Tämä asia on vaivannut minua jo kauan, ja päätin nyt kirjoittaa tänne ja kysyä ulkopuolisten ajatuksia asiasta. Olen todella kiitollinen jos jaksat lukea ja vastata!
Eli olemme parikymppinen pariskunta ja olemme seurustelleet nyt 2 vuotta. Ensimmäinen vuosi oli elämäni ihaninta ja onnellisinta aikaa ja ajattelin jo löytäneeni rakkauden loppuelämäkseni.
Noin puoli vuotta sitten minusta alkoi tuntua että poikaystävääni ei enää kiinnosta parisuhteemme kuin ennen. Ajattelin, että okei, täytyyhän sen alkuhuuman joskus loppua. Mutta siitä lähtien olen joka päivä tuntenut tuon tunteen voimakkaampana ja voimakkaampana.
Olin syksyllä muutaman kuukauden kauempana töissä, niin että olin kotona vain viikonloput. Monena viikonloppuna hän ei ollut minun kanssani kuin vähän aikaa ja muuten oli kavereidensa kanssa pitämässä hauskaa. Loukkaannuin tuosta ihan riidaksi saakka, emmekä seuraavana viikonloppuna nähneet kertaakaan. Hän kommentoi asiaa vain että "et voi suuttua jos pidän hauskaa kavereideni kanssa".
Ennen noita työkeikkojani harrastimme seksiä joka päivä, joskus kaksikin kertaa päivässä. Se oli intohimoista rakastelua ja tunsin että hän todella haluaa minua. Nykyään harrastamme seksiä ehkä kerran viikossa. Seksi on minulle tärkeä asia ja haluaisin sitä enemmän. Sen puheeksi otettuani hän on suuttunut ja sanonut ettei häntä paneta enää niinkuin ennen ja että on olemassa muitakin asioita kuin seksi.
Poikayatäväni poissaolevuus, haluttomuus ja ainainen kavereiden kanssa juhliminen sai minut tuntemaan niin paljon että häntä ei enää kiinnosta olla kanssani, että erään riidan päätteeksi jätin hänet. Olin pyöritellyt ajatusta päässäni jo kauan, mutta tarkoitukseni ei ollut tehdä sitä. Tämän seurauksena itkin päivän ja kävin sopimassa asian ja palasimme yhteen.
Edelleen olemme yhdessä, mutta joka päivä tunnen että hän ei minusta enää niin välitä. Olemme puhuneet aiheesta mutta hän kertoo edelleen rakastavansa minua ja haluavansa olla minun kanssani. Hän on alkanut puolen vuoden aikana käymään todella paljon juhlimassa muiden kanssa ja olen tullut mustasukkaiseksi hänen tuttavistaan ja olen epäillyt että hänellä on joku toinen, se selittäisi paljon. Hän kuitenkin kieltää senkin. Olen sanonut hänelle useasti, että jos et enää halua kanssani viettää enempää aikaa ja muu seura on tärkeämpää, en pysty enää olemaan parisuhteessa hänen kanssaan. Ei tuntunut ottavan tosissaan.
Tänään aloin kyselemään että mitä tekisimme illalla, poikaystäväni vaikutti kauhean vaisulta jolloin jo tiesin mitä tapahtuisi. Kavereidensa kanssa se sinne baariin taas lähti ovet paukkuen. Sanoin hänen lähtiessään, että jos ei asiat nyt muutu niin sitten jätän hänet.
Kirjoittamani antaa vähän väärän kuvan, kun toin esille vain huonoja puolia. Tietenkin meillä on hauskaa yhdessä silloin kun olemme yhdessä ja väliin tunnenkin oloni halutuksi. Mutta liian usein saan pettyä ja ajatella että hän ei minusta ole kiinnostunut, enkä jaksaisi sitä enää. Hän on kuin eri ihminen verrattuna aikaisempaan.
Tuo teksti nyt ei tietenkään anna ihan täyttä kuvaa, paljon jäi kertomattakin, mutta mitä olette mieltä?
Näettekö tällaisella suhteella tulevaisuutta? Teenkö väärin jos jätän hänet?
En tiedä miten pystyisin hänet jättämäänkään, sillä rakastan häntä yli kaiken, vaikken enää tunne saavani vastakaikua tuolle tunteelle.
Toivoisin todella vastauksia.. Kiitos!
Erotakko vai ei?
5
1396
Vastaukset
- Eroajako
Tulin vain kertomaan, että samaistun vahvasti. Vielä pari kuukautta sitten ajatus erosta sai kyyneleet silmiin ja valtavan ahdistuksen. Poikaystäväni välinpitämättömyys suhdettamme kohtaan on kuitenkin kuolettanut osittain omatkin tunteeni. Ajatus erosta ja omasta, itsenäisestä elämästä alkaa tuntua koko ajan houkuttelevammalta. Me kumpikin ansaitsemme tulla rakastetuiksi ja halutuiksi. En mä ainakaan halua olla ihmisen kanssa, joka asettaa kerta toisensa jälkeen kaverit ja biletyksen minun edelleni.
Se, minä minua nyt askarruttaa, on että milloin ja miten otan eron puheeksi. En halua loukata poikaystävääni, sillä neljän vuoden seurustelun jälkeen toki edelleen välitän hänestä, vaikka romanttiset tunteet ovatkin kuolleet. - viisasaikuinenneuvoo1906
ENNEN KUIN PÄÄTÄT EROTA, MIETI:
1. Miksi alunperin rakastuit häneen?
2. Mitä hyviä asioita hänessä on?
3. Oletko keskustellut hänen kanssaan sinua häiritsevistä asioista?
4. Oletko pohtinut hänen kanssaan yhdessä, miten parisuhteenne ongelmat voisi korjata?
5. Ymmärrätkö, ettei kukaan voi olla täydellinen?
6. Oletko sinä tehnyt tarpeeksi parisuhteesi eteen?
7. Olisitko mieluummin yksin kuin hänen kanssaan?
8. Oletko luvannut olla hänen kanssaan loppuelämäsi niin myötä- kuin vastamäessä?
9. Onko hän satuttanut tai pettänyt sinua?
10. Onko ero mielestäsi ratkaisu? - yourchoiceyourcall
Vastaan tähän vain siksi, koska olin itse AIVAN täysin samassa tilanteessa, mutta olimme seurustelleet päälle 3 vuotta. Ensimmäiset pari vuotta tuntuivat maagiselta ja uskoin löytäneeni elämäni rakkauden, tehtiin poikaystävän kanssa jatkuvasti jotain ja romantiikkaa ja seksiä oli myös kiitettävästi. Parin vuoden jälkeen kaikki tämä kuitenkin haihtui, poikaystävä halusi mennä omia menojaan, eikä enää koskaan kutsunut minua mukaan. Menot koostuivat pääasiassa kavereiden näkemisestä ja baarissa juoksemisesta. Ehdotin usein viikonlopulle tekemistä, mutta poikaystävä ilmoitti sopineensa jo menoa kavereidensa kanssa viikonlopulle... Sanotaan, että poikaystäväni teki oikein selväksi, että ei ole kiinnostunut viettämään aikaa kanssani. Ymmärrän, että kaikki haluavat sitä "omaa aikaansa" ja nähdä kavereitaan, mutta se harvasen kerta kun mentiin vaikka ulos syömään, kyseli poikaystäväni jo pöytään istuuntuessa, että kauan tässä menee ku hän menee näkemään kavereitaan heti syömisen jälkeen. Romanssia ei suhteessa myöskään enää ollut (kuin korkeintaan merkkipäivänä) ja seksi oli väkinäistä. Jaksoin katsoa tuota menoa vähän päälle vuoden, kunnes totesin ettei tää voi jatkua näin. Erosimme (toki haikein mielin ja monien kyyneleiden jälkeen) ja muutimme erilleen. Nykyään mulla on mies, joka rakastaa viettää aikaa kanssani ja kutsuu mut mielellään mukaan kavereidensa illanistujaisiin. Elämä on valintoja täynnä.
- yourchoiceyourcall
Lisään vielä tähän, että tämä entinen poikaystäväni oli kanssa kova sanomaan rakastavansa minua. Hän väitti myös välittävänsä minusta ja sanoi, että ei haluaisi olla kenenkään muun kanssa kuin minun (johon uskoin). Nämä sanat tuntuivat kuitenkin aina vain sanoilta, eivätkä ne koskaan ilmenneet hänen teoissaan (edellisessä viestissä mainitut asiat ja oli todella poissaoleva jne). Erottuamme hänellä menikin ruhtinaalliset 2 päivää kunnes hänellä oli jo uusi muija kiikarissa, nimittäin hänen oma eksänsä kenen kanssa hän sitten flirttaili ja sääti. En puuttunut asiaan, koska olimme kuitenkin eronneet, mutta niin ne teot puhuvat enemmän kuin sanat.
Kirjoituksestasi päätellen olette jo kasvaneet kauas toisistanne. Tärkeimmältä näyttää, että miehesi on menettänyt halunsa ottaa tunteesi ja tarpeesi huomioon. Usein puhutaan asioiden korjaamisesta tai itsestään korjaantumisesta, mutta sellaista tapahtuu ani harvoin. Siihen ei kannata perustaa. On odotettavissa, että tulevaisuudessa joudutte yhä etäämmälle toisistanne.
Asialla on myös toinen puoli. Mitä kauemmin mietit, sen enemmän sinulle tulee ikää, ja sitä pienemmäksi markkina-arvo käy seurustelumarkkinoilla. Mutta vielä suurempi ongelma tulee siitä, että kelvolliset miehet vähenevät nopeasti, perustavat perheen, ja valittivaksi jäävät vain rippeet.
Minusta nämä seikat puoltavat eroamista. Jos kyse olisi vain vähäisestä etäisyyden kasvusta, ptäisin sitä normaalina, koska niin tapahtuu useimmilla alkuhuuman jälkeen, mutta te olette jo etäällä toisistanne. Tuskin lähennytte takaisin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sä et pääse yli, mä en pääse yli
Jäädäänkö kuinka pitkäksi aikaa kärvistelemään omissa kuplissa näihin tunteisiin vai aletaanko puskemaan jo tätä läpi. V1281488- 371401
- 671215
Hei sinä nainen
Haluan olla rehellinen – olet hämmentänyt minua todella paljon. En ota sinusta mitään selvää, ja ehkä juuri siksi huomaa541149- 69994
Mitäs te venäjän puolustajat tekisitte, jos venäjä todella hyökkäisi tänne?
Tää on se mielenkiintoinen kysymys. Tehän olette lähinnä vasemmistolaisia, eikä armeijaa ole käyty, eikä rintamalle mi254954Kelan perkeleellinen käytäntö
Kun äiti joutuu hakemaan Kelalta tukia vähien tulojen tähden, niin aina otetaan huomioon lapsen tilillä olevat rahat. Ei193934- 73911
Ellen Jokikunnas ja Jari Rask napauttavat - Tällaisten ihmisten ei kannata muuttaa Italiaan: "Ei..."
Ellen Jokikunnas ja Jari Rask toteuttivat oman unelmansa Italiassa. He ostivat kakkoskodin Italian Pugliasta. Lue lisää15823Miksi kaikki jauhaa KAJ:sta
Se bastulauluhan on todella huono, vanhanaikainen ja oikea junttilaulu. Oikein ällöttää, kun idiootit hehkuttaa sitä ps106818