42 vuotta pontikkaa keitellyt Eino ei halunnut luopua rakkaasta pannustaan - otti mukaan jopa palvelutaloon
Espoon kaupunginmuseo on saanut kokoelmiinsa aidon pontikkapannun vuodelta 1970.
Espoon kaupunginmuseo sai lahjoituksena kotipolttoisen viinan tislauslaitteen, jota käytettiin 1970-luvulta vuoteen 2012 asti. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Länsiväylä.
Pannun omistaja, espoolainen koneteknikko Eino, vei viimeisinä elinvuosinaan pontikkapannunsa jopa Merikartanon palvelutaloon, koska se oli hänelle niin rakas.
Espoon kaupunginmuseon mukaan Eino oli tehnyt pontikka-aarteensa itse. Hän oli teettänyt tavalliseen teräksiseen höyrypainekattilaan toisen kannen, johon on liitetty tislauksessa tarvittavat putket ja letkut.
Laite valmistettiin Einon työpaikalla Wärtsilän konepajalla vuonna 1970, jolloin Eino perheineen asui kerrostalossa Espoon Matinkylässä.
Naapurit eivät käräyttäneet
Eino keitteli pontikkaa yleensä viikonloppuisin, ja mäskin haju kulkeutui hyvin vahvana kerrostalon rappukäytävään. Toiminta ei ollut laillista, ja perheen lapsetkin tiesivät, ettei isän puuhista saanut hiiskua ulkopuolisille.
Naapurit eivät kuitenkaan koskaan käräyttäneet Einoa poliisille, lieneekö syynä antelias pontikkakestittäminen.
Valmis pontikka oli vahvaa, ehkä jopa 90-prosenttista, eikä sitä missään tapauksessa saanut nauttia laimentamatta. Einolla oli asianmukaiset lämpö- ja alkoholimittarit käytössään. Lopullisen tuotoksen Eino pullotti tyhjiin Alkon pöytäviinapulloihin.
Lähde: intendentti Annamari Eskolan artikkeli Espoon kaupunginmuseon sivuilla.
Espoon kaupunginmuseo on saanut kokoelmiinsa aidon pontikkapannun vuodelta 1970.
Espoon kaupunginmuseo sai lahjoituksena kotipolttoisen viinan tislauslaitteen, jota käytettiin 1970-luvulta vuoteen 2012 asti. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Länsiväylä.
Pannun omistaja, espoolainen koneteknikko Eino, vei viimeisinä elinvuosinaan pontikkapannunsa jopa Merikartanon palvelutaloon, koska se oli hänelle niin rakas.
Espoon kaupunginmuseon mukaan Eino oli tehnyt pontikka-aarteensa itse. Hän oli teettänyt tavalliseen teräksiseen höyrypainekattilaan toisen kannen, johon on liitetty tislauksessa tarvittavat putket ja letkut.
Laite valmistettiin Einon työpaikalla Wärtsilän konepajalla vuonna 1970, jolloin Eino perheineen asui kerrostalossa Espoon Matinkylässä.
Naapurit eivät käräyttäneet
Eino keitteli pontikkaa yleensä viikonloppuisin, ja mäskin haju kulkeutui hyvin vahvana kerrostalon rappukäytävään. Toiminta ei ollut laillista, ja perheen lapsetkin tiesivät, ettei isän puuhista saanut hiiskua ulkopuolisille.
Naapurit eivät kuitenkaan koskaan käräyttäneet Einoa poliisille, lieneekö syynä antelias pontikkakestittäminen.
Valmis pontikka oli vahvaa, ehkä jopa 90-prosenttista, eikä sitä missään tapauksessa saanut nauttia laimentamatta. Einolla oli asianmukaiset lämpö- ja alkoholimittarit käytössään. Lopullisen tuotoksen Eino pullotti tyhjiin Alkon pöytäviinapulloihin.
Lähde: intendentti Annamari Eskolan artikkeli Espoon kaupunginmuseon sivuilla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Saispa itelle tuon, niin keittelisin sillä autoon menovettä
tv sarjassa myytin murtajat ajoi ponulla mutta kaksi kerttaa tislatulla 90 väkeyys.
Pontikka+on+kertaalleen+tislattuna+jo+90+prosenttista+kunnon+vehkeillä+ja+soveltuu+etanolikelpoisiin+autoihin+polttoaineeksi,+toki+E85+etanoolissa+on+se+15%+bensaa+joukossa.+20-luvulla+jo+käytettiin+etanolia+polttoaineena,+mutta+öljykartelli+tuhosi+sen+käytön.
Matinkylän elävää historiaa - Eino, ponunkeittäjä.
Äijähän täytyy kaivaa haudasta ja rangaista!