Hyvä kaveri mutta huono ystävä?

Olen 60 vuotias nainen. Aivan tavallinen nainen. Olen työelämässä, työkavereita on paljon, minua pidetään hyvänä työkaverina ja olen myös tunnollinen ja ahkera työntekijä. Olen eronnut, lapset maailmalla. Mutta minulla ei ole yhtään ystävää. Minun luonani ei käy kukaan, minäkään en käy kenenkään luona. Ystävä minulla on ollut viimeksi murrosikäisenä. Sittemmin vain kavereita. Luulin jo löytäneeni pari naispuolista ystävää työelämän ulkopuolelta tässä ihan parin viimeksi kuluneen vuoden aikan. Jotenkin vissiin sössin ne orastavat ystävyyssuhteet, kun eivät enää pidä minuun yhteyttä enkä minä uskalla heitä vaivata, kun ovat perheellisiä ja heillä on itsellään paljon hyviä ystäviä, myös perhe-sellaisia. Minulla on aika raskas ja kiireinen työ, en oikein jaksa työpäivän jälkeen lähteä minnekään ns rientoihin. Baarit eivät ole minun juttuni. Miestä en elämääni enää halua, mutta olisi mukava keskustella ja rupatella jonkun kanssa ja käydä vaikka yhdessä lenkillä. En oikein jaksa enää uskoa että saisin ystävän tai ystäviä. Kyllä kai tässä näinkin pärjään....On vain nyt niin surumielinen olo, kun näitä pyhiä on aivan jonoksi asti.
Ilmianna
Jaa

65 Vastausta



Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

Ilmianna
Jaa

Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

Ilmianna
Jaa
Olet tylsä tyyppi, niin kuin minäkin. Ihimset eivät halua ystävikseen sellaisia, joista ei ole heille hyötyä.
Ilmianna
Jaa
Olet ronkeli ja haluat vain hyötyä "ystävistäsi".
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
meitä on monta samanlaista.....miehissäkin....ei vaan viitsi eikä jaksa juosa enää kotkotusten perässä.....
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti

Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

Ilmianna
Jaa
Hirvittää lukea näitä vastauksia, mitä olet saanut. Toivottavasti pystyt ohittamaan nuo ilkeät kommentit vain sairaiden ihmisten sairaina kiusantekoina. Ymmärrän täysin tilanteesi, ja sinulla on kaikki oikeus tuntea juuri niin kuin tunnet. Yksinäisyys on valtava ongelma kaikenikäisille ihmisille, ja hyvin usein se korostuu juuri juhlapyhien aikaan.

Mitä luulet, voisitko yrittää lähestyä esim. jotain seurakuntaa ja sen yksinäisille järjestettyjä tilaisuuksia? Tai vaikkei erikseen yksinäisille, niin muitakin toimintaa heillä varmaan on, jonka parissa voisit löytää lenkki- ja juttukavereita.
Kommentoi
4
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Minäkin haluan kannustaa sinua! Sinun kaltaisiasi ihmisiä on paljon, osa ei vain edes itse tiedosta sitä. Moni ajattelee kaveruuden ns. riittävän. Avoimuus luo avoimuutta. Kannattaa ottaa näihin uusiin potentiaalisiin ystäviin yhteyttä. He voivat hyvinkin ilahtua, koska perhe ja työkaverit eivät yksin riitä täyttämään kaikkien sosiaalisia tarpeita. Meille suomalaisille avoimuus on vaikeaa, mutta sitä voi opetella. Se on taito siinä missä vaikka virkkauskin. Edellisen vastauksessa oli hyvä vinkki esim. seurakunnan ystäväpalvelusta. Myös SPR:llä ja eri kirkkokunnilla on apua tarjolla! Voimia ja jaksamista sinulle!
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
Jos elämä lapsuudessa on ollut rankka ja vanhemmat eronneet ,sitten muutenkin oma elämä mennyt myttyyn jo nuorena ,ei ole tosi ystäviä saanut tai pelkää niitä tulevankaan olen 61v naimisissa ja lapsia 4 ja lapsen lapsia 8 silti tuntuu että ihminen tarttee välillä rinnalleen luotettavan tosi ystävän olen jäänyt ystävää ilman ehkä enempi koti nurkat pidättelee ,ja tyytyy mitä jäljellä on tulevaisuudessa.......
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Hei sinulle ! Olen liki sinun ikäinen mies . Minulla oli ennen murrosikää kavereita naapureista ,
mutta hekin olivat vain omaan hyötymispisteeseen asti .
Menin naimisiin varhaisella iällä , ja meille tuli kolme lasta , jotka elävät jo kukin tahollaan
omaa elämää . Meillä vaimon kanssa suhde ole arkipäivä pyörittämistä ilman keskenäistä läheisyyttä , saati rakkautta . Joka lasten kotoa pois muuttamisen jälkeen johti erilleen asumiseen ja eroon kokonaan .
Tämän suhteen lisäksi minulla ei ole ollut tällä pitkällä taipaleella yhtään ystävää , oikeastaan en ole edes osannut sellaista kaivatakkaan , koska olen pärjännyt hyvin ilman kaveria .
Töissä olen pärjännyt työkavereiden kanssa vaihtelevasti , niin kun varmaan jokainen , toisen kanssa paremmin , toisen kanssa vähemmän paremmin .
Olen erilainen tyyppi kyllä luonteeltani , tunneherkkä , avoin , otan toiset huomioon joskus liiankin hyvin , minun kanssa on samalaisten ihmisten kanssa helppoa tutustua , sydämellinen ja liiankin kiltti , olen puhelias ja todellakin joskus myös liiankin avoin .
Lasten kanssa ollaan toki väleissä , mutta silti harvoin ollaan yhteyksissä . Tietty isänä saisin enemmän heihin kyllä kontaktoida , mutta sellainen ei ole minun läheisten kanssa ollut
milloinkaan tapana . Läheiset suhteet ei minun perhepiirissä milloinkaan ole olleet mitkään niin läheiset ja lämpimät , vaan enemmän asialliset .

Ois kait tässä paljonkin kerrottavaa , mutta tulihan tuossa tuota pintaraapaisua hiukka esille .

Olis kyllä aloittajan kanssa enemänkin kivaa vaihtaa kokemuksia , ja muutenkin jutella aiheesta ,kuin varmasti myöhemmi myös laajemminkin eri elämän asioista . Otetaan yhteyksiä täällä tätä kautta , mikäli sinusta siltä tuntuu ja sinuun myös tämä jotensaki "kolahti".

Tsemppiä sydäntalveen sinulle kuin myös muillekkin tänne !
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Kiva lukea näin myönteisesti kirjoitettu viesti, joita melko harvoin täällä näkee. Olen iältäni samaa ikäluokkaa ja kokenut jo monen moista. Ystävyyssuhteet vaan jotenkin loppuvat ajan myötä ja huomaa elävänsä itsekseen. Onnekseni minulla on vielä yksi hyvä ystävä lapsuudestani asti, jota tapailen muutaman kerran vuodessa ja viikoittain lähettelemme sähköposteja aivan arkipäiväisistä touhuistamme. Oikein hyvää uuden vuoden alkua ja piristävää kevättä kaikille.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Meitä on paljon. Minulla on kaksi koiraa, jotka ovat seuraksi ja iloksi. Olen nainen joka jää eläkkeelle tämän vuoden keväällä. Minunkin lapset jo maailmalla ja vaikka sisaruksia on paljon, en ole koskaan tuntenut kuuluvani heidän joukkoonsa. Eläkkeelle jäänti tuo paljon lisää aikaa ja aioin hyödyntää sen remontoimalla ja kirjoittamalla. Ehkä opetteln myös uuden kielen. En sure sitä, että minulla ei ole ystäviä, toki joidenkin kanssa olen yhteyksissä, mutta mitään vilkasta seuraelämää minulla ei ole. Minutkin muistetaan useimmiten vain silloin, kun tarvitaan apua. Kai tällainenkin elämä on elämisen arvoinen, kun sen on kohdalleen saanut. Asun Salo-Nokia, joten lenkkikaverin saat minusta, jos olet lähettyvillä. Laitan kunnon halauksen sinulle. :)
1
Ilmianna
Jaa
Sama minulla. Ystäviä viimeksi n. 35 v sitten. Onneksi sisko ja serkku, joiden kanssa juttua välillä. Olen hyvin yksin viihtyvä, enkä jaksa paljon sosiaalista elämään vapaa-aikana. Siltikin olisi kiva, jos olisi joku, jonka kanssa esim. käydä jossain. Tai juttukaverina. Mieskavereilla myös ystävän rooli, mikä paras tilanne. Nyt sinkkuna pitkään. Olen kai tullut laiskaksi kun ei ole tullut etsittyä aktiivisesti kaveria. Töissä tapaan paljon mielenkiintoisia ihmisiä, mutta vapaa-ajalla en ole yhtä sosiaalinen.
Ilmianna
Jaa
Kirjoitat koskettavasti yksinäisyydestä jota koet vaikka ympärillä onkin aika paljon ihmisiä ja elämää työn ja työkaverien muodossa, ja on myös olemassa olevia läheissuhteita kuten lapset. Olen muiden kirjoittajien lailla pahoillani noista alkupään ilkeistä vastauksista, sen tyypin kommentoijat hoitavat keskustelupalstalla korppikotkien virkaa ja ennättävät aina ensimmäisenä paikalle.
Työelämässäs olet onnekas, kun on työ, olet vankasti ammattitaitoinen, luotettava ja arvostettu. Työssä ollaan kuitenkin niin paljon yhdessä, että työkaveruus ehkä kattaa ystävystymisen tarpeen ja jokaisen ihmisen elämänpiiri täyttyy myös omista rutiineista ja tottumuksista, ihmisineen. Ikääntymisen myötä oman elämän arki myös vaatii enemmän kuin nuorempana, varsinkin jos lapset perheineen ovat lähellä, tai omat vanhemmat tarvitsevat paljon apua. Energiaa uusille ystävyyksille ei vaan tunnu olevan juuri sillä hetkellä. Ainakin itse koen, että voimat eivät riitä kaikkeen mihin mieli halua, ja liian usein ilmaisen ujolle ystävä ehdokkaalle, ei, ei juuri nyt. Oikeastaan mielellään valitsisi toisin, lähtisi johonkin mukavan tuttavan kanssa ja rakentaisi hiljakseen hyvää ystävyyttä. Velvollisuus omia kohtaan menee sen ohi.
Ystävyys voi käydä voimille silloin jos toisen yksinäisyys on kipeä asia ja tarve omien tunteitten purkamiseen on suuri. Etäisyyttä kaipaa jos yhdessä olo täyttyy yksipuolisesti vaikka sairauskertomuksista tai muista rankoista asioita. Tietysti ystävän seura myös voi olla ihan terapiaa puolin ja toisin. Kypsässä iässä ystävyyden vaatimukset ja odotukset ovat erilaiset kuin nuorena ja ystävyys muutenkin erilaista kun toiveissa elin ikäinen ystävyys sopeutuu jäljellä olevaan ikään.
1
Ilmianna
Jaa
Sama ongelma täälläkin. Yksinäisyys. Jotenkin moninaisten muuttojen ja oman elämäntilanteen takia on ystävät tai kaverit jääneet . Viimeisimmän eron jälkeen yksinäisyys tuntuu tosi pahalta, koska kaikki yhteiset ystävät ja ystäväperheet siirtyivät exän ystäväksi, käänsivät minulle selkänsä. Hän on puhunut asiat näin.
Mitenhän meidät tässäkin ketjussa kirjoittaneet saataisiin yhteen?
Kommentoi
2
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Hei kuulkas kaikki ystävämme keskenämme:)

Meinasin juuri lähteä tai siis alaka nukkua. Mitenkäs tosiaan saisikin tai kohtaisikin jonkunta kaikki. Tästähän tuli hyvä nimimerkki :)
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
Nyt vaan alatte pitään yhteyttä, joka päivä! Siitä se lähtee.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Mikä on että 60 nainen ei miestä enäänkaipaa elämään siitä voisaada hyvänkinystävän kannattaakokeilla?
2
Ilmianna
Jaa
Hieno ihminen olet, ja minun on helppoa ymmärtää tunteesi.
Olen kohta 53-vuotias mies, ja toivoisin löytäväni naisen, joka lähtisi kanssani lenkille ja olisi muutenkin, vain kaveri, ilman mitään suhdetta ...
En kapakoi, en polta ja olen muutenkin "tylsä", kuten täällä jo todettiin ;-)).

Olen varma, että löydät itsellesi hyvän ystävän, joka arvostaa sinua, juuri sellaisena, kun olet.
Uusi vuosi, uusi alku, kuten sanotaan :).
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
0 VASTAUS:

Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Osuitpa asian ytimeen,aloittaja. Samat sävelet täälläkin,mistä saada uusia ystäviä entisten kadonneitten tilalle? Olen reilusti yli 60,ihan voimissani oleva reipas nainen joka liikkuu,menee,mökkeilee ja touhuaa mutta kaikkialla yksin.Työelämä takana,työkavereista yhden kans pidetään yhteyttä,muut entisetkin ystävät hautautuneet kuka minnekkin Kauniitten ja rohkeitten maailmaan.
Pidän suvun asioista huolta,olen haudannut monet sukulaiset,tyhjentänyt ja siivonnut kodit ja asunnot,vaihtanut maisemia itsekkin ja muuttanut myös monta kertaa etsien paikkaa tässä universumissa.
Tykkäisin matkailla,missä tahansa,kaksin tai porukassa olis kivempaa,sellaisia ystäviä ei löydy ja kapakoihin ei tän ikäisellä ole asiaa.Sattumoisin olen joskus kokeillut jotain deittilinjaa,tyhjän saa pyytämättäkin ja oman edun tavoittelijoita riittää.
Siskokin olisi,ei vaan ole aikaa mulle,ei edes soita ja kysele kuulumisia,itse en enää liiemmin häiritse heitä,kyllä reissuun lähtee kun lupaan maksaa kaiken.
Lapsiakaan ei ole ja siskoni lapset eivät pidä mitään yhteyttä.Ja en ole loukannut ketään,sanonut rumasti enkä ollut ilkeä millään tavoin,päinvastoin,aina auttamassa.
Ja ns.ystäväpiiri on jostain kummasta moniongelmaisia joita sitten kuuntelen.Sukuakin on lähellä mutta ei ole niin läheiset välit,eivät halua.
Joukkoihin en enää halua,työelämä naisvaltaisessa porukassa oli ihan tarpeeksi enkä ole ns.ryhmäihminen,en myös erakkokaan,vaan viihdyn ihan hyvin myös itseni kanssa ja yksin.
Mut kuitenkin olis kiva olla jollekkin jotain.Minut löytää Lahdesta.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Miten en ole osunut samaan kadunkulmaan vaikka joskus kuten eilen meni melkein Sinun ohitsesi? Täytyy seurata seuraavaksi mistä ilmestyt illan.hiljaisuudesta :) ollaan sielunsisaruksia :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Hei
Olisin myös ystävää vailla.
Kahville. Vaihtamaan kuulumisia .
Kiva jos olisit hml seudulta. Tai ettäme kaikki tännekin kirjoittaneet yksinäiset voisimme tavata kahvikupposen äärellä ja tuntea olevamme elossa !!
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Minä olen Hämeenlinnasta. Miten saisi sinuun yhteyden? Kirjoitinkin jo toisen kommentin, missä ehdotin facebook-ryhmissä tutustumista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Minä ainakin voisin olla sun ystävä ja juttukaveri olen saman ikäinenki kuin sinä.miten sulle voi ottaa yhteyttä .tänne ei voi laittaa mitään tietoja itsestäni .ei puh.numeroa hyvää alkavaa uutta vuotta.
Ilmianna
Jaa
Täällä yksi lisää! Olen vuosi sitten eläkkeelle jäänyt nainen, lapseton ja yksineläjä. Matkustelen kovasti, varsinkin kotimaassa ja Lapissa, käyn bändien keikoilla, valokuvaan ja mökkeilen. Mutta aina yksin! Olisipa mukavaa joskus lähteä porukalla Lappiin tai vaikka konserttiin tai ihan vain lenkillekin. Miten me löydettäisiin toisemme? Majailen Espoossa.
Ilmianna
Jaa
Vastaan hyväkaveri mutta huonoystävä. Ota ktl mieheen yhteyttä jospa saisitminusta kaverin.
Ilmianna
Jaa
hyväkaveri huonoystävä .oletniinhieno vaaleenainen kylläsullapitäsollaystäviä .Ota yhteytä
Ilmianna
Jaa
Hei täällä myös naisihminen joka tykkää käydä lapissa ja muutenkin matkustella.kavereita vaan ei mistään löydy.Olisi mukavaa saada vaikka tätä kautta matkakaveri..Espoossa majaileva olisi mukavaa jos saisin sinuun yhteyttä.
Ilmianna
Jaa
Yksinäisille,voiko tänne laittaa sp osoitteen jos haluaa? vai poistaako valvoja? eihän yhteydenotto muuten onnistu,terveisin yks meistä kirjoittajista.
Mukavaa hämyistä päivää Lahdesta,kuurankukkien maisemista!
Ilmianna
Jaa
Joissain lehdissä on ystäväpalstoja joista voisi kokeilla löytyykö.
Minulla on myös ollut elämässä aikoja että podin yksinäisyyttä, kovastikin. Epäonnistuin niin monta kertaa että jo ajattelin että ole niin huono ihminen.
Varmaankaan ystävyys ei oikein onnistu jos ei ole sinut oman yksinäisyytensä kanssa, meinaan että itse ainakin olin liian tarrautuva ja tarvitseva ja taisin karkoittaa ihmisiä. En tiedä varmasti sitäkään onko noin. Mutta tänään en koe yksinäisyyttä enää ongelmana vaan joskus jopa nautin siitä kun harrastus on sellainen mikä vaatii yksinoloa. Tosin löysin toisen yhtä erakkoluonteisen ihmisen jonka kanssa nyt yhdessä ollaan, yksin kuitenkin aika paljon ja sosiaalinen elämä on aikalailla nolla.
Mutta luulenpa että tämä maailmanmalli on tätä. Ihmiset asuu yksin omissa luukuissaan, ei enää tarvi esim. taloudellistenkaan syiden takia asua yhdessä. Mutta en halua kyllä asua riitaisessa perheessäkään vain sen takia ettei pärjää omillaan, sekin on koettu joten parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa.
Ilmianna
Jaa
Hei, et ole huono ystävä! Meitä yksinäisiä on paljon. Olemme erilaisia, emmekä välttämättä sovi ystäviksi, vaikka yksinäisiä olemmekin. Ystävyys on kai luottamusta toiseen, että voi uskoutua toiselle pelkäämättä omien asioiden joutumista juoruilun kohteeksi. Tällaista olen kokenut. Siksi en uskalla luottaa ihmiseen sitä vertaa, että etsisin ystävää, joka poistaisi yksinäisyyteni. Kun tarkemmin ajattelen, olen tosi onnellinen, kun saan olla yksin, sillä nautin omalla tavallani siitä, etten tarvitse enää miellyttää ketään.
Ilmianna
Jaa
Et ole yksin - meitä on paljon yksinäisiä. Olen jäämässä eläkkeelle ja samalla jää työpaikan sosiaalinen elämä taakse. Paras ja rakkain ystäväni asuu jotain 650 kilsan päässä ja miesystävä 450 kilsan päässä. Siinäpä ikävää kylliksi. Muutoin olen samassa tilanteessa, asun yksin, olen eronnut ja lapset asuvat omillaan. Minulla käy tosi harvoin ketään kylässä. En kyllä itsekään jaksa lähteä kun olen sen verran sairaalloinen. Olen todella ollut hyvä ystävä monelle, olen empaattinen ja auttavainen sekä aina ystävällinen. Mutta miksi minut unohdetaan, nimenomaan pyhinä olen niin yksin. Vihaan pyhiä! Jotenkin tuntuu että perheetkään eivät välitä eronneesta naisesta ystävänä. En ole koskaan ollut uhka kenenkään avioliitolle. Kun jään kokonaan eläkkeelle niin olen päättänyt hakeutua johonkin vapaaehtoistoimintaan. Tsemppiä sinulle ja toivottavasti keksit jonkin keinon muuttaa elämääsi <3
Ilmianna
Jaa
Moi!!sama täällä,täytin just 54v.olen naine,lapsia on ja lapsenlapsia,tapaan heitä melekin päivittäin,mutta se ystävä puuttuu,eikä ole juurikaan kavereitakaan!Olis se mukava aikuisten seurassa viettää aikaa,kahvitellen ym,myöskään en kapakoita harrasta!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Hei, olen samanikäinen mies, lapsia ja lastenlapsia on minullakin.. jos kaverisuhde kiinnostaa, niin "kommentoi" ;)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Silmäilin hieman nuorempana immeisenä tätä keskustelua kun yksinäinen olen minäkin. Mutta tuli mieleen, että nyt te kaikki jotka haluatte tätä kautta ystävän tehkääpä itsellenne sellainen sähköposti osoite josta ei henkilöllisyytenne selviä ja laittakaa se tänne niin voitte ottaa halutessanne yhteyttä toisiinne. Tiedän kokemuksesta, että sähköpostin saaminenkin ja ajatusten vaihtaminen erilaisten ihmisten kanssa piristää kummasti päivää ja tuo sisältöä elämään. Jos sitten satuttekin asumaan lähellä ja näkeminen onnistuu niin se onkin jo huippujuttu! Rohkeasti vain kokeilemaan ja joku epäili etteikö yhteistietoja sallittaisi niin kyllä niitä ainakin ennen on sallittu ja onhan tietysti netissä kirje/nettikaveri ilmoituksiakin joista ystävää voi etsiä. Mieluusti vain alkuun niin, ettei sinua tunnisteta täällä kun liikkuu kaikenlaisia....

Mukavaa talven jatkoa teille kaikille ja onnea ystävän löytymiseen!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Jos teistä joku innostuisi kirjoittelemaan niin laitanpa tänne suomi24.fi oman kirjeystäväpalsta linkin, sieltä olen itse löytänyt aikoinani parikin ihmistä jotka ovat kulkeneet kanssani vuosia. Toinen vain viestien välityksellä, toisesta on tullut läheinen, mutta molemmat ovat tärkeitä ihminen minulle, joten kannattaa olla rohkea ja edes yrittää, yrittämättä niitä ystäviä kun ei löydy.... Niin ja voihan tuonne tehdä omankin ilmoituksen!

https://keskustelu.suomi24.fi/ajanviete/henkilokohtaiset/kirjeystavat---aikuiset
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Minulla on vielä se , että olen sen verran erilainen kuin tyypilliset suomalaiset , etenkin miehet .
Siksi olen monesti ajatellutki syntyneeni väärään maahan . Ja miks ei , pääseehän täältä pois , jos niikseen haluaa , ja kun on jo tuota alkanutta eläke aikaakin alkanut tulemaan .
Yksinäisyyteni on kuitenkin oma valinta , mielummin yksin , kun epäsopivan kaverin kanssa .
Enkä kärsi tästä olomuodosta , päinvastoin nautin . On oma vapaus , oma lupa ja tupa .
Toki on mulla ollut eron jälkeen lyhyitä seurustelusuhteita , mutta sukulaissielua ei ole vain löytänyt , jonka kanssa ois tullut enempää ja pitempää suhdetta .
Vinkiksi , ainakin löytyy (ilmaista) sellaista sivustoa, jossa ehkä voi löytyä tai etsi omalla ilmoituksella kaveria , osoitteessa : kirjeenvaihtokaverit . com/net .... kuten siellä nimim. "rakkauden rannalla".
Ilmianna
Jaa
Heipä hei jos muuten ei ole lähellä ketään tai ei vaan tuu toimeen kenenkään kanssa mutta ootko ajatellut lemmikkiä koiraa tai kissaa tai jos tykkäät reisuta niin kävisit vaikka kaupungi / aurinkolomilla siinä on pari omaan mieleen tulee ainakin.
Ilmianna
Jaa
Olet saanut paljon vastauksia, mutta en näe sinun kommnetoineen tai vastanneen yhteenkään viestiin. En tarkoita tätä moitteena vaan vinkkinä. Ystävyys on sellaista palloittelua. Sinä heität minulle pallon ja minä vastaan siihen heittämällä pallon sinulle tai jollekkin muulle. Nyt tulee sellainen olo, että heitit pallon ja poistuit maisemista.
Ilmianna
Jaa
Aloittajalla on aika negatiivinen asenne kaikkeen. Et edes usko löytäväsi ystäviä. Aika moni hävittää kaikki ihmissuhteet naimisissa ollessaan. Sitten kun tulee ero, niin ihmetellään, että missäs mun kaverit on. Ystävyyden eteen pitää vähän tehdä töitä, ennen kuin se on luontevaa. Pitää uskaltaa soittaa toiselle, pitää jaksaa lähteä niihin rientoihin, pitää kutsua kylään tai jonnekin kahville.. jotta syntyy niitä yhteisiä kokemuksia.. minkä jälkeen on helpompaa ottaa uudestaan yhteyttä. Kaikkien kanssa ei kontaktia synny. Usein toisessa päässä syynä on joko laiskuus tai se että ei ole tarvetta ystäville, jos oma elämä on ns. täynnä. Jos aina sanoo kysyjälle, että en jaksa tai ei huvita tai ei kiinnosta, niin aika nopeasti se puhelin hiljenee. Ja ihmisethän ei tykkää, jos sairastaa. Ja hei... kaikista tärkein juttu ihmissuhteissa on se, että arvostaa toista - eikä vaan hyödy.
Ilmianna
Jaa
Hei, onko sinulla harrastuksia, jotain kivaa ja liikunnallista. Kokeile ja älä masennu jos ei heti kolahda, ota uusi laji ja anna ainakin hetki aikaa tutustua ennenkuin vaihdat. Joku sellainen jossa pääsee vaikka matkustelemaankin. Itse olen samanikäinen ja kilpailenkin yhdessä lajissa.
Ilmianna
Jaa
Heipä hei!

Et ole tosiaan yksin - meitä on moneksi yksinäisyydenkin kokemisessa....joten rohkeasti ottamaan vinkkejä meiltä tsemppauskommentoijilta :)

Täälläkin on yksi ilmoittautumaan yksinäisyyden selättäjäksi eli olisi hienoa, jos yksikin luotettava ihminen tahtoisi ystäväksi. Olen sosiaalinen, positiivinen ja empaattinen liikunnasta, kulttuurista ja matkailustakin kiinnostunut 6-kymppinen. Nähdäkseni ikä ei ole este ystävyydelle eikä välimatkat.
Mutta miten saada yhteys...siinäpä pulma...tuonneko keskustelun kirjeystävä-aikuiset-sivuille?
Ilmianna
Jaa
Aika moni kirjoitus kertoo samasta asiasta. Olen kuusikymppinen naimisissa oleva mies. Lapset maailmalla omillaan. Minulla on hyvät välit puolisooni ja lapsiini. minulla on mukavat työkaverit, tapaan paljon ihmisiä töitteni johdosta ja harrastuksiini liittyen, minulla on paljon kavereita ja hyvänpäivän tuttuja tulen kaikkien kanssa hyvin toimeen. Mutta olen epäillyt että minulla ei ole yhtään ystävää, hyvää ystävää. Vaimoni kanssa koen, paitsi että hän on rakas kumppani hän on hyvä ystävä. Nykyisessä elämäntilanteessa kun kummallakin on vielä työnsä olemme paljon erossa työn vuoksi toisitamme säännöllisesti. Aika ajoin tulee ystävän kaipuu. Erityisesti sen huomaa silloin , jos jostain syystä mahdollisuutesi olla itse aktiivinen, vaikka vaan tilapäisesti, muuttuu. Yksinäsii nökötät kotona , kukaan ei ota yhteyttä, kysy kuulumisia tai tule käymään. Tämä tuntuu olevan erittäin yleistä nykyajan ihmissuhteissa.
Ilmianna
Jaa
Minä olen leskeksi jäänyt 67 mies en käytä kaljaa,en kessuja,ja tuntuuhan se oudolta asustella ilman kaveria,ja laitoinkin pukille kirjeen jossa oli toiveena löytää leski,eronnut,sinkku,karannut,tai sitten puhuva papukaija,mutta ketään ei pukki tuonut!Olen haeskellut huumorihenkistä kaveria,rentoa tyyppiä,ei mitään tiukkapipoa..Harrastuksiini on kuulunut valmennushommat ,orivesi,ja lentopallopelien katselu.Autollakaan ei kiinnosta ostoksilla käynti,ilman kaveri!Peleihinkin olisi mukava mennä hyvän kaverin kanssa.Että tällainen tapaus tällä kertaa.
Ilmianna
Jaa
Tämä on yleistä tänä päivänä muutettaan paljon työnperässä tehdään vuorotöitä ei ole ystäville aikaa .Työ kavereita on kyllä mutta ne on töissä ei ehkä vapaaajalla olla yhteydessä .Ikääntyessä on hyvä hankkia harrastuksia joissa tapaa uusia tuttavuuksia näin saa ehkä ystäviä jotka on aitoja monihan on olevinaan ystävä mutta tavoittellee hyötyä toisesta.
Ilmianna
Jaa
Ei minullakaan ole yhtään ystävää. Olen hyvin sosiaalinen, ja työelämässäkin tulin kaikkien kanssa hyvin toimeen. En tosin ystäviä kaipaakaan.
Maalaiskylässä, jossa paljon asumme, muuan häirikkö näkee minussa vikana sen kun minulla ei ole ns. kavereita. Erilaisuutta ei kai hyväksytä!
Ilmianna
Jaa
Oletteko facebookissa? Siellä on ystävänhaku-ryhmiä, esimerkiksi uusia ystäviä -niminen, jossa itse olen. Kaipaisin myös matkakaveria Lappiin tai muualle kotimassa ja täällä näkyy olevan parikin samanlaista, mutta kun täällä ei voi yhteystietoja vaihtaa niin face olisi yksi vaihtoehto luoda ryhmä jossa tutustua ja sopia tapaaminen.
Ilmianna
Jaa
Ystävyys on yliarvostettua, nykyajan trendin. Minulla ei ole koskaan ollut oikeaa ystävää, vain työkavereita jotka eivät halua olla kanssani muuten tekemisissä. Viime vuosina olen ollut eläkkeellä ja tavannut muutamia työkavereita ja ne ovat olleet suuria pettymyksiä. He kertovat omat kuulumisensa mutta eivät kysy mitä minulle kuuluu. En saa edes puheenvuoroa jotta voisin kertoa kuulumiseni. Tällaisia ystäviä en kaipaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Heh Heh! Lomaallergikko ei vastaa teidän huhuiluunne. Ei tietysti koska on trolli. Hyvä juttu on että saitte saman elämäntilanteessa olevien fiksuja viestejä! Joten ei trollaus ole aina pahasta! Siunausta!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kyllä elämä yksin on paljon parempaa kuin vaikkapa alkoholistin kanssa, siitä minulla tuore kokemus ja nyt nautin yksin olosta.
Ilmianna
Jaa
Olen 62v tavallinen suomalainen nainen. Sama juttu minulla kuten monella muullakin; kaipaan ystävää juttuseuraksi , päiväkahville, elokuviin, konsertteihin jne.
Asun pääkaupunkiseudulla yksin, mieheni nukkui pois. Oletko sinä uusi ystäväni?
Ilmianna
Jaa
laetappa spostija tulemaan/nikkarimikko@suomi24.fi, niih huastellaal lissee!
muistu mieleen muuvvan hesan mummelj, joka kuuskymppiseks ast olj uskonna kuulemaasa hokemoo, että löytää se luoja loukostakkii. vuan eipä ollunna ystävijä ilimaantunna. niimpä hiän sitte ihan ite liikkeelle läht, kalliolan vappaa-opistoonnii.
Ilmianna
Jaa
laetappa spostija tulemaan/nikkarimikko@suomi24.fi, niih huastellaal lissee!
muistu mieleen muuvvan hesan mummelj, joka kuuskymppiseks ast olj uskonna kuulemaasa hokemoo, että löytää se luoja loukostakkii. vuan eipä ollunna ystävijä ilimaantunna. niimpä hiän sitte ihan ite liikkeelle läht, kalliolan vappaa-opistoonnii.
Ilmianna
Jaa
laetappa spostija tulemaan/nikkarimikko@suomi24.fi, niih huastellaal lissee!
muistu mieleen muuvvan hesan mummelj, joka kuuskymppiseks ast olj uskonna kuulemaasa hokemoo, että löytää se luoja loukostakkii. vuan eipä ollunna ystävijä ilimaantunna. niimpä hiän sitte ihan ite liikkeelle läht, kalliolan vappaa-opistoonnii.
Ilmianna
Jaa
Itse myös yksinäinen 56 v. nainen. Minulla ei ole koskaan ollut ystäviä jonoksi asti vaikka en ole mitenkään luonteeltani syrjäytynyt. Työ vie suurimman osan ajastani ja viikonloppusin kerään voimia seuraavaan viikkoon. Pelkään eläkkeelle jäämistä, silloin katkeavat kaikki työhön liittyvät suhteet.
Minulla on yksi ystävä tällä hetkellä mutta hänkin on parisuhteessa eikä häntä enää kiinnosta lähteä kanssani esim. ravintolaan viihteelle emmekä enää käy yhdessä lenkillä koska hänellä on nyt MIES ! Itselläni ei ole tällä hetkellä miestä koska olen niistä saanut tarpeekseni, haluavat vain kaikki seksisuhdetta mutta eivät halua sitoutua.

Ainoastaan poikani ja tyttäreni käyvät vierailemassa luonani, sukulaiseni asuvat toisilla paikkakunnilla ja jos haluan nähdä heitä niin minun pitää mennä heidän luokseen. Että näin minulla on asiat ja otan osaa kaikkien yksinäisten puolesta.

Minulla ei ole tällä hetkellä mitään intoa etsiä kumppania koska olen saanut viimeisen viiden vuoden ajalta huonoja kokemuksia heistä ja en ymmärrä sitä miksi naispuoliset ystävät sitoutuessaan menettävät mielenkiintonsa eivätkä halua olla tekemisissä kanssani. Olenko heille vain väliaikainen kaveri jonka voi hyljätä kun löytää paremman ?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Hmm. Itse jään piakkoin eläkkeelle ja olen suunnitellut vapaaehtoistyötä. Tekemistä ja toimintaa. Uskon sieltä löytäväni ystäviä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Saman suuntaista olen minäkin miettinyt. Olen 55v. mies ja päivät kuluvat suuressa yhteisössä, missä minulla ei ole yhtään ystävää, sellaista kenen kanssa jakaa henkilökohtaisia asioita. Naapurustossa kotona on kymmenen vuotta vanhempi mies, joka on samalla aaltopituudella, ja joskus teemme yhdessä puuhommia tms. Vaimo kyllä on, ja hyvä sellainen, mutta kyllä sitä muitakin ystäviä elämään kaipaa.
Ilmianna
Jaa
sinä olet hyvää ihminen.
Ilmianna
Jaa
"Miestä en elämääni halua" Jep jep. Lopeta valittaminen.
Ilmianna
Jaa
Mokomat pirttihirmut, päivämäärä umpeutunut jo aikoja sitten ...
Sen lisäksi, taidatte olla myös lepakoita?
Suurin osa kirjoittajista on haaveilijoita, joille todellisuus on vierasta.
MINÄ, MINÄ ,MINÄ- Haluan, sitä ja tätä. PLAAH .
En moisia elämääni kaipaa, en missään muodossa, HYI!
1
Ilmianna
Jaa
Kun minä olin nuori, liikuin usein baareissa ja erilaisissa harrastuksissa kuten teen edelleenkin. Ja silloin oli paljon hyviä ystäviä, jotka olivat aina mukana touhuissa. Lyhyen ajan sisällä kuitenkin kävi näin;

Ystävät perustivat perheet ja rakensivat omat punaiset talot, pellot ja perunamaat. Yhtäkkiä he eivät enää päässeetkään mihinkään, vaan nököttivät kotona ja olivat aina jossain kissanristiäisissä tai vastaavissa perheineen. Mitkään hauskat reissut eivät olleetkaan enää mahdollisia.

Kun aikaa oli kulunut 15-20 vuotta, nämä onnelliset perheet hajosivat. Tästä meni vain muutama kuukausi kun nuo samat nuoruuden ystävät alkoivat jälleen soittelemaan ja kyselemään, että lähdetäänkö baarin ja tehtäisiin sitä sun tätä, olihan se niin hauskaa silloin.

En ole koskaan kieltäytynyt, mutta olen aina ottanut illan alussa puheeksi tuon perhe- ja parisuhteen aiheuttaman anti-sosiaalisen flegmaattisuuden, mikä aikanaan aiheutti aktiivisen ystävyyssuhteemme häviämisen.

Kaikki kaverini ovat häpeissään jälkeenpäin myöntäneet, että oli virhe hylätä hyvät ystävät perheen vuoksi.

Perhe-elämä ei saa häiritä kaveruussuhteita liiaksi, ja jos näin on, ei perhe-elämä ole terveellä pohjalla. Jos hyvä ystävä on hylätty sellaisella tekosyyllä kuin perheen perustamisen niin en yhtään ihmettele jos vanha hyvä kaveri ei halua olla enää yhteydessä.

Nykyinen kumppanini on sellainen, joka on itse kokenut saman kuin minä. Hän ymmärtää, että ystäville pitää varata perhe-elämässäkin aikaa erittäin paljon. Sanotaan, että jos avo- tai aviopuoliso on elämän suola, niin hyvät ystävät on elämän pippuri, joka maustaa pihvin täydelliseksi.

Koskaan ei ole hauskat reissut jääneet väliin, eikä kavereille ole tarvinnut sanoa ei.

Muistakaa nyt tämä ja miettikää omalta osaltanne, saako kumppanini olla riittävästi kavereidensa seurassa.

Hyvät kaverit ovat kaiken A ja O, mikä parantaa myös perhe-elämän laatua. Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, joka tarvitsee kaikki komponentit toimiakseen.
Ilmianna
Jaa
Hei!
Samanlainen tilanne täällä. Mökkeilyyn, matkusteluun, teatteriin yms. ystävä puuttuu.
Jos haluat (ja kaikki muutkin samaa kaipaavat pääkaupunkiseudulla asuvat) ottaa yhteyttä, niin jospa rohkeasti yrittäisimme ystävystyä. Ei siinä mitään menetä jos yrittää.
kirjoittakaa spostiini pola1@suomi24.fi.

t. Ritva
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Oletko Pola Ivanka, transu?=
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Sinulle "Hyvä kaveri mutta huono ystävä" on Pohjois-Suomessa Raahessa hellästi rakastava, hellät vaativat huulet omistava, naista kokonaisesti kunnioittava ja kaikin tavoin haluava hyvin nuorekas laulu- ja tanssitaitoinen kalat -mies tarjolla hyväksi parhaaksi ystäväksesi ja kaveriksesi kaikkiin ihaniin yhdessä olemisiin.
Olen 70 vuotias hyvää ystävää 60-70 vuotiaasta naisesta etsivä ja kaipaava mies.
Toivottavasti kirjoitat spostiini jalokala@suomi24.fi ja sanot missä ja milloin saan tavata sinut kasvotusten että voin antaa sinulle ihania, koko vartaloasi kivasti värisyttäviä nautintoja ja sylillisen hellää rakkautta.
Suukko- ja hyväilyterveisin
Jalokala Eero
Puhelinnumeronikin saat pyytäessäsi kun annat sinun oman numerosi.
Ilmianna
Jaa
Jännä juttu että ystäviksi kelpaa liikunnallinen, erilaisia harrastuksia harrastava, sporttinen tai kultturelli ihminen, mieluiten vastakkaista sukupuolta.
Vaivainen ihminen ei ystäväksi kelpaa. Sairaus on heikkous ja kukapa heikon kanssa kaffittelisi?
Kyllä minäkin mielellään hiippailisin rinnallasi ulos, istuttaisiin puistoissa ja ihailtaisiin ruusuja solisevan vesiputouksen äärellä. Syöteltäisiin lintuja. Maisteltaisiin kesän makuja jäätelöissä ja matkustettaisiin mökille grillaamaan maistuvaisia herkkuja.
Kävelen kerrallaan tällä hetkellä noin sata, parisataa metriä ja sitten on istuttava toviksi. En käytä vaippoja ja olen siisti, huumorintajuinen, mielikuvitusrikas ja herkästi naurava persoona. En polta mutta toiset saavat kärytä puolestani. En ole juonutkaan kun ei ole ollut sitä juomaseuraa. Enkä usko pystyväni muutamaa lasillista enempää "ryyppäämäänkään". Kukkahattutätinä taiteilen hieman ja runoilenkin.
Jos sielä joku kiinnostui niin miten edetään?
Ilmianna
Jaa
Sinua rakastettava ihminen, hyvin jaunis haluttava nainen "Hyvä kaveri mutta huono ystävä" pyydän rakkaimmaksi tstäväkseni ja kumppanikseni kaikkiin ihaniin yhdessä olemisiin.
Sinulle haluan olla hyvä ystävä, hellä rakastaja, avoin, rehellinen ja täysin luotettava treffikumppani ja hyvin paljon muuta.
Älä kulje onnesi ohi vaan tartu käteeni ja aloitetaab mahdollisimman kauan kestävä ystävyys suhde.
Suukko- ja hyväilyterveisin
Jalokala Eero
+kolmeviisikahdeksanneljäneljä985yksiyhdeksännollakaksi
jalokala@suomi24.fi
Asun Raahessa. Missä sinä asurt että tiedän onko välimatkamme este vai hidaste tapaamisissamme.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Tunnetaanko? Olet Jorman kavereita? Nähdäänkö kesällä?
-Anneli
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Itse olen 35-vuotias mies ja asustelen Turussa, enkä oikein pidä mistään ystävä-kaveri suhteista. Viihdyn monesti omissa oloissani. Mulla on vain yksi lapsuudenystävä, jota tapaan aina silloin tällöin ja sekin on naispuolinen. Olen elänyt avoliitossa yli 15 vuotta, enkä ole koskaan kaivannut muita lähelleni kuin avovaimoni. Työssäni on huippuja työkavereita, mutta ei tulisi mieleenkään viettää heidän kanssaan vapaa-aikaa.
Käyn usein pistäytymässä esimerkiksi Helsingissä sellaisella päivän reissulla kunhan töiltäni ehdin. En shoppaile (en pidä siitä), enkä pidä ihmisvilinästä vaan kävelen siellä ympäri kaupunkia. Mukana oleva kaveri saattaisi aina ruinata vastaan siitä mitä siellä reissullani teen eikä jaksaisi kävellä, jota menen sinne tekemään. Helsingissä on mukava käydä, mutta siellä ei varmaan tulisi mitään jos siellä pitäisi asua. Olen oikeastaan valinnut yksinäisyyteni, enkä voisi kuvitella että minulla olisi kymmenittäin kavereita, joiden kanssa pitää yhteyttä.
Aikoinaan käytin runsaasti alkoholia niin ihmiset saattoivat kaikota silloin ympäriltäni, mutta nyt kun en enää käytä alkoholia ne ihmiset eivät ole palannut, enkä ole saanut lisää ystäviä. Ilmeisesti pitäisi käyttää alkoholia ja olla sellainen bailaaja, jotta ihmisiä riittäisi paljon ympärillä, mutta emmä osaa varmasti oikein sitäkään.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Hyvä kaveri mutta huono ystävä?

Olen 60 vuotias nainen. Aivan tavallinen nainen. Olen työelämässä, työkavereita on paljon, minua pidetään hyvänä työkaverina ja olen myös tunnollinen ja ahkera työntekijä. Olen eronnut, lapset maailmalla. Mutta minulla ei ole yhtään ystävää. Minun luonani ei käy kukaan, minäkään en käy kenenkään luona. Ystävä minulla on ollut viimeksi murrosikäisenä. Sittemmin vain kavereita. Luulin jo löytäneeni pari naispuolista ystävää työelämän ulkopuolelta tässä ihan parin viimeksi kuluneen vuoden aikan. Jotenkin vissiin sössin ne orastavat ystävyyssuhteet, kun eivät enää pidä minuun yhteyttä enkä minä uskalla heitä vaivata, kun ovat perheellisiä ja heillä on itsellään paljon hyviä ystäviä, myös perhe-sellaisia. Minulla on aika raskas ja kiireinen työ, en oikein jaksa työpäivän jälkeen lähteä minnekään ns rientoihin. Baarit eivät ole minun juttuni. Miestä en elämääni enää halua, mutta olisi mukava keskustella ja rupatella jonkun kanssa ja käydä vaikka yhdessä lenkillä. En oikein jaksa enää uskoa että saisin ystävän tai ystäviä. Kyllä kai tässä näinkin pärjään....On vain nyt niin surumielinen olo, kun näitä pyhiä on aivan jonoksi asti.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta