Käyn hoivakodissa vapaaehtoisena seurustelemassa vanhusten kanssa. Tulemme juttuun tosi hyvin. Mutta he eivät todennäköisesti elä enää kauan. Kyllä minä uskon sen, että Jeesukseen uskovia ei kukaan voi riistää Häneltä ja odotan jälleennäkemistä heidän jälkeensä. Olen rukoillut ja kiittänyt Jeesusta lähes joka kerta siitä ilosta, jonka Hän on minulle suonut, että johdatti minut tällaiseen paikkaan. Jeesus sanoi: "Katsokaa minua: minä olen nöyrä ja lempeä."
Jos osani olisi ollut se, että pelkästään siivoan rakennusten lattioita päivät pitkät-mitä olen tehnytkin-niin ei se olisi hengellisesti nykyistä vähemmän pyhä osa. Jos Jumala olisi tällaisen osan antanut, niin sekin olisi varmasti riittävä. Tai jos olisin vaikka aviopuoliso, koti-isä, pankinjohtaja tai pappi. Kaikella on tarkoituksensa, mutta olen erityisen kiitollinen näistä vierailukeikoista vanhainkodissa.
En ole hyvä ihminen tai usko, että ihminen pelastuisi omilla ansioillaan, vaan armosta, koska olen luterilainen ja lukenut Lutherin kirjoituksia. Kristuksen uhri oli kertakaikkinen, eikä siihen tarvitse lisätä tekemällä tehtyjä ansioita. Sen minkä ihminen tekee, tehköön vain kiitollisuudesta, välittämällä saamaansa hyvää eteenpäin. Ei pakotettuna, velvollisuudesta tai rangaistuksen pelossa. On paljon asennekysymys, miten paljon kokee saaneensa osakseen hyvää. Kaiken päämäärä on rakkaus, joka lähtee pyyteettömästä, puhtaasta sydämestä. Koska se on ainoa, joka lopulta jää jäljelle. Vaikka miten vähäiset teot, jotka on tehty sydämen uskossa, ovat vanhurskaita. Suuretkaan teot, jotka on tehty epäuskossa, eivät ole hengellisesti Jumalan edessä pyhiä. Vaikka niistä on usein yhteiskunnalle paljon maallista hyötyä. Jumalan valtakunta on kuin pienin sinapinsiemen, joka kasvaa kuitenkin valtavaksi puuksi.
Sillä ei ole merkitystä, vaikka ruumis haudataan ja madot syövät sen. Ne, jotka uskovat, jälleennäkevät toisensa riemullisesti ja elävät ikuisesti uudessa maailmassa, jossa vääristymät eivät enää vallitse, koi ei syö eikä ruoste tee tuhojaan. Ihmiset eivät ole siellä enää heikkoja, vaan sellaisia, joiksi Jumala heidät alunperin tarkoitti. Aatami ja Eeva eivät olisi kuolleet koskaan, jos eivät olisi langenneet. Mutta nyt meillä onkin uusi Aatami, Jeesus Kristus, joka ei langennut. Joten häneen uskoviin ei toinen, ikuinen kuolema pysty. Kaikkien pitää kuitenkin kuolla kerran.
"Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja iankaikkinen elämä Jeesusksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme"
"Minä(Jeesus) olen A ja Ö, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu"
"Minä , Jeesus, olen lähettänyt enkelin luoksenne, jotta seurakunnat saisivat tämän todistuksen. Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti."
Jos osani olisi ollut se, että pelkästään siivoan rakennusten lattioita päivät pitkät-mitä olen tehnytkin-niin ei se olisi hengellisesti nykyistä vähemmän pyhä osa. Jos Jumala olisi tällaisen osan antanut, niin sekin olisi varmasti riittävä. Tai jos olisin vaikka aviopuoliso, koti-isä, pankinjohtaja tai pappi. Kaikella on tarkoituksensa, mutta olen erityisen kiitollinen näistä vierailukeikoista vanhainkodissa.
En ole hyvä ihminen tai usko, että ihminen pelastuisi omilla ansioillaan, vaan armosta, koska olen luterilainen ja lukenut Lutherin kirjoituksia. Kristuksen uhri oli kertakaikkinen, eikä siihen tarvitse lisätä tekemällä tehtyjä ansioita. Sen minkä ihminen tekee, tehköön vain kiitollisuudesta, välittämällä saamaansa hyvää eteenpäin. Ei pakotettuna, velvollisuudesta tai rangaistuksen pelossa. On paljon asennekysymys, miten paljon kokee saaneensa osakseen hyvää. Kaiken päämäärä on rakkaus, joka lähtee pyyteettömästä, puhtaasta sydämestä. Koska se on ainoa, joka lopulta jää jäljelle. Vaikka miten vähäiset teot, jotka on tehty sydämen uskossa, ovat vanhurskaita. Suuretkaan teot, jotka on tehty epäuskossa, eivät ole hengellisesti Jumalan edessä pyhiä. Vaikka niistä on usein yhteiskunnalle paljon maallista hyötyä. Jumalan valtakunta on kuin pienin sinapinsiemen, joka kasvaa kuitenkin valtavaksi puuksi.
Sillä ei ole merkitystä, vaikka ruumis haudataan ja madot syövät sen. Ne, jotka uskovat, jälleennäkevät toisensa riemullisesti ja elävät ikuisesti uudessa maailmassa, jossa vääristymät eivät enää vallitse, koi ei syö eikä ruoste tee tuhojaan. Ihmiset eivät ole siellä enää heikkoja, vaan sellaisia, joiksi Jumala heidät alunperin tarkoitti. Aatami ja Eeva eivät olisi kuolleet koskaan, jos eivät olisi langenneet. Mutta nyt meillä onkin uusi Aatami, Jeesus Kristus, joka ei langennut. Joten häneen uskoviin ei toinen, ikuinen kuolema pysty. Kaikkien pitää kuitenkin kuolla kerran.
"Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja iankaikkinen elämä Jeesusksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme"
"Minä(Jeesus) olen A ja Ö, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu"
"Minä , Jeesus, olen lähettänyt enkelin luoksenne, jotta seurakunnat saisivat tämän todistuksen. Minä olen Daavidin juuriverso ja suku, kirkas aamutähti."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.