Paha olla kokoajan

Tuntuu et elämä romahtaa. Täytin tänävuonna 13 ja oikeesyi nyt ymmärrän miks kaikki 13v muijat on tullu hulluiks. Mun kroppa on niiin ruma oon ku mikäki spagetti. Kaikki alko viilevuonna kun mun paras kaveri sai oman ponin, voin sanoo siinä tais lipsahtaa muutama paska sana kaverille. Siitä lähtien aloin kadehtia sitä ja pikkuhiljaa aloin kadehtimaan sen kroppaakin kun sillä on iso peppu ja kapea lantio kun mulla tikkujalat laatikkp peppu ja suora lantio. Käyn huonolla (kirjaimellisesti perseestä tulleella) tallilla ja se vituttaa niiiiin saatanasti koska muita ridapaikkoi ei oo lähelläkäääään. Viime kesänä mulla oli yp poni joka oli katastrofi... haluaisin että ensvuos olis oikeesti se vuos kun heppa tulee koska en oikeesti jaksa tätä enää. Katon ku kaveri valittaa ku on 5cm liian pitkä sen ponille ja käyn huonolla tallilla koska seuraava lähin talli on 1h ajomatkan päässä ja kärsin tikku kropasta ja itken joka ilta koska elämä on paskaa. En pysty puhumaan tästä kenellekkään koska äitille puhuminen jännittää aina ijan vitusti koski asiaa mitä hyvänsä iskää ei kiinnosta mun murheet ja sanoo tod vaa voi sä olet kaunis joka ei nyt auta yhtään, koulussa ei ole oikean laista puheseuraa koska en mä ny koulukuraattorille ala tommosist puhumaa. Jaan vaan tunteitani ei muuta :,)