Mistä venäläisessä "Unohdettu sota"-dokumenttielokuvassa on kysymys?
Yllä näkyvä Venäjän valtion rahoittama dokumenttielokuva "Unohdettu sota", joka kertoo Suomen ja Neuvostoliiton välisestä talvisodasta ja sen taustasta, on herättänyt Suomen Venäjä-vastaisissa medioissa keskustelua. Dokumenttielokuvaa herjataan hysteerisesti "valedokumentiksi" ja jonkinlaiseksi "hybridioperaatioksi". Siksi päätin itse katsoa filmin ja esittää siitä joitakin huomioita. Onko dokumenttielokuvassa virheellisiä väitteitä? Miten dokumenttielokuva asemoituu muiden venäläisten Suomea, erityisesti talvisotaa tai sota-aikaa käsittelevien dokumenttifilmien joukkoon? Mistä tässä dokumenttielokuvassa on loppujen lopuksi kysymys?
Filmin kesto on runsas 26 minuuttia, joten kovin mittavasta dokumenttielokuvasta ei ole kysymys. Se on katseltavissa ineternetissä ja on esitetty ainakin Pietarin televisiossa hiljattain. Ensiesitys oli jo kesällä. Elokuvan on tuottanut valtiollinen yhteiskunnallinen televisio OTR, joka tuottaa laadukkaita sisältöjä lähinnä internettiin. OTR on erilaisia riippumattomia, myös liberaalimpeja sisältöjä tuottava "kansalaiskanava". Tässä mielessä on hyvä ottaa huomioon, että kansalaismielipide Venäjällä ei kaikissa tapauksissa ole Suomen suhteen yhtä myönteinen kuin Venäjän hallituksen mielipide. Siksi filmi on myös mielenkiintoinen.
Elokuvan varsinaisena teemana on "Unohdettu sota", mutta sisällön perusteella sillä ei viitata vain talvisotaan 1939-1940, sillä elokuvassa käsitellään myös Suomen sisällissotaa 1918 ja Suomen natsi-Saksan liittolaisena käytyä sotaa 1941-1944. Elokuvassa siis esitetään eräänlainen yleiskuva ja yksi tulkinta, ehkä ajankohtaisin, Suomen ja Venäjän välisistä sodista. Tietysti jokainen sotahistoriaa käsittelevä dokumenttielokuva on tekijöidensä yksi tulkinta asiasta.
Positiivista tässä on se, että elokuvassa halutaan esittää tiiviissä muodossa yksi kiinteä tulkinta Suomen ja Neuvostoliiton sotaan johtaneiden suhteiden kehityksestä. Tietysti tällainen näkökulma on tärkeä. Toisaalta voidaan sanoa, että aina voidaan esittää myös vaihtoehtoisia tulkintoja. Dokumenttielokuvat, kirjat ja esitelmät tai artikkelit ovat aina tekijöidensä tulkintoja asioista. Jokaiseen ei pitäisi suhtautua kuolemanvakavasti, etenkin kun asiasta on olemassa niin Suomessa kuin Venäjälläkin paljon erilaista materiaalia ja keskustelua.
Venäjällä on parin viime vuosikymmenen aikana kinnitetty Suomen kanssa käytyihin sotiin jonkin verran huomiota. Dokumenttielokuvia on tehty useita. Niissä yleensä esitetään tapahtumat laajemmasta, koko vuosisadan perspektiivistä. Sotien taustat ja synty selitetään kansainvälisten poliittisten prosessien tuloksina. Tästä on kysymys tässäkin dokumenttielokuvassa.
Dokumentissa haastatellut asiantuntijat ovat Kansallisen turvallisuuden tieteellisen tutkimusinstituutin johtaja Aleksei Diashev, kirjailija Vadim Burlak ja kirjailija Andrei Sinelnikov. Heidän kommenttinsa vuorottelevat ohjelmassa. Dokumentissa siis ei ole haastateltu laajaa kirjoa suomalaisia ja venäläisiä eri instituutioiden historioitsijoita, mutta sen sijaan puheenvuoro on annettu vähän harvinaisemmille asiantuntijoille, joilla toki on mielenkiintoista sanottavaa. Dokumentissa kuuluu ikään kuin "kansan ääni".
Seuraavassa käyn läpi kronologisesti filmissä esitettyjä tulkintoja. Aivan alussa filmissä esitetään keskeinen kysymys: oliko talvisota Tarton rauhan seuraus vaiko välttämättömyys? Asia siis asetetaan kyseenalaiseksi heti alussa. Asiantuntija lausuu heti filmin alussa, että talvisotaa ei pidä eristää vaan se pitää tulkita kansainvälispoliittisessa kontekstissa. Suomi tai mikään muukaan valtio ei elänyt eristyksissä.
Elokuvassa esitetään, että konflikti Suomen kanssa käynnistyi heti joulukuussa 1917, kun Suomi itsenäistyi. Tähän sisältyi filmin mukaan monta ongelmaa. Tässä kohdassa dokumentissa on eniten "kohua" herättänyt väite, kun juontaja sanoo Suomen itsenäistymiseen liittyen: "Läheskään kaikki suomalaiset eivät ilahtuneet tästä tapahtumien käänteestä [so. Suomen itsenäistyminen 1917], ylivoimainen enemmistö suomalaisista halusi olla Venäjän kanssa yhdessä myös jatkossa." Tämä suomennos on tosin omani, joku virallinen kääntäjä voisi tehdä tarkemman suomennoksen.
Sitaatissa ei siis sanota, että suomalaiset halusivat elää Venäjän osana. Sen sijaan todetaan, että haluttiin olla Venäjän kanssa yhdessä - siis rauhanomaisesti. Tämä tarkoittaa, että enemmistö suomalaisista olisi kannattanut rauhanomaista rinnakkaineloa, eivätkä läheskään kaikki kannattaneet itsenäistymishanketta, joka oli (dokumentin mukaan) ylhäältä saneltu. Suomen itsenäistymisen suurimmaksi ongelmaksi filmissä nähdään moneen kertaan todettu yhteisen uuden valtionrajan sijainti vaarallisesti vain noin 30 kilometrin päässä Leningradista. Joka tapauksessa suhteen muuttuminen Venäjään nähdään Suomen sisällissodan alkamisen syyksi: "Tällaiseen käänteeseen tyytymättömät tarttuivat aseisiin, ja Suomen sisällä syttyi verinen sisällissota."
Yllä näkyvä Venäjän valtion rahoittama dokumenttielokuva "Unohdettu sota", joka kertoo Suomen ja Neuvostoliiton välisestä talvisodasta ja sen taustasta, on herättänyt Suomen Venäjä-vastaisissa medioissa keskustelua. Dokumenttielokuvaa herjataan hysteerisesti "valedokumentiksi" ja jonkinlaiseksi "hybridioperaatioksi". Siksi päätin itse katsoa filmin ja esittää siitä joitakin huomioita. Onko dokumenttielokuvassa virheellisiä väitteitä? Miten dokumenttielokuva asemoituu muiden venäläisten Suomea, erityisesti talvisotaa tai sota-aikaa käsittelevien dokumenttifilmien joukkoon? Mistä tässä dokumenttielokuvassa on loppujen lopuksi kysymys?
Filmin kesto on runsas 26 minuuttia, joten kovin mittavasta dokumenttielokuvasta ei ole kysymys. Se on katseltavissa ineternetissä ja on esitetty ainakin Pietarin televisiossa hiljattain. Ensiesitys oli jo kesällä. Elokuvan on tuottanut valtiollinen yhteiskunnallinen televisio OTR, joka tuottaa laadukkaita sisältöjä lähinnä internettiin. OTR on erilaisia riippumattomia, myös liberaalimpeja sisältöjä tuottava "kansalaiskanava". Tässä mielessä on hyvä ottaa huomioon, että kansalaismielipide Venäjällä ei kaikissa tapauksissa ole Suomen suhteen yhtä myönteinen kuin Venäjän hallituksen mielipide. Siksi filmi on myös mielenkiintoinen.
Elokuvan varsinaisena teemana on "Unohdettu sota", mutta sisällön perusteella sillä ei viitata vain talvisotaan 1939-1940, sillä elokuvassa käsitellään myös Suomen sisällissotaa 1918 ja Suomen natsi-Saksan liittolaisena käytyä sotaa 1941-1944. Elokuvassa siis esitetään eräänlainen yleiskuva ja yksi tulkinta, ehkä ajankohtaisin, Suomen ja Venäjän välisistä sodista. Tietysti jokainen sotahistoriaa käsittelevä dokumenttielokuva on tekijöidensä yksi tulkinta asiasta.
Positiivista tässä on se, että elokuvassa halutaan esittää tiiviissä muodossa yksi kiinteä tulkinta Suomen ja Neuvostoliiton sotaan johtaneiden suhteiden kehityksestä. Tietysti tällainen näkökulma on tärkeä. Toisaalta voidaan sanoa, että aina voidaan esittää myös vaihtoehtoisia tulkintoja. Dokumenttielokuvat, kirjat ja esitelmät tai artikkelit ovat aina tekijöidensä tulkintoja asioista. Jokaiseen ei pitäisi suhtautua kuolemanvakavasti, etenkin kun asiasta on olemassa niin Suomessa kuin Venäjälläkin paljon erilaista materiaalia ja keskustelua.
Venäjällä on parin viime vuosikymmenen aikana kinnitetty Suomen kanssa käytyihin sotiin jonkin verran huomiota. Dokumenttielokuvia on tehty useita. Niissä yleensä esitetään tapahtumat laajemmasta, koko vuosisadan perspektiivistä. Sotien taustat ja synty selitetään kansainvälisten poliittisten prosessien tuloksina. Tästä on kysymys tässäkin dokumenttielokuvassa.
Dokumentissa haastatellut asiantuntijat ovat Kansallisen turvallisuuden tieteellisen tutkimusinstituutin johtaja Aleksei Diashev, kirjailija Vadim Burlak ja kirjailija Andrei Sinelnikov. Heidän kommenttinsa vuorottelevat ohjelmassa. Dokumentissa siis ei ole haastateltu laajaa kirjoa suomalaisia ja venäläisiä eri instituutioiden historioitsijoita, mutta sen sijaan puheenvuoro on annettu vähän harvinaisemmille asiantuntijoille, joilla toki on mielenkiintoista sanottavaa. Dokumentissa kuuluu ikään kuin "kansan ääni".
Seuraavassa käyn läpi kronologisesti filmissä esitettyjä tulkintoja. Aivan alussa filmissä esitetään keskeinen kysymys: oliko talvisota Tarton rauhan seuraus vaiko välttämättömyys? Asia siis asetetaan kyseenalaiseksi heti alussa. Asiantuntija lausuu heti filmin alussa, että talvisotaa ei pidä eristää vaan se pitää tulkita kansainvälispoliittisessa kontekstissa. Suomi tai mikään muukaan valtio ei elänyt eristyksissä.
Elokuvassa esitetään, että konflikti Suomen kanssa käynnistyi heti joulukuussa 1917, kun Suomi itsenäistyi. Tähän sisältyi filmin mukaan monta ongelmaa. Tässä kohdassa dokumentissa on eniten "kohua" herättänyt väite, kun juontaja sanoo Suomen itsenäistymiseen liittyen: "Läheskään kaikki suomalaiset eivät ilahtuneet tästä tapahtumien käänteestä [so. Suomen itsenäistyminen 1917], ylivoimainen enemmistö suomalaisista halusi olla Venäjän kanssa yhdessä myös jatkossa." Tämä suomennos on tosin omani, joku virallinen kääntäjä voisi tehdä tarkemman suomennoksen.
Sitaatissa ei siis sanota, että suomalaiset halusivat elää Venäjän osana. Sen sijaan todetaan, että haluttiin olla Venäjän kanssa yhdessä - siis rauhanomaisesti. Tämä tarkoittaa, että enemmistö suomalaisista olisi kannattanut rauhanomaista rinnakkaineloa, eivätkä läheskään kaikki kannattaneet itsenäistymishanketta, joka oli (dokumentin mukaan) ylhäältä saneltu. Suomen itsenäistymisen suurimmaksi ongelmaksi filmissä nähdään moneen kertaan todettu yhteisen uuden valtionrajan sijainti vaarallisesti vain noin 30 kilometrin päässä Leningradista. Joka tapauksessa suhteen muuttuminen Venäjään nähdään Suomen sisällissodan alkamisen syyksi: "Tällaiseen käänteeseen tyytymättömät tarttuivat aseisiin, ja Suomen sisällä syttyi verinen sisällissota."
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mikä ihmeen sota ?
Eri näkökulmia sodista ja niiden syistä, mihin ne ovat johtaneet?
Kaikilla on seurauksensa.
Hieno selvitys tuosta dokumentista "Unohdetty sota"
Tarkoittanet ’huono selitys’? Kyllä suomalaiset halusivat itsenäistyä! Muu on toivorikasta venäläistulkintaa!
Talvisota eli Neuvostoliiton hyökkäys Suomeen ei ole Suomessa mikään unohdettu sota. Jatkosataa ei ole unohdettu. Myöskään sisällisotaa ei ole unohdettu. Näitähän jatkuvasti on esillä monissa eri tapahtumissa ja merkkivuosia jopa juhlistetaan asianmukaisesti ja niiden merkityksistä keskustellaan. Kouluissa näistä historianoppimäärissä on runsaastikin esillä.
Venäjällä nuo voivat olla ’unohdettuja’. Tai ehkä oikeammin unohdotettuja, joita nyt taas ollaan näköjään muokkaamassa paremmin sopiviksi nykyVenäjän poliittisiin tarpeisiin. No se on Venäjän ongelma.
Täällä Suomessa historiaa ei tarvitse muokata aina kulloisten poliittisten tuulien mukaan niinkuin ei vapaissa maissa yleensäkään.
Historian jälkikäteinen uuskirjoitus ja muokkaus poliittisesti korrektiksi kuuluu diktatuurimaiden historiankirjoituksiin. Eipä noita kannata ottaa huomioon vakavasti otettavissa keskusteluissa, saati historianopetuksissa. Ei näin onneksi tehdäkään eikä ole tehtykään edes pahimpina suomettumisaikoina.
Venäjällä nyt unohdetaan paljonkin 1917-45 asioita.
Omien kansalaisten joukkomurhat, Holomodor, Molotov-Ribbentrop ja Venäjän apu natseille, Katyn, Itä-Euroopan raiskaus ja miehitys.