Mistä tulee sekasorto ja ristiriitaisuus yhteiseloon, ja miksi se pysyy ja pysyy, paheten ja lisääntyen. Hedelmistä puu tunnetaan kriteerillä katsottuna.
Hyvä puun tuotos on ainoastaan hyvää hedelmää. Pahan puun hedelmä voi päälle päin näyttää hyvältä, mutta on paha, sisältä mätä, ja katkeralta syöjän suussa maistuva. Eli pahoinvointia aiheuttava.
Paha puu siis ei voi tuottaa tervettä hyvää hedelmää. Joka maistuisi kaikkien suussa vain hyvältä ja vaikuttaisi tervehdyttävästi syöjään. Jotka kaikki varmaankin haluaisivat päästä nauttimaan niistä hyvistä hedelmistä, koska tuovat kaikkinaista hyvinvointia, ja tyydytystä. Se on vain se, kun niin harvat tahtoisivat osallistua hyvien puiden istutukseen, kasteluun ja hoitoon. Haluaisivat kyllä syödä hyviä, mutta eivät tahtoisi nähdä sen vertaa vaivaa, alkaisivat kasvattamaan ja hoitamaan hyvää puuta. Ns. rikkaruoho (pahan puun hedelmä) kasvaa vähemmällä vaivalla, alkaa kasvamaan ja suurenemaan, ja mädäntymään sisältäpäin, ihan vain välinpitämättömyyden ja laiminlyöntien seurauksena.
Nyt niitä hyviä riittää vain harvoille. Nälissään useat sitten, syystäänkin joutuvat syömään eksyttävästi, hyvältä päällepäin näyttäviä, pahoja hedelmiä ja tarjoavat niitä toisilleenkin, ja kärsimään sitten niiden aiheuttamasta pahoinvoinnista. Koska ovat kasvattamassa ja tukemassa niitä pahoja puita, jotka sitten tuottavat runsaasti pahoja katkeria hedelmiä, koska niitä on niin paljon, jotka istuttavat, kastelevat, hoitavat ja tukevat noita pahoja puita, ja joutuvat sen tähden sitten kustantamaan ne pahoinvointien ja kärsimysten hoidotkin.
Onko ihan viisasta, vai ns. maalaisjärjellistä ? Vai mitä tämä tällainen on, ja mihin oppeihin perustuvaa ? Kun ei ainakaan totuuden ja oikeuden mukaisiin, (ei mitään pahaa eikä väärää) lakeihin. Eikä ole edes yhteiskunnan yhteisten etujen mukaistakaan, saati sitten muulle maailmalle sivistys opiksi. Oikein, totuudenmukaisesti, eli lainmukaisesti yhteiselosta elämisestä.
Kyllä niin paljon on mädännäisyyttä ja pimeyttä.
Suolan piti estää mädäntymistä ja valon paljastaa pimeyden kätköt ja vaarat. On näköjään tullut tieltä poistettua se jonka piti pidättää, LAITTOMUUDEN valtaan pääsyä. Se vanhurskaus kun on jonnekin kadonnut, siis se maailman valo ja suola, ne totuuden julkituojat, varoittajat ja valistajat, oikean suunnan ja tien osoittajat, itse edellä kulkijat ? !
Missä siis olette Jumalan palvelijat, te vanhurskaat. Jotka olette kutsuttu maaliman valkeudeksi, totuuden pylväiksi, oikeuden tekemisen harjoittajiksi, sokeain silmiksi. Kaikkeen maailmaan menijöiksi Jumalan valtakunnan, hyvän sanoman julistajiksi. kaikille mahdollisille kaduille ja kujille, Suuren Kuninkaan juhliin kutsujiksi. Jeesuksen Kristuksen nimessä etsintäkuuluttaen.
Älkää nyt käyttäytykö niin kuin Aatami ja Eeva, jotka yrittivät piiloutua lankeemuksensa / alastomuutensa tiedostamisen tähden Jumalalta. Eivät millään olisi halunneet tulla, totuuden paljastumisen peloissaan esiin.
Hyvä puun tuotos on ainoastaan hyvää hedelmää. Pahan puun hedelmä voi päälle päin näyttää hyvältä, mutta on paha, sisältä mätä, ja katkeralta syöjän suussa maistuva. Eli pahoinvointia aiheuttava.
Paha puu siis ei voi tuottaa tervettä hyvää hedelmää. Joka maistuisi kaikkien suussa vain hyvältä ja vaikuttaisi tervehdyttävästi syöjään. Jotka kaikki varmaankin haluaisivat päästä nauttimaan niistä hyvistä hedelmistä, koska tuovat kaikkinaista hyvinvointia, ja tyydytystä. Se on vain se, kun niin harvat tahtoisivat osallistua hyvien puiden istutukseen, kasteluun ja hoitoon. Haluaisivat kyllä syödä hyviä, mutta eivät tahtoisi nähdä sen vertaa vaivaa, alkaisivat kasvattamaan ja hoitamaan hyvää puuta. Ns. rikkaruoho (pahan puun hedelmä) kasvaa vähemmällä vaivalla, alkaa kasvamaan ja suurenemaan, ja mädäntymään sisältäpäin, ihan vain välinpitämättömyyden ja laiminlyöntien seurauksena.
Nyt niitä hyviä riittää vain harvoille. Nälissään useat sitten, syystäänkin joutuvat syömään eksyttävästi, hyvältä päällepäin näyttäviä, pahoja hedelmiä ja tarjoavat niitä toisilleenkin, ja kärsimään sitten niiden aiheuttamasta pahoinvoinnista. Koska ovat kasvattamassa ja tukemassa niitä pahoja puita, jotka sitten tuottavat runsaasti pahoja katkeria hedelmiä, koska niitä on niin paljon, jotka istuttavat, kastelevat, hoitavat ja tukevat noita pahoja puita, ja joutuvat sen tähden sitten kustantamaan ne pahoinvointien ja kärsimysten hoidotkin.
Onko ihan viisasta, vai ns. maalaisjärjellistä ? Vai mitä tämä tällainen on, ja mihin oppeihin perustuvaa ? Kun ei ainakaan totuuden ja oikeuden mukaisiin, (ei mitään pahaa eikä väärää) lakeihin. Eikä ole edes yhteiskunnan yhteisten etujen mukaistakaan, saati sitten muulle maailmalle sivistys opiksi. Oikein, totuudenmukaisesti, eli lainmukaisesti yhteiselosta elämisestä.
Kyllä niin paljon on mädännäisyyttä ja pimeyttä.
Suolan piti estää mädäntymistä ja valon paljastaa pimeyden kätköt ja vaarat. On näköjään tullut tieltä poistettua se jonka piti pidättää, LAITTOMUUDEN valtaan pääsyä. Se vanhurskaus kun on jonnekin kadonnut, siis se maailman valo ja suola, ne totuuden julkituojat, varoittajat ja valistajat, oikean suunnan ja tien osoittajat, itse edellä kulkijat ? !
Missä siis olette Jumalan palvelijat, te vanhurskaat. Jotka olette kutsuttu maaliman valkeudeksi, totuuden pylväiksi, oikeuden tekemisen harjoittajiksi, sokeain silmiksi. Kaikkeen maailmaan menijöiksi Jumalan valtakunnan, hyvän sanoman julistajiksi. kaikille mahdollisille kaduille ja kujille, Suuren Kuninkaan juhliin kutsujiksi. Jeesuksen Kristuksen nimessä etsintäkuuluttaen.
Älkää nyt käyttäytykö niin kuin Aatami ja Eeva, jotka yrittivät piiloutua lankeemuksensa / alastomuutensa tiedostamisen tähden Jumalalta. Eivät millään olisi halunneet tulla, totuuden paljastumisen peloissaan esiin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
klo 12.53
Hän oli aina ihmellinen,
aina niin ihmeen kärsivällinen,
aina niin ihmeen pitkämielinen,
aina niin ihmeen ystävällinen,
aina niin ihmen tutaavallinen,
aina niin ihmeen tavallinen,
aina niin ihmen lepeä,
aina niin ihmeen laupias,
aina niin ihmeen iloinen,
aina niin ihmeen rauhaisa,
aina niin ihmeen hyvä,
aina niin ihmeen uskollinen,
aina niin ihmeen itsensähillitsevä,
aina niin ihmeen rehellinen,
aina niin ihmeen rakkaudellinen,
aina niin ihmeen täydellinen,
eikä ollut koskaan katellinen.
Hän on kaikkiea tätä vieläkin,
ja paljon paljon muuta suuruutaa hengessä,ja elämässä.
Hän on täynnä armoa ja totuutta,
ei ollut Hälessä Saatanalla osuutta.
Hän on Valo, ja pyhyydessä Jalo!
Hän on Jumalan Poika,
mutta myös Ihmisen Poika.
Kuningasten Kuningas ja herrain Herra.
Nyt ja aina,eikä vaan silloin kerran.
Hän on tie totuus ja elämä!
Jumalan määräämä.
Häntä ei vaivannut koskaan avuttomuus,
aina oli Sana uus,
vaikka ei ollut suinkaan koppavuus,
Hänen ominaisuus.
Oli tullut aika uus,
siksi oli Hänell aina Sana uusi suus.
Hän oli itse tuo aika uss,
siinä oli juuri sen suuruus.
Hän puhui aina yksinkertaisesti,
ei koskaan pintapuolisesti,
eikä vaikeatajuisesti.
Omavanhurskaille kyllä,
mutta ei sille kellä Henki on yllä.
Hänen Sanansa olivat aina:
-Syvyyttä
-Pituutta
-Leveyttä
-Korkeutta
Hänen sanasa saavutti,
niin ylhäisen kuin lahaisen,
mutta ylpeän Hän suututti.
Omavanhurskasta nolotti.
Syntisen ja ja kurjan Hän aina koroitti,
langenneen ja masentuneen aina uudisti.
Hän antoi köyhän annille arvon arvaamattoman,kun köyhä antoi Jumalale rovon.
Hengessä köyhät Hän ravistsi,
itsessä rikkaat Hän lähetti tyhjänä pois,
että Jumala ainoastaan hyvä ois.
Hän ihmiselle ainoastaan hyvää sois,
tahtois ottaa synnin pois,
Ihmis-sydän mustan,limi valkeaksi lois.
Pesis viimeisenkin synnin tahran pois,
näin uuden luomuksen lois! Jatkuu....
Mutta hän on ääneti,niin kuin Karitsa,
Hän teisi,se on Jumalan vitsa.
Häntä rangaistiin,
minun,sinun syyllisyyden tähden,
meidän rikkomuksemme tähden,
ihmisen syntisyyden tähden,
Hän synnitön,otti päälleen synnin.
Sentähden pilkkapukuun puettiin,
pilakten huudettiin,
viekää pois!
Orjantappurakruunulla kruunattiin,
otsallensa painettiin,
niin syvästi Häntä vihattiin.
Risti olalle annettiin,
tie Golgatalle viisattiin,
siellä ristiin naulittiin,
kylki keihäällä puhkaistiin.
Puvustansa arpa heitettiin,
vaan mitä sanoikaan siellä,
ristillä riippuessaan Hän:
runneltuna niin muodoltaan,
ei enää ihmisen kaltainenkaan,
ei edes Hänen hahmo,
ollut enää ihmisen hahmo.
Monien kauhistuessa Häntä,
muodoton verinen massa,
ihmiskunnan syntejä maksamassa,
Jeesus siinä riippumassa,
sanoen: Isä, anna heille nateeksi,tekojensa vastineeksi,
tietämättään tulivat minut raastaneeksi.
Getsemanessahan jo verta hikoillen,
lupasin tahtoosi alistua,rukoillen.
Näin rukoillenpahantekijäin puolesta,
lunasti ihmiskunnan pahasta pulasta.
Päästäen ihmisen synnin velasta.
Verellään,ruuniinsa uhrilla,
kärsimisellään,.
Sitten kuului huuto!
SE ON TÄYTETTY !
lain mitta täytetty,
Jumala näin tyydytetty,
Ei mitään lakiinnähden jäänyt täyttämättä!
Sitten vihdoin,
tuskien tulien raastama,
kauhunhetkien saartama,
Jumalan vihan kaatama,
Saatanan vallasta vapauttamisen tähden,
Pyhä Jumalan Poika,
väsyneen päänsä,lepoon kallistaa saa.
Näin antaen henkensä,
Isänsä käteen,
avaten elvän veden lähteen.
Sitten rikas Joosef hautansa antaa,
saavat siihen Kuninkaan kantaa.
Haudan suulle kivipaasi vieritettiin,
Pilatuksen sinetillä suljettiin.
Luulivat,näin Jumalan Pojan suu tukittiin.
Vartijat haudalle asetettiin.
Kolme päivää kvipaadellaan leväten,
Hän ryövärin Paratiisiin saatteli nukkuessaan,
tuonelasta pyhiä vapautti valtuudellaan.
Tuonelan ja kuoleman avaimet otti haltuunsa voimallaan.
Sitten koitti uuden aamun koitto,
kuolemasta saatu on voitto! Jatkuu...
Hän on viinipuu jalo,kantaen oksissaan hedelmät aidot.
Niin että siitä syntyy seurakunta jalo,
joka Herran oma on talo.
Hän siunasi lapset,
sekä harmaa hapset.
Hän siunasi pienenpojan eväät,
viisi leipää ja kaksi kalaa.
Siitä sai tuhannet suut eväät,
eikä vain eräät.
Jäi tähteeksikin kaksitoista vakallista,
leipää ja kalaa.
Herran siunaus rikkaaksi tekee,
ei oma vaiva siihen mitään lisää,vaikka sais lapsilisää.
Herran siunaus ei aina ole rahallista,
sillä sehän on jallista.
Herran siunaus on ennenkaikkea taivallista,
Hän on elämän leipä,
joka tuli alas taivaasta,
ota ja maista,
niin teidät,että se ei ole maista.
Hän kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella,
silloinsaa vierailla kielillä puhella.
Herran suurista töistä jutella.
Herran lähellä ei tarvitse palella,
on yhtä lämmintä myös talvella,
vaan toisia saa ilolla palvella.
Hän armolahjat jakaa,
tahtonsa mukaan kullekiin jakaa.
Hän on jaloudessa Jaloin,
vaikkakin kulki täällä paljain jaloin.
Lasarus: TULE ULOS !
Elämän ja kuoelman Herra,on täältä tulos!
Niin tuli haudasta ulos Lasarus,
Jeesus oli Marian ja Martan lohdutus.
Nuorukainen nousi paareilata,
Jairuksen tytärkin heräs kuolon unesta.
Jeesuksen käskyn voimasta.
Mutta, niinkuin Hän itse sanoi,
vaikka joku kulleista nousis,
eivät he uskoisi kuitenkaan,yhä vaan vainois.
Niin kuin nytkin,uhkasivat tappa Herranakin,sitten Herran ystävän Lasaruksenkin.
Jeesus on yhtä kuin Vapahtaja,
Messias on yhtä kuin Voideltu,
Voideltu on yhtä kuin Kuningas,
Kuningas on yhtä kuin Valtias,
Valtias on yhtä kuin Jumala.
Julmala on kaikkivaltias, Immanuel!
Jumala Hänessä emidän kanssamme,
Hallelujaa!
Rammat tuotiin Hänen tykönsä paarilla,
antoi terveyden sairaille.
Hän tuli Jerusalemiin Aasilla,
Jeesus itki Jerusalemin tähden,
koko kansan nähden,sen kovuuden tähden.
Kirosi viikunapuunkin opetuslasten nähden,kun ei löytynyt hedelmiä,
vertaus Jerusalemin tähden. Jatkuu...