Ei ollut pleikkari ja nettikieltoa

TomppaMuistelee kirjoitti:

Katselin YouTubesta kun joku nuorimies puheli kokemuksistaan tämänpäivän nuorisokodissa, kuulemma karuja paikkoja kun tietokoneella ja pleikkarilla saa leikkiä vain 45 minuuttia vuorokaudesta ja pizzaa sekä kebabbia saa liian harvoin. Hänellä on käynyt hyvä säkä ettei ole minun sukupolveani eli Laukaan Pernasaaren sekä Kokemäen koulukotilaisia, olisi saanut kokea vähän vielä rankempia kokemuksia. Siihen aikaan koulukodeissa pidettiin rajua kuria, turpaan saaminen oli normaali. Niissä myös tehtiin päivisin rankkaa duunia, opiskeltiin ja välillä otettiin yhteen kunnolla, niin keskenämme kuin myös henkilökunnankin kanssa, jälkimmäiste kanssa pääasiassa suusanallisesti. Heidän kanssaan varsinkin silloin kun viranomaiset palauttivat hatkareissulta, se nimittäin tiesi aina helvetin ankeaa eristyskoppia ja aterioita joita ei tänäpäivänä syötetä edes kurjimmille rakkikoirille, hapanta maitoa ja jopa perunankuoria tuli syötyä. Pisin karkureissu pikkunaperona kesti 3 kesäkuukautta kun karkasin Kokemäeltä, se oli ankea mutta opettavainen reissu 12 vuotiaalle pojannassikalle joka joutui yöpymään romuttamolla romuautossa ja käymään varkaissa saadakseen ruokaa ja tupakkaa, voisi aika monelta tämänpäivän lapselta jäädä yrittämättä. Itse selvisin noista ajoista melko hyvin ilman mitään traumoja, koulukodin jälkeen tosin kävin paskapaljua kantamassa Turussa vielä 3 eri kertaa kunnes viimeisen linnareissun jälkeen lähdin merille 19 vuodeksi. Maihin jäin kun pitkäaikainen avovaimoni eli nykyinen vaimoni ilmoitti minulle että meri pärjää ilman minuakin mutta hän ja lapset ei. Noista sen aikaisista kavereistä on kuollut suurin osa, toiset kuolleet viinaan ja jokuset väkivaltaisesti, yhtä hyvää kaveria olen käynyt katsomassa säännöllisesti palvelutalossa vuosikausia. Ainoa mistä minulle niin rakas vaimoni sanoo huomaavansa että olen jotain hieman erikoista lapsuudessani kokenut on se että siedän vaikka raakaakin vittuilua mutta en ruuan kanssa pelleilyä eli arvostelua ja syömättä jättämistä ilman kunnon syytä. Ne saavat minut muuten niin rauhallisen miehen sekoamaan, kai ne lapsuuden homeisten leipien ja käyneiden kaalikeittojen syönnit ovat vielä siellä alitajunnassa. Näitä nuoruuden muistoja herää välillä kun jouluatto lähenee, ne kasvattivat minusta miehen joka ei aivan pienistä porua päästä ja tekee mitä päättää. On sitä välillä vaadittu että 40-70 luvun koulukodeista käytäisiin rehellistä keskustelua mutta aikomukseksi se on jäänyt ja jääkin. Onneksi nykynuoret eivät joudu ihan samaa kokemaan vaikka mistä minä tiedän miltä tuntuu kun ei saa pelata pleikkaria. Hyvät joulut kaikille!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä