Tuleehan väriä presidentinvaaleihin!

Äsken vastatessani tuolle noita kymmenen vuoden takaisia viestejäni nostelevalla harmittelin täällä saamaani kuuluisuuden kirousta, mutta onneksi se kirous on tainnut taantua. Kun eilen illalla laittamaani avaukseen ei ole tullut vastauksia lainkaan. Ihmettelen, kun aihe oli mielestäni mielenkiintoinen.

No, voihan olla niinkin, etteivät tuollaiset Niinistöt, Väyryset ja Huhtasaaret ole mitään rinnallani niiden mielestä, jotka noita ikivanhoja viestejäni tänne nostelevat. Minusta kuitenkin tässä esille ottamani asia on huomionarvoinen. Tosin lähinnä vain hauskuutensa vuoksi, mutta ”aina hauskaa olla pittää, ei maha mittää”, todetaan tässäkin, jonka myötä hyvää yötä!

https://www.youtube.com/watch?v=apiyIz1Ke2g

Mitä Uuno Turhapuro pyrkii jälleen?

Kyllä Laura Huhtasaari ja Paavo Väyrynen tekevät vaalikeskusteluista ainakin jonkin verran mielenkiintoisempia kuin mitä ne olisivat ilman heitä. Mutta eivät kaiken kattavasti. Väyrynen näyttää valittaneen, että tähän astisissa keskusteluista on puhuttu epäolennaisista asioista, mikä viittaa siihen, ettei hän ole valmis käymään vaalikeskusteluja vetäjien teemoilla, vaan haluaa keskittyä vain omiinsa. Niin karismaattinen henkilö Väyrynen ei kuitenkaan ole, että kykenee siirtämään toimittajien kysymyssabluunan pelkästään niihin. Sama ongelma on Huhtasaarella.

Tenteissä nostetaan esiin monenkirjavia asioita. Yhtenä vaikkapa seksuaalinen häirintä. Siihen pitäisi myös Väyrysellä olla selkeä kanta, mutta toisaalta miksipä ei olisi, sillä sanotaanhan hänen itsensäkin aikoinaan nipistelleen lentoemäntiä. Sitä paitsi seksuaalinen häirintä on mitä suuremmassa määrin myös ulkopoliittinen kysymys, kuten olemme saaneet viime viikkoina mm. EU-uutisoinnista huomata.

Väyrynen tuo vaalikeskusteluun kaivattua väriä ja asiantuntemusta. Laura Huhtasaari on ehkä näennäisesti Niinistön selkein vastaehdokas, mutta hän on niin selkeästi tiedoiltaan ja taidoiltaan höyhensarjankin alapuolella, ettei onnistu saamaan vaaleista mitenkään kiinnostavia. Väyrynen on tässä suhteessa täysin toista maata ja on erinomaisen hyvä, että hän lähti ehdokkaaksi.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka nousee tietysti vaalien keskeiseksi asiaksi, koska presidentin valtaoikeudet liittyvät siihen. Niinistö on jo nyt ottanaut vahvasti esille EU:n turvallisuuspoliittisen ulottuvuuden. Hän haluaa mm. selvityttää, mitä Lissabonin sopimuksen turvalauseke jäsenmaille merkitsee. Sitä voi pitää sanamuodoltaan jopa velvoittavampana kuin Naton vastaavaa turvalauseketta. Niinistön mielestä lauseke pitäisi ottaa tosissaan, sillä hän kysyy, että mikäs unioni se sellainen on, joka ei huolehdi jäsentensä turvallisuudesta. Niinistö menee jopa niin pitkälle konkretiin, että mitä tapahtuisi, jos yksi jäsenmaa miehitettäisiin ulkoa käsin. Toteaisiko Eu sen jälkeen, että jäsenmaita onkin nyt 26 eikä 27. Hienokseltaan artikla oli testissä, kun Ranska pyysi apua sihen perustuen Ranskan terrori-iskujen jälkeen. Väyrynen näkee Niinistön ajavan EUn yhteistä puolusta ja sanoo, että presidentti ylittää tässä valtuutensa. Väyrysen mukaan EU:n yhteinen puolustus toisi Suomelle sitovammat ja kovemmat velvoitteet kuin Natojäsenyys. Näin epäilemättä on, mutta vastineeksi se toisi samat velvoitteet myös muille eli Suomi voisi olla silloin varmempi muiden avusta kuin Natojäsenyyden perusteella. Itse näen Niinistön ajatukset järkevinä. Hän on tässä täysin jyvällä siitä, mistä on kyse. Väyrynen on myös oikeassa, mutta edustaa puolueettomuusnäkemystä ja vastustaa Suomen sotilaallista liittoutumista kaikin tavoin.

Suomen mahdollisille Natojäsenyydelle nousi uusi merkittävä este. Tämä jäi medialta paljossa huomioimatta erilaisten muiden samaan aikaan osuneiden tapahtumien kanssa. Kyseessä olivat Suomen ja Ruotsin sotaharjoitussuunnitelmat Natokumppanuusmaiden kanssa. Suunnitelmissa on ollut, että Naton Awacs-tutkakoneet olisivat keskeinen osa tällaista harjoitusta. Mutta tätä ei voida toteuttaa, mistä sotilasjohto on erittäin harmissaan, koska kyse lienee sotilaallisesti aivan ydinasiasta, kun on kyse toiminnan synkronoimisesta. Ja mikä sen sitten esti?

Vastaus on Turkki. Turkki otti käyttöönsä asiassa Naton veto-oikeuden ja esti siis yksinään Awacs-koneiden osallistumisen. Miksi Turkki toimi näin? Vastaus on helppo. Turkki on lähentynyt vahvasti Venäjää. Eli ole yllätys, jos sanotaan, että Putin on kuiskannut tämän toivomuksen Erdoganin korvaan. Turkkihan ostaa Natomaana myös venäläistä asekalustoa, mitä on pidetty Natossa melkoisena shokkina. Kun Turkki kykenee estämään näiden koneiden lennon Suomen ja Ruotsin ilmatilassa, se pystyy myös estämään näiden kahden maan Natojäsenyyden. Ja on täysin selvää, että Putin haluaa tämän estää. Hän on huomannut, että hyvän Turkki-suhteen kautta kykenee vaikuttamaan Naton päätöksiin. Saapa nähdä, kauanko Natossa siedetään Turkin tekemää viidennen kolonnan myyräntyötä. Mutta jos siedetään, niin tämä tulee olemaan ainakin lyhyellä aikavälillä todennäköinen este Suomen ja Ruotsin Natohaaveille. EU:n yhteinen puolustus on siis tässäkin mielessä varmempi. EUssa ei ole Turkin kaltaista häirikköä jäsenmaana eikä sellaista tule koskaan EUhun päästääkään. Turkki kykenee siis tämän näytön perusteella estämään Suomen natojäsenyyden ja häiritsemaan olennaisesti Suomen Natokumppanuuden toteuttamista.