Olin Helsexinki-näyttelyssä, jossa oli paljon kommentteja sukupuolivähemmistöjen puolesta ja asemasta. Sitä markkinoidaan seksuaalisuuden monimuotoisuutena. Mutta loppujen lopuksi kaikki nämä poikkeavuudet ovat hyvin pieni määrä ihmisiä ja heidät nostetaan heteroseksualisuuden rinnalle ihan kuin heitä olisi yhtä paljon. Ja että seksuaalisuus on vain valintakysymys. Raamatun näkemys on se, että homous on iljetys eikä sitä sinänsä voi markkinoida hyvänä vaihtoehtona.
No jotenkin kuitenkin rupesi ärsyttämään, ihan kuin seksuaalisuus olisi joku tolkuton kirjo, josta valita kuin karkkikaupassa itsellensä fantsun suuntautuneisuuden. Miksei puhuta heteroseksuaalisuudesta yhtä voimakkaaseen sävyyn ja esitellä sitä? Miksi framilla ovat pääasiassa poikkeukset?
Toinen asia, mikä mietitytti on nämä muut poikkeavuudet; kaikki kinkyilijät ja BDSM-porukat ynnä muut. Miksi pitäisi nuorille esitellä eri suuntauksia tai sukupuolen moninaisuuksia yms? Ihan kuin ne olisivat kiveen hakattuja sääntöjä, että seksuaalisuuteen kuuluu juuri tämmöiset asiat. Eiköhän jokainen löydä itse itsestään sen oman olonsa ja tyylinsä olla kasvaessaan. Miksi muuten seksuaalisuus jaotellaan, että siihen kuuluu joku BDSM tai fetissit? Eikö tuollainen tavallaan 'sääntö' rajaa seksuaalisuutta? Verrattuna siihen, että jokainen kasvaisi omalla tavalla omanlaisekseen. Koska nuohan ovat annettuja malleja. Miksei ajatella, että ihmisen seksuaalisuus voi olla myös jotain muuta. Nykyään seksistä on tullut aikamoista välineurheilua ja BDSM:ää markkinoidaan kaikille, ihan kuin kaikkia kiinnostaisi tulla sidotuiksi ja saada piiskaa. Vaikka olenkin itse BDSM-henkinen ihminen ja se kiinnostaa jossain määrin, en kuitenkaan kuvittele, että kaikkia muita se innostaisi eikä minulla ole tarvetta mennä ryömimään jossain kumipuvussa keskelle katua esittelemään tätä taipumusta. Mielestäni seksi on ihmisen yksityisasia ja luulen, että useimpia ihmisiä pikemminkin kiusaisi joku bondage-sadomasokismin esittely kuin innostaisi.
Itse olen ehkä aika itsekseni tajunnut taipumukseni ilman, että sitä on pitänyt 'opettaa' tai mistään kinkyclubilta hakea, joten en usko, että koululaisille olisi tarpeen erikseen esitellä jotain kinkyilyä. Jos ihmisille annetaan jotain malleja ne noudattavat niitä, koska annettuihin raameihin on helpompi mennä kuin löytää oma polkunsa, siksi en kannata kauheasti eri "vaihtoehtojen" esittelyä. Nykyinen käsitys seksuaalisuudesta on ehkä hieman urautunut. Ja jos parisuhteessa on seksi väljähtänyt, suositellaan ensimmäiseksi suurinpiirtein käsirautoja. BDSM-seksi nähdään jotenkin enemmän seksinä tai jonain seksin 'ääripisteenä'. Samoin sitä näkyy muodissa ja musiikkivideoissa hyvin paljon tai sen tyyppistä pukeutumista.
Ja siis vaikka itseäni kiinnostaa nuo asiat koen, että se on ihmisen yksityisasia, enkä pukeutuisi julkisesti johonki BDSM-henkisiin vaatteisiin tai asusteisiin. Koska koen, että ne asiat kuuluvat vain seksiin, ei julkiselle paikalle.
Mutta nyt on siis otettu homot ja muut sateenkaariväet julkisuuden valokeilaan ja median hellään huomaan, milloinkas perästä seuraavat eläimiin-, lapsiin ja esineisiin sekaantujat? Näin kaltevan tason ajatuksella. Polyamoriset ovat jo tekemässä debyyttiään. Mielestäni nämä sukupuolen ja seksuaalisuuden esitellyt erilaisuudet ja kirjot ovat jollakin tapaa poikkeavia suoraan sanottuna. Poikkeavathan ne normista, normi heteroseksistä, joka pohjimmiltaan kuitenkin tähtää suvunjatkamiseen. Sanon vielä poliittisesti epäkorrektisti sen, että näiden poikkeavuuksien esittely ja kannustaminen ja touhu on perverssiä irstailua, Sodoma ja Gomorra ehkäpä? Sitähän ei saisi ääneen sanoa, kaikenmaailman poikkeavuuksia esiteltäisiin kasvaville nuorille harkitsemisen arvoisina valintoina. Tuleeko ihminen poikkeamalla onnelliseksi? Vai aiheuttaako se itsessään tuskaa ilman ulkopuolisten mielipiteitäkin? Poikkeuvuudet on nostettu jalustalle eikä kukaan enää ohjaa terveeseen tai normaaliin suuntaan. Jossain vaiheessa ihmiset unohtavat sekasukupuolisina miten lisäännytään, eivätkä enää pysty normaaliin kanssakäymiseen vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Jonkinlaisesta poikkeuksien tuskasta kertoo sekin, että homoilla on usein ongelmia mielensä yms. kanssa ja transihmiset ovat suuressa itsemurhariskissä leikkauksien jälkeenkin. Monet väittävät, että tämä johtuu vain kanssaihmisten suhtautumisesta ja yhteiskunnasta, kukaan ei katso homon ja transihmisen pään sisään. Kumpi oli ensin: sisäinen tuska vai ulkoinen tuomitseminen? Jotakin täytyy sateenkaariväellä viirata päästä, koska niin suuri on julkisuuteen pääsemisen hinku ja koskaan ei ole asiat hyvin; jotain pitää aina vaatia lisää ja vika on aina yhteiskunnassa, jota pitää kokoajan muuttaa sukupuolineutraalimpaan suuntaan homojen ja muiden päänsisäisen tuskan helpottamiseksi. Mutta onko tosiaan kyse siitä, että nuo ongelmat ovat sisäsyntyisiä eivätkä parane kuin jollain terapialla. Siinä mielessä eheytys voisi olla tarpeen. Kaikki eivät tosin varmaankaan eheydy.
No jotenkin kuitenkin rupesi ärsyttämään, ihan kuin seksuaalisuus olisi joku tolkuton kirjo, josta valita kuin karkkikaupassa itsellensä fantsun suuntautuneisuuden. Miksei puhuta heteroseksuaalisuudesta yhtä voimakkaaseen sävyyn ja esitellä sitä? Miksi framilla ovat pääasiassa poikkeukset?
Toinen asia, mikä mietitytti on nämä muut poikkeavuudet; kaikki kinkyilijät ja BDSM-porukat ynnä muut. Miksi pitäisi nuorille esitellä eri suuntauksia tai sukupuolen moninaisuuksia yms? Ihan kuin ne olisivat kiveen hakattuja sääntöjä, että seksuaalisuuteen kuuluu juuri tämmöiset asiat. Eiköhän jokainen löydä itse itsestään sen oman olonsa ja tyylinsä olla kasvaessaan. Miksi muuten seksuaalisuus jaotellaan, että siihen kuuluu joku BDSM tai fetissit? Eikö tuollainen tavallaan 'sääntö' rajaa seksuaalisuutta? Verrattuna siihen, että jokainen kasvaisi omalla tavalla omanlaisekseen. Koska nuohan ovat annettuja malleja. Miksei ajatella, että ihmisen seksuaalisuus voi olla myös jotain muuta. Nykyään seksistä on tullut aikamoista välineurheilua ja BDSM:ää markkinoidaan kaikille, ihan kuin kaikkia kiinnostaisi tulla sidotuiksi ja saada piiskaa. Vaikka olenkin itse BDSM-henkinen ihminen ja se kiinnostaa jossain määrin, en kuitenkaan kuvittele, että kaikkia muita se innostaisi eikä minulla ole tarvetta mennä ryömimään jossain kumipuvussa keskelle katua esittelemään tätä taipumusta. Mielestäni seksi on ihmisen yksityisasia ja luulen, että useimpia ihmisiä pikemminkin kiusaisi joku bondage-sadomasokismin esittely kuin innostaisi.
Itse olen ehkä aika itsekseni tajunnut taipumukseni ilman, että sitä on pitänyt 'opettaa' tai mistään kinkyclubilta hakea, joten en usko, että koululaisille olisi tarpeen erikseen esitellä jotain kinkyilyä. Jos ihmisille annetaan jotain malleja ne noudattavat niitä, koska annettuihin raameihin on helpompi mennä kuin löytää oma polkunsa, siksi en kannata kauheasti eri "vaihtoehtojen" esittelyä. Nykyinen käsitys seksuaalisuudesta on ehkä hieman urautunut. Ja jos parisuhteessa on seksi väljähtänyt, suositellaan ensimmäiseksi suurinpiirtein käsirautoja. BDSM-seksi nähdään jotenkin enemmän seksinä tai jonain seksin 'ääripisteenä'. Samoin sitä näkyy muodissa ja musiikkivideoissa hyvin paljon tai sen tyyppistä pukeutumista.
Ja siis vaikka itseäni kiinnostaa nuo asiat koen, että se on ihmisen yksityisasia, enkä pukeutuisi julkisesti johonki BDSM-henkisiin vaatteisiin tai asusteisiin. Koska koen, että ne asiat kuuluvat vain seksiin, ei julkiselle paikalle.
Mutta nyt on siis otettu homot ja muut sateenkaariväet julkisuuden valokeilaan ja median hellään huomaan, milloinkas perästä seuraavat eläimiin-, lapsiin ja esineisiin sekaantujat? Näin kaltevan tason ajatuksella. Polyamoriset ovat jo tekemässä debyyttiään. Mielestäni nämä sukupuolen ja seksuaalisuuden esitellyt erilaisuudet ja kirjot ovat jollakin tapaa poikkeavia suoraan sanottuna. Poikkeavathan ne normista, normi heteroseksistä, joka pohjimmiltaan kuitenkin tähtää suvunjatkamiseen. Sanon vielä poliittisesti epäkorrektisti sen, että näiden poikkeavuuksien esittely ja kannustaminen ja touhu on perverssiä irstailua, Sodoma ja Gomorra ehkäpä? Sitähän ei saisi ääneen sanoa, kaikenmaailman poikkeavuuksia esiteltäisiin kasvaville nuorille harkitsemisen arvoisina valintoina. Tuleeko ihminen poikkeamalla onnelliseksi? Vai aiheuttaako se itsessään tuskaa ilman ulkopuolisten mielipiteitäkin? Poikkeuvuudet on nostettu jalustalle eikä kukaan enää ohjaa terveeseen tai normaaliin suuntaan. Jossain vaiheessa ihmiset unohtavat sekasukupuolisina miten lisäännytään, eivätkä enää pysty normaaliin kanssakäymiseen vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Jonkinlaisesta poikkeuksien tuskasta kertoo sekin, että homoilla on usein ongelmia mielensä yms. kanssa ja transihmiset ovat suuressa itsemurhariskissä leikkauksien jälkeenkin. Monet väittävät, että tämä johtuu vain kanssaihmisten suhtautumisesta ja yhteiskunnasta, kukaan ei katso homon ja transihmisen pään sisään. Kumpi oli ensin: sisäinen tuska vai ulkoinen tuomitseminen? Jotakin täytyy sateenkaariväellä viirata päästä, koska niin suuri on julkisuuteen pääsemisen hinku ja koskaan ei ole asiat hyvin; jotain pitää aina vaatia lisää ja vika on aina yhteiskunnassa, jota pitää kokoajan muuttaa sukupuolineutraalimpaan suuntaan homojen ja muiden päänsisäisen tuskan helpottamiseksi. Mutta onko tosiaan kyse siitä, että nuo ongelmat ovat sisäsyntyisiä eivätkä parane kuin jollain terapialla. Siinä mielessä eheytys voisi olla tarpeen. Kaikki eivät tosin varmaankaan eheydy.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tästähän on moni viisas nyt huomauttanut että Suomi ei enää ole demokraattinen maa kun täällä mennään pienten vähemmistöjen sanelemilla säännöillä ja he pyörittävät tätä sirkusta mielensä mukaan ja muiden on vaan hyväksyttävä kaikki hullutukset kuten isänpäivän peruminen päiväkodissa,liikennemerkkien vaihtaminen pallopäiksi , keskustelu äitiyspakkauksen nimen muuttamisesta jne.Toivon että järki alkaisi palailla päihin vähitellen.Tällaista on niin surullista seurata.
Sateenkaariväki on mielenterveysongelmaista .Enkä monella onkin niin ettei osata hakea apua todelliseen ongelmaan vaan halutaan mieluummin uskoa että korvien välissä oleva vika on jalkovälissä.