Lahja Jumalalta
Jumala ei tee meitä vanhurskaiksi niin, että meidän luontomme muuttuisi toiseksi, vaan hän julistaa meidät vanhurskaiksi. Hän lukee meidän hyväksemme Poikansa vanhurskauden, Poikansa pyhyyden ja puhtauden. Olemme edelleen syntiset, mutta meidän syntiämme ei lueta syyksemme, koska Jeesus on jo kuollut sen tähden. Eräs puhuja näytti kerran paperia, joka oli toiselta puolelta ihan suttuinen. Hän sanoi: "Tämä kuvaa syntistä ihmistä. Kun Jumala antaa hänelle synnit anteeksi, Jumala puhdistaa hänet kaikesta vääryydestä". Puhuja näytti paperin puhdasta puolta. Sitten hän otti Raamattunsa ja sanoi: "Tämä kuvaa Jeesusta". Hän pani paperin Raamatun väliin ja totesi: "Kun Jumala vanhurskauttaa jumalattoman, hän pukee hänet Poikansa vanhurskauteen. Ei ihminen silti ole syntisestä luonnostaan päässyt. Se seuraa häntä hautaan asti ja aiheuttaa hänelle paljon vaikeuksia ja surua. Mutta kun Jumala katsoo häntä, Jumala näkee vain Poikansa täydellisyyden, niin kuin te näette vain tämän Raamatun ettekä sitä paperia ollenkaan."
Raamatun mukaan Jumala vanhurskauttaa jumalattoman. Tarkkaan ottaen vain jumalattoman, sillä niin kauan kuin ihminen vielä uskoo itseensä ja luulee olevansa jotakin muuta kuin jumalaton, hän hylkää tämän ihmeellisen lahjan.
Jumalattoman vanhurskauttamiseen sisältyy maailman ihanin ilosanoma: Kukaan ei ole niin suuri syntinen, että tulisi sen tähden hylätyksi! Joukkoon sopivat rikolliset yhtä hyvin kuin kunnon kansalaiset, "rötkäsyntiset" yhtä lailla kuin "siivosyntiset".
Vanhurskaus annetaan täydellisenä. Se on kertakaikkinen lahja Jumalalta, ei ihmisen teko tai ansio, ei myös mikään ihmisessä tapahtuva prosessi. Se perustuu Jumalan sanaan ja lupaukseen, johon ihminen ei voi lisätä mitään.
Vanhurskaus on Jumalan lahja, joka tulee osaksemme Jeesuksen tähden, Jumalan sanan perusteella. Siksi se on varma. Jos vaadittaisiin vastineeksi jotakin, vaikka kuinka pientä, jäisimme epävarmuuteen, oli sitten kysymys katumuksemme syvyydestä, yntiemme tunnustuksen täydellisyydestä tai elämämme muuttumisesta. Anteeksianto ei perustu millään tavalla meihin, ei siihen, mitä sillä hetkellä tai jälkikäteen koemme tai tunnemme, ei lupauksiimme tai päätöksiimme, ei edes mahdolliseen muuttumiseemme paremmaksi. Se on Jumalan sydämen armoa. Hän sanoo: "Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä muista sinun syntejäsi." - Hän pyyhkii rikkomuksemme, eikä niitä enää ole hänen silmissään. Hän tekee sen itsensä tähden, eikä enää muista syntejämme.
Vanhurskautemme ei näin ollen ole meistä lähtöisin. Se on kokonaan Jeesuksen ansiota. Se on hänen täytetyssä työssään: hän on täyttänyt Jumalan tahdon kaikessa ja hän on ottanut syykseen meidän syntimme. Syntien anteeksiantamus on hänen kuolemassaan, vanhurskautemme hänen elämässään. Koska meissä itsessämme ei ole vanhurskautta, vaan se on lahjaksi saatua, puhumme vieraasta vanhurskaudesta. Jeesus on ottanut syntimme ja antaa meille vanhurskautensa autuaassa vaihtokaupassa. Ihminen on vanhurskautettuna Jumalan edessä pyhä, itsessään edelleen syntinen, samalla kertaa vanhurskas ja syntinen. Sydämemme laulaa kiitosta Jumalalle siksi, että saamme olla vanhurskaat Jeesuksessa. Kun katselemme elämäämme ja sisintämme, huomaamme yhä selvemmin syntisyytemme, joka meissä on. Tahtoisimme olla täydellisen vanhurskaat jo tässä elämässä, mutta se ei ole mahdollista. Jumala vaikuttaa meissä kyllä uutta elämää sanansa ja Pyhän Henkensä kautta, mutta turmeltuneessa luonnossamme synti asuu edelleen. Se on taakkanamme loppuun asti. Vasta perillä olemme siitä vapaat.
Jos kadotamme sen totuuden, että olemme vanhurskaat Jeesuksessa, kristillisyytemme pyörii vain oman itsemme ympärillä. Jos taas alamme luulla, että olemme vapaat synnistä jo nyt, emme tarvitse mitään todellista Vapahtajaa.
Olen puhunut suuresta ja merkittävästä asiasta. Huomenna kerron, kuinka tämä voi tulla ihmisen omaksi, niin että hän voi sydämestään sanoa Jeesukselle niin kuin epäilevä Tuomas: "Minun Herrani ja minun Jumalani!" (Jh. 20:28)
(Liisi Jokiranta)
Jumala ei tee meitä vanhurskaiksi niin, että meidän luontomme muuttuisi toiseksi, vaan hän julistaa meidät vanhurskaiksi. Hän lukee meidän hyväksemme Poikansa vanhurskauden, Poikansa pyhyyden ja puhtauden. Olemme edelleen syntiset, mutta meidän syntiämme ei lueta syyksemme, koska Jeesus on jo kuollut sen tähden. Eräs puhuja näytti kerran paperia, joka oli toiselta puolelta ihan suttuinen. Hän sanoi: "Tämä kuvaa syntistä ihmistä. Kun Jumala antaa hänelle synnit anteeksi, Jumala puhdistaa hänet kaikesta vääryydestä". Puhuja näytti paperin puhdasta puolta. Sitten hän otti Raamattunsa ja sanoi: "Tämä kuvaa Jeesusta". Hän pani paperin Raamatun väliin ja totesi: "Kun Jumala vanhurskauttaa jumalattoman, hän pukee hänet Poikansa vanhurskauteen. Ei ihminen silti ole syntisestä luonnostaan päässyt. Se seuraa häntä hautaan asti ja aiheuttaa hänelle paljon vaikeuksia ja surua. Mutta kun Jumala katsoo häntä, Jumala näkee vain Poikansa täydellisyyden, niin kuin te näette vain tämän Raamatun ettekä sitä paperia ollenkaan."
Raamatun mukaan Jumala vanhurskauttaa jumalattoman. Tarkkaan ottaen vain jumalattoman, sillä niin kauan kuin ihminen vielä uskoo itseensä ja luulee olevansa jotakin muuta kuin jumalaton, hän hylkää tämän ihmeellisen lahjan.
Jumalattoman vanhurskauttamiseen sisältyy maailman ihanin ilosanoma: Kukaan ei ole niin suuri syntinen, että tulisi sen tähden hylätyksi! Joukkoon sopivat rikolliset yhtä hyvin kuin kunnon kansalaiset, "rötkäsyntiset" yhtä lailla kuin "siivosyntiset".
Vanhurskaus annetaan täydellisenä. Se on kertakaikkinen lahja Jumalalta, ei ihmisen teko tai ansio, ei myös mikään ihmisessä tapahtuva prosessi. Se perustuu Jumalan sanaan ja lupaukseen, johon ihminen ei voi lisätä mitään.
Vanhurskaus on Jumalan lahja, joka tulee osaksemme Jeesuksen tähden, Jumalan sanan perusteella. Siksi se on varma. Jos vaadittaisiin vastineeksi jotakin, vaikka kuinka pientä, jäisimme epävarmuuteen, oli sitten kysymys katumuksemme syvyydestä, yntiemme tunnustuksen täydellisyydestä tai elämämme muuttumisesta. Anteeksianto ei perustu millään tavalla meihin, ei siihen, mitä sillä hetkellä tai jälkikäteen koemme tai tunnemme, ei lupauksiimme tai päätöksiimme, ei edes mahdolliseen muuttumiseemme paremmaksi. Se on Jumalan sydämen armoa. Hän sanoo: "Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä muista sinun syntejäsi." - Hän pyyhkii rikkomuksemme, eikä niitä enää ole hänen silmissään. Hän tekee sen itsensä tähden, eikä enää muista syntejämme.
Vanhurskautemme ei näin ollen ole meistä lähtöisin. Se on kokonaan Jeesuksen ansiota. Se on hänen täytetyssä työssään: hän on täyttänyt Jumalan tahdon kaikessa ja hän on ottanut syykseen meidän syntimme. Syntien anteeksiantamus on hänen kuolemassaan, vanhurskautemme hänen elämässään. Koska meissä itsessämme ei ole vanhurskautta, vaan se on lahjaksi saatua, puhumme vieraasta vanhurskaudesta. Jeesus on ottanut syntimme ja antaa meille vanhurskautensa autuaassa vaihtokaupassa. Ihminen on vanhurskautettuna Jumalan edessä pyhä, itsessään edelleen syntinen, samalla kertaa vanhurskas ja syntinen. Sydämemme laulaa kiitosta Jumalalle siksi, että saamme olla vanhurskaat Jeesuksessa. Kun katselemme elämäämme ja sisintämme, huomaamme yhä selvemmin syntisyytemme, joka meissä on. Tahtoisimme olla täydellisen vanhurskaat jo tässä elämässä, mutta se ei ole mahdollista. Jumala vaikuttaa meissä kyllä uutta elämää sanansa ja Pyhän Henkensä kautta, mutta turmeltuneessa luonnossamme synti asuu edelleen. Se on taakkanamme loppuun asti. Vasta perillä olemme siitä vapaat.
Jos kadotamme sen totuuden, että olemme vanhurskaat Jeesuksessa, kristillisyytemme pyörii vain oman itsemme ympärillä. Jos taas alamme luulla, että olemme vapaat synnistä jo nyt, emme tarvitse mitään todellista Vapahtajaa.
Olen puhunut suuresta ja merkittävästä asiasta. Huomenna kerron, kuinka tämä voi tulla ihmisen omaksi, niin että hän voi sydämestään sanoa Jeesukselle niin kuin epäilevä Tuomas: "Minun Herrani ja minun Jumalani!" (Jh. 20:28)
(Liisi Jokiranta)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hienoa. Saa juoda viiniä.
Kts. lääkesekostus ja muista ko. viinin laimeus.
Jokiranta on hyvä raamatunopettaja.
1/3 Tarapacaa, 1/4 mustaviinimarjamehua, loput vettä. Ei ole kovin väkevää, mutta täytyy juoda enemmän kerralla. Maistuu vain mehu.
OK . Kiitos hyvästä sanasta