Niin, eikö tästä "sankarillisemmasta" sodastamme pitäisi olla enemmän sankareita muistettavana? MR perustettiin toki välirauhan aikana mutta melkoinen määrä saajia esitettiin myös takautuvasti. Pelkästään talvisodan ansioista ei sitten kuitenkaan kenellekään ristiä myönnetty. Tiedän tapauksen jossa vuonna 40 Tehtaankadulta todettiin Keljan taisteluiden johdosta esitetyn MR myöntämisperusteisiin kommenttina "liikaa neuvostokansalaisia tapettu". Ei sitten myönnetty.
Talvisodan Mannerheim-ristin ritarit?
Keljalaiset
19107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
sitten olla? Pääasia että Suomi selvisi itsenäisenä kansana. ei talvisodassa sankaruuta tavoiteltu eikä se ollut ainakaan suomalaisten syynä sodankäynnile.
Minne jäi Taipaleen sankarit? Entäs Tolvajärven, Sallan tai Kuhmon urhot? Viipurista, Lemetistä ja Pitkärannasta puhumattakaan.
Minne jäi Taipaleen sankarit tuossa Pienet kukkivat kummut -laulussa, vai onko sittenkin niin kuin Pekka Parikan Talvisotaelokuvassa sanottiin eräässä junakohtauksessa. Siinähän näyttelijä Taneli Mäkelä sanoi repliikissään, että kaikki Taipaleen sankarit ovat kaatuneet! Talvisota -elokuvahan perustui Antti Tuurin samannimiseen romaaniin vuodelta 1984.
Pienet kukkivat kummut. Säv. ja san. Ragnar Nyholm, sov. Eero Lindroos (= Eero Lauresalo).
Pienet kukkivat kummut syntyi säveltäjä Ragnar Nyholmin käytyä katsomassa talvisodan sankarihautoja. Levyn soittamista rajoitettiin jatkosodan aikana, koska se palautti liikaa ikäviä asioita kuulijoiden mieliin.
Pienet kukkivat kummut -laulu kertoo hyvin tunnelmista Talvisodan jälkeen.
Tässä pieni pätkä:
"Kotimökillä äiti jo niin väsynyt, mitä aatelleekaan siellä nyt,
on surusta hiuksensa harmaantuneet ja silmissä kyynelten veet.
Vain kukkivat kummut nuo kalmistojen,
lie kaikki mi jäljellä on.
Siel lepäävät sankarit Suomussalmen,
Summan Raatteen ja Kollaanjoen.
Vaan vapaaksi maaksi he Suomemme loi on muistossa kumpujen yö,
ei unhoittua muistot nuo talviset voi, ei poikaimme sankari työt."
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/02/01/iskelmat-sodassa
On päättynyt päivä, jo yö yllättää,
tykit tuokioks' taas vaienneet.
Nuoret soturit hetkeksi rauhan nyt saa,
vie kotihin taas aatokset.
Kotimökillä äiti jo niin väsynyt,
mitä aatelleekaan siellä nyt.
On surusta hiuksensa harmaantuneet
ja silmissä kyynelten veet.
Vain kukkivat kummut nuo kalmistoiden
lie kaikki mi' jäljellä on.
Siell' lepää nyt sankarit Suomussalmen,
Summan, Raatteen ja Kollaanjoen.
Vaan vapaaksi maaksi he Suomemme loi,
on muistossa kumpujen yö.
Ei unhoittua muistot nuo talviset voi,
ei poikaimme sankarityö.
Ei unhoittua muistot nuo talviset voi,
ei poikaimme sankarityö.l
Täällä he ovat!
Sankarivainajiemme muisto ei unohdu! Käykäähän hautausmailla niin tunnette sen itse sielussanne.
Saivo Pirkko (toim.): Sankarivainajiemme muisto
Otava 1955 Painos: 1 Sivuja: 232
Kirjassa on liki kaikki Suomen sankarihautausmaat kuvattuna.
Toinen väkevä kirja samasta asiasta on Tarmo Metsälän kirja ISÄNMAAN PUOLESTA 1939-1945
Stallari: "Tiedän tapauksen jossa vuonna 40 Tehtaankadulta todettiin Keljan taisteluiden johdosta esitetyn MR myöntämisperusteisiin kommenttina "liikaa neuvostokansalaisia tapettu". Ei sitten myönnetty."
Kerrohan tapaus tarkemmin. Olet ainoa joka siitä tietää.
Asetus Mannerheim-rististä annettiin joulukuussa -40. Ensimmäinen risti myönnettiin 22.7. 1941.
Stallari vaikenee, kun jää valeesta kiinni.
Poikkeuksena on Vieno Huttula, joka toistaa sinnikkäästi valeen kuin valeeen.
otettiin kyllä huomioon M-ristejä myönnettäessä. Ne eivät kuitenkaan olleet ainoassakaan tapauksessa ensi sjjainen syy, vaan aina oli oltava uuden sodan ansioita myös.
Marski myönsi ristit oman harkintansa perusteella. Neuvostolähetystöllä ei ollut osaa kuin stallarien valeissa.
Joulukuun 16. päivänä 1940 annettu asetus lisäyksistä ja muutoksista Vapaudenristin
ja Vapaudenmitalin kunniamerkeistä vuonna 1939 annettuun asetukseen teki
mahdolliseksi, että talvisodassa ansioitunut sotilas voitiin esittää nimitettäväksi
Mannerheim-ristin ritariksi.
Puolustusvoimien Pääesikunta lähetti 4.2.1941 kaikille talvisodan komentajatehtävissä
olleille komentoesikunnan päällikön kenraalimajuri W E Tuompon allekirjoittaman
ja komento-osaston päällikön eversti V A Sundmanin varmentaman
kirjelmän, jossa kehoitetaan ”sodanaikaisia armeijakuntien, divisioonien, rykmenttien
ja pataljoonien tai vastaavassa asemassa olleita komentajia ottamaan yhteyden
alaisiinsa sodanaikaisiin komentajiin ja päällikköihin ja yhteistoiminnassa heidän
kanssaan ehdottamaan ne henkilöt, joille heidän käsityksensä mukaan mainittu
kunniamerkki voidaan esittää annettavaksi”.
Kirjelmässä korostettiin, että ”Mannerheim-risti on korkein ja arvokkain kunniamerkki,
jolla Suomen puolustusvoimien sotilas sotilasarvostaan riippumatta voi
tulla palkituksi. Tämän mukaisesti on esitys tämän ristin myöntämisestä tehtävä
tarkasti ja perusteellisesti harkiten ja vain silloin, kun osoitettu urheus tai taistellen
saavutetut tulokset tai sotatoimien johdossa osoitetut ansiot todella ovat siksi arvokkaat
ja kiistattomat, että ne riittävät suuren ja erikoisen tunnustuksen antamiseen”.
Aikaa esitysten tekemiseen ei ollut paljon, sillä ”Palkitsemisehdotukset on edellämainittujen
komentajien välityksellä ja heidän lausunnoillaan varustettuina
15.3.1941 mennessä lähetettävä Puolustusvoimien Pääesikunnan Komentoesikunnan
päällikölle”.
Määräaikaan mennessä tehtiin 483 nimitysesitystä.
Jostakin syystä yhtäkään ainutta ei myönnetty? 19 noista 483:sta sai kyllä ristin mutta nimenomaan jatkosodan ansioista. Kun minut nyt on virallisesti stallariksi nimitetty niin sanon suoraan että neuvostolla oli sopivassa määrin vaikutusvaltaa siihen keille kunniamerkkejä myönnettiin, sekä välirauhan aikana että jatkosodan päätyttyä. Mainitsemani "liikaa neuvostokansalaisia kuollut"-tapaus on noiden 483:n joukossa.
tekemään valeesta totta.
"Jostakin syystä yhtäkään ainutta ei myönnetty? 19 noista 483:sta sai kyllä ristin mutta nimenomaan jatkosodan ansioista."
Talvisodan ansiot otettiin myöntämisessä huomioon, kuten perusteluista ilmenee.
"Kun minut nyt on virallisesti stallariksi nimitetty niin sanon suoraan että neuvostolla oli sopivassa määrin vaikutusvaltaa siihen keille kunniamerkkejä myönnettiin, sekä välirauhan aikana että jatkosodan päätyttyä. Mainitsemani "liikaa neuvostokansalaisia kuollut"-tapaus on noiden 483:n joukossa. "
Toisto ei muuta valetta todeksi.
Kunniamerkit käsiteltiin yksinomaan Yleisesikunnassa/Päämajassa ja ratkaisija oli ylipäällikkö Mannerheim.
Välirauhan aikana on ehkä vältetty NL:n ärsyttämistä. Ristejä myönnettiin taistelujen 1944 päätyttyä. Viimeiset ristit myönnettiin 1945 puolella.
Törni on Mannerheim- ristin ritari.
"Mainitsemani "liikaa neuvostokansalaisia kuollut"-tapaus on noiden 483:n joukossa. "
Ja nyt sitten lähde esiin, niin tarkistetaan väittämäsi.
Rauhoitu!
Kysymyksessä lienee itsesensuuri. Olisiko ollut järkevää Moskovan pakkorauhan jälkeen alkaa nostamaan esiin sankareita, jotka esim. Keljan-Patoniemen rantapenkereiltä suolasivat Suvannon jäälle 2000 venäläistä joulupäivien aikana 1940? Välirauhanaika Suomessa oli yhtä sekamelskaa NL ankaran painostuksen alla muutenkin.
Mannergeimritareita alettiin tehdä vasta 1941 hyökkäyssodassa. Talvisodan raadot saivat tyytyä puuristiin,Mutta eri kivaa että jatko-osan melskeissä kekattiin tämä uusi M-risti rintaan ripustettavaksi niin kentsun kuin puskajussinkin pusakkaan. Vielä 50 donaa käteistä silloista markkaa. Mutta oli se onni että hävisimme sotamme Puna-Armeijalle joka sitten lo-
pulta murskasi vasistisen Saksan tuusan nuusaksi.
Talvisodan ansiot otettiin huomioon M-ristejä myönnettäessä.
Puna-armeija epäonnistui Suomen armeijan lyömisessä sekä Talvi- että jatkosodassa.
Saksakin voitettiin vain yhdessä länsivaltojen kanssa.
Kuinka moni Lapin sodan soturi sai Mannerheim-ristin, nähtävästi Rautaristejä ei myönnetty ainakaan suomalaisille?
Rautaristejä oli kolmea sorttia pienimmästä suurimpaan: 2. lk, 1. lk ja sitten Rautaristin ritariristi. Näistä ritariristi (jota kannettiin kaulassa) oli harvinainen ja vastasi pitkälti Mannerheim-ristiä vaatimusten suhteen. Ainakin noita kahta alinta myönnettiin monellekin suomalaiselle. Niitä myönnettiin jopa joillekin Suomen armeijassa sotineelle Suomen juutailaisille.
Lapin sodasta ei (kai) Mannerheim-ristejä myönnetty?
myönnettiin M-risti aika monelle. Tietysti mukana oli myös aiempia ansioista.
Tunnetuimpia lienevät Pajari ja Halsti sekä n:o 191 Viljo Laakso viimeisenä 7.5. 1945. Hänen ansionsa kertyivät Talvisodasta alkaen.
Rautaristejä oli myönnetty aika paljon ennen Lapin sotaa mm. parille juutalaiselle, jotka eivät ottaneet niitä vastaan.
Bubi taas sai kiukkupuuskan. Varmaan näki päiväunta Suomessa mylläävistä idän barbaarisista raiskaajalaumoista. Sitten heräsi, Kaikki olikin vain unta. Toiveunta, kun kurjat veteraanit menivät tuon fantasian häneltä estämään. Äkkiä purkamaan raivoa suomi24:ään!!!
Martti Aho osallistui Aunuksen retkelle, vapaussotaan, talvisotaan, jatkosotaan ja Lapin sotaan. Kaksinkertainen ritari.
Rykmentin taitavasta johtamisesta Karjalan armeijan läpimurtotaisteluissa ja myötävaikuttamisesta Äänislinnan valtaukseen JR 50 komentaja everstiluutnantti Martti Aho nimitettiin 1. maaliskuuta 1942 Mannerheim-ristin ritariksi numero 52.
Toistamiseen hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 16. lokakuuta 1944.
"Johti menestyksellisesti (JR 50) sotatoimia Tornion pohjoispuolella Lapin sodassa". Pienikokoisen tunnussoljen, jossa on marsalkan sauvat ristikkäin, kiinnitettiin ristin yläpuolelle.