Olen suutuspäissäni kironnut Jumalan ja kadun.Mikä neuvoksi.onko Raamatullista neuvoa? Saako tälläisen synnin anteeksi?Laissa nämä kiroojat pitää raamatun mukaan kivitettävän kuoliaaksi.
Saako Jumalan kiroamisen anreeksi?
viekaastiansaan
10365
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos ei ketään kuule, niin voi kirota. 3Moos 24:14.
Koska sinä vetoat Raamattuun, salli myös minun vedota Raamattuun.
Mitä siis Raamattu sanoo, saako sinun syntiäsi anteeksi? Siihen on
yksi ehto, joka tulee esille seuraavassa Raamatun Sanassa.
1 Joh 1:9 "Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä."
Psalmit:32:5 "Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni", ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani."
Kiitos tuosta Raamatunkohdasta.Minulle tärkeä ja arvostan..tuon ns.saatananpalvojan komentti on lapsellunen...jos olisi oikea ei edes kommentoisi..on psyykkisesti sairas ja huomion kipeä narsisti...kun kohtaa todelliset demonaaliset voimat ei leiki näsäviisasta huomiohakuisuudella.Noilla voimilla kun ei ole leikkimistä.kun syvyydessä ollaan..ei edes lasketa leikinlyöntiä.Tiedän oikeasti 50.v.kokemuksella.
Jeesuksen sovitustyö kattaa kaikki synnit mitä ihmiset ovat tehneet ja tulevat tekemään.
Sen tähden ihminen voi saada jokaisen tekemänsä synnin anteeksi Jeesukselta Kristukselta.
Raamattu tuntee vain yhden synnin, jota ei voi saada anteeksi. Ja se on Pyhän Hengen pilkka. Anteeksiantamattoman Pyhän Hengen pilkan tehnyt ihminen ei tunnusta syntiään Jumalalle, sen tähden hän ei voi saada sitä anteeksi. Hän on täysin kylmä ja välinpitämätön synnilleen. Tämä johtuu siitä, että Jumala ei enää puhu hänelle, ei kutsu häntä eikä vedä häntä Jeesuksen luokse. Siksi hän ei tunnusta syntiään eikä tule Jeesuksen luokse eikä saa syntiään anteeksi. Jeesuksen luokse tulemisemme ja syntimme tunnustamisemme johtuu Jumalan kutsusta ja vaikutuksesta meille ja meissä.
Jos joku kokee, että hän on tehnyt Pyhän Hengen pilkan, mutta hän on synnintunnossa ja aralla tunnolla Jumalan edessä ja tunnustaa tekonsa syntinä Jeesukselle Kristukselle ja pyytää sitä anteeksi Häneltä. hän saa syntinsä anteeksi. Hän ei ole tehnyt anteeksiantamatonta Pyhän Hengen pilkkaa.
Johanneksen Kirjeen Sanaan saamme luottaa 1 Joh 1:9. Jos siis tunnustamme syntimme, olkoon se mitä tahansa, me mös saamme syntimme anteeksi. Tämä on Jumalan lupaus.
Minäkin kirosin jumalan enkä varmaan aio sitä anteeksi anella. Nyt palvelen Saatanaa.
Niin, tänä päivänä ajattelet mitä ajattelet, mutta todellisuus on ihmisen / sinun kohdalla, miten tulee hetki, että sinäkin tulet notkistamaan polvesi Jeesuksen edessä ja suullasi tunnustaamaan Jeesuksen Herraksi eli savoksi sanottuna tunnustmaan syntisi ja ottamaan syntien sovituksen vastaan. Milloin, sen tietää vain JUMALA.
9. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,
10. niin että KAIKKIEN polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
11. ja JOKAISEN kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.
Ihmisen on mahdoton ymmärtää miten JUMALA on kaikkivaltias eli paneppa tämä kokonaisuus korvan taakse ja muista silloin, että tiedotin siitä hetkestä jo etukäteen. Uhoamisestasi huolimatta. Niin, JUMALAN tahto j asen toteutuminen on kokonaan ihmisen tahdon yläpuolella ja tavoittamattomisssa.
3- vuotias lapsikin voi uhota ja myrskytä vanhempien edessä ja uhoamisessaan ei edes ymmärrä omaa parastaan. Näin on myös tilanne turmeltuneen / erossa JUMALASTA olevan aivkuisen ihmisen kohdalla. Lohdullista onkin ymmärtää ja nähdä, miten pikkkulapsi aikuistuessaan / ymmärryksen laajentuessa ymmärtää ja näkee miten vanhemmat olivat oikeassa valtaansa käyttäessään.
Lapsi,- jopa kiittää vanhempiaan, etteivät kuunnelleeet ja toteuttanaat hänen tahtoaan,- vaan mursivat sen.
Niin, sinunkin tahtosi tullaan murtamaan ja lopputulos on kaunis,- jonka van silloin tulet ymmärtämään;
12. ja he sanoivat suurella äänellä: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen".
13. JA KAIKKIEN LUOTUJEN, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: "Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!"
Nyt uhoat, mutta myöhemmin kiität.
Niinhän sinä luulet.
Mark.11:21 Biblia (1776). Ja Pietari muisti, ja sanoi hänelle: Rabbi, katso, fikunapuu, jonka kirosit on kuivettunut. Puuttuu: "Jeesuksen sanat"
Eihän tuo vielä niin vakavaa ole, mutta älä kiroa Joulupukkia, etenkään näin joulun alla. Tontut voivat kuulla ja saat lahjaksi risuja.
Samasta suusta voi lähteä sekä siunaus että kirous. Mutta kirouksella on paha taipumus voittaa alaa ja tulla vallitsevaksi niin, että kiitollisuus jää taka-alalle.
Jehova kehotti minua alati rukoilemaan: PÄÄSTÄ MEIDÄT PAHASTA. Rukoilin näin: Isä, päästä minut kaikesta pahasta henkilöön katsomatta. Asemaan katsomatta, varallisuuteen tai mihinkään ulkoiseen tekijään katsomatta. Päästä minut vaikka Jeesuksestakin ja sinusta itsestäsi, jos olette pahoja. Rukous on vaikuttanut sen, että minusta on tullut suufilainen teisti.
Hare Krishna kirjan mukaan HURMIOITUMISEEN (joka kyllä on vasta kakkospalkinto eikä ykköstavoite) edetään askel askeleelta eli yksi noista askelista on LOUKKAUSTEN ESITTÄMISEN ASKEL. Se kuuluu asiaan joskus.
JOB ei esittänyt loukkasta ja voitti ykköspalkinnon takaisin. Daavid ja Saul loukkasivat ja saivat hurmioitumisen eli kakkospalkinnon.
Olen Suomessa varmaan eniten loukannut ja kironnut, koska tahdoin osoittaa rohkeutta totuuden puolesta sekä esittää oman antiteesini. Sanoisin että ole turvallisella mielin , mutta yritä kääntyä sillä loukkaukset syövät kiitollisuuden tunnetta liikaa. Vaikka ei olisi suurta aihetta kiitollisuuteen niin kiitollisuuden tunne on säilyttämisen arvoinen sinänsä.