Luterilaisuudessa korostetaan, että ihminen pelastuu yksin armosta "ilman lain tekoja", Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen tähden. Jumalan ja ihmisen välille ei saa tulla mikään ihmisen teko, vaan ihminen on aina Jumalan armon varassa. Luterilaisuus pitää kaikkia ihmisiä yhtä syntisinä ja vastustaa käsitystä ihmisen jumalallistumisesta. Luterilaisuus puhuun sen sijaan pyhittymisestä, jonka Kristuksen tunteminen ja seuraaminen saavat aikaan.
Luterilainen käsitys armosta merkitsee: ARMO = Ansaitsematon Rakkaus Minun Osakseni, johon kuuluu jokapäiväinen syntien tunnustaminen ja sen ymmärtäminen että on edelleen ajatuksin, sanoin ja teoin syntiä joka päivä tekevä ihminen. Ihmisen oma tahto on myös perisynnin turmelema ja jollei Jumala lahjoita uskoa, sitä ei voi myöskään ihminen itse valita samalla tavalla kuin maalliseen regimenttiin kuuluvia asioita.
Luterilainen käsitys armosta merkitsee: ARMO = Ansaitsematon Rakkaus Minun Osakseni, johon kuuluu jokapäiväinen syntien tunnustaminen ja sen ymmärtäminen että on edelleen ajatuksin, sanoin ja teoin syntiä joka päivä tekevä ihminen. Ihmisen oma tahto on myös perisynnin turmelema ja jollei Jumala lahjoita uskoa, sitä ei voi myöskään ihminen itse valita samalla tavalla kuin maalliseen regimenttiin kuuluvia asioita.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hauskaa että muistutat miten kirkko joskus opetti. Menneisyyden kaunis muisto, jota ei enää ole.
Mikä on sinun mielestäsi mennyt pieleen?
Miten tämä aloitus sopii mielestäsi yhteen muiden tekemiesi aloitusten kanssa jotka ovat melkein pelkkää pilkkaamista ja uskovaisten sekä Raamatun kiroilemista?
Luuletko olevasi luterilainen sillä että sinulla on luterilaisen nimi mutta lohikäärmeen puheet?
Täällä antamasi todistuksesi perusteella olet yhtä vähän luterilainen kuin joku hindu tai visnauskoinen Intiasta.