Niin, en edellisessä osassa korostanut, että pyrin mielestäni tiukimpaan mahdolliseen kirjaimellisuuteen tulkinnassani. Ei sillä, etteikö muutkin tulkinnat kelpaisi minulle ja jossain paikassa tuntuisi paremmiltakin, mutta "tieteellistä" kreationismia ei liene olisikaan, ellei olisi suht'koht kirjaimellista tulkintaa Raamatun alkuluvuille.
Siis pienellä venytyksellähän "taivaasta ja maasta" saisi "hengellisen ja aineellisen", jolloin aiemmin mainittua yhdenmukaisuutta voisi löytää vaikka 100%. Pyrin vähintään tiedostamaan venyttelyt ja välttämään niitä.
Jatketaanpa:
[1:2 Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. ]
No, näyttää siellä nyt sitten vettäkin jo olevan, tyhjässä maassa. Tämä lähinnä sen toteamiseksi, ettei tuo tyhjä tarkoita vedetöntä ilmeisestikään.
Tämä nyt näyttäisi kuvaavan elotonta tilaa, sellaista kuin Marskin on ilmeisesti aiemmin ollut (siis että on ollut vettä, mutta ei elämää).
[1:3 Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus." Ja valkeus tuli. ]
Valokin kerrotaan olevan luotua, ei itsestään syntynyttä tai ikuista. Ja valo näytetään luotavan pelkästään Jumalan sanasta, ei mistään edellä olevasta. Vrt. esim. ihminen jäljempänä.
[1:4 Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä. ]
Tuo hyvä viittaa mielestäni myös pimeyteen, joka ei ole niin hyvää. Pimeyden ja valkeuden erottamisen vaatima "työ" ihmetytti minua jo kauan sitten. Nyttemmin se resonoi mielessäni inspiratiivisesti pimeän aineen ja energian sekä fotonien kanssa.
Hengellisesti valo (valkeus) ja pimeys ovat hyvin merkittäviä käsitteitä, mutta en siihen tässä puutu.
[1:5 Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden hän kutsui yöksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, ensimmäinen päivä. ]
No, eihän päivästä ja yöstä voisi puhua, ellei olisi valoa ja pimeää. Käsitän tässä, että yllä oleva (jakeet 1-5) muodosti ensimmäisen päivän. Muutoin taitaa tulla Luojalle kaksi lepopäivää loppuviikkoonsa.
[1:6 Ja Jumala sanoi: "Tulkoon taivaanvahvuus vetten välille erottamaan vedet vesistä."
1:7 Ja Jumala teki taivaanvahvuuden ja erotti vedet, jotka olivat taivaanvahvuuden alla, vesistä, jotka olivat taivaanvahvuuden päällä; ja tapahtui niin. ]
Jumala loi ilmakehän ja näkyvän taivaan toisena päivänä. Tämä on aiemmin tulkittu merkitsevän kiinteän taivaan kannen rakentamista. Luultavasti Augustukselta löytyisi jotain sanottavaa tähän?
Nykytiede ei ole havainnut kiinteää kantta tai sen jäämiä. Jälkimmäisiä ei ehkä ole kovin tosissaan etsittykään.
[1:8 Ja Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, toinen päivä.]
Jumala nimeää tässä luomansa asian. Huomaa jäljempänä eläinten nimeäminen. Eikä Luoja tässä totea mitään hyväksi?
[1:9 Ja Jumala sanoi: "Kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin." Ja tapahtui niin.
1:10 Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki, että se oli hyvä. ]
Jumala erotti meren ja kuivan maan. Jos veden valumiseen kului nykyaikana vastaavassa tilanteessa tarvittava aika, vakiintuneet maan ja meren rajat syntyivät yli 24 tunnin kuluessa. Kun kyse on kuitenkin ihmeestä, ei tuosta paljoakaan voida päätellä.
[1:11 Ja Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä, ja hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää, jossa niiden siemen on." Ja tapahtui niin:
1:12 maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää, jossa niiden siemen oli. Ja Jumala näki, että se oli hyvä. ]
Kolmas päivähän onkin vilkas verrattuna edelliseen. Nyt ensimmäisen kerran mainitaan, että mistä jotain uutta luodaan, nimittäin "maasta". Aiemmat luomistapahtumat ovat olleet joko tyhjästä sanalla luomista tai erottamista.
Tässä tulee myös esille tuo "lajiensa mukaan", mikä kertoo, että luotuja lajeja on ollut enemmän kuin yksi. Lisäksi tuo sanan kohta on ehkä evoluutio-kreationismi -keskustelun ydin aluetta, joten palaan siihen jatkossa.
Mitä ylipäänsä tulee luomispäiviin ja nykytieteen kehityskertomukseen, niiden yhtäläisyydet vaikuttavat enemmänkin satunnaisilta kuin trendiltä. Esim. tapahtumien järjestys on pääosin erilainen.
Mutta jos Raamatun luomiskertomusta vertaa nykytieteen (lähinnä NASAn) maantamissuunnitelmiin, on yhtäläisyys melkoista. Eli kun suunnitellaan planeetan asuttamista ihmisillä, toimitaan Raamatun tapaan, esim. käyttäen ensin yhteyttäviä eliöitä biosfäärin rakentamiseen.
Siis pienellä venytyksellähän "taivaasta ja maasta" saisi "hengellisen ja aineellisen", jolloin aiemmin mainittua yhdenmukaisuutta voisi löytää vaikka 100%. Pyrin vähintään tiedostamaan venyttelyt ja välttämään niitä.
Jatketaanpa:
[1:2 Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. ]
No, näyttää siellä nyt sitten vettäkin jo olevan, tyhjässä maassa. Tämä lähinnä sen toteamiseksi, ettei tuo tyhjä tarkoita vedetöntä ilmeisestikään.
Tämä nyt näyttäisi kuvaavan elotonta tilaa, sellaista kuin Marskin on ilmeisesti aiemmin ollut (siis että on ollut vettä, mutta ei elämää).
[1:3 Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus." Ja valkeus tuli. ]
Valokin kerrotaan olevan luotua, ei itsestään syntynyttä tai ikuista. Ja valo näytetään luotavan pelkästään Jumalan sanasta, ei mistään edellä olevasta. Vrt. esim. ihminen jäljempänä.
[1:4 Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä. ]
Tuo hyvä viittaa mielestäni myös pimeyteen, joka ei ole niin hyvää. Pimeyden ja valkeuden erottamisen vaatima "työ" ihmetytti minua jo kauan sitten. Nyttemmin se resonoi mielessäni inspiratiivisesti pimeän aineen ja energian sekä fotonien kanssa.
Hengellisesti valo (valkeus) ja pimeys ovat hyvin merkittäviä käsitteitä, mutta en siihen tässä puutu.
[1:5 Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden hän kutsui yöksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, ensimmäinen päivä. ]
No, eihän päivästä ja yöstä voisi puhua, ellei olisi valoa ja pimeää. Käsitän tässä, että yllä oleva (jakeet 1-5) muodosti ensimmäisen päivän. Muutoin taitaa tulla Luojalle kaksi lepopäivää loppuviikkoonsa.
[1:6 Ja Jumala sanoi: "Tulkoon taivaanvahvuus vetten välille erottamaan vedet vesistä."
1:7 Ja Jumala teki taivaanvahvuuden ja erotti vedet, jotka olivat taivaanvahvuuden alla, vesistä, jotka olivat taivaanvahvuuden päällä; ja tapahtui niin. ]
Jumala loi ilmakehän ja näkyvän taivaan toisena päivänä. Tämä on aiemmin tulkittu merkitsevän kiinteän taivaan kannen rakentamista. Luultavasti Augustukselta löytyisi jotain sanottavaa tähän?
Nykytiede ei ole havainnut kiinteää kantta tai sen jäämiä. Jälkimmäisiä ei ehkä ole kovin tosissaan etsittykään.
[1:8 Ja Jumala kutsui vahvuuden taivaaksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, toinen päivä.]
Jumala nimeää tässä luomansa asian. Huomaa jäljempänä eläinten nimeäminen. Eikä Luoja tässä totea mitään hyväksi?
[1:9 Ja Jumala sanoi: "Kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin." Ja tapahtui niin.
1:10 Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki, että se oli hyvä. ]
Jumala erotti meren ja kuivan maan. Jos veden valumiseen kului nykyaikana vastaavassa tilanteessa tarvittava aika, vakiintuneet maan ja meren rajat syntyivät yli 24 tunnin kuluessa. Kun kyse on kuitenkin ihmeestä, ei tuosta paljoakaan voida päätellä.
[1:11 Ja Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä, ja hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää, jossa niiden siemen on." Ja tapahtui niin:
1:12 maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää, jossa niiden siemen oli. Ja Jumala näki, että se oli hyvä. ]
Kolmas päivähän onkin vilkas verrattuna edelliseen. Nyt ensimmäisen kerran mainitaan, että mistä jotain uutta luodaan, nimittäin "maasta". Aiemmat luomistapahtumat ovat olleet joko tyhjästä sanalla luomista tai erottamista.
Tässä tulee myös esille tuo "lajiensa mukaan", mikä kertoo, että luotuja lajeja on ollut enemmän kuin yksi. Lisäksi tuo sanan kohta on ehkä evoluutio-kreationismi -keskustelun ydin aluetta, joten palaan siihen jatkossa.
Mitä ylipäänsä tulee luomispäiviin ja nykytieteen kehityskertomukseen, niiden yhtäläisyydet vaikuttavat enemmänkin satunnaisilta kuin trendiltä. Esim. tapahtumien järjestys on pääosin erilainen.
Mutta jos Raamatun luomiskertomusta vertaa nykytieteen (lähinnä NASAn) maantamissuunnitelmiin, on yhtäläisyys melkoista. Eli kun suunnitellaan planeetan asuttamista ihmisillä, toimitaan Raamatun tapaan, esim. käyttäen ensin yhteyttäviä eliöitä biosfäärin rakentamiseen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Mutta jos Raamatun luomiskertomusta vertaa nykytieteen (lähinnä NASAn) maantamissuunnitelmiin, on yhtäläisyys melkoista. Eli kun suunnitellaan planeetan asuttamista ihmisillä, toimitaan Raamatun tapaan, esim. käyttäen ensin yhteyttäviä eliöitä biosfäärin rakentamiseen."
Eikö tämä kuitenkin selity funktionaalisella tarpeella? Post hoc.
Mikäli ymmärsin oikein, tuo post hoc viittaa siihen, että yhtenevyys huomataan jälkikäteen. Tästähän ei taida päästä eroon. Yritän kuitenkin jossain vaiheessa esitystäni päästä käsiksi siihen, millaisia ennusteita voisi ehkä tehdä Raamatun luomiskertomuksen pohjalta.
Mitä niihin funktionaalisiin tarpeisiin tulee, niin voimme olettaa, että NASA on ne tunnistanut ja ottanut huomioon esityksissään. Voimmeko ajatella samon Raamatun alkukertomuksesta?
Katsotko NASAn rakentavan Raamatun päälle?
Siis, sisältääkö Raamattu jotakin ainutlaatuista tietoa? Apologetiikkojen mukaan näin on.
En nyt osaa paremmin muotoilla-.
Lag:[Katsotko NASAn rakentavan Raamatun päälle? ]
Tätä en tarkoittanut, mutta eihän tuotakaan voi täysin sulkea pois. Siis luultavimmin NASAn tiedemiehet, jotka ovat tehneet noita maantamissuunnitelmia, ovat olleet jotenkin tietoisia Raamatun luomiskertomuksesta. Siin jollakin tavalla tahatonta tai alitajuista "plagiointia" voisi epäillä.
Raamatun ainutlaatuisuus on tuolla pelastuspuolella, ei niinkään tietopuolella. Luomiskertomuskaan ei ehkä ole ainutlaatuinen.
Näin maallikkona kiinnostaisi tietää miten tuo teksti ja sen merkitykset kuuluisivät sillä kielellä jolla raamattu on alunperin kirjoitettu, muuttuisiko merkitys paljonkin. Nythän koko tulkintasi perustuu rikkinäisen puhelimen efektiin, ja raamatun teksti on muokkaantunut aikojen saatossa aina kulloisenkin kääntäjän mielipiteiden, arvojen ja asenteiden mukaan.
Tiedonjanoinen:[Näin maallikkona kiinnostaisi tietää miten tuo teksti ja sen merkitykset kuuluisivät sillä kielellä jolla raamattu on alunperin kirjoitettu, muuttuisiko merkitys paljonkin. ]
Nythän on mahdollista, että luet itse hebreankielisestä Raamatusta ko. kohdat. Tai kuuntelet, kun joku muu lukee.
T:[Nythän koko tulkintasi perustuu rikkinäisen puhelimen efektiin, ja raamatun teksti on muokkaantunut aikojen saatossa aina kulloisenkin kääntäjän mielipiteiden, arvojen ja asenteiden mukaan.]
Mikä estäisi minun käännökseni olemasta rikkinäinen puhelin? Jos siis osaisin alkukieltä. En osaa. Jotta oppisin sen niin hyvin, että pystyisin hebreaa paremmin ymmärtämään kuin eri vuosisatojen ja eri maiden kääntäjät, veisi varmaan enemmän kuin loppuikäni.
On myös huomattava, ettei uusia käännöksiä tehdä edellisistä käännöksistä, vaan luotetuimmista lähteistä, jolloin uudemmat käännökset voivat olla lähempänä alkumerkityksiä kuin vanhemmat. Käännösvirheet eivät ainakaan kasaannu vuosisatojen kuluessa.
Se, että perustan esitykseni käännökseen, vieläpä yhteen (tai kahteen), vie pois joitakin harvinaisempia käännösmerkkityksiä. Koska esityksessäni viittaan myös siihen, miten aikojen kuluessa ko. kohdat on ymmärretty, virhe ehkäpä vielä pienenee.
Kun sitten joku ottaa esille toisenlaiset käännös/tulkintamahdollisuudet, keskustellaan lisää.
[1Ms. 1:11 Ja Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä, ja hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää, jossa niiden siemen on." Ja tapahtui niin:
1:12 maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää, jossa niiden siemen oli... ]
Nykyajan kreationistit pitävät tätä kohtaa tärkeänä lajien (tai perusryhmien) muuttumattomuusopilleen. Ja lajeja on pidetty kylläkin varioivina, mutta periaatteessa muuttumattomina ja _katoamattomina_ menneinä vuosisatoina.
Lajien katoamattomuutta ei liene perusteltu pelkästään tällä kohdalla, vaan imeisemmin Jumalan ominaisuuksilla. Näin jälkikäteen ei voine kuin ihmetellä, että havainnoista ei ole tehty päätelmiä. Onhan monilta saarilta ihminen jo aikapäiviä onnistunut hävittämään monet kasvi- ja eläinlajeja sukupuuttoon. Milteipä sääntöhän tuo on, että metsät hävitetään rajallisilta alueilta.
Augustinus esitti käsittääkseni teorian, että Jumala loi eliöiden siemenet maahan ja ne sitten sieltä tuottivat eliöitä. Tämä menee sitten jo lähelle itsestään sikiämisoppia, mikä sekin oli kristillisessä maailmassa valitseva käsitys joskus ennen Rediä ja kumpaneita. Tämä historiallinen perspektiivi tekee kipeää, kun itse olisin ajattelemassa, että spontaani sikiäminen jos mikä on luomisen vastakohta. Että "vain munasta muna"-periaate olisi ennustettavissa tai johdettavissa noista Raamatun sanoista.
Mitä tulee lajien muuttumattomuuteen, se on yksinkertaisin tulkinta yllä olevista Raamatun jakeista, mutta jos otetaan huomioon muutkin kohdat, ei se sentään ole ainoa mahdollisuus.
Mutta edelleenkin paras ja täsmällisin ennustus saadaan ennustamalla "lajiensa mukaan" lisääntymistä mille tahansa populaatiolle. Ne harvinaiset poikkeukset, mitä joskus esiintyy, ovat yleensä ennustamattomia. Ja tieteessä luulisin olevan kyse paljolti ennustekykyisistä malleista, joilla luontoa kuvataan. Pääperiaatteet, todennäköisimmät ja yleisimmät tapahtumien kulut, muodostavat luonnonlait, eivätkä poikkeukset niitä voi koskaan muodostaa.
Kuten jo aiemmin totesin, on luomis- tai niinkuin mielelläni sitä kutsun, Raamatun maantamsikertomus, aikajärjestyksen osalta ristiriidassa nykytieteen esittämien kehityskertomusten kanssa. Esim. ruohot ovat varsin myöhäissyntyisiä evoluutiohistorian mukaan. Käyttämällä kumista Raamattua tätä voisi selitellä monellakin tavalla. Yksi tapa olisi väittää, että päivät eivät olekaan aikajaksoja vaan teemoja. Jos vielä lisää sen, että maa on antiikkinen kiinteää faasia kuvaava "alkuaine" jne, saa kumisen Raamatun sopimaan menneisiin, nykyisiin ja tuleviin tieteen väitteisiin. Eikä siinä mitään, voihan tuollaisiakin inspiraatioita saada, mutta kyllähän ne jälkiviisailta ad hoc -selityksiltä helposti alkavat kuulostaa, jos niillä pyritään todistamaan jotain käsistyskantaa.