinkin filmille kuvaamisen aikakaudella oli tapana, että käytettiin värisuotimia aiheen mukaan, saadakseen tietyn värin sävyt paremmin mustavalkokuvaan.
Eikö mustavalkokuvan ideana juuri ole, että vaalea vihreä saattaa kuvassa näyttää aivan samalta kirkkaudeltaan kuin vaalea sininen?
Kuvaamalla värikuvia (mielellään RAW) pystyy kuvan jälkikäsittelyn mustavalkomuunnoksessa säätämään joka ikisen värisävyn juuri haluamallaan (osaamallaan...) tavalla haluamakseen harmaasävyksi. Tämän takia mustavalkokuvien kuvaaminen suoraan kameraan on vailla järjen häivää. Ennen käytettiin suodattimia (tavallisesti keltaista) tummentamaan haluttuja sävyjä (tavallisesti sinistä) ja samalla vaalentamaan vastaväriä, mutta nyt Photarissa ja vastaavissa voi saman tehdä jälkikäteen ja paljon tarkemmin ja tavoilla, jotka suodattimilla ovat mahdottomia.

Samasta syystä pelkästään mustavalkokuvia ottavat digikamerat ovat mieltä vailla (Leica Monocrom). Niissä jää säätömahdollisuudet kokonaan käyttämättä. Ainoa etu on kuvan hieman suurempi terävyys vastaavapikseliseen värikameraan verrattuna.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Nikon_Kamera kirjoitti:
Kuvaamalla värikuvia (mielellään RAW) pystyy kuvan jälkikäsittelyn mustavalkomuunnoksessa säätämään joka ikisen värisävyn juuri haluamallaan (osaamallaan...) tavalla haluamakseen harmaasävyksi. Tämän takia mustavalkokuvien kuvaaminen suoraan kameraan on vailla järjen häivää. Ennen käytettiin suodattimia (tavallisesti keltaista) tummentamaan haluttuja sävyjä (tavallisesti sinistä) ja samalla vaalentamaan vastaväriä, mutta nyt Photarissa ja vastaavissa voi saman tehdä jälkikäteen ja paljon tarkemmin ja tavoilla, jotka suodattimilla ovat mahdottomia.

Samasta syystä pelkästään mustavalkokuvia ottavat digikamerat ovat mieltä vailla (Leica Monocrom). Niissä jää säätömahdollisuudet kokonaan käyttämättä. Ainoa etu on kuvan hieman suurempi terävyys vastaavapikseliseen värikameraan verrattuna.
Kun ensimmäistä digikameraa ostin, niin ensimmäisiä etsimiäni toimintoja oli mustavalko. Että pystyykö pienellä digikompaktilla kuvaamaan mustavalkokuvia. Ilahduin, kun sellainen mahdollisuus löytyi.

Monelle harrastajalle digitaalisen kompaktikameran tärkeimpiä säätöjä saattaa olla valotuksen korjailu. Mustavalkokuvauksessa se on merkitykseltään hieman erilainen, kätevä sävyn säädin. Esim. jos kuvaan punaisen nojatuolin, voin digikameralla jo kuvaustilanteessa säätää mustavalkokuvan kirkkauden, että näyttääkö tuoli kuvassa vaalealta, tummalta, vai mustalta. Värin puuttuminen kuvasta jättää tilaa mielikuvitukselle. Esim. että oliko se tuoli vaaleanpunainen, turkoosi vai mitä väriä. Tai ehkä värillä ei ollut päärooli, vaan sävyllä. Tämä on ihan eri ajattelua kuin nipottaa värivalokuvien valotuksen osumisesta tasan kohdalleen, ja histogrammien osumisesta kohdalleen, jonkinlaisen teoreettisen nipotuksen mukaan.

Toki voin myös kuvata komeita värikuvia silloin tällöin. Esim. ruska-aikaan niitä syntyi helposti. Ehkä tämä mustavalkoinen ajattelu voi myös syventää /monipuolistaa sitäkin, miten väreillä kuvataan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
kuuuukkeli kirjoitti:
Ainakin omasta mielestäni kamerassa tehdyssä mv-kuvassa on yleensä taivas puhki ja varjot tukossa. Itse ainakin säädän Lightroomissa taivaalle sävyjä ja vaalennan varjokohtia, jolloin kuva näyttää paremmalta 256 harmaasävyllä esitettynä. Tietysti LR:llä voi kokeilla eri filtterienkin vaikutusta.
Nythän jyrkät, Kodakin filmejä simuloivat mustavalkokuvat ovat pop. Kansainvälisillä foorumeille on paljon esimerkkejä. Fuji tuottaa suoraan rungostakin tuollaisia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Tsuumiko kirjoitti:
Kun ensimmäistä digikameraa ostin, niin ensimmäisiä etsimiäni toimintoja oli mustavalko. Että pystyykö pienellä digikompaktilla kuvaamaan mustavalkokuvia. Ilahduin, kun sellainen mahdollisuus löytyi.

Monelle harrastajalle digitaalisen kompaktikameran tärkeimpiä säätöjä saattaa olla valotuksen korjailu. Mustavalkokuvauksessa se on merkitykseltään hieman erilainen, kätevä sävyn säädin. Esim. jos kuvaan punaisen nojatuolin, voin digikameralla jo kuvaustilanteessa säätää mustavalkokuvan kirkkauden, että näyttääkö tuoli kuvassa vaalealta, tummalta, vai mustalta. Värin puuttuminen kuvasta jättää tilaa mielikuvitukselle. Esim. että oliko se tuoli vaaleanpunainen, turkoosi vai mitä väriä. Tai ehkä värillä ei ollut päärooli, vaan sävyllä. Tämä on ihan eri ajattelua kuin nipottaa värivalokuvien valotuksen osumisesta tasan kohdalleen, ja histogrammien osumisesta kohdalleen, jonkinlaisen teoreettisen nipotuksen mukaan.

Toki voin myös kuvata komeita värikuvia silloin tällöin. Esim. ruska-aikaan niitä syntyi helposti. Ehkä tämä mustavalkoinen ajattelu voi myös syventää /monipuolistaa sitäkin, miten väreillä kuvataan.
Kyllä valitettavasti Tsuumiko on niin, että vaikka kuvaat MV kuvaa niin saat paremman kuvatessasi sen värillisenä ja varsinkin RAW kuvana ja vasta myöhemmin muuttamalla sen mustavalkoiseksi.

jpg kuvassa on vain 8 bittiä/väri eli 256 (muistaakseni) tasoa väriä kohden myös silloin kun kuvaat kuvav MV moodissa. RAW kuvana hieman mallista riippuen saat noita tasoja 12 tai 14 bittisinä jolloin yksityiskohtien erottelu ja sävymäärä varsinkin on paljon parempi sillä jo 12 bittiä antaa sinulla 256 sijaan 4096 sävyä.

Paljon bittejä auttaa varsinkin mustiksi jääneiden ja "palaneiden" kohtien pelastamisessa kun niihin löytyy sävyjä joita 8 bittisyys ei pysty esittämään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Extyökkäri kirjoitti:
Kyllä valitettavasti Tsuumiko on niin, että vaikka kuvaat MV kuvaa niin saat paremman kuvatessasi sen värillisenä ja varsinkin RAW kuvana ja vasta myöhemmin muuttamalla sen mustavalkoiseksi.

jpg kuvassa on vain 8 bittiä/väri eli 256 (muistaakseni) tasoa väriä kohden myös silloin kun kuvaat kuvav MV moodissa. RAW kuvana hieman mallista riippuen saat noita tasoja 12 tai 14 bittisinä jolloin yksityiskohtien erottelu ja sävymäärä varsinkin on paljon parempi sillä jo 12 bittiä antaa sinulla 256 sijaan 4096 sävyä.

Paljon bittejä auttaa varsinkin mustiksi jääneiden ja "palaneiden" kohtien pelastamisessa kun niihin löytyy sävyjä joita 8 bittisyys ei pysty esittämään.
Jostain PDF:stä luin kennoteknologian asiaa, että kennolla on erivärisiä pikseleitä. Tiettynä kuviona, tasaisin välein. Esim. vihreitä pikseleitä noin puolet saattaa olla jonkin kennon pinta-alasta, ja muita värejä saattaa olla kahta lajia. Eri värit eri pikseleillä.

Eli vihreää niin paljon kuin muita kahta väriä yhteensä. En tiedä, oliko vanhentunutta tietoa. Väittivät, että kamera muodostaa lopullisen värikuvan interpoloinnilla. Eli matemaattisesti? Onko siis tekniikka tässä jotain aivan muuta kuin kuvitellaan? Ehkä kuvitelma on se, että kennolla yksi pikseli vastaanottaa minkä hyvänsä värin, ja esittää sen sävyä jollain bittimäärällä? Mitenköhän asia oikeasti lienee?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Tsuumikos kirjoitti:
Jostain PDF:stä luin kennoteknologian asiaa, että kennolla on erivärisiä pikseleitä. Tiettynä kuviona, tasaisin välein. Esim. vihreitä pikseleitä noin puolet saattaa olla jonkin kennon pinta-alasta, ja muita värejä saattaa olla kahta lajia. Eri värit eri pikseleillä.

Eli vihreää niin paljon kuin muita kahta väriä yhteensä. En tiedä, oliko vanhentunutta tietoa. Väittivät, että kamera muodostaa lopullisen värikuvan interpoloinnilla. Eli matemaattisesti? Onko siis tekniikka tässä jotain aivan muuta kuin kuvitellaan? Ehkä kuvitelma on se, että kennolla yksi pikseli vastaanottaa minkä hyvänsä värin, ja esittää sen sävyä jollain bittimäärällä? Mitenköhän asia oikeasti lienee?
Pikselimäärä esim. 24 Mpix on eri asia kuin vaikka 8 bitin väriskaala jossa on mainitsemani 256 väriporrasta. Niin ja 12 bittinen värisignaali jossa on yli 4000 porrasta.

Pikselimäärä kertoo sen miten pieniä hippuja on teoriassa mahdollisuus havaita ja signaalin bittimäärä taas sen miten kirkkaus voi vaihdella.

Eräs hyvä tuttavani Pohjanmaalta innostui kuvaamaan ilman minkään sortin aiempaa kokemusta ja kyseli minulta asiasta. Keskustelimme pitkään ja osan hän muisti ainakin. Hän kuvasi erilaisia tilaisuuksia joissa hänellä oli muussa mielessä oma lehmä ojassa. Hän soitteli ottaneensa kuvia eräästä pariskunnasta mutta ei onnistu saamaan niistä kunnon kuvaa joten lupasin yrittää jos hän lähettää sekä jpg että nef kuvat jotka hän neuvostani oli ottanut.

Kuvassa pariskunnan takana näkyi kirkas valo joka oli saanut kuvan pahasti alivalottumaan ja kun jpg (8 bit) kuvasta yritti niitä tummia osia näkyville niin jokainen bitti piirsi oman tasonsa ja reunaan tuli raita. Kun tein saman 12 bitin nef (Nikon raw) versiolle niin siihen tummaankin riitti liukuväri joka muuttuu portaattomasti. Siinä näki 8 ja 12 bittisen värisignaalin eron käytännössä. Itsekin otan yleensä molemmat mutta jos jpg on riittävän hyvä niin hukkaan sen nef version.

Noita kennoja on montaa sorttia sen suhteen miten se eri värit näkee, sinänsä mielenkiintoinen aihe mutta minulle riittää jos saan hyvän kuvan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Eräät kameramerkit ovat tuoneet markkinoille runkoja, joissa on filmien ominaisuuksia matkivia valmiita säätöjä .jpg:lle. Jos haluaa lyhyen työnkulun, ne ovat houkuttelevia. Ainakin Fujin uusimpien runkojen mustavalkosäätöjä (markkinointinimi filmisimulaatio) pidetään ihan toimivina.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Ja jos ymmärtää kuvata samalla myös RAW -tiedoston, niin siellä ne kaikki värit ovat edelleen tallella ja muokattavissa, myös mustavalkoiseksi, jos kameran tekele ei olekaan mieluisa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Nikon_kamera kirjoitti:
Ja jos ymmärtää kuvata samalla myös RAW -tiedoston, niin siellä ne kaikki värit ovat edelleen tallella ja muokattavissa, myös mustavalkoiseksi, jos kameran tekele ei olekaan mieluisa.
Ainakin kahden korttipaikan pro-rungoilla X T2 ja X Pro2 tuo onnistuu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Fujisti kirjoitti:
Ainakin kahden korttipaikan pro-rungoilla X T2 ja X Pro2 tuo onnistuu.
Kyllähän yksikorttisenkin voi säätää tallentamaan sekä RAW:n että JPEG:in. Jos säätää kameran kuvaamaan mustavalkoista on sähköinen etsinkuvakin mustavalkoinen, JPEG on MV, mutta RAW sisältää edelleen kaikki värit. Näin toimi ainakin muinainen X-Pro1, varmaan uudemmat toimivat ihan samalla tavalla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Mustavalkoisessa taidevalokuvauksessa voi olla ajatuksena, että kuvaaja käyttää kameraa kuin pensseliä. Komeaa mustavalkokuvaa nähdessä ensimmäisen kerran saattaa tulla mieleen, onko tuo mikään valokuva ollenkaan, vai maalaus, vai piirustus, vai mustalla tussilla piirretty. Jonkinlaista taitoa tai näkemystä, jos kuvaaja pystyy tuollaista taidetta tekemään mm. alivalotuksen keinoilla ja näkemällä sävyt ja valon/varjon vaihtelun etukäteen, niin että kameraan tulee valmis mustavalkokuva. Ilman tarvetta jälkikäsittelyyn.

Olen viime aikoina kiinnostunut mm. Ricoh GR II -kameramallista. Sen on väitetty tekevän purppuransävyisiä kuvia mieluummin kuin monen muun kameran kaltaista punakorostusta. Väri voi olla melko satumaisen, toisaalta realistisen näköistä. Tuossa yksi esimerkki: https://www.flickr.com/photos/117679377@N08/38834679002/in/pool-ricohgr/
Haku: http://search.carrot2.org/stable/search?source=web&view=folders&skin=fancy-compact&query=site:flickr.com+ricoh+gr+ii&results=100&algorithm=lingo&EToolsDocumentSource.country=ALL&EToolsDocumentSource.language=ALL&EToolsDocumentSource.customerId=&EToolsDocumentSource.safeSearch=false

Usein kohinassa taitaa olla nimenomaan tuo punainen väri ongelman aiheuttajana? Olen ajatellut, että Ricoh GR II saattaisi olla hyvä mustavalkokuvaukseen juuri siitä syystä, että varjokohdissa kameran herkkyys siniselle värille olisi kohdallaan - vai miten on asian laita?

Kuvassa ei välttämättä aina tarvitse olla väriä. Tuossa vielä esimerkkejä mustavalkokuvasta:
https://www.flickr.com/photos/67644974@N00/24662907838/in/pool-grdigital2/

Mustavalkoisia enemmän:
https://www.flickr.com/photos/tags/bw/
Ilmianna
Jaa
Vakaajalla ei ole vaikutusta siihen, minkä ajan kamera valitsee. Lisäksi aikahan kannattaa kuitenkin säätää haluamakseen.

Hyvä keino on ottaa useampia kuvia sarjakuvatoiminnolla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Joskus muinoin kuvasin vakaajatsuumilla ja kamerarungolla, jossa ei ollut vielä mitään vakaajatoimintoja. Se oli niitä aikoja, kun Canonilta oli alkanut tulla markkinoille vakaajaobjektiiveja valokuvausalalle - ehkä ensimmäisenä? Oli muistaakseni sen tyyppisiä kuin EF 75-300 IS ja EF 28-135 IS.

Tuollaisen vakaajatsuumin käyttö vakaajattomassa kamerassa aiheutti sen, että suljinaika saattoi venyä varsin pitkäksi polttoväliin verrattuna, esim. P- tai Av-ohjelmalla. Niin että etsimen näkymä kuitenkin saattoi vielä näyttää melko vakaalta, kuin olisi vakaajakiikarin läpi katsottu. Otetut kuvat saattoivat olla melko suttuisia toisinaan kuitenkin. Vaikutti siltä, että lopputulos ei ollut aina ihan arvattavissa. Tässä yksi syy, miksi ryhdyin mieluummin hankkimaan valovoimaa, kömpelöiden ja himmeiden vakaajaobjektiivien asemesta.

- Eri asia, oliko sitten mitään järkeä ottaa niitä passikuvia oravista nimenomaan hämärässä metsässä. Miksei valoisammissa maisemissa mieluummin. Mutta onhan se yllättävää, jos pöpelikössä orava tulee luokse ja alkaa kurkistaa satamillisen objektiivin sisälle, mitä siellä on. Räps.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Suotimet, valon värisävyt ja valkotasapainon automatiikka

https://www.pdfdrive.net/better-available-light-digital-photography-d28521267.html
Kirjassa selitellään mustavalkoa sivulta 102 eteenpäin. PDF-lukijassa sivunumero oli 117.

Kysymys kuuluu: jos kameralla kuvataan mustavalkokuvaa, tekeekö kamera automaattisen valkotasapainon säädön ennen kuvan tallennusta? Eli toisin sanoen, jos kuvaan saman maiseman keskipäivällä sinisessä valossa, niin tuleeko eri näköinen mustavalkokuva kuin auringonlaskun aikana oranssissa valossa, vai mitätöikö kamera värisävyjen vaikutukset jollain automatiikalla?

Toinen aiheeseen liittyvä PDF:
https://www.pdfdrive.net/digital-photography-in-available-light-e21308198.html

Olen ajatellut tätä mustavalkoasiaa seuraavasti: jos henkilöllä on naamassa esim. punainen läiskä, niin sinisessä päivänvalossa läiskä saattaa näyttää vaalealta, vaaleanpunaiselta, eikö totta? Jos kuitenkin samaa naamaa nähdään illan hämärässä, sisällä keinovalossa, oranssin loistelampun valossa, niin läiskä saattaa näyttää huomattavasti tummalta, melkein siniseltä tai mustalta, eikö totta?

Onko siis vallitsevan valon väri vastaava vaikutukseltaan kuin mustavalkokuvauksessa käytetyt suotimet, vai mitätöikö automatiikka tämän vaikutuksen? Toimiiko Leican Monochrom tässä asiassa eri tavalla, muistuttaen mustavalkofilmin toimintaa?

Minulla on ollut kompaktikamerassa mustavalkokuvauksen mahdollisuus, mutta ei mitään siihen liittyvää värinkorostuksen mahdollisuutta. Että tulisi kuvaan jokin värisuotimen näköinen vaikutus.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
"Kysymys kuuluu: jos kameralla kuvataan mustavalkokuvaa, tekeekö kamera automaattisen valkotasapainon säädön ennen kuvan tallennusta? Eli toisin sanoen, jos kuvaan saman maiseman keskipäivällä sinisessä valossa, niin tuleeko eri näköinen mustavalkokuva kuin auringonlaskun aikana oranssissa valossa, vai mitätöikö kamera värisävyjen vaikutukset jollain automatiikalla?"

Kamera tekee automaatisen valkotasapainosäädön jos siihen on sellainen asetettu päälle. Siitä huolimatta kuvistasi tulee tietenkin erilaisia, monestakin syystä.

"Olen ajatellut tätä mustavalkoasiaa seuraavasti: jos henkilöllä on naamassa esim. punainen läiskä, niin sinisessä päivänvalossa läiskä saattaa näyttää vaalealta, vaaleanpunaiselta, eikö totta? Jos kuitenkin samaa naamaa nähdään illan hämärässä, sisällä keinovalossa, oranssin loistelampun valossa, niin läiskä saattaa näyttää huomattavasti tummalta, melkein siniseltä tai mustalta, eikö totta?"

Taidat ajatella asiaa nurinperin. Jos naamassa on punainen läiskä, sininen valo ei sisällä punaista aallonpituutta ja silloin punaista sisältävät kohdat kuvassa tummenevat (ei ole aallonpituutta mitä heijastaa). Illalla runsaasti punaista sisältävässä lämpimässä valossa punaiset kohteet ovat vaaleampia, kun valossa on runsaasti juuri sitä aallonpituutta heijastettavaksi. Joku oudonvärinen loisteputki saattaa olla eri asia, niistä puuttuu tietyt aallonpituudet kokonaan.

Eli vallitsevan valon väri on sama kuin suodattimilla aikaansaatu tiettyjen värien vaalennus/tummennus. Punainen suodin/valo vaalentaa punaisia kohteita ja tummentaa sinisiä, sininen suodin vaalentaa sinistä ja tummentaa punaista. Ennen vanhaan käytettiin keltasuodinta, tai punaista jos haluttiin enemmän tehoa, sinisen taivaan tummentamiseen MV-kuvauksessa.

Valkotasapainon säätö todellakin mitätöi valojen väreillä leikkimisen MV-kuvauksessa. Samoin on turha laittaa keltasuodinta jos automaattisäätö vääntää seuraavaksi tehot pois. Eli valkotasapainosäädin manuaalille!

Uskoakseni Leican MV-rungossa ei ole valkotasapainon säätöä lainkaan, koska sillä ei olisi juurikaan merkitystä, ja ainakin se pilaisi aidon MV kameran vaikutelman.

Toistan usein kertomani tosiasian: kuvatkaa RAW värikuvia ja muuttakaa ne mustavalkoisiksi Photoshopissa. Siinä saa kaikki värisuodatinkonstailut tehtyä jälkikäteen ja voi kokeilla vaikka mitä. NIK Collectionin saa Googlelta ilmaiseksi (ainakin vielä hetki sitten sai) ja siinä on mainio Silver Effex MV-kepulointiohjelma yhtenä palikkana.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Nikon_kamera kirjoitti:
"Kysymys kuuluu: jos kameralla kuvataan mustavalkokuvaa, tekeekö kamera automaattisen valkotasapainon säädön ennen kuvan tallennusta? Eli toisin sanoen, jos kuvaan saman maiseman keskipäivällä sinisessä valossa, niin tuleeko eri näköinen mustavalkokuva kuin auringonlaskun aikana oranssissa valossa, vai mitätöikö kamera värisävyjen vaikutukset jollain automatiikalla?"

Kamera tekee automaatisen valkotasapainosäädön jos siihen on sellainen asetettu päälle. Siitä huolimatta kuvistasi tulee tietenkin erilaisia, monestakin syystä.

"Olen ajatellut tätä mustavalkoasiaa seuraavasti: jos henkilöllä on naamassa esim. punainen läiskä, niin sinisessä päivänvalossa läiskä saattaa näyttää vaalealta, vaaleanpunaiselta, eikö totta? Jos kuitenkin samaa naamaa nähdään illan hämärässä, sisällä keinovalossa, oranssin loistelampun valossa, niin läiskä saattaa näyttää huomattavasti tummalta, melkein siniseltä tai mustalta, eikö totta?"

Taidat ajatella asiaa nurinperin. Jos naamassa on punainen läiskä, sininen valo ei sisällä punaista aallonpituutta ja silloin punaista sisältävät kohdat kuvassa tummenevat (ei ole aallonpituutta mitä heijastaa). Illalla runsaasti punaista sisältävässä lämpimässä valossa punaiset kohteet ovat vaaleampia, kun valossa on runsaasti juuri sitä aallonpituutta heijastettavaksi. Joku oudonvärinen loisteputki saattaa olla eri asia, niistä puuttuu tietyt aallonpituudet kokonaan.

Eli vallitsevan valon väri on sama kuin suodattimilla aikaansaatu tiettyjen värien vaalennus/tummennus. Punainen suodin/valo vaalentaa punaisia kohteita ja tummentaa sinisiä, sininen suodin vaalentaa sinistä ja tummentaa punaista. Ennen vanhaan käytettiin keltasuodinta, tai punaista jos haluttiin enemmän tehoa, sinisen taivaan tummentamiseen MV-kuvauksessa.

Valkotasapainon säätö todellakin mitätöi valojen väreillä leikkimisen MV-kuvauksessa. Samoin on turha laittaa keltasuodinta jos automaattisäätö vääntää seuraavaksi tehot pois. Eli valkotasapainosäädin manuaalille!

Uskoakseni Leican MV-rungossa ei ole valkotasapainon säätöä lainkaan, koska sillä ei olisi juurikaan merkitystä, ja ainakin se pilaisi aidon MV kameran vaikutelman.

Toistan usein kertomani tosiasian: kuvatkaa RAW värikuvia ja muuttakaa ne mustavalkoisiksi Photoshopissa. Siinä saa kaikki värisuodatinkonstailut tehtyä jälkikäteen ja voi kokeilla vaikka mitä. NIK Collectionin saa Googlelta ilmaiseksi (ainakin vielä hetki sitten sai) ja siinä on mainio Silver Effex MV-kepulointiohjelma yhtenä palikkana.
<< Taidat ajatella asiaa nurinperin. Jos naamassa on punainen läiskä >>

Niin: jos oli. Sehän jäi arvoitukseksi, minkävärinen läiskä olisi ollut. Lila vai sinipunainen, vai millainen. Ehkä ruskea? Pystyikö sitä tuosta kertomuksesta arvaamaan?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ajatuksia mustavalkokuvauksen taiteellisuudesta:
https://www.pdfdrive.net/intro-to-fine-art-black-white-photography-tao-of-photography-e10412816.html

Teoksessa esiintyi ajatus kuvata kohteita ei sellaisina kuin ne ovat, vaan jonakin muuna. Itselleni asia valkeni erikoisella tavalla. Syksyllä oli kompaktikamera mukana ulkoillessa. Ryhdyin ottamaan värikästä syysmaisemakuvaa. Tapana on ollut pitää objektiivi alaspäin ja näyttöruutu ylöspäin, käynnistyksen ja sammutuksen aikana, ettei kameraan kertyisi pölyä.
Kameraa käynnistäessä meni hetken aikaa, ennen kuin tajusin mistä oli kyse: oli unohtunut mustavalkokuvaus päälle. En heti tunnistanut, mitä näyttöruudulla oli. Mutta sitten tajusin, että tuohan on mustavalkokuvaa asfaltin pinnan muodoista, maahan pudonneesta lehdestä, lätäköstä, tai mitä siellä sattui olemaan. Mustavalkoversiota näkymästä olisi voinut verrata ehkä kuun pintaan. Se oli kuin eri ulottuvuus, eri näkökulma, eri aallonpituus, eri tapa ajatella. Jotain muuta.

Joten, vaikka kompaktikamerassa ei olisikaan hienoja sävynsäätöjä erikseen joka värille mustavalkokuvia varten, silti yksinkertaisillakin toiminnoilla, ja suoraan mustavalkoiseksi kuvaaminen, voi olla jotain erilaista värikuviin verrattuna. En myöskään pidä mahdottomana Leica Monochrom -tyyppisten kameroiden hankkimista. Jos ei halua räpeltää kuvien jälkikäsittelyä, voisihan tuo Monochrom olla mielenkiintoinen ainakin kokeiltavaksi?
Ilmianna
Jaa
"En myöskään pidä mahdottomana Leica Monochrom -tyyppisten kameroiden hankkimista. Jos ei halua räpeltää kuvien jälkikäsittelyä, voisihan tuo Monochrom olla mielenkiintoinen ainakin kokeiltavaksi?"

Voisi olla mielenkiintoista, kyllä, mutta kolme asiaa puhuu sitä vastaan:

1) Helevatin kallis systeemi optiikkoineen. Parempaan tarkkuuteen ja laatuun pääsee vaikkapa Nikon D850 rungolla, kolmasosalla hinnasta.

2) Kuvasta tulee suoraan mustavalkoinen, ja jos haluaa muokata sävyjä pitää käyttää värisuodattimia kuten ennen vanhaan, varsin rajalliset mahdollisuudet säätelyyn. Minusta alkaa vaikuttamaan siltä, että ihmiset eivät tunnu tajuavan ja edes tietävän miten huimat säätelymahdollisuudet aukeavat RAW kuvaa mustavalkoiseksi konvertoitatessa, tai värillistä TIFF tai JPEG kuvaa mustavalkoiseksi käännettässä. Ennen kuin ostaa yli kymppitonnin MV Leican kannattaa hankkia PhotoShop edes koeajalle muutamalla kympillä. Voi ajatusmaailma muljahtaa eri asentoon.

3) Koska Leica Monocrom on mittaetsinkamera, sen etsin ei ole mustavalkoinen. MV etsin löytyy peilittömistä järkkäreistä jos sellaisenkin hienouden haluaa. Leicassa takaruutu on tietysti MV, mutta kuka kuvaa Leicalla kuin kännykällä kädet ojossa? Nyt tietysti pitää sanoa että ei ennen vanhaankaan ollut MV-etsimiä. Ei ollut ei, mutta nyt on jos sellaisen haluaa. Mutta vain digietsinkameroissa.
Ilmianna
Jaa
Oma hitaus kuvankäsittelyyn ryhtyä

Itselläni on tällaista lähestymistapaa kuvaamiseen, että kuvaamalla kuva mahdollisimman valmiiksi, ja piirustus on eri asia. Olen kyllä kokeillut kuvankäsittelyohjelmalla leikkimistä, ja tiedän, että säätöjä löytyy, mutta en ole kovin innostunut säätelemään kuvia jälkikäteen. Se tuntuisi kuin kuvaamisen roolin /osaamisen vähättelyltä. Toisaalta on tullut myös ideaa, että digikamera voisi tehdä ääriviivapiirustuksen kaltaisia kuvia. Mutta ehkä tällaisia kameroita tai kuvausohjelmia onkin jo olemassa - hahmontunnistusta tms. - Minua kiinnostaa, paljonko eri kameroissa on nykyään mahdollisuutta säätää värit etukäteen esim. mustavalkokuvaa varten, ja miten paljon omalla valkotasapainon säädöllä voi kikkailla.

Punainen kohina

Mistä johtuu, että digikameroissa kohina näyttäisi usein nimenomaan punaiselta?
Muistui mieleen joku maalaustaiteen teos, jota tarkastelin kauan sitten. Kun taidemaalari on tehnyt muotokuvaa ihmisestä, niin kasvojen varjokohtia on väritetty sinisellä värillä. Tavallinen tallaaja olisi ehkä luullut, että varjokohtiin vedetään vain samaa ruskeaa paksummin, tummemmin kuin muuallekin naaman kohdalle. Mutta teoksista saattaa löytyä yllättäviä yksityiskohtia. Erikoista värien käyttöä, niin että kaukaa katsottuna lopputulos kuitenkin saattaa näyttää fotorealistiselta.
Toimiiko siis digikamera tasan päinvastaisesti, maalaustaiteeseen verrattuna, jos korostaa punaista varjokohdissa - kohinaksi?
Muistui mieleen myös Kodakin negatiivifilmi. Jollain filmillä oli taipumuksena aiheuttaa kuvien valokohtiin punaisen korostumista, ja varjokohtiin vihertävää sävyä. Eräällä laborantilla oli aiheeseen osuva lause: jos haluaa välttyä kokonaan värivirheiltä, pitää kuvata mustavalkofilmille.

Sininen hetki

Maisemaa katsottaessa, illan hämärtyessä, saattaa näyttää siltä, että punainen väri katoaa ensimmäisenä. Auringonlaskun jälkeen sininen hetki: valo näyttää siniseltä. Esim. valkoista katonreunaa tai valkoisia ikkunankarmeja voisi luulla sinertäviksi.

Ruskea tähtitaivas

Tähdet ja avaruus -lehdestä ja muualta tähtitaivaan kuvia katsoessani olen ihmetellyt monesti, mistä taivaskuviin on tullut ruskeaa sävyä. Mitä veikkaatte syyksi:
- alivalotus
- kohina
- kuvattu liian pimeässä, niin että tähtitaivas ei niin myöhään yöllä enää näyttänyt siniseltä, vaan mieluummin mustalta, joka vääristyy ruskeaksi isolla ISO:lla tai pitkällä valotusajalla
- painotyössä tullut jokin virhe tai värin muuntuminen vahingossa ruskeaksi
- valkotasapainon automaattinen korjailu yrittää korjata sinistä tähtitaivasta neutraaliksi, ja sitten väri keikahtaa ruskeaksi, vai
- joku muu syy?

Yömaiseman kuvaus

Itselläni on ollut Nikon-merkkisessä kompaktikamerassa yömaiseman kuvauksen ohjelma. Mielestäni vaikuttaa siltä, että kyseinen ohjelma korostaa sinistä väriä, taivaansinistä, ja tekee valotusarvoihin automaattisesti korjailua yhden aukon verran alaspäin.

Valkotasapainon käsisäätö ja värikartta

Tämä seuraava on vähän tyhmä kysymys sikäli, että itsekin saisin kokeilla ja selvittää omalla kameralla, miten asia menee. Mutta asia sopii ehkä keskusteltavaksi sen takia, jos muut eivät ole tulleet asiaa ajatelleeksi vielä.
Paljonko tai miten digikameran valkotasapainolla voi kikkailla siinä, että mitataan arvo jostain väristä - muusta kuin valkoisesta tai harmaasta? Joissain kompaktikameroissa (Nikon ainakin) on ollut mahdollisuus itse mittailla valkotasapainoa varten väri jostakin kohteesta. Yleensä kameran käyttöohjeissa suositellaan, että kuvaaja tähtäisi harmaaseen tai valkoiseen kohtaan, ja sitten värisävy jää kameran muistiin - kuin kamera päättelisi, että ahaa, tämän väristä valo nyt on, tämä säädetään valkoiseksi. Filmiaikakaudella esim. valkoinen seinä hehkulampun valossa olisi näyttänyt keltaiselta. Mutta digikamera osaa korjata kuvaan seinän valkoiseksi, jos käyttäjä niin säätää /mittailee.
Mutta entä muut värit? Jos haluaa korostaa esim. kuvattavan henkilön huulten punaisuutta, kannattaako hankkia remonttimaalikaupasta värikartta, ja ottaa siitä vaalean vihreä väri kameralla valkotasapainon mittaukseen, jotta tulisi mustavalkosuotimien käyttöä muistuttava efekti?
Samalla logiikalla, olisiko punaiselle kohinalle hyvä häivytys mitata värikartasta kohinan värinen kohta valkotasapainon säädöksi?
Ilmianna
Jaa
Ei kohina välttämättä ole punaista, vaan sävyttyy sen mukaan, mikä väritasapaino kamerasta on valittu. Kohina saattaa olla jossain tilanteessa vaikka keltaista tai sinistä. Vai oletteko eri mieltä?

Erilaisilla kompaktikameroilla vallitsevassa valossa kuvaaminen voi olla erittäin erilaista. Olen ostellut kompaktikameroita viime vuosina noin yksi per vuosi. On ollut Canonia, Fujia, Kodakia, Olympusta ja Nikonia. Omia suosikkejani ovat olleet Nikon ja Olympus. Tässä erään kameramallin ohjetta englanniksi ja suomeksi:
http://www.olympusamerica.com/files/oima_cckb/FE-26_X-21_Instruction_Manual_EN.pdf
http://resources.olympus-europa.com/imaging//Manuals/AW2009/FE-26_X-21_MANUAL_FI.PDF

Käyttöohje ei kerro kovin tarkkaan esim. suodinefekteistä. Kamerasta pystyy valitsemaan suotimeksi pehmytpiirtoa tai sumusuodinta muistuttavan efektin. Tällä efektillä kuvista voi tulla satumaisen kauniita, hohtavia valokohdista. Toinen konsti tällä kameralla satumaisen tunnelman tavoitteluun on kuvata korkealla ISO:lla rakeisen näköinen kuva, ja sitten tasoitella /vaalentaa kontrastia samalla kameralla jälkikäteen. Rakeisuus saattaa muistuttaa parketin kuviota, jos tarkastellaan erittäin runsaasti suurentaen. Ei siis hajanaisia punaisia pisteitä, vaan kuvio, joka saattaa loiventua tai vaalentua samalla kameralla jälkikäsittelyssä.
"Suotimeksi" nimitettynä kamerasta löytyy myös ääriviivapiirustuksen näköinen kuvaustapa. Jos sillä efektillä kuvataan esim. digitaalikellon numeroita, niin kuvaan ei tule paksu mustaksi maalattu numero, vaan numeron ääriviivat vain. Ääriviivoja valkoisella taustalla.
Mustavalkokuvaus tästä kamerasta puuttuu, jos ei lasketa äsken mainittua ääriviivakuvausta. Värien säätämiseen on melko vähän mahdollisuuksia. Valkotasapaino automaattinen, tai muutama muu valmiiksi ajateltu vaihtoehto, kuten loistelamppu. Jos tällä kameralla ryhtyisin kuvaamaan niukassa valossa, luultavasti käyttäisin vakaajaa tai P-ohjelmaa: säätäen ISO-lukeman korkealle, valotuksen korjailua alaspäin, ja salaman pois päältä. Väriksi tulisi sitten, mitä automaatti asettelee.

Mutta Nikon-kompaktista löytyy monenlaisia värisäätöjä. Valkotasapainon säätö omalla mittaamisella. Tuo edellä mainittu värikartan käyttö olisi mahdollista Nikonin kompaktilla. Todella villin, erikoisen näköisiä sävyjä. Toisaalta moni valmis asetus väriksi on ollut niin kehno, että sitä sävyä on tarvinnut itse säätääkin, ainakin keinovalossa kuvatessa. Esim. valkoisesta seinästä tai valkoisesta katosta värin mittaamisella on saatu erittäin realistisen näköiset värisävyt. - Mielestäni Nikonista on löytynyt hämäräkuvaukseen sopivia valmiita kuvausohjelmia paremmin kuin tuosta Olympuksesta. Ja mustavalkokuvaus.

Kompaktikameroissa on erittäin paljon eroja toimintatavoissa - siinä, mitä asioita voidaan säädellä, ja millä tavalla.
Ilmianna
Jaa
Aiheesta: ovatko kompaktikamerat vanhentuneita käytellä vallitsevassa valossa

Valaisimien tai lamppujen värit ovat muuttuneet paljon, viimeisten kymmenen vuoden aikana. Kaupoissa on lakattu myymästä hehkulamppuja ja loistelamppuja. Tilalle on tullut LED-valaisimia. Toisaalta eivät kaikki vanhat loisteputket ja loistelamput nekään olleet kaikki samanvärisiä.

Vanhoissa kompaktikameroissa värien valinnat, keinovalossa sisällä hämärässä, ilman salamaa kuvaamiseen, eivät välttämättä anna parhaita mahdollisia sävyjä vaihtoehdoilla hehkulamppu /loisteputki / aurinkoinen /pilvinen. Kuvaan saattaa tulla keltainen tai sininen sävy, tai vihertävä.

Siinä mielessä moni kompaktikamera on "vanhettunut", että voidaanko kuvata keinovalossa ilman salamaa - realistisen sävyisiä värikuvia. Esim. tuo Olympus X-21 saattaa sopia hyvinkin lähikuviin ja maisemiin - päivänvalossa. Tai jos sävyt korjaillaan jälkikäteen.

Jos joku ostelee kompaktikameroita sillä mielellä, että haluaa saada värisävyt kohdalleen jo kuvatessa - ja varsinkin ilman salamavaloa, vallitsevassa valossa - niin sitten yksi vaihtoehto voisi olla jokin Nikon Coolpix, josta löytyy mustavalkokuvausta ja värisävyn mittausta molempia. Itselläni tosin Coolpixin mustavalkokuvauksen valinta pakottaa päälle automaattisen valkotasapainon säädön. Kun mustavalkokuvaus on valittu, sitten kamera ei edes päästä nuolinäppäimillä sille valikkoriville, jossa valkotasapainoa mainitaan! Eli erittäin rajallista, mitä kompaktikameralla saa tehtyä, mutta silti yksi kompakti voi toimia keinovalossa paljon paremmin /helpommin kuin toinen.

Olen tuolla Coolpixillä saanut käsivaralta yhden aukon alivalotuksella mustavalkokuvia kuvattua järkyttävän hämärässä. Tekstiä muistiinpanoiksi esim. kellarissa käydessä. Kun ei ole saanut kaikkia niitä teoksia mahtumaan ylemmäs. Eikä tykkää räiskytellä salamavaloilla.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Mustavalko ja vallitseva valo

Muutamia konsteja vallitsevassa valossa kuvaamiseen. Keskustelusta voi tulla ideariihtä, mitä kaikkea vippaskonstia löytyy. Onko muilla paljon neuvoja lisätä luettelon jatkoksi?
- Tässä ensin joitakin monelle tuttuja perusasioita, ja sitten mustavalkokuvauksesta:

Lyhyempi polttoväli. Kamera näyttää tärähtelevän käsissä vähemmän, jos kuvataan laajakulmaisemmin. Pitkä polttoväli suurentaa, korostaa tutinan vaikutusta.

Valovoimaisempi objektiivi. Siinä missä aukkoarvon 4 tsuumilla pystyy kuvaamaan vain suljinajalla 1/30 sekuntia, valovoimaisempi aukon 2 objektiivi mahdollistaisi suljinajan 1/125 sekuntia. Sitä kautta mahdollisia pidemmät polttovälit ja/tai terävämmät kuvat käsivaralta.

Kameran tukeminen tai ote. Jalustalla mahdollisia pitkät valotukset. Myös kameran pitelyn tekniikkaa voi harjoitella. Omiin kameroihin sopivilla tavoilla. Miten ote saadaan tukevaksi, ja miten valotusarvojen lukitus pysyy kameran muistissa. Nappulatekniikkaa: Nikonin järjestelmäkameroissa on ollut mahdollisuutta lukita valotus ja tarkennus peukalolla. Kompaktikameroissa on yleisempää, että laukaisunäppäimen toimintaan on kytketty erottamattomasti myös tarkennus ja valon mittaus, ja niiden arvojen lukitus, laukaisijaa painettaessa puoliväliin.

Laukaisutekniikka. Sormen kärki mieluummin laukaisunapin viereen, ja laukaisu ojentamalla /pusertamalla sormea suoremmaksi. Myös vitkatoiminto voi edesauttaa tärähtämättömän kuvan saamista, varsinkin jalustalla.

Tarkennus. Yömaisemakuvissa ääretön tarkennus, tai taskulampulla lähikohteen valaisu, jos halutaan säätää tarkennus lähemmäksi.

Vakaajatoiminnoista itselläni on huonoja kokemuksia. Yleensä vakaajalla on tullut suttuisempi kuva kuin käsivaralta. Kaikissa kameroissa ei ole mahdollisuutta valita itse rajaa, miten pitkäksi suljinaika saattaa venyä. Vakaajatoiminto saattaa pakottaa suljinaikaa niin pitkäksi, että käsivaralta tottunut kuvaaja saa terävämmän kuvan hämärässä.

Onko moniin kuvausongelmiin näppäränä ratkaisuna mustavalkoisuus?

Jos kamera nostaa ISO-lukemaa hämärässä, kuvaan saattaa tulla värillisiä pisteitä, kohinaa. http://www.mikkosaari.fi/iso-herkkyys/
Mustavalkokuvasta kohinaa ei huomaa yhtä helposti kuin värikuvasta, jos ollenkaan. Päinvastoin, mustavalkokuvauksessa kohina saattaa joskus olla hyödyllistäkin: varjokohdissa sävyt vaalenevat hieman, kontrasti loivenee.

Tahallinen alivalottaminen. Valotuksen korjailun toiminnolla -1 tai 2- aukkoa. Joskus oli tilanne se, että värikuvauksessa oli syytä mieluummin hiukan ylivalottaa, kuin alivalottaa. Tai riippui filmimerkistä, mitkä värit korostuivat ali- tai ylivalotuksissa. Mutta mustavalkokuvissa minun mielestäni voi usein alivalottaa aukon tai kaksi. Normaalisti kameran antama automaattinen valotusarvo tekisi mielestäni mustavalkokuvasta turhan vaalean, kuin olisi maitomainen kalvo tai sumuverho kuvassa. Olen sitä mieltä, että mustavalkokuvauksessa saattaa monesti tulla paljon paremman näköistä lopputulosta pienellä alivalotuksella. - Ovatko muut havainneet jotain samankaltaista?

Sekavalosta. Keinovalot saattavat olla kovin erilaisia väreiltään ja sävyiltään. Nykyään kun on monenlaisia polttimoita ja lamppuja, sävyjä on ehkä liikaakin joissain tilanteissa. Värien sekamelska ei aina näytä kauniilta. Mustavalkokuvaus saattaa siitäkin syystä nousta uudelleen ajankohtaisemmaksi, tai jatkua edelleen.

Miten paljon kuvaatte mustavalkoista? Vai mieluummin jälkikäsittelyllä värikuvista uudet versiot, mustavalkoisia?

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta