Sääriluun murtuma

Kiitos vastauksesta! Oliko sinulla pitkäänkin kipsi silloin? Ja tosiaan, niinhän se varmaan on, jos jalkaa ei ns. "tueta" on luutuminen hitaampaa. Itseäni pelottaa jo valmiiksi että jostain syystä en saakaan kipsiä pois kuuden viikon jälkeen ja kipsi aika jatkuu ja jatkuu. Vaikka turhaa tuollaista miettiä etukäteen ku eihän niille mitään voi.

Murtunut55 kirjoitti:

Kiitos vastauksesta! Oliko sinulla pitkäänkin kipsi silloin? Ja tosiaan, niinhän se varmaan on, jos jalkaa ei ns. "tueta" on luutuminen hitaampaa. Itseäni pelottaa jo valmiiksi että jostain syystä en saakaan kipsiä pois kuuden viikon jälkeen ja kipsi aika jatkuu ja jatkuu. Vaikka turhaa tuollaista miettiä etukäteen ku eihän niille mitään voi.

Lue lisää

Tämä ketju hukkui hetkeksi joten vastaus tulee vähän myöhässä.
Kipsi oli minulla puolisen vuotta ja sairausajan palkkakin meni eläketasolle. Kyllä tuo leikkaus ja naulaus nopeuttaa paranemista valtavasti.

Hei. Minä olin myös Oysissa leikattavana ja osastolla vierähti neljä päivää. Nyt itselläni jo viisi viikkoa leikkauksesta ja jalan kipsauksesta joten voin sanoa että se paineen tunne jalassa kun sen laski alas (varsinkin aamuisin) kestää viikon/puolitoista viikkoa, ainakin minulla. Ei siis tarvitse siitä kärsiä kovin pitkään. Itselläni ainakin kivut myös hävisivät täysin tuona aikana eikä särkylääkettä ole tarvinnut ensimmäisen viikon jälkeen ollenkaan. Olen muutaman kerran puolivahingossa astunut jalalle täysin eikä se ole lainkaan kivuliasta, melkein voisin jo ilman keppejä kävellä, en vain tiedä onko se sopivaa koska varaus on minulle merkitty 6 viikkoa sama.. Tsemppiä!

Hyvä tietää, että tuo paine on normaalia. Nyt sitä ehkä jopa sietää paremmin kun tietää, että sitä on muillakin ja kuuluu asiaan. Minulla tuli eilen viikko leikkauksesta ja jonkin verran on vielä jomotusta jalassa. Varsinkin iltaisin tulee myös sellaisia tuikkivia ”sähköiskuja” pitkin säärtä.

Minkälainen kipsi sinulla on? Minulla on ollut alusta asti saapaskipsi ja sekin tuntuu olevan jotenkin harvinaista. Monilla kuulostaa olevan alkuun nivusiin asti ylettyvä kipsi.

Onneksi tähän alkaa pikkuhiljaa jo tottua ja katse on kohti kevättä ja tulevaa kuntoutusta! Tsemppiä myös sinne!

Joo, on se. Alussa itsekin olin vähän kummissani kuinka se tuntuu että koko jalka räjähtää tuolla kipsin sisässä kun sen laski alas, onneksi tosiaan normaalia ja pitäis mennä sullakin kohta ohi. Minulla on myös saapaskipsi, onneksi ei tarvinnut pidenpää kipsiä!
Minulla oli aluksi hyvin hankalaa ns. Sopeutua elämään kipsin kanssa ja pyytämään toiselta apua lähes kaikkeen mutta pakko on ollut porskuttaa eteenpäin ja miettiä niitä positiivisia asioita ja sitä että kyllä tästä vielä jalka saadaan! Miten sinulla meni jalka poikki? Minä tein lumitöitä ja siinä jotenkin ihmeenlailla liukastuin niin että jalka napsahti useaa kohti poikki. Onko sinulla monta kertaa kipsin vaihto tuona kuuden viikon aikana? Minulla ei ollut kuin kerran ja yllätyin kun jalkaa ei edes kuvattu mutta kai ne luottaa että kaikki on niinku pitääkin ja kuvataan vasta kuuden viikon kohdalla. Kirjoitettiinko pitkä sairasloma?

Niin, ja kiva jutella samassa tilanteessa kamppailevien kanssa, tässä kun tuntuu että tarvitsee vertaistukea.

Murtunut55 kirjoitti:

Joo, on se. Alussa itsekin olin vähän kummissani kuinka se tuntuu että koko jalka räjähtää tuolla kipsin sisässä kun sen laski alas, onneksi tosiaan normaalia ja pitäis mennä sullakin kohta ohi. Minulla on myös saapaskipsi, onneksi ei tarvinnut pidenpää kipsiä!
Minulla oli aluksi hyvin hankalaa ns. Sopeutua elämään kipsin kanssa ja pyytämään toiselta apua lähes kaikkeen mutta pakko on ollut porskuttaa eteenpäin ja miettiä niitä positiivisia asioita ja sitä että kyllä tästä vielä jalka saadaan! Miten sinulla meni jalka poikki? Minä tein lumitöitä ja siinä jotenkin ihmeenlailla liukastuin niin että jalka napsahti useaa kohti poikki. Onko sinulla monta kertaa kipsin vaihto tuona kuuden viikon aikana? Minulla ei ollut kuin kerran ja yllätyin kun jalkaa ei edes kuvattu mutta kai ne luottaa että kaikki on niinku pitääkin ja kuvataan vasta kuuden viikon kohdalla. Kirjoitettiinko pitkä sairasloma?

Niin, ja kiva jutella samassa tilanteessa kamppailevien kanssa, tässä kun tuntuu että tarvitsee vertaistukea.

Lue lisää

Kuulostaa erittäin tutulta tuo avun pyytämisen vaikeus ja kipsiin totuttelu.Onneksi tässä alkaa koko ajan tulla näppärämmäksi nuiden keppien kanssa. Kyllä osaa varmasti arvostaa taas ihan eri tavalla ”normiarkea” kunhan jalka on kunnossa. Olen kyllä ollut tyytyväinen tuohon saapaskipsiin kun saa edes polvea koukistettua, ei ole ihan täysin rampa olo.

Minäkin ihan vaan liukastuin kadulla. Eipä olisi uskonut että niin helpolla saa luita jopa ihan kokonaan poikki.
Minulla ensimmäinen kipsinvaihto on 2vk kohdalla, jolloin poistetaan samalla haavoista hakaset. Minultakaan jalkaa ei silloin vielä kuvata.
4vk jälkeen otetaan röntgenkuvat ja lääkäri varovaisesti lupaili, että saattaisin silloin saada jo irrotettavan ortoosin. Se olisi kyllä luksusta!
Sairaslomaa minulla on alustavasti se 6vk, mutta kyllähän se siitä varmasti vielä pitenee.

On tosiaan helpottavaa kuulla, että ei ole yksin tämän tilanteen kanssa. Minulla tämä on ensimmäinen murtuma ikinä, joten kaikki on uutta ja outoa.

Se on totta, osaa ihan erilailla arvostaa normaalia kävelyä ja ihan vaan semmosta että pääsee ulos kävelylle. Ja kärsivällisyyttä tämä on ainakin itselleni tuonut lisää, kun ei vaan voi hötkyillä joka paikkaan samalla tavalla. Minulla tuli tänään viisi viikkoa täyteen ja toivon mukaan tasan viikonpäästä kontrollissa saisin kipsin pois!

Hakasten ja ompeleiden poisto oli myös minulla kahden viikon kohdalla, minulla oli pitkä leikkaushaava pohkeenpuolella jossa hakaset ja toisella puolen vähän lyhkäsempi haava jossa ompeleet.

Voi, olisipa ihanaa jos saisit irrotettavan ortoosin viimeisille viikolle! Jännä kyllä miten erilailla nämä kipsiajat, varaukset yms menee.

Ja tosiaan, sama homma täällä, ensimmäinen murtuma ikinä, nuori kyllä olen vielä mutta toivon että jäisi ensimmäiseksi ja viimeiseksi :D

Kerrohan sitten tänne, että miten käy viikon päästä! Minua jännittää kovasti, että mitä jos luut ei olekaan luutuneet niinkuin pitäisi ja kipsiaika jatkuu viikkoja. Itsekin olen perusterve nuori ihminen, joten toivon mukaan kaiken pitäisi mennä hyvin.

Minulla on sen faskiotomian vuoksi molemmilla puolilla säärtä, nilkasta polveen asti hakaset. Eli komeat arvet ainakin sain muistoksi.
Tuntuu kyllä tosiaan menevän ihan tapauskohtaisesti varaukset ym..

Kerron Joo! No samat ajatukset itselläni, toisaalta odotan kovasti sitä päivää kun kipsi pitäisi poistaa mutta toisaalta jännittää ihan hirvestä että entä jos jalka ei ole luutunut tarpeeksi, väärässä asennossa tms. Mutta turhaapa nuita miettiä, ne varmasti selviää siellä.

Totta! Turha stressata etukäteen kun niille asioille ei itse voi mitään. Pidän sulle peukkuja! :)

Kiitos ja samoin! :) Onko sinulla kipuja enää jalassa tai tarvitsetko vielä kipulääkkeitä? Onko sinulla siis tällä viikolla kipsin vaihto ja hakasten poisto?

Aika on mennyt loppujenlopuksi todella nopeaa, kotiin tultuani sairaalasta tuntui 6 viikkoa eteenpäin hyvin pitkältä ajalta. Ehkä on myös ollut liikaa aikaa lukea netin syövereistä keskusteluita paranemisista jne kuntoutuksista. Jotenkin tuntuu että suuri osa on "huonoja" tarinoita ja siksi ehkä itsekin pelkää tulevaa. Mutta jokainenhan olemme yksilöitä ja toivotaan meille pikaista paranemista!

Oletko uskaltautunut vielä ulos keppeilemään?

Kiitos! :) Panadolia otan tarvittaessa. Välillä vähän jomottaa ja hieman tuntuu kipua kun jalka on alhaalla. Enää ei kuitenkaan ole mitenkään sietämätöntä se kipu. Parempaan päin siis koko ajan! Ne ”sähköiskut” on ainoat jotka vähän vaivaa. Mulla on myös jonkunverran jalkapöydän/varpaiden ihossa tunnottomuutta. Ilmeisesti hermot ottaneet vähän osumaa. Onko sinulla ollut mitään semmoista?
2.1 on se hakasten poisto ja kipsin vaihto.

Minäkin olin sairaalassa vielä ihan lääketokkurassa kun eksyin jo lukemaan ensimmäisiä ”kauhutarinoita” netistä :D
Mutta niinkuin jo nuista painovarauksista, kipsiajoista yms. huomaa, niin yksilöllistä tosiaan jokaisen paraneminen!

Autosta siirtymisien verran olen ulkona keppeillyt. Jotenkin jäänyt kammo siitä liukastumisesta ja tuntuu että uskaltaako sitä lähteä edes sitten ulos kun jalka on parantunut :/

Juu, hieno homma. Tarkoitatko "sähköiskuilla" semmosta pistelevät tunnetta mikä tulee yhtäkkiä ja menee tuon leikatun jalan läpi? Hankala selittää mutta sellaista minulla on ollut.

Jep! Huomaa että saa vain lisä stressiä ja pelkoa tulevasta kun menee lukemaan. Ei muuta kuin avoimin mielin tulevaa! :)

Ensimmäisten viikkojen aikana en minäkään poistunut ulkoa muuta kuin terassille haistelemaan raitista ilmaa ja istuskelemaan. Viikkojen kuluessa pikkuhiljaa uskaltautui liikkumaan ja esim, ruokakaupoissa yms olen käynyt. Ja nyt joulunaikaan ihan kävelyllä, tarkkaavaisuutta vaatii ja hiljaista menoa. Nastakenkä terveessä jalassa tuo varmuutta.

Itselläni jäi myös pelko liukastumisesta ja liikun todella varovaisesti. Jännä nähdä uskaltautuuko sitä sitten viikkoihin ulos kun kipsi poistuu kun ei ole enää "tukea" jalassa.

Joo, just semmosta pistelyä ja ”tuikkimista”.
Minä olin alkuun tosi kömpelö noiden keppien kanssa, mutta onneksi koko ajan kehittyy ja ehkäpä pian uskaltaa jo lähteä ulos köpöttelemään. Minäkin olen ajatellut hankkia kenkiin semmoiset nastat, että on hyvä keväälläkin sitte liukkailla kävellä.

Mukava olisi kyllä jatkossakin kuulla sitten, että miten sinulla lähtee kuntoutumineen alkuun ja miten sujuu tavalliseen arkeen palaaminen :)

Se on kyllä totta, kokoajan helpompi liikkua keppien kanssa.

Joo, ja samoin! Päivitellään kuulumisia :)

Heippa. Jokos pääsit kipsin vaihtoon? Kuvattiinko jalkaa tällä kertaa?

Moikka! Juuri tulin paikallisesta keskussairaalasta kipsin vaihdosta. Jalkaa ei tällä kertaa kuvattu. 2vkn päästä on kontrolliaika Oysiin ja siellä sitten röntgen.
Jännitti kyllä, että minkälainen jalka sieltä kipsin alta paljastuu, mutta turhaan! Haavat oli oikein siistit ja kyllä sen jalan vielä muutenki omaksensa tunnisti :D
Ainut mikä vähän kirpaisi, oli että nilkka oli todella jäykkä.. Jospa se siitä vertyy kun pääsee kipsistä lopullisesti eroon.
Näin nyt myös ekaa kertaa että nilkassa ollut tatuointi oli leikkauksessa halkaistu kahtia, mutta se nyt on ihan pikkujuttu!

Tunnelin päässä näkyy muutenkin jo valoa kun ne ”sähköiskut” , kivut ja paine on vähentyneet huomattavasti ja aikakin menee todella nopeasti. Vielä kun näkisi tuonne jalan sisään, että miten se luutuminen etenee.

Mitäs sinne kuuluu? :)

Hei. Niinku kertoisit minun tarinaani! Samat fiilikset oli kun kipsi vaihdettiin. Oli aika omituisen tuntuinen kun jalka "lösötti" pöydällä ilman tukea ja helpotti heti kun kipsin sai takaisin. Siks ehkä myös vähä jännittänyt varsinaista kipsin poistoa että miltä mahtaa oikeasti nilkassa ja jalassa tuntua ja miltä tuntuu yhtäkkiä liikkua ilman kipsiä. No, se selviää toivon mukaan huomenna :o siis huomenna 6 viikkoa täynnä ja aika kontrolliin. En varmaan nuku ensi yönä kun niin jännittää. En ole myöskään tietoinen yhtään luutumisesta tms että onko kaikki niinkuin pitääkin mutta huomenna selviää.

Niin ja tosiaan! Minulla nilkassa tatuointi mikä leikattiin ihan täysin kahtia, ei siis enää näytä samalta mitä ennen. :D en kipsin vaihdossa itse halunnut katsoa jalkaa mutta mieheni sanoin että siistit haavat.

Niin ja kiva kuulla että kivut ovat takanapäin!

Ohhoh! Melkoinen sattuma, että meillä on samanlaiset kokemukset tatuoinnista lähtien :D
Täytyy kyllä sanoa, että minuakin jännittää ihan tosissaan sinun puolesta! Kyllä on varmasti jalka melko orvon tuntuinen ilman kipsiä. Jännittää erityisesti se ensimmäinen kerta kun kunnolla varaa painoa tuolle jalalle, että sattuuko se tai tuntuuko muuten vaan kamalalta.
Nyt sen kyllä viimeistään hoksasi, että melkoinen kuntoutus edessä kun tajusi miten nopeasti se nilkkakin on jäykistynyt.

No niinpä!

Sepäs se, ei tarvi enää jännittää kuin yks yö. Ennen kun huomaatkaan niin se on myös sinulla edessä, viimeiset viikot menee nopsaa, ainaki minulla meni :)

Toivotaan, että aika kuluisi äkkiä!
Miten meni lääkärissä??

Hyvib meni. Aluksi kipsi poistettiin ja onhan se semmonen ruipelo. Siitä kinkkasin röntgeniin ja sitten lääkäriin. Jalka oli hyvässä asennossa ja luutunut hyvin. Nyt vaan kovaa kuntoutusta ja Fysioterapiaa. Nilkka on jäykkä ja kankea. Kävely ei juurikaan vielä suju olenkaan, keppien kanssa mennään. Ainon kyllä ahkerasti jumpata fysioterapeutin ohjeilla että pääsis mahdollisimman nopeaa kepeistä eroon! Onhan tämä tämmöstä taistelua.. Mutta Tsemppiä! Ja kertoilee sinäkin kuulumisia aina välillä :)

Voi että ihana uutinen! Nyt varmasti uskaltaa ruveta rohkeammin sitä kävelyä opettelemaan kun on varmaa että paraneminen on edennyt :)
Kerrohan toki sitten että miten alkaa sujumaan!

No kyllä, ohjeeksi sainkin että heti kun siltä tuntuu niin kepit saa heivata nurkkaan. Mutta luulravasti tässä menee viikkoa jos toinenkin että saa nilkkaan liikettä ja kävely helpottuu.

Olisi kiva kuulla miten sinullakin etenee jalan kanssa ja miten parin viikon päästä oleva kontrolli menee. :)

Hei. Minulla vierähti osastolla neljä päivää. Jännä kyllä nämä erit varausohjeet, kuinka ne vaihtelee. Ehkä se johtuu niin siitä mitä jalalle on tehty. Itse pähkäillyt samaa, sittenkai se kuntoutus vasta alkaa kun kipsin saa pois. Tsemppiä meille!

Minä tulen tänne taas ensimmäisenä kommentoimaan, sillä olin just aikeissa kysellä että miten on lähtenyt kävely sujumaan :D ihan mahtavaa kuulla, että sinulla menee noin hyvin!

Hyvä kun kerroit oman tarinasi, koska minäkään en ole löytänyt mitään muuta kuin negatiivisia keskusteluja!

Minulla on näillänäkymin puolet kipsiajasta lusittuna ja omasta puolestanikin voin sanoa, että kyllä tähän tottuu ja aika menee todella nopeasti. Ensi viikolla kontrolli ja kylläpä jännittää että mitä siellä selviää! Vähän pessimistinä tietysti pelkään, että luutumista ei ole tapahtunut, mutta sitten se on niin. Tässä päivät neljän seinän sisässä mietiskelleenä ei enää jaksa stressata pikkujutuista vaan elelee päivä kerrallaan ja tulee mitä tulee.

Pari päivää sitten oli hymy herkässä kun sain kaikki varpaat liikkumaan ylös-alas, kun tähän asti on vain kaksi ensimmäistä liikkunut. Pienestä sitä on oppinut olemaan onnellinen :D

No sinua lähinnä mietinkin kun tuota kirjoitin kun tiesin sinun olevan samassa tilanteessa itseni kanssa.

Loppuaika menee varmasti sinullakin nopeaa, ainakin itsellenä ne parit ekat viikot olo hankalimmat ja sitten loppuaika hurahti tosi nopeasti kun tottu jo kipsiin ja elämään sen kanssa.

Minä käytin myös ehkä liikaa aikaa siihen että mietin onko jalka luutunut tarpeeksi/mitä sitten tapahtuu yms. Todellisuudessa se on ihan turhaan, ne selviää kyllä ajallaan ja kun ei suuresti voi siihen itse vaikuttaa miten hyvin luutuminen tapahtuu. Mutta huomasin kun minulla jalka kuvattiin ja lääkärin kanssa käytiin ne läpi että kyllä ne tietää miten ne määrittelevät kipsiajan. Minulla ei täysin ollut luutunut yksi murtumista mutta se ei haitannut, kävelemään vain.

Hieno juttu! Olen myös itse huomannut että iloitsen ihan eri tavalla pienistäkin asioista mitä ennen! Esim että en tarvitse tuolia suihkussa vaan voin seistä ihan kahdella omalla jalalla :D Jos jotakin positiivista miettii tästä koko hommasta niin ainakin se että oppii arvostamaan ihan eri tavalla ennen itsestäänselviä juttuja. Itse odotan innolla sitä kun jalka on oikeesti täysin kunnossa ja pääsen hölkkäämään ja juoksemaan, hiihtämässäkin olis kiva käydä! (viimeksi hiihtänyt 10 vuotta sitten yläasteella :D)

Tosi nopeasti on kyllä mennyt aika! Innolla odotan että jos saan ensi viikolla sen ortoosin niin pääsen suihkuun ilman jätesäkkiä jalassa :D

Hauska, juttu kun minä olen myös alkanut haaveilemaan hiihtämisestä vaikka minullakin on ainakin se 10v viimekerrasta ja juurikin ylä-asteella.

Missä kohti ja minkälainen sinun murtuma oli? Minulla on molemmat luut ihan säären alaosasta viistosti poikki.
Onko sinulla ollut lääkäreiden kanssa puhetta, että täytyisi tehdä jotain lisätutkimuksia esim luuntiheydestä tms? Olen miettinyt paljon sitä että onko normaalia että nuori ihminen saa näin herkästi luita ihan poikki asti.
Kotiutuessa olin vielä lääketokkurassa, enkä hoksannut kysellä mitään sen kummempia lääkäreiltä. Täytyy varmaan kirjottaa ylös kaikki kysymykset sitä kontrollikäyntiä varten.

Joo! Se tuntuu kyllä luksukselta ku ei tarvi sitä jätesäkkiä jalkaan!

Siis minullahan kävi niin, että sairaalassa ollessani en edes halunnut tietää enkä nähdä leikkauksen jälkeen kuvia tms mitä jalalle on tehty, olin myös aika pökkyrässä siellä. Pääsin kotiin ja luin epikriisit niin merkintä oli useat säären ja polven alueen murtumat. Muutama viikko leikkauksesta rohkenin soittamaan sairaalaan missä minut leikattiin ja kyselin vähän tarkemmin mitä jalasta oikein meni ja mitä sille tehtiin. Minulla siis ei mennytkään sääriluu vaan pohjeluu kokonaan poikki, ulkokehräsluussa ja takakolmiossa vaikeat murtumat.

Onko sinulla paljon "lisäosia" jalassa?

Olen miettinyt samaa miten näin voi käydä ja miten noinkin "tavallisessa" liukastumisessa voi jalassa saada näin pahaan kuntoon. Se on ollut vaan tosi huonoa tuuria. Minulta ei sen enemmän tutkittu mistä johtui se mutta kai se sitten on normaalia myös nuorella jos kunnolla onnistuu kaatumaan.

Joo! Kannattaa ihmeessä kysellä siellä kaikki kysymykset jotka on mielessä pyörinyt. Itselläni oli myös muutama kysymys mitä halusin siellä kysellä. Eipähän tarvitse sitten pähkäillä kotona :)
Joko sinulla on kivut hellittänyt?

Minä ajattelin siinä lääketokkurassa ja kivuissa ihan samallalailla, että tieto lisää tuskaa enkä halunnut nähdä kuvia murtumasta ennen enkä jälkeen leikkauksen. Joten aika hatarat on tiedot murtumasta tässä vaiheessa. Muistelen kuitenkin, että heräämössä hoitaja olisi näyttänyt röntgenkuvaa leikatusta jalastani, mutta saattaa olla että olen nähnyt unta :D
Minulla on sääriluuhun laitettu titaanilevy. Pohjeluulle ei ole tehty mitään, mutta se ilmeisesti pitäisi luutua itsekseen ilman ylimääräisiä lisäosia :D Tarkempaa tietoa ei tosiaan vielä ole. Maanantaina tenttaan kaiken kun pääsen lääkärin juttusille!

Eilen kyllä säikäytin itseni oikein kunnolla! Tulin ulkoa ja keppien päät olivat märät sulaneesta lumesta. Murtuneen puolen keppi luisti alta ja tietysti refleksinä varasin kipsijalalle! Onneksi se ei tuntunut muuta kuin todella oudolta, kun monen viikon jälkeen varasi painoa toisellekin jalalle, eikä kipua tuntunut ollenkaan. Silti kyllä säikäytti melkoisesti!

Kivut on hellittänyt ja buranaa tulee otettua lähinnä ”varmuuden vuoksi”. Miten sinulla arki sujuu? Ja mitä kaikkea rautaa sinun jalkaan on porailtu?

Siis joo, minulle kävin samoin, muistan kun leikkauksen jälkeen heräilin niin minulle tultiin näyttämään röntgen kuvat leikkauksen jälkeen mutta vedin peiton silmille ja sanoin että en halua nähdä. :D vasta kun pääsin kotiin ja oli mennyt muutama viikko niin tuli tunne että haluan nyt oikeasti tietää mitä jalkaan tehtiin. Ja tosiaan, vasta sitten 6viikon lääkäri käynnillä katsoin kuvat. Minulla siis levy pohkeessa, 9 ruuvia kaikenkaikkiaan ja jotakin rautalankaa :o Tuntuuhan se hullulta mutta ne on nyt osa minua :)

Minulle kävi muutaman kerran samoin! Eteisen laattalattia on tosi liukas ja muutenkin parketit jos keppien pohjaan jää yhtään lunta. Liukastelin siis monta kertaa vaikka yritin ne hyvin kuivata sisälle tullessa, onneksi ei kuitenkaan käynyt sen pahemmin ja kerkesin aina reagoida nopeasti mutta kyllä siinä säikähää!

Särkylääkkeitä en siis ole ottanut ollenkaan parin viikon jälkeen leikkauksesta ollenkaa. Jalka toimii jo hyvin ja kävely sujuu! Vielä kuitenkin kuntoutusta edessä :)

Mukava kuulla, että kuntoutuminen sujuu hyvin!

Minä tulin juuri kontrollista ja voin myös ilokseni kertoa tänne positiivisen kokemuksen! Kipsi on nyt siis ollut 4viikkoa ja tänään se poistettiin ja jalka kuvattiin. Oikein hyvin oli lähtenyt luutumaan ja haavat ovat siistit! Sain myös irrotettavan walker-kengän ja luvan varata jalalle niin paljon kun kivut sallii. Nyt pääsee suihkuun ilman jätesäkkioperaatiota ja jumppaamaan nilkkaa (joka on muuten vielä todella jäykkä). Lääkäri suositteli että käyttäisin walkeria vielä neljä viikkoa. Se tuntuu paljolta, mutta ei edes harmita yhtään kun nyt tietää että kaikki alkaa viimein olla hyvin! :)

Ihania uutisia! Kiva kuulla että kaikki oli hyvin. Täytyykö sitä kenkää siis pitkää kokoajan kun liikkuu? Sopiiko se sama kenkä myös ulos? Mahtavaa ettei tarvi enää kipsin kanssa olla vaan saa alkaa jalkaa kuntouttaa. Onko sinulla sitten taas 2 viikon päästä kontrolli? Tsemppiä sinne. Nopeasti ne neljä viikkoa menee :)

Joo aina kävellessä täytyy pitää ja samaa kenkää käytetään myös ulkona :) Mukava myös kun saa lopultakin jalkaansa jotkut muutkin kun löysät kotihousut!

4viikon päästä on vasta seuraava kontrolli. Tuntuu kyllä tosi oudolta tuo jalka kun kokeilin nilkkaa liikuttaa. Nyt taas vaihteeksi pääsee jokaista tuntemusta ihmettelemään :D

Miten siellä jalan kanssa toipuminen etenee? :)

Edistystä ilmassa! Hitaasti, mutta varmasti :D Kävellessä tarvitsen enää vaan yhtä keppiä ja sekin on lähinnä ”henkisenä tukena”, sillä olen kokeillut kävellä ilman sitäkin ja hyvin sujuu. Nilkka on edelleen tosi jäykkä. Etenkin nilkan suoristaminen tuntuu hankalalta, eikä tahdo onnistua ja tuossa säären etuosassa tuntuu kiristystä. Päivät meneekin venytellessä ja jumppaillessa. Ei auta muu kuin yrittää olla kärsivällinen.

Kun aloin ensimmäisiä kertoja varaamaan jalalle ihan kunnolla painoa, ainut kohta johon sattui todella paljon, oli jalkapohja! Sekös vasta ärsyttikin kun itse murtumakohdassa ei tuntunut yhtään mitään mutta jalkapohja sitten alkoi pottuilemaan. Sekin meni sitten ajan kanssa ohi.

Mitäs sinne kuuluu?? :)

Hyvältä kuulostaa!

Minulla tosiaan ainut kipu mikä sillä hetkellä oli kun sain kipsin pois ja yritin kävellä niin oli nimenomaan kantapäässä vaikkei siinä murtumaa edes ollut. Kävelin siis kengät jalassa muutaman päivän aluksi sisällä mutta kohta sekin kipu oli poissa.

Nyt siis minulla tilanne se että olen käynyt viisi kertaa fysioterapiassa ja en kyllä suoraa sanoen tiedä olenko sieltä mitään apua saanut, tietysti joitakin hyvin vinkkejä jalan kuntoutukseen mutta en oikein muuta. Olenkin miettinyt kävisinkö loput kerrat muualla ja vaihtaisin fysioterapeuttia. Jalka on ihan hyvässä kunnossa kun ottaa huomioon mitä sille tehtiin. Kipuja siinä on mutta oikeastaan vaan levossa. Nilkkaan tullut jo paljon lisää liikkuvuutta mutta esim portaat tuo vielä oman haasteensa. Eiköhän tässä pikkuhiljaa jalka mene parempaan suuntaan :) ja ihana kun pääsee ulkoilemaan ja ihastelemaan kevätaurinkoa!

Minulla tulee kolme vuotta siitä kun sääriluu murtui ja polven nivel murtui. Minulla oli levy ja ruuvit jotka poistettiin vuosi sitten. Sääriluu on parantunut, mutta polviniveleen tuli nivelrikko. Eli näyttää siltä etten kävele normaalisti koskaan. Tekoniveltä ei vielä suostuta laittamaan? Onko kellään samoja vaivoja? Oletteko kuntouttamalla saanut polven kuntoon?

Kauanko teillä on mennyt, että turvotus lähtee nilkan alueelta sääri-/pohjeluun murtumassa? Mulla on nyt n. 10 kk leikkauksesta ja edelleen turvoksissa. Kaikkea liikuntaa pystyn suorittamaan toki paljon varovaisemmin kuin ennen. Tänään ensimmäisen kerran joutui kivun takia jättämään treenit kesken, joten siksi rupesin asiaa googlettamaan...

Anonyymi kirjoitti:

Kauanko teillä on mennyt, että turvotus lähtee nilkan alueelta sääri-/pohjeluun murtumassa? Mulla on nyt n. 10 kk leikkauksesta ja edelleen turvoksissa. Kaikkea liikuntaa pystyn suorittamaan toki paljon varovaisemmin kuin ennen. Tänään ensimmäisen kerran joutui kivun takia jättämään treenit kesken, joten siksi rupesin asiaa googlettamaan...

Lue lisää

Tämä on melko vanha viestiketju, mut kokeilen josko joku vastaisi. Kuinka kauan teillä on ollut kipuja ( siis ne joilla niitä mahdollisesti on) säärimurtuman jälkeen, kuukausia, vuosia? ?Itsellä katkesi sääriluu reilu 9 kk sitten (22.5.2021), ydinnaulaus tehtiin, ei kipsiä ollenkaan. Saikulla olin n. 4kk kun kävely ei alkanut sujumaan alussa. Syyskuun lopussa 2021 siis aloitin työt ja parina ekana päivänä turvauduin särkylääkkeeseen kun tuli rasitussärkyä. Sen jälkeen en oo särkylääkettä tarvinnut, ennen viime sunnuntaita. Olin menossa lenkille ja tuntui heti lenkin alussa järkkyä viiltävää särkyä polvesta alaspäin, jatkoin kuiteskin lenkkiä kärsien kivusta. Polvea on alkanut uudestaan "puristamaan" ja sähköiskumaista kipua on tullut nyt parina päivänä murtumakohtaan. Oon käynyt loppu kontrollissa 12/2021 ja silloin todettiin et murtuma on luutunut hyvin ja pohdittiin alaruuvien poistoa kun tuntuvat ruuvinpäät niin selvästi ihon läpi.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on melko vanha viestiketju, mut kokeilen josko joku vastaisi. Kuinka kauan teillä on ollut kipuja ( siis ne joilla niitä mahdollisesti on) säärimurtuman jälkeen, kuukausia, vuosia? ?Itsellä katkesi sääriluu reilu 9 kk sitten (22.5.2021), ydinnaulaus tehtiin, ei kipsiä ollenkaan. Saikulla olin n. 4kk kun kävely ei alkanut sujumaan alussa. Syyskuun lopussa 2021 siis aloitin työt ja parina ekana päivänä turvauduin särkylääkkeeseen kun tuli rasitussärkyä. Sen jälkeen en oo särkylääkettä tarvinnut, ennen viime sunnuntaita. Olin menossa lenkille ja tuntui heti lenkin alussa järkkyä viiltävää särkyä polvesta alaspäin, jatkoin kuiteskin lenkkiä kärsien kivusta. Polvea on alkanut uudestaan "puristamaan" ja sähköiskumaista kipua on tullut nyt parina päivänä murtumakohtaan. Oon käynyt loppu kontrollissa 12/2021 ja silloin todettiin et murtuma on luutunut hyvin ja pohdittiin alaruuvien poistoa kun tuntuvat ruuvinpäät niin selvästi ihon läpi.

Lue lisää

Terve!!mielenkiintoisia tarinoita. Mun lapsella 13v murtui sääri ja pohjeluu. Leikattiin ja laitettiin ten- naulaus tietääkö kukaan onko tuo sama kuin ydinnaulaus?? Kolmen viikon jälkeen ottivat kipsin pois ja sai alkaa opettelemaan kävelyä keppiennavulla kivun sallimissa rajoissa. Tosiaan turvotusta on vieläkin nilkassa ja sääressä vaikka leikkauksesta jo neljä viikkoa aikaa. Tsemppiä kaikille