Ateismin sanotaan usein olleen vastustusta kristillisyydelle tai jumaluudelle. Ateistina sitä näkemystä on kuitenkaan mahdotonta hyväksyä. Ateismi on puhdasta olemista, niin että ihminen on siinä osa luontoa, itse luonnollisena olentona ja myös luonnon olemuksen hyväksyen ja asemassa muihin ihmisiin. Ateismi on väkivallatonta luontoa, ihmisiä ja eläimiä kohtaan. Ateistikin joutuu usein hyväksymään elämäänsä asioita, jotka ovat puhtaan jumalattoman elämänmenon ulkopuolelta. Edelleen ihmiset elävät ilman puhdasta yhteyttä luontoon ja myös ateisti usein joutuu siihen osalliseksi, mutta jos jokainen olisi ateisti, niin maailma olisi puhdas niistä muista toimista, joita nyt vielä on. Luonto on se mikä sanelee asiat ja ateisti toimii järjellisesti siinä ja myös muussa järki on se juttu. Se, että ateismi vain vastustaisi ja olisi olemassa vain osana uskonnollisuutta on perätöntä.
Ateismin väitetään olevan milloin sosialismia, vihreää liikettä, feminismiä ja milloin nationalismia, sovinismia ja ääriliberalismia. Ateismi kuitenkin on vain pelkistettyä ihmisyyttä osana luontoa ja sopusoinnussa siihen ilman, että kannatettaisiin vihreää liikettä tai mitään muutakaan. Ateismi on puhdasta yhteyttä ympäröivään maailmaan eli siihen kaikkeen mikä toimii järjellisesti ja loogisesti. Ateismi on tyytymistä siihen. On sanottu, että ateismi olisi valistuksen lapsi, mutta vaikka ateismi vasta silloin alkoi saada näkyvyyttä, niin ateismi itse on kuitenkin ajatonta.
Uskonnoissakin on useita ateistisia piirteitä mutta poikkeuksetta niissä on menty yli. Intiassa vaikka sadhut, jotka paastoavat viikkojen ajan liikkumatta, on ateismia koska siinä ihminen puhtaasti vain on, mutta kuitenkin se on myös uskonnollista koska ihmisen niin olemiselle on siinä muu syy kuin luonto. Ateismissa ihmisen olisi lähestyttävä jokaista eteentulevaa kysymystä yhtä lailla. Se, että yhtäkkiä päättää ryhtyä paastoon, on toimi, jolle on vaikea löytää perusteita terveydellisistä, toimeentuloon liityvistä tai muistakaan syistä. Myös kristinuskossa vaikkapa käsky rakastaa lähimmäistä on itsessään hyvä ja se on osittain otettavissa ateismiinkin mutta koska se on määritelty vain osittaisesti, niin sitä on mahdotonta lähestyä johdonmukaisesti. Mitä rakkaus on? Sehän saattaa olla melkein mitä hyvänsä.
Ateismin väitetään olevan milloin sosialismia, vihreää liikettä, feminismiä ja milloin nationalismia, sovinismia ja ääriliberalismia. Ateismi kuitenkin on vain pelkistettyä ihmisyyttä osana luontoa ja sopusoinnussa siihen ilman, että kannatettaisiin vihreää liikettä tai mitään muutakaan. Ateismi on puhdasta yhteyttä ympäröivään maailmaan eli siihen kaikkeen mikä toimii järjellisesti ja loogisesti. Ateismi on tyytymistä siihen. On sanottu, että ateismi olisi valistuksen lapsi, mutta vaikka ateismi vasta silloin alkoi saada näkyvyyttä, niin ateismi itse on kuitenkin ajatonta.
Uskonnoissakin on useita ateistisia piirteitä mutta poikkeuksetta niissä on menty yli. Intiassa vaikka sadhut, jotka paastoavat viikkojen ajan liikkumatta, on ateismia koska siinä ihminen puhtaasti vain on, mutta kuitenkin se on myös uskonnollista koska ihmisen niin olemiselle on siinä muu syy kuin luonto. Ateismissa ihmisen olisi lähestyttävä jokaista eteentulevaa kysymystä yhtä lailla. Se, että yhtäkkiä päättää ryhtyä paastoon, on toimi, jolle on vaikea löytää perusteita terveydellisistä, toimeentuloon liityvistä tai muistakaan syistä. Myös kristinuskossa vaikkapa käsky rakastaa lähimmäistä on itsessään hyvä ja se on osittain otettavissa ateismiinkin mutta koska se on määritelty vain osittaisesti, niin sitä on mahdotonta lähestyä johdonmukaisesti. Mitä rakkaus on? Sehän saattaa olla melkein mitä hyvänsä.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Kyllä ateismi on edelleenkin määritelmän mukaan vain sitä ettei uskota jumalolentoihin.
Se on näkökanta-kysymys. Minun näkökannastani ateismi on sitä, että ollaan luonnollisia ihmisiä osana luontoa. Jos se mielestäsi on ateismin määritelmään sopimaton, niin voisit yrittää perustella miksi se niin on tai sitten vain hyväksyt, että se on ainakin mahdollista että ateismissa on siitä kyse.
Sitä paitsi ei-määritelmä ei ole mikään määritelmä edes. Jotta jokin voisi olla substanssi, sen pitäisi olla itsenäisesti olemassa. On naurettavaa määritellä jokin asia jonkin muun kautta käyttäen "ei"- sanaa ja väittää sen olevan itsenäisesti olemassa substanssina. Järki käteen
Ateismi on asia siinä kuin uskonnollisuuskin ja ihan yhtä aidosti olemasssa itsenäisesti eikä vain niiden kautta. On tyhmää kumarrella historiaa ja katsoa asiaa sen läpi ikään kuin, että uskonnot olivat ensin ja että ateismi olisi syntynyt sitä vastustamaan ei-sanallaan.
Kyseessä on lähinnä määritelmäkysymys ennemmin kuin näkökantakysymys.
Voit ajatella asiaa tältä kannalta. Jos minä en usko jumaluuksien olemassaoloon mutta toisaalta en myöskään välitä luonnosta kuten sinä, olenko ateisti?
Mikäli ateismiin kuuluu tämä mainitsemasi ajatus luonnollisuuden osana olemisesta tärkeänä osana, en olisi vaikka oikeastaan kuka tahansa (ja sanakirja) olisivat sitä mieltä että olen ateisti.
Ateismi on vastine sanalle teismi joka tarkoittaa "jumalaan uskova". Mutta se ei tarkoita ettet voisi samaan aikaan omata näkökantoja jotka oikeasti vaikuttavat näkökulmaasi esim. humanismi tai naturalismi.
Eikä ole. Ateismi on nimenomaan olemassa vain teistisessä kontekstissa. Jos ei kukaan uskoisi mihinkään jumaliin, ei jumaliin uskomattomuudelle tarvittaisi mitään termiä. Eihän meillä ole myöskään asantaclausismia tai aunicornismia.
Siinä missä teismi on uskonnollista ihmisyyttä ateismi on muunlaista ihmisyyttä. Ateisti on osa luontoa ja itsekin luonnollinen ihminen. Yritä kiistää se.
Aloituksessani selostin ateismin luonnollisuuden eroavan vihreän liikkeen luonnon välittämisestä. Toivottavasti selvitit, mistä aloituksessa puhun. Luitko aloituksen?
Luin, mutta väärinymmärsit mitä tarkoitin luonnollisuudella, puhuin siitä kun avauksessa kirjoitettiin:
"Ateistikin joutuu usein hyväksymään elämäänsä asioita, jotka ovat puhtaan jumalattoman elämänmenon ulkopuolelta. Edelleen ihmiset elävät ilman puhdasta yhteyttä luontoon ja myös ateisti usein joutuu siihen osalliseksi, mutta jos jokainen olisi ateisti, niin maailma olisi puhdas niistä muista toimista, joita nyt vielä on. Luonto on se mikä sanelee asiat ja ateisti toimii järjellisesti siinä ja myös muussa järki on se juttu."
Teismi:
"noun
1.
the belief in one God as the creator and ruler of the universe, without rejection of revelation (distinguished from deism).
2.
belief in the existence of a god or gods (opposed to atheism)."
Lähde:
http://www.dictionary.com/browse/theism?
Ateismi tai teismi ei sinänsä vielä käsitteenä ota kantaa ihmisyyteen tai mihin uskoo ihmisen merkityksestä maailmaan. Mutta monet uskonnot sisältävät puhtaan teismin lisäksi myös esim. moraalioppeja tai muita asioita jotka liittyvät näkökantaan. Näitä ei ateismista löydy koska se ei ole "oppi".
Samoin teismi on käsitteenä sen verran laaja että se pystyisi sisältämään eri näkökulman maailmaan sisältäviä ihmisiä joiden ainoa yhteinen piirre on että uskovat yhteen tai useampaan jumaluuteen.
Missä mielestäsi esiintyy ateismia, joka on luonnotonta?
Jos sitä missään ei esiinny eikä voida nähdä esiintyväksi, niin silloin on hyvä määritellä ateismi luonnolliseksi elämäksi. Sanakirjamääritelmä on yhden näkökannan mukainen selostus ateismin tarkoitteesta mutta tietysti on vähintää yhtä iso luku selostuksia kuin on näkökantojakin.
Sanakirjamääritelmä kertoo mitä sana tarkoittaa, ilman mitään näkökantaa. Mikäli tarkoitat jotain muuta, keksi uusi sana sitä varten (tai tarkista onko joku jo keksinyt, todennäköisesti on)
Lähinnä ateismi *ei liity luontoon* esimerkiksi en katso että uskomukseni on missään yhteydessä luontoon. Mutta olenko ateisti? Kyllä olen koska minulta puuttuu usko jumaluuksiin ja "yliluonnolliseen" / muuten todistamattomaan.
Tekeekö erimielisyys tästä sen etten ole ateisti koska en usko sinun uskomiisi "moniin maailmoihin" joita mainitsit alhaalla? Jos olen silti ateisti tarkoittaa tämä että sinunkin mielestäsi määritelmä ateistille kulkee siinä laajimmassa mahdollisessa asiassa josta olemme samaa mieltä. Tai tietysti on mahdollista ettet tarkistanut mitä sanat tarkoittavat ennen kuin aloit käyttämään niitä. :)
Sanakirjamääritelmässä tietysti on näkökanta. Ateismi-käsite määritellään yleensä historiallisesta näkökannasta niin, että ateismi on syntynyt vasta myöhemmin uskonnollisuuden myötä. Se on toki yksi näkökanta ja tietysti on muitakin näkökantoja kuten perustelin. Jos väität, ettei ole kuin yksi näkökanta ateismiin, niin perustele väitteesi, tai jos et perustele, niin myönnä ettet tiedä montako näkökantaa siihen on.
Tietysti olet vähemmän ateisti kuin minä, jos sinulla on yhteys jumaluuteen siinä, että edustat uskomattomuutta niihin. Puhdas ateismi on keskittyy luonnolliseen elämään osana luontoa. Jos jatkuvasti mielessä pyörii jumaluudet niin mitäs ateismia se muka on?
On taantunutta pitää ateismia kirjaimellisesti jumalankieltämisenä. Se periytyy vaiheesta, jolloin oltiin tunnustuksellisia ja jokaisen odotettiin tunnustavan uskonsa ja jos kieltäytyi, oli jumalankieltäjä. Nyt eletään vaiheessa, jossa jokainen elää omaa menoaan ja siinä on järkevää puhua ateismista itsenäisenä asiana jo erotuksena muinaisista toimista.
Ja minun mielestäni tietysti olisi pitänyt jo alusta pitäen puhua ateismista itsenäisenä asiana. Sitä se on. Luonnollisen ihmisen elämää osana luontoa.
Sanakirjamääritelmä ei ole "näkökanta maailmankaikkeuteen" vaan se on sovittu merkitys sanalle. Merkityksistä on tärkeä pitää kiinni jotta ihmiset kykenevät keskustelemaan keskenään.
Esimerkkinä jos tapaisimme ja sinulla olisi punainen (yleisesti sovitun määritelmän mukaan) villapusero ja rupeaisin väittämään ettei se ole punainen vain vihreä koska väri on vain näkulma asiaan... Ei siinä olisi mitään järkeä. Välttääkseen tälläisiä tilanteita on mm. sanakirjat keksitty jotta ihmiset voivat puhua keskenään tietäen mitä tarkoittavat.
Se onko henkilö ateisti, teisti, agnostikko, gnostikko... Se ei vielä kerro henkilön näkökulmaa elämään, se kertoo vain yhden pienen asian tästä ihmisestä. Ja sen takia voi ottaa näkökulmaksi esimerkiksi humanismin.
Perustelin saman asian jo useamman kertaa, joten olisin onnellinen jos kykenisit lukemaan viestini ajatuksella edes kerran :)
"Tietysti olet vähemmän ateisti kuin minä, jos sinulla on yhteys jumaluuteen siinä, että edustat uskomattomuutta niihin. Puhdas ateismi on keskittyy luonnolliseen elämään osana luontoa. Jos jatkuvasti mielessä pyörii jumaluudet niin mitäs ateismia se muka on?"
Jos en usko jumaluuksiin olevan olemassa, olen ateisti. Jos sinä et usko jumaluuksiin, sinäkin olet yhtä ateisti. Tässä ei ole sävyeroja :)
Miksi edelleen näet asian niin, että sinulta puuttuu jotakin? Sinähän sanoit että sinulta puuttuu usko. Miksi edes puhut uskosta jonakin mikä voi olla tai olla olematta. Sinun kannattaisi ottaa tämä asia omiin käsiisi ja sanoa niin kuin asiat ovat: "minulla on se mikä minulla kuuluukin olla." Olen kyllästynyt siihen, että ollaan toisten varjossa. Tiedätkö meillä on lupa ottaa tämä homma haltuun ja lopettaa se vuosisatainen puhe, että meiltä muka puuttuisi jotain. Enne naisetkin luulivat, että heiltä puuttuu jotain mutta näethän mihin naisliike on tullut? Naisilla on nyt jotain muuta ja jos joltakin puuttuu niin miehiltä. Onko ateismi sinulle sydämen asia?
Kokeile tutustua sanoihin vähän tarkemmin ennen kuin teet vastaavia väitteitä.
Jos sanon että olen pernarutoton (eli toisin sanoen minulta puuttuu pernarutto), miksi ihmeessä oletat että tahtoisin sellaisen ja etten olisi tyytyväinen tämänhetkiseen?
Hetkinen, mitäs tarkoitat näkökannalla? Näyttäisi, että tarkoitat sillä mielipidettä tai vastaavaa? Opetan sinulle nyt mitä näkökanta tarkoittaa. Näkökanta nimenomaan tarkoittaa sitä, miten asiat määritellään. Käsitteiden tarkoitteet nimenomaan on mahdollista selostaa aina jokaisessa keskustelussa erikseen. Näkökantaa on mahdotonta muuttaa jos käsite määritellään alati yhtenevästi. Ateismisi on edelleen sadan vuotta vallitsevien muotien mukaista koska olet ottanut ateismisi sata vuotta sitten vallinneesta määritelmästä.
Tietysti voit olla tyytyväinen tämänhetkiseen mutta huvittavaa, että silti puhut asioista uskontojen näkökannalta. Yritän tässä auttaa sinua, että oppisit ottamaan uuden näkökannan ateismiin. Sellaisen joka edistää ateismia ja joka on tulevaisuutta.
Merkitys jossa sinä käytät sanaa näkökanta mm. avausviestisi mukaan ja mm. alla sinulta lainaamani kohdan mukaan ei liity mitenkään merkitykseen vaan kertoo vain sinun omasta elämänfilosofiasta.
"Ja minun mielestäni tietysti olisi pitänyt jo alusta pitäen puhua ateismista itsenäisenä asiana. Sitä se on. Luonnollisen ihmisen elämää osana luontoa."
Universaalisti käytössä oleva merkitys (sanakirjamerkitys) ei välitä siitä mihin sinä uskot tai miten sinä käsität. Universaali sopimus siitä myös että sanoja käytetään niiden oikeissa merkityksissä, tai muuten tulee ongelmia kuten alla olevassa lainauksessa itseltäni jota et ilmeisesti huomannut lukea:
"Esimerkkinä jos tapaisimme ja sinulla olisi punainen (yleisesti sovitun määritelmän mukaan) villapusero ja rupeaisin väittämään ettei se ole punainen vain vihreä koska väri on vain näkulma asiaan... Ei siinä olisi mitään järkeä. Välttääkseen tälläisiä tilanteita on mm. sanakirjat keksitty jotta ihmiset voivat puhua keskenään tietäen mitä tarkoittavat."
Ennen kuin puhut näkökulmista tiettyyn sanaan, tarkista edes mitä se tarkoittaa ettei synny harmittavia väärinymmärryksiä :)
Onko sinulla ennen ollut haasteita soveltaa näkökannan käsitettä? Oletko alkanut puhua teemoittain tai mielipiteiden tasolla, kun olisi pitänyt osata vaihtaa näkökantaa. Toivottavasti keskustelustamme on ollut sinulle hyötyä ja ehkä jatkossa osaat paremmin nähdä asioita eri näkökannoilta ja myös määritellä niitä uudelleen.
Ihminenhän ateismin on alun alkaenkin määritellyt. Haluat uskoa ikivanhan määritelmän olevan parempi kuin uuden? Sinulla on siis historiallinen näkökanta ja ehkä itsekin näet sen jo?
Minusta näyttää siltä, että aloittaja edustaa ms. klassillista ateismia, toisin kuin tämän palstan useimmat ateistit, jotka edustavat ns. uus-ateisteja.
Kummallakin on yhteisenä ongelmana se, että ne eivät selitä, kuinka maailmankaikkeus ja luonnonlait ovat voinut luoda itse itsensä tyhjästä ja olemattomuudesta ilman Jumalaa?
Niin kauan kuin tämä kysymys on ratkaisematta, ei mielestäni ole perustetta olla minkäänlainen ateisti.
On kyllä paljon muitakin ongelmia ateismissa, mutta en puutu niihin nyt, kun tämä alkulähtökohta olemassaolollekin on vielä ateismissa ratkaisematta.
Ateismissa on mielestäni hyväksyttävä se, että on muitakin maailmoja ja, että oikeastaan jokainen maailma on olemassa jossakin. Tämä maailma tai maailmankaikkeus (alkuräjähdyksineen ja mustine aukkoineen), jossa me elämme ja olemme, on vain yksi lukemattomista. Alkusyy olemassaololle on siis se, että kaikki mikä ylipäätään voi olla olemassa, on olemassa aina. Lineaarinen maailmankuva tulee Raamatusta ja muista uskonnoista ja on ehkä myös ihmiselle luontevaa pähkäilyä mutta kuitenkin ateismissa on lähdettävä siitä, että tämä on vain yksi osa ajatonta kaikkeutta, johon sananmukaisesti kuuluu aivan kaikki mahdollinen. Jossain muun muassa on oltava maailma jossa kaikki syntyvät mikkihiiren näköisinä. Siitä lähdetään.
"Alkusyy olemassaololle on siis se, että kaikki mikä ylipäätään voi olla olemassa, on olemassa aina. Lineaarinen maailmankuva tulee Raamatusta ja muista uskonnoista ja on ehkä myös ihmiselle luontevaa pähkäilyä mutta kuitenkin ateismissa on lähdettävä siitä, että tämä on vain yksi osa ajatonta kaikkeutta, johon sananmukaisesti kuuluu aivan kaikki mahdollinen. Jossain muun muassa on oltava maailma jossa kaikki syntyvät mikkihiiren näköisinä. Siitä lähdetään. "
Oppinäkemyksesi on jonkinlainen yhdistelmä ateismia ja itämaista filosofiaa.
Se on kokonaan vain pelkkää arvailua maailman synnystä ja maailmankaikkeudesta. Se ei perustu mihinkään muuhun kuin omaan järkeilyyn ja mielikuvitukseen. Siinä ihminen on itse luonut itselleen sellaisen maailmankuvan, jolla hän voi puolustella sitä, että Jumalaa ei ole.
Onhan se eräs tapa pakoilla vastuuta Jumalan edessä.
Tapa? Olet hihhuli
Puhut maailmankuvasta, jolla voisi kiistä jumalien olemassaolon, mutta minä vain elän elämääni ja minulle sen kiistäminen on mahdotonta ja asiaankuulumatonta. Ateismi on sitä, että eletään luonnollisena ihmisenä osana luontoa. Sellaisessa elämässä on mitäänsanomaton hanke yrittää kiistää jumalien olemassaolo. Asia on pois päivittäisestä elämästäni. Jos antaisin mieleni toistuvasti niiden asioiden pähkäilyyn niin silloin ateismini olisi vain osittaista. Nyt keskityn elämässäni muuhun.
"Kummallakin on yhteisenä ongelmana se, että ne eivät selitä, kuinka maailmankaikkeus ja luonnonlait ovat voinut luoda itse itsensä tyhjästä ja olemattomuudesta ilman Jumalaa?"
Kyseessä on keksitty ongelma, joka on tehty sen tähden, että saataisiin etukäteen omaksutulle ratkaisulle tukea. Ei luonnonlakeja kenenkään tai minkään ole tarvinnut luoda. Kyllä ne ovat syntyneet aivan itsestään.
Ei se ole mikään ongelma. Ei minun tarvitse esimerkiksi osata laskea päässäni kuutiojuurta luvusta 3209890624321650324 jotta voin todeta että väitteesi että se on "nolla" ei ole tosi.
Ateismi ja epämääräiset uskonnot,ei kiitos. Ortodoksinen minimalismi, kyllä.
Ateismi on mielestäni luonnollista ja joskus luonnollisuuteen kuuluu minimalismia mutta usein se on myös sisälmyksiltään sankkaa. Ateismiin saattaa kuulua yltäkylläisyyttäkin mutta sille olisi oltava järkevä syy, luonnollinen syy.
Miele? Oletkos Luterilainen meemikko?
Suomessa on haasteellista olla luterilaisuuden vaikutuksen ulkopuolella. Mutta sitä saattaa hyvin yrittää, mutta silloin pitäisi lähteä omiin oloihinsa johonkin erämökkiin.
Hyvä pointti :) Lisäksi palstan pöperöpalli-evankelistat, tulisivat sinnekin hien-
nostelemaan Jeesuksensa kanssa.
Vapauteen Kristus vapautti meidän, sanotaan Raamatussa. Todelliseen vapauteen.
Usein ei ymmärretä sitä että ihmiset jotka uskoo Jumalaan, ovatkin vapaita. Se ei poista ihmisen vastuuta ja elämän hyvien arvojen kunnioitettavana pitämistä.
Väärä käsitys on että uskovaiset ovat sääntöjen ja orjuuden alaisia eikä he ajattele omilla aivoilla. Uskovien luullaan noudattavan elämässä kaavaa joka rajaa pois oman ajattelun ja ajattelukyvyn. Jumala kunnioittaa jokaisen ihmisen persoonaa ja vapauttaa uskovat kahleista ja käsityksistä käyttämään järkeä ja näkemään myös tämän elämän rajallisuuden yli koska elämä maanpäällä päättyy kerran jokaisella.
Usko vapauttaa ihmisessä hengellisyyden, jonka nyt esim. eräät ateistit näyttää sulkevan pois ihmisen elämään kuuluvana ominaisuutena, vaikka he eivät voi sitä millään tavalla elämästä poistaa, koska kaiken olevaisen ikuinen Jumala on sen ihmiseen istuttanut. Olevaista he ei voi estää, vaikka kieltäisivät sen. Sitä ei muuta yhdenkään ihmisen oma ajattelutapa.
Usko vapauttaa ihmisen pelosta kunnioittamaan Jumalaa ja elämän ikuisia lakeja, joihin ihminen ei voi millään tavalla vaikuttaa. Luotu ei voi Luojaansa neuvoa. Usko vapauttaa hyväksymään sen mikä on aikojen alusta luotu koko maailman kaikkeuteen ja kunnioittamaan sitä.
Usko ei orjuuta tai pakota ketään, Jumala odottaa ihmisten tekevän valintoja ja on antanut ohjeistuksen hyvään elämään. Kuka voisi luotua paremmin neuvoa kuin hänen luojansa.
Valheet ja pelko estää ihmistä uskomasta Jumalaan. Maailmassa pyritään monella tapaa sitomaan ihmisiä valheeseen esim. jonkun edun tavoittelemiseksi ja saadakseen siitä itselleen tai kansakunnalle hyötyä, ajattelematta sen moraalisia puolia ja ihmisyyttä.
Usein valhe ja pelko sitoo ihmisiä hyväksymään jonkun ajattelumallin tai elämän suunnan, vaikka se toisi ihmisten elämään vain tuhoa tai johtaisi siihen hiljalleen.
Ihmiskunta ei pääse koskaan siitä, että maailmassa taistelee jatkuvasti totuus ja valhe. On oma valinta kumpaa tietä kulkee ja mikä on sen määränpää.
Kaunista sanahelinää. Valitettavasti todellisessa elämässä uskovaisuus näkyy aivan toisenlaisena. Syntisääntöjen noudattamisena, toisen ihmisen alistamisena, rankkana arvosteluna niitä kohtaan, jotka eroavat yhteisöstä, jopa ihmisen hylkäämisenä, tiiviinä yhteisönä joka tarkkailee toinen toistensa tekemisiä, jopa puhekoodin yhtäläisyytenä, Ulkopuolisia siedetään vainn käänny´ttämistarkoituksessa.. Ei tämä ole vapautta vaan mielivaltaa.
Ateismi on epänormaali olotila; kun ei ole rauhaa Jumalan kanssa, ei voi olla rauhaa sisimmässäkään. Ateistin sydämessä, sisimmässä vallitsee levottomuus ja rauhattomuus.
Ja siks (toistensa mielestä) i epäjumaliin uskovat kristityt ja islamistit sotivat jo ties kuinka monetta vuosisataa..
Jeesustakaan ei ole tai näy missään, miksi sellaista puollustaa joka ei itse kykene?
Pöperöpalleja ovat ,kiitos 1213
Aloituksen ateismi onkin jo hyvin lähellä minun hengellisyyttäni.
Tunnistan sen hyvin, entisenä skeptisenä, militanttina ateistina.
Muutaman pronssikautisiin kirjoituksiin asti päätyneen väärinkäsityksen kun korjaa, niin se on siinä!
Minulla on mielestäni luonnontieteellinen maailmankuva.
Kyseessä on Elävä Jumala, luonnonlakien puitteissa toimiva sellainen.
Katsokaa vaikka uusin Star Wars, nauttikaa "nykyaikaisesta hengellisestä opetuksesta". Viekää lapsennekin! Ihan hyvä elokuva.
Olen ev. lut. kirkon rivijäsen, tunnustuksellisesti ja avoimesti kristitty.
Ateisteille ja miksei muillekin vähän muistin virkistykseksi:
Onko ihminen luotu vai sattumalta muodostuneen alkuliman yksi muoto?
https://www.youtube.com/watch?v=C3TUWU_yg4s